Kävin sitten minäkin sen katsomassa, mutta mitä pidin?

Kävin sitten minäkin monien jahkailujen jälkeen tämän suurta suosiota saavuttaneen filmin katsomassa. Jokainen, jonka kanssa tästä elokuvasta olen puhunut, on kehunut sitä.

Saimme hyvät paikat elokuvateatterissa, joka oli puolillaan täynnä. Monta viikkoa tämä filmi on jo meidän paikallisessa elokuvateatterissa pyörinyt, joten suuren määrän katsojia se on täälläkin saavuttanut.

Ja miksei olisi, onhan tässä filmissä näkyvissä paljon tuttuja paikkoja Ahvenanmaalla asuville, on Merikorttelia, Jan Karlsgårdenia ja muita tuttuja paikkoja. Ja minulle kiva yllätys oli se, että filmissä poikettiin Turun vanhallasuurtorillakin  kauppaa tekemässä.

Jos vertaa tätä aiempaan tv:ssä näytettyyn Myrskyluodon Maija-sarjaan, niin näyttelijät olivat tässä lahjakkaita ja onnistuivat osissaan hienosti, kun taas tuossa aiemmassa versiossa näyteltiin amatöörivoimin, mikä jonkin verran laski sen filmatisoinnin tasoa.

Tässä uudessa versiossa ei tietenkään voitu kaikkia tv-sarjassa kuvattuja  tapahtumia kuvata, koska filmi oli jo näillä tapahtumilla pitkä, lähes kolme tuntia. Mielestäni sota-aikaa kuvaavaa osuutta olisi voinut supistaa, sillä siinä kohtaa tuli minulle pienoinen pitkästymisen tunne.

Näyttelijäsuoritusten lisäksi hienoa tietysti oli ahvenanmaalainen luonto, joka ei ehkä täällä asuvalle ole niin suuri kokemus kuin muualla asuvalle, näemmehän sen joka päivä.

Jos jotain negatiivista, tai ainakin ihmettelyä herättävää filmistä haluaisi mainita, niin minun mielestäni Maijan sukelteleminen ei oikein tuntunut istuvan sen ajan maalaisnaisen kuvaan. 

Ja toinen kummastelun aihe itselleni oli se, että miten se lehmä saatiin pysymään lypsävänä kallioisella luodolla, jossa ei näyttänyt olevan mitään syötävää sille ja se oli enimmän aikaa liekaan kytkettynä?

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että olihan filmi mahtavan hieno. Uskon että minun silmissäni sen arvoa hiukan alensi se, että olen nähnyt vanhan version useamman kerran, joten juoni oli jo ennestään tuttu.

Jos en olisi nähnyt tuota vanhaa Myrskyluoto-sarjaa, niin olisin varmasti antanut tälle elokuvaversiolle 10+ arvosanan, mutta nyt ehkä 9+.

OLETKO SINÄ NÄHNYT TÄMÄN FILMIN?

💙💙💙

Miten lisätä positiivisuutta elämään?

Siinäpä viisaita sanoja, kun vaan aina osaisi muistaa tuon.

Tuo yllä oleva mietelause ja muutama muukin löytyy tästä kirjasta, jonka hankin pari päivää sitten. Siihen on tarkoitus kirjoittaa päivittäin iloa tuottaneet asiat, joiden ei tarvitse olla maailman suurimpia ja mahtavimpia, vaan mitä vaan mistä olet saanut iloa ja kokenut tyytyväisyyttä.

Kirjan alussa on esimerkkejä siitä, mitä voisi kirjoittaa eli ihan tavallisia pieniä asioita, kuten "puhtaat lakanat sängyssä", "puhelu äidin kanssa" jne.

Kirjassa on varattu tilaa kolmelle asialle päivässä, mutta jos enemmänkin ilonaiheita päivää kohti löytyy, niin voi jatkaa seuraavaan päivään. Kirja on paksu, ja kun joka sivulle mahtuu neljän päivän asiat, niin pitkälle se riittää.

Itse olen kirjannut joka päiväisten  tapahtumien lisäksi myös keräämäni askeleet.

Olen ottanut tavaksi kirjoittaa ylös päivän kivat asiat ennen nukkumaan menoa. Näin siitä on muodostunut joka päiväinen iltarutiini, jonka muistaa tehdä. 

Kirjasta löytyy runsaasti tilaa myös muille muistiinpanoille.

Oliko kallis ostos? No ei mielestäni ollut sillä maksoi 9,90€. Mistä ostin? No Clas Ohlsonilta.

POSITIIVISTA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

Kuinka suuri merkitys on hotellilla matkakohdetta valittaessa?

Olen usein miettinyt mikä matkustamisessa on tärkeää. Matkakohde tietysti on yleensä se ensimmäinen asia mikä valitaan. Itselle ei useinkaan ole jokin tietty kohde se tärkein valintakriteeri, vaan useimmiten ehdolla on ollut muutama saman tapainen kohde.

Sitten kun sitä halutuinta ruvetaan valitsemaan, niin aika tärkeää on se, miten kauan sinne kestää matkustaa ja mitä se maksaa.  Matkakohteessa pitää tietysti olla nähtävää, tekemistä ja kivoja ruokapaikkoja. Jos tykkää osallistua järjestetyille retkille, niin ne voivat olla yksi matkan houkutuksista, samoin ostosmahdollisuudet.

Olemme muutaman kerran lomailleet Thaimaassa ja lentomatka sinne on ollut yhtä tuskaa. Matka taisi kestää jotain kymmenen tai yksitoista tuntia  ja siinä oli kyllä kestämistä. Paitsi että jalkani ovat aina levottomat kun joutuu hiukankin kauemmin istumaan paikoillaan, niin ahtaat penkkirivien välit tekevät mahdottomaksi sen että saisi suoristettua jalkojaan välillä. Ja minä olen sentään lyhyt, en voi kuvitellakaan miten hankalaa pitkän ihmisen on istua paikoillaan pidempiä aikoja.

Lentokoneen käytävillä olikin koko ajan jaloittelevia matkustajia.

Ehkä tuon pitkän lentomatkan vaivat korvautuivat sillä, että perillä meitä odotti ehkä paras hotelli missä olemme koskaan yöpyneet. Tervetuliaistoivotuksena hotellihuoneessa oli hedelmiä täynnä oleva vati ja kuohuviinipullo.

Huone oli upea ja siitä pääsi suuret lasiovet avaamalla suoraan uima-altaalle. Ei tarvinnut kävellä askeltakaan, vaan voi pulahtaa suoraan veteen. Allas oli kivan mallinenkin, sillä se oli rakennettu siten, että siinä pystyi uimaan ympäri  takaisin omalle huoneen ovelle.

Hauska yksityiskohta oli se, että huoneeseen pystyi tilaamaan vaikka illallisen jos ei halunnut mennä hotellin ravintolaan syömään. No, se ei sinänsä ole kovinkaan ihmeellistä, mutta kun olimme tehneet tilauksen ja ateria oli valmiina, niin terassin ovelta kuului koputus. Avattuamme oven näimme tarjoilijan, joka oli pukeutunut perinteisen thaimaalaisesti ja hän oli tullut pienellä veneellä uima-allasta pitkin ja toi näin ruoan meille. Näky oli aika hieno ja toi oman kivan lisän ateriointiin.

Tuossa hotellissa jokaiseen huoneeseen kuului oma pieni ulko-alue aurinkotuoleineen, eikä siihen nähnyt muualta kun kasvillisuutta oli istutettu sopivasti, mutta kuitenkin niin että auringostakin pääsi nauttimaan.

Auringosta olen nauttinut liiankin kanssa, ja nyt eivät aurinkolomat enää houkuta. Sain nimittäin ihooni ns. aurinkokeratoosin. Tai sellaisena sitä aluksi hoidettiin. Myöhemmin otettiin näytepala toisesta korvalehdestä ja tulos osoittautui basalioomaksi eli tyvisolusyöväksi. Se ei onneksi ole etäpesäkkeitä lähettävä syöpä ja se pystyttiin poistamaan kokonaan. Tästä lähtien tulen käyttämään aurinkovoidetta ahkerasti ja aion hankkia jonkinlaisen aurinkohatunkin joka ainakin pihatöitä tehdessä täällä kotimaassakin on tarpeen. Aurinkoa en ole ottanut enää moneen vuoteen. Ja viimeisestä aurinkolomastammekin on jo tosi monta vuotta, eikä tuo yllä oleva kuvakaan ihan tuore ole.

Nyt meillä kummallakaan ei ole voimassa olevia passeja, emmekä kai sellaisia enää hankikaan, sillä jos vielä ulkomaille matkustamme, niin useimpiin maihin pääsee henkilötodistuksella ja kotimaahan vielä ilman sitäkin. Ja paljon katsomista riittää täälläkin.

MUTTA HOTELLIN PITÄÄ OLLA HYVÄ. SEN VARMAAN JO ARVASITKIN LUETTUASI POSTAUKSENI :)

💛💛💛

10 iloa tuottavaa asiaa juuri nyt

Nadine oli Via Per Aspera Ad Astra-blogissaan listannut kymmenen asiaa jotka ilostuttavat juuri nyt. Idea oli mielestäni niin hauska että halusin itsekin tehdä samanlaisen listan omista iloa tuottavista asioista juuri nyt.

1. Yllä olevassa kuvassa näkyykin yksi tällä hetkellä iloa tuottava asia. Nimittäin

 näin kun kevät on jo melkein ovella, niin heti rupeavat puutarhalehdet kiinnostamaan.

Vielä muutama viikko sitten ei ollut mitään kiinnostusta niiden selailuun, mutta kummasti tuo innostus vaan nostaa päätään kun ollaan kohta jo helmikuun lopussa.

2. Toinen iloa tuottava asia on lumien ja jäiden sulaminen. Tänä talvena ollaan saatukin kipitellä nastakengillä jatkuvasti ja jos on ollut meno johonkin sellaiseen paikkaan, johon nastakengillä ei voi mennä, niin kyllä on olo tuntunut turvattomalta kun tavallisilla kengillä yrittää pystyssä pysyä.

3. Lintujen visertely, varsinkin aamuisin, on aina yhtä riemukas kevättalven merkki. En tiedä löytävätkö linnut jo nyt luonnosta enemmän syötävää, sillä tuntuu ettei talipallojen menekki enää ole yhtä suurta kuin aikaisemmin talvella.

4. Kesän kasvatusten suunnittelu. Jokakeväinen mukava juttu on se kun saa suunnitella mitä rupeaa kasvattamaan kasvihuoneessa ja lavoissa. Mitään siemeniä en ole vielä hankkinut ja taitaa mulla vielä olla muutamia pusseja viimevuotisiakin siemeniä tallessa. En esikasvata mitään, vaan kaikki mitä kasvatan on sellaista minkä voi kylvää suoraan maahan tai kasvihuoneeseen. Unelma olisi että olisi jokin lämpötilaltaan sopiva, suuri ja valoisa tila, jossa voisi esikasvattaa taimia.

5. Uusi harrastus. Viikko sitten aloittamani postcrossing-harrastus, josta kerroinkin edellisessä postauksessani, on nyt mielessäni melkein koko ajan. Odotan malttamattomasti että ensimmäiset lähettämäni kortit tulevat perille. Ne ovat nyt olleet matkalla viime viikon torstaista lähtien.

6. Liikkumisen lisääntyminen. Liikkumiseni on uuden älykellon myötä lisääntynyt roimasti. Paitsi että liikkumisen lisääminen vaikuttaa fyysisesti, niin olen huomannut sen vaikutuksen myös mielialaan. Tunnen itseni paljon pirteämmäksi ja jaksavaisemmaksi.

7. Kahvittelu. Kahvihetket ovat aina mukavia, tapahtuivatpa ne ulkona, kotona sisällä, ystävän kanssa, tai jossain kahvilassa. Ikivanha kahvinkeittimemme rupesi reistailemaan ja sammutti itsensä vaikkei kahvi ollut vielä ollenkaan ehtinyt tippua valmiiksi. Niinpä edessä oli uuden keittimen hankinta. Moccamaster on meillä ollut jo ties kuinka kauan keittimen merkkinä ja samaan merkkiin päädyimme taaskin.

Menimme niitä katsomaan kolmeen eri liikkeeseen ja lopulta näimme tämän ihanan värisen keittimen erään kaupan hyllyllä. Hyllyllä oli monta pahvilaatikkoa joissa oli tämän merkkisiä keittimiä, mutta eipä ollut juuri tätä väriä, eikä sitä heidän varastostaankaan löytynyt. Kysyimme saisiko tämän esillä olleen keittimen ostaa kun halusimme juuri sen värisen ja se onnistui. Saimme tingittyä hinnasta 20€ kun tämä oli ollut esillä. Tyytyväisin mielin ajelimme kotiin ja sijoitimme tämän kaunokaisen paikoilleen. Tietysti piti heti keittää kahvit sillä. Toivottavasti tämä kestää yhtä kauan kuin edeltäjänsä. Takuuaika on kymmenen vuotta.

8. Ensimmäiset kevätkukat. Kevään ensimmäiset kukat ovat aina suuri ilonaihe. Ensimmäiset ilmestyvät yleensä jo melkein lumen keskelle. Vielä en ole sattunut niitä näkemään, mutta kohta varmaan sekin onnistuu.

9. Valon lisääntyminen. Päivät ovat jo pidentyneet huomattavasti ja pari kertaa olemme jo saaneet muuttaa ajastimeen kesähuoneen lamppujen syttymis-ja sammumisaikoja.

Kohta taitaa olla niin valoisaa, ettei niitä enää tarvitse sytyttää ollenkaan. Saavat kuitenkin olla koristamassa kesähuonetta myös kesällä, vaikka valoa niihin ei laitetakaan.

10. Viherkasvit. Kevään lähestyessä katselee viherkasvejaankin eri tavalla kuin talvella jolloin ne usein, ainakin minulla, ovat hiukan nuupahtaneita ja pölyisiäkin. Jollain tavalla ne kuitenkin ovat selvinneet talven yli ja nyt kun olen suihkuttanut ne, ja vaihtanut uudet mullat ,on vihreys lisääntynyt huomattavasti ja uusia heleän vihreitä varsia näkyy siellä täällä.

MITÄ ILON AIHEITA SINULLA ON TÄLLÄ HETKELLÄ?

💚💚💚

Postcrossing - mitä se on?

Kaipaatko uutta harrastusta, jota voit harrastaa omaan tahtiin? Siihen voit käyttää paljon aikaa, tai sitten tosi vähän; ihan niin kuin sinulla riittää aikaa ja halua.

Oletko kuullut postcrossingista? 

Postcrossing sai alkunsa v. 2005 portugalilaisen Paulo Magalhaesin toimesta.

Minäkin harrastin n. 10 vuotta sitten postcrossingia, mutta sitten jostain syystä lopetin. Olin jo lähettänyt satoja kortteja maailmalle ja saanut yhtä monia itselleni. Harmittaa että olen poistanut silloisen tilini, olisinhan voinut jatkaa sen kanssa nytkin. Mutta nyt siis aloitin ihan nollasta.

Nyt tuo vanha harrastukseni herätti kiinnostukseni taas ja menin Suomen postcrossingyhdistyksen sivuille , joissa kerrotaan mm. miten tässä harrastuksessa pääsee alkuun. Luin itse ohjeet, sillä kymmenessä vuodessa olin jo unohtanut miten tämä tarkalleen toimii.

Postcrossingsivuston kieli on englanti, mutta itselleni, keskikouluenglannin lukeneelle, ei ole tuottanut vaikeuksia selvitä sivuston käytöstä. 

Postcrossingiin liittyminen eli rekisteröityminen:

- valitse itsellesi haluamasi nimimerkki, kirjoita oma osoitteesi ja halutessasi

  muutama sana itsestäsi julkiseen profiiliin. Huom. osoitteesi ei ole julkisesti 

  luettavissa!

- kun olet rekisteröitynyt voit pyytää ensimmäisen osoitteen johon lähetät

  kortin. Sivusto arpoo tällöin sinulle yhden osoitteen satojentuhansien joukosta.

  Siihen osoitteeseen lähetät ensimmäisen korttisi.Osoitteen lisäksi saat

  ID-eli tunnistenumeron joka sinun pitää kirjoittaa korttiin. Tähän ID-numeroon

  perustuu postcrossing-korttien kierto.

- kun korttisi saapuu määränpäähän, sen saaja kirjautuu sivulle ja rekisteröi

  kortin käyttäen siinä lukevaa ID-numeroa. Rekisteröinnistä saat sähköpostiviestin

  ja vastaanottajan tervehdysviestin.

- sitten on jännityksen paikka, sillä korttisi perille meno tarkoittaa sitä, että

  pian sinä saat postia jostain päin maailmaa.

- kun sinä saat kortin, sinä kirjaudut sivuille, naputtelet ID-numeron ja lähetät

  terveisiä lähettäjälle. Näin ketju jatkuu, yhdistäen ihmisiä ympäri maailman.

Tällä hetkellä postcrossingissa on yli 800.000 jäsentä 208:ssa maassa. Sivustolta näin että Ahvenanmaalla on 41 postcrossingin harrastajaa, muualla Suomessa 16.479.

Minä liityin postcrossingiin neljä päivää sitten ja postitin saman tien ensimmäiset korttini. Sain järjestelmän kautta viisi nimeä ja osoitetta joihin lähetin kortit. Yksi kortti lähti Hollantiin, toinen Saksaan, kolmas Amerikkaan, neljäs Taiwaniin ja viides Kiinaan.

Ennen kuin valitsin vastaanottajille kortit, kävin tutustumassa heidän profiileihinsa. Profiilissa voi esittää mahdollisia toivomuksia siitä minkälaisia kortteja toivoo. 

Itse kerroin omassa profiilissani että tykkään majakkakorteista, luontokorteista, kasvikorteista, puutarhoista, rakennuksista, ovista ja ikkunoista.

Nyt odotan että ensimmäiset kortit tulevat pian perille.

Kuvassa olevaan, minulla ennestään olleeseen laatikkoon, rupean saamiani kortteja keräämään. Nyt siihen mahtuvat vielä nekin kortit jotka minä tulen lähettämään maailmalle.

Tässä harrastuksessa kivointa on minun mielestäni se kaikki toiminta jota tässä saa harrastaa, eli korttien rekisteröiminen ja toisten harrastajien korttien katseleminen. Omalle postcrossingseinälle tulevat näkyviin saamani kortit sitä mukaa kun niitä rekisteröin. 

Jos harrastaisi postimerkkien keräilyä, niin tämän harrastuksen kautta niitä saisi kivasti kerättyä. Itse en merkkejä kerää, mutta kun kävin niitä ostamassa, niin ihailin niiden kauneutta. Tuo mehiläismerkkikin on aivan ihana.

Jos tästä harrastuksesta jotain negatiivista haluaa sanoa, niin se on ehdottomasti tosi korkeat postimaksut. Hirvittää kyllä se, että eurooppaan menevien korttien postimaksu on 3€, samoin muualle maailmaan. Kotimaahan kortti menee 2,70 eurolla.

Kortteja sitä vastoin voi saada hyvinkin halvalla. Ostin itse kirpparilta kauniita (ks. ylimmäinen kuva) , ensiluokkaisessa kunnossa olevia kortteja edullisesti. 20 kpl kortteja maksoi yhteensä vain 2€.  Ennen kuin älysin etsiä kortteja kirpparilta ostin viisi korttia ruokakaupasta ja siellä niiden hinta olikin sitten ihan toista luokkaa. Jopa postista sain ostaa halvemmalla kortteja, kuin sieltä.

Onneksi tässä harrastuksessa voi lähettää kortteja niin harvakseltaan kuin itse haluaa, tai ehtii. 

MAHTAAKOHAN JO HUOMENNA ENSIMMÄINEN LÄHETTÄMÄNI KORTTI TULLA PERILLE?

ps. Aloitin uuden blogin nimeltä Krissen kortit,  jossa keskityn postcrossingiin, näytän kuvia korteista joita olen saanut ja kerron aina jotain pientä korttien lähettäjistä. Blogi löytyy TÄÄLTÄ

💚💚💚

Ihastuin greippiin, mutta sitten....

Ostimme ämpärillisen hedelmiä kun oli tarjouksessa ja viidellä eurolla sai ämpärin täyteen. Hedelmiä käytämme paljon ja ämpäreitä ei voi koskaan olla liikaa pihatöitä rakastavan ihmisen kodissa.

Mukaan valikoitui omenia, appelsiineja sitruunoita ja greippejä.

Noista greippi on jäänyt vain muutaman kerran maisteluun elämäni aikana. Olen mieltänyt sen niin happamaksi että sitä ei voi syödä ilman sokeria.

Nyt ostetussa ämpärissä oli verigreippejä jotka ovat makeampia kuin tavalliset greipit. Ensimmäisen greipin kuorin samalla tavalla kuin appelsiinin ja siinä olikin nyppimistä että sai myös sen kuoren alla olevan valkoisen (tai tässä tapauksessa vaaleanpunaisen) kalvon poistettua.

Vihdoin se onnistui ja söin greipin hyvillä mielin, sillä se oli mehukas eikä kovinkaan hapan.

Tänään halusin syödä toisen greipin ja keksin että en kuori sitä, vaan siivutan sen. Nyt sekä kuoriminen että syöminenkin kävivät sujuvasti ja hyvältä maistui taaskin. Päätin että tästä lähtien meille ostetaan silloin tällöin greippejä, ovathan ne terveellisiä.

Kun etsin netistä greipin terveysvaikutuksia niin esille tuli mm. seuraavia:

- voi alentaa haitallisen LDL-kolesterolin määrää jopa 16%

- edistää ruoansulatusta

- madaltaa veren sokeritasoa

- poistaa kehosta nestettä

- sisältää runsaasti kuitua, mikä saa kylläisyyden tunteen kestämään pidempään

- sisältää runsaasti C-vitamiinia

Mutta:

Kun sitten rupesin tutkailemaan greipin huonoja puolia, niin niitähän löytyi.

Tiesin entuudestaan, että greippi ja kolesterolilääkkeet ovat huono yhdistelmä, sillä greippi saattaa voimistaa kolesterolilääkkeen tehon kymmenkertaiseksi, mikä taas saattaa aiheuttaa lihasvaurioita, vatsan alueen verenvuotoja, sydämen sykkeen häiriintymistä, munuaisvaurioita.....

Minä en syö kolesterolilääkkeitä, joten uskoin että minulle on turvallista greipin syöminen.

Mutta eipäs vaan olekaan, sillä syön verenpainelääkkeitä ja greippi saattaa vahvistaa myös vaarallisen paljon verenpainelääkkeen vaikutusta! Tämän luettuani oli 

vähällä etten pannut sormia kurkkuun ja yrittänyt saada tuota juuri syömääni greippiä tulemaan ulos.

Eikä luettelo noista greipin kanssa yhteensopimattomista lääkkeistä ole lyhyt, sillä tällä hetkellä tiedetään yli neljäkymmentä lääkettä joiden yhteisvaikutus greipin kanssa on vaarallinen.

Mitään lääkettä ei suositella ottamaan greippimehun kanssa, sillä yksi tabletti greippimehulasillisen kanssa otettuna voi vastata jopa kymmentä tablettia vesilasillisen kanssa otettuna.

Jos epäilet näiden väittämien todenperäisyyttä, niin googlaamalla "greippi ja lääkkeet" saat lukuisia artikkeleita ko. aiheesta.

Arvaat kai, että tuo tänään syömäni greippi oli elämäni viimeinen. 

💛💛💛

Taas bokashi-innostus nostaa päätään

Tästä huomaa että kevät lähestyy. Nimittäin siitä että ainakin minulla herää kiinnostus siihen mitä kasvatan tänä vuonna. Siemenestä kasvattamiseen en enää tilan puutteen vuoksi innostu, mutta muuten on taas kiva suunnitella kaikenlaista kasvattamista, sekä kasvihuoneessa että lavoissa.

Olen täällä blogissa kertonut Bokashi-menetelmästä. Siinä valmistetaan itse ravinteikasta multaa.

Tässä menetelmässä biojäte kerätään bokashiämpäreihin, joissa se hapatetaan. Minulla on ollut kaksi bokashiämpäriä. Kaksi ei oikein riitä koko talven biojätteiden keruuseen ja olenkin tehnyt yhden multatehtaan sisällä. Voit ihmetellä miten vähän biojätettä meillä talven aikana, kertyy jos ne mahtuvat kahteen tai kolmeen bokashiämpäriin. 

Kolme ämpärillistä meillä on tähän mennessä talvella kertynyt, sillä biot painuvat aika paljon hapatusprosessin aikana ja jätettä mahtuu aina "vielä yksi annos" ämpäriin, vaikka se näyttäisi täydeltä.

Nyt kuitenkin rupesi näyttämään siltä, että lisää ämpäreitä on hankittava, koska tällä hetkellä minulla on yksi ämpäri hapattumassa ja toinen ämpäri lähes täynnä. Koska en halua enää  tehdä toista multatehdasta sisällä, niin oli välttämätöntä ostaa uusi pakkaus. Pakkauksessa on kaksi bokashiämpäriä ja kaikki muut tarvikkeet mitä bokashoinnissa tarvitaan.

Tähän täyttymässä olevaan ämpäriin menee vielä se yksi annos, mutta sitten laitan sen hapattumaan. 

Bokashissa valmistuu bokashinestettä ja se on hyvää lannoitetta kasveille, niin ulkona kuin sisälläkin. Sitä pitää laimentaa sillä se on niin ytyä ainetta että sellaisenaan sitä ei parane käyttää.

Tuota nestettä olen valuttanut ämpäristä pari kertaa viikossa ja sitä kertyy sen verran paljon, että varsinkin talven aikana ei kaikkea pysty itse hyödyntämään ja olenkin antanut sitä pois, tai sitten kaatanut ihan viemäriin, sillä sen sanotaan pitävän putkistot puhtaina rasvasta ym. 

Kesällä teen multatehtaan kasvihuoneeseen tai vaikka terassille, mutta nyt kun on kylmä, niin tehdas ei käynnisty ulkona, joten tein sen sisälle. Sauna on meillä hyvä paikka sen tekemiseen ja tuossa pyyhkeen alla onkin valmistumassa hyvää multaa. Mitään hajuja ei siitä synny. Joku kirjoitti facebookin bokashiryhmässä että antaa multatehtaan olla saunassa myös löylyttelyn aikana, mutta me olemme nostaneet sen pesuhuoneen puolelle silloin kun sauna llämmitetään.

Multalaatikon vieressä on hapattumassa oleva täysi bokaämpäri. Se täyttyi tammikuun puolivälissä ja luultavasti annan sen olla sellaisenaan siihen asti että ilmat lämpenevät ja voin tehdä multatehtaan ulos. Nyt kun minulla on kaksi uutta ämpäriä, niin ei ole kiirettä saada tuota ämpäriä tyhjäksi. Sitä paitsi biojätteen multaantuminen nopeutuu jos hapatusjakso on pidempi. Minimiaika hapatukselle on pari kolme viikkoa.

Kun multatehdas tehdään, niin biojäte sekoitetaan vanhaan esim. kukkapurkeista tai lavoista otettuun jo kertaalleen käytettyyn multaan. Multaa laitetaan yhtä paljon kuin on bioja ja ne sekoitetaan hyvin keskenään. Laatikkoon laitetaan alimmaiseksi kerros multaa, sitten biojäte/multaseos ja päällimmäiseksi vielä kerros tuota vanhaa multaa. 

Eli tässä multatehtaassa on päällimmäisenä tuo vanha multa ja alla valmistuu uutta hyvää multaa. 

Toiveissa on, että bokashimullan avulla saan kasvilavoihin taas paljon vihreää syötävää ja kasvihuoneen tomaateille kasvuvoimaa. Kaikki edellytykset siihen on olemassa, joten kevät saa minun puolestani tulla!

Mites siellä, joko viherpeukaloa kutittaa?

Voit lukea lisää bokashista täältä aiemmasta postauksestani.

Vielä lisää bokashista

💚💚💚

Vain kolme kuvaa - helmikuu

Koska nyt on jo ilmestynyt muiden blogeissa postauksia haasteeseeni "Vain kolme kuvaa kuukaudessa", niin katsoin parhaaksi laittaa omatkin kuvani jo esille, jotta saan linkitettyä osallistujien blogit omaan blogiini sitä mukaa kuin niitä valmistuu.

Helmikuun kuvien aiheet alkavat H:lla. 

HIENO

Tässä kuvassa on tyttäreni joka on lähdössä työpaikkansa joulujuhliin. Juhlissa oli karnevaali-teema ja hän oli pukeutunut  hienosti. Selässä oli valkoiset enkelinsiivet, päässä turkooseja sulkia ja valkoinen höyhentöyhtö. Lisänä oli vielä näyttävä naamio ja korut ja lopputulos oli kertakaikkisen hieno.

HAPAN

Greipit ja sitruunat ovat happamia. Tänään sai kaupasta valita ämpärillisen hedelmiä viidellä eurolla ja nämä valikoituivat siihen omenien ja appelsiinien lisäksi. Lautasen värikin sopii H-teemaan. 

Tämän lautasen väristä meillä käydään aina taistelua, sillä minun mielestäni se on harmaa, J:n mielestä taas sininen. Kumpi se sinun mielestäsi on?

HAPSUT

Hapsut koristavat tekemääni torkkupeittoa. Tuota peittoa näytin tässä postauksessa.

Tuo peitto taisi olla viimeinen työ, jonka kurssilla tein. Nyt en enää ole kurssilla käynyt, sillä räsymattoja on jo riittävä määrä sekä minulla että tyttärillä. Haluaisin nimittäin kutoa ainoastaan räsymattoja, enkä mitään muuta. 

Tammikuussa oli suuri määrä osallistujia tähän haasteeseen. Ketkä olivat mukana sen voit katsoa täältä.

Laitan taas tässäkin kuussa linkit osallistuvien blogeihin.

Tähän mennessä helmikuun haasteeseen ovat osallistuneet :

Enkulin käsityöt, Tikusta asiaa, Villa Emilia (My woodland garden) Kaikkea muuta,

Puikoillanikin, Kuvakirjeitä Karsikonperältä, Ruusuperhonen 2.0, Arkisin, KOTONASI,

Arjen helmiä, Retkiä ja hetkiä, Kieltenopen blogi, Rikkaruohoelämää, Näpertelijä, Repolainen reissaa ja räpeltää, Sweet & socks,

Satavuotiaan sylissä, StanstaLandia, Silmukka soikoon, Suvikumpu, Maijun tekeleitä,

Tau(v)onpaikka, Anun puutarha, Pian ja nopeasti, Mamman maailma, Hiidenkiven puutarhassa

Jos joku huomasi tämän haasteen vasta nyt, niin vielä voi tulla mukaan. Miten tässä toimitaan, sen voit katsoa täältä. 

MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💜💜💜

Kuluneen viikon kohokohdat

Kun seuraa monia blogeja, niin aina välillä lukee postauksen, joka innostaa tekemään vastaavanlaisen jutun omaankin blogiin.

Tällä kertaa sain idean Moments, frozen in time-blogista. Postauksessa kerrotaan mennestä viikosta kuvin ja sanoin. Tuossa em. blogissa on mahdollista käyttää kääntäjää jos ei ko. kieltä osaa.

Nyt omiin viikkoni tapahtumiin ja mietteisiin:

Sää

Tänään, eli viikon viimeisenä päivänä sää oli mitä mahtavin. Aurinko paistoi ja lumet ovat sulaneet aika hyvin. Ajotiet ovat jo paljaina, mutta kävelyteillä on vielä paikoittain jäätä, joten varovainen saa olla kävellessä, varsinkin jos ei omista nastakenkiä.

Mitä minulla on päälläni ?

Nyt olen kotona, joten olen pukeutunut mukaviin kotivaatteisiin eli t-paitaan ja legginseihin. Jalassa villasukat.

Juuri nyt

Juuri nyt katson hiihtoa tv:stä. Minusta on viime vuosina tullut innokas penkkiurheilija ja melkein mikä laji tahansa kiinnostaa. No ,ei sentään paini, nyrkkeily, baletti, taitoluistelu tai voimistelu. Mieluisimpia lajeja itselleni ovat murtomaahiihto, ampumahiihto, yhdistetyn hiihtolajit ja  yleisurheilu.

Tätä mietin

Mietin menisikö äänestämään ennakkoon, vai äänestäisikö vasta varsinaisena vaalipäivänä? Ja vielä se, että kumpaakohan äänestäisi? Toinen ehdokas on hyvä jossain ja toinen taas jossain muussa.

Mikä oli parasta tällä viikolla?

Tällä viikolla oli kaksi mieluisaa tapaamista. Toinen oli tutun "muijaporukan" kanssa tapaaminen ravintolassa, ruokailun ja jutustelun merkeissä. Juhlittiin myös porukkamme vanhinta.

Toinen oli se kun lapset ja lastenlapset tulivat meille eilen.

Mikä rentoutustapa toimii minulla?

Sukkien kutominen toimii aina. Tällä hetkellä tulossa on sukat tyttärelle hänen toivomissaan väreissä.

Toinen rentoutumiskeino on ristisanojen ratkominen. Paikkakunnalta jossa asun löytää harvoin haastavampia suomenkielisiä ristikoita ja niinpä olenkin ruvennut ostamaan ruotsinkielisiä ristikkolehtiä. Niistä minun täytyy tosin valita ne helpoimmat.

Ruokalistalla

Eilen kun meille tulivat syömään lapset ja lastenlapset tarjoilimme tortilloja ja niihin erilaisia täytteitä. Yhden täytteistä olin tehnyt ylläolevan ohjeen mukaan. Tuo täyte käy hyvin esim. muurinpohjalettujen täytteeksi.

Mitä näen ympärilläni kotonani?

Näen kaikkea sellaista mistä me molemmat tykkäämme ja viihdymmekin erinomaisesti kotonamme. Meillä on harmaa kulmasohva ja pari nojatuolia,  värikkäitä tyynyjä, pehmeitä mattoja ja muutama viherkasvi. Keittiö ja olohuone yhtä tilaa ja lisäksi pari makuuhuonetta, kylpyhuone ja sauna, iso terassi ja lisäksi kesähuone.

Yksinkertaisia huvejani

No tuo jo em. ristisanatehtävien ratkominen, kesällä puutarhassa touhuaminen ja tietysti bloggaaminen.

Lukulistalla päällimmäisenä

Viimeksi sain kuunneltua Aino Huilajan romaanin Paluumatkalla, joka oli yhtä hyvä kuin hänen aiempi kirjansa Pakumatka. Tuo Pakumatka on tullut TV:stäkin.

To do-listalla tällä viikolla, tai paremminkin tulevalla, on multien vaihtaminen viherkasveihin. Olen ollut siinä asiassa hiukan laiska, mutta nyt kovasti houkuttaa ryhtyä siihen puuhaan. Voi olla että on turhan aikaista, mutta ajattelin kuitenkin tehdä sen alkavalla viikolla.

Minkä neuvon antaisin itselleni mennyttä viikkoa silmällä pitäen?

Takana on erittäin kiva viikko ja mitä tulee askelien keräämiseen, niin sanoisin itselleni, että jos jatkan samaan tapaan, niin hyvä tulee!

Opinko jotain uutta mennellä viikolla?

Nyt ei tule mieleen mitään ihmeempää.

Näitä blogeja luin viikon aikana:

Seuraan tosi monia blogeja, joten kaikkia en ala tässä luettelemaan, mutta otin kuvakaappauksen oman blogini sivupalkin blogiluettelosta. Siinä näkyy pieni otos niistä blogeista joita seuraan.

Miten voin?

Tällä hetkellä voin oikein hyvin. Ja mikä parasta, älykelloni sovellus näyttää, että olen viikon aikana kulkenut 66.678 askelta eli n. 9500 askelta/päivä, viikossa olen nukkunut keskimäärin 6tuntia 58min./yö.

Mikä uutinen teki minuun vaikutuksen?

Nyt en osaa nimetä yhtä sellaista. Paljon on tullut seurattua presidenttipelin tapahtumia ja tietysti maailman tapahtumia, jotka tuntuvat muuttuvan päivä päivältä levottomammiksi.

Tapahtuiko jotain sellaista joka sai päivän tuntumaan erityisen hyvältä?

Nuo jo aiemmin mainitsemani kaksi tapaamista tekivät niistä päivistä erityisen. Tänään päivä oli hieno, sillä sää oli aurinkoinen ja houkutti paitsi kävelylle, myös ajelulle kaupunkiin jossa kävin mm. kuvaamassa laivojen saapumista Maarianhaminan satamaan. Ja tietysti sunnuntaipäivistä tekee aina erityisen kivan se, että seuraava päivä on maanantai ja päästään taas arjen ihanaan rytmiin.

Minkälaisesta musiikista pidin tällä viikolla?

En juurikaan kuuntele musiikkia, mutta nyt on pakko mainostaa, että tyttärenpoikani Julian on julkaissut uutta tuotantoaan Spotify:ssa. Hänen kappaleitaan löytyy nimellä Julian V.

Miten olen palkinnut itseäni?

En tiedä onko tämä itseni palkitsemista, mutta olen nyt kymmenisen päivää kirjoittanut joka ilta ylös asioita joista olen tullut iloiseksi, tai jotka muuten ovat tuntuneet merkityksellisiltä. Joka päiväksi on kertynyt muutama asia.

💜💜💜