 |
Oletko koskaan ajatellut mitä hankaluuksia hiukankaan normaalia lyhyempien ihmisten jokapäiväisessä elämässä voi olla? Et ehkä, jos et itse lukeudu näihin lyhyisiin ihmisiin. Ja nyt puhun vain heidän (kuten minun), joiden pituus on jotain 150cm:n paikkeilla. Paljon enemmän hankaluuksia on tietysti todella lyhytkasvuisten ihmisten arjessa. Itse olen 153cm ja aika usein eteen tulee harmittavia tilanteita joissa toivoisi olevansa hiukan pidempi. Esim. kun kauppojen pakastealtaista pitää jokin tuote saada otettua, niin ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun se tuote jonka aion ostaa, on ihan perimmäisenä altaassa, eikä sinne asti käsi yllä. Silloin pitää melkeinpä mennä vatsalleen altaan päälle jotta ylettyy tuotteen ottamaan. Joskus (ei suinkaan aina) lähettyvillä on sellainen pyörillä liikkuva jakkara, jonka päällä seisten saattaa yltää ottamaan sen taaimmaisen tuotteen. Aika usein olen pyytänyt jotain paikalla ollutta, minua pidempää asiakasta, auttamaan ja aina olenkin apua saanut. Keittiön kaapeista ei myöskään pysty ilman kiipeilyä ottamaan mitään, paitsi alahyllyltä. Monenlaista apuvälinettä olenkin käyttänyt: jos on kyseessä jokin pahvipakkaus, joka on hyllyllä johon en yletä, niin leipäveitsen kärjen voi iskeä pahvipakkaukseen ja veitsen avulla vetää sitten pakkauksen alas hyllyltä. Vaatekaapista voi tavaraa vetää alas esim. vaatepuun avulla. Jos taas pitää laittaa jokin laatikko hyllylle, niin heittämällä sen saa aika hyvin hyllylle ja sitten jonkin pitkän esineen avulla voi työntää sen lopulliselle paikalleen. Tietysti meillä on keittiöjakkara aina lähettyvillä ja sitä käytän sitten jos eivät edellämainitut konstit riitä. Ylläolevassa kuvassa meillä on kesähuoneen pöydän alla pieni jakkara. Vaikka lyhyt olenkin, niin pöydän alla en sentään mahdu istumaan. Jakkara on siellä sitä varten että saan jalkani sen päälle kun istun pöydän ääressä. Meillä ei nimittäin ole huushollissa yhtään tuolia jonka päällä istuessa saisin jalkani kunnolla ylettymään lattialle. Siis niin että koko jalkaterä, kantapäät mukaan lukien, olisivat kiinni lattiassa. Kun jonkin aikaa on istunut pituuteeni nähden liian korkealla tuolilla, niin tuolin reuna alkaa ikävästi painaa polvitaipeen yläpuolelta ja on pakko nousta jaloittelemaan. Olen yrittänyt pyöritellä nilkkoja ja tehdä muitakin jalkojen oloa mukavammaksi tekeviä liikkeitä, mutta aina on vaan mielessä se, että saisipa nostettua jalat ylös. |
 |
Missä ikinä istahdankaan pöydän ääreen, niin melkeinpä ensimmäinen asia minkä tarkastan on se, että olisiko pöydän alla jonkinlainen "jalkapuu", johon voisi jalat nostaa. Terassipöydällämme sellainen on ja sinne onkin hyvä välillä jalat nostaa. |
 |
Monenlaisia konsteja on vuosien varrella tullut kokeiltua. Kirjoituspöydän tuolissa on sellaiset jalat, että niiden päällä voi välillä lepuuttaa jalkojaan. Toinen apuväline on lapsille pesualtaan eteen käytettäväksi tarkoitettu koroke, joka on mainio myös aikuisten jaloille. Se on juuri sopivan korkuinen ja siinä pidänkin jalkojani silloin kun ne eivät ole em. paikassa työtuolin jalkojen päällä. |
 |
Koska kesähuoneemme pöydän alla ei mitään "jalkatelineitä" ole, niin kiltti mieheni nikkaroi minulle pienen jakkaran pöydän alle laitettavaksi. Kaikki tarveaineet löytyivät kotoa ja mustaa maaliakin oli vielä jäljellä. |
 |
Eipä enää paina tuolin reuna reittä! Sitäpaitsi jos alkaa tuntua siltä että jaloille on saatava välillä toinen asento, niin onhan noissa tuoleissakin tuollaiset poikkipuut joiden päälle jalat voi hetkeksi laittaa. Vaan paljon mukavampi on tämä jakkara! Hätä keinot keksii sanotaan, mutta mitään keinoa ei keksinyt sukulaistyttöni, joka ei voinut ostaa mieleistään autoa. Vaikka hän siirsi penkin niin eteen kuin mahdollista, niin eivät jalat ylettyneet polkimille! Niin jäi auto ostamatta. Onneksi mulle ei ole koskaan sentään noin käynyt. Jos olisikin, niin J varmaan olisi pystynyt siihenkin pulmaan rakentamaan jonkin apuvälineen: joko lisää paksuutta kengänpohjiin, taikka sitten auton polkimiin jonkinlaiset tyynyt! IHANAA VIIKONLOPPUA! 💙💙💙 |
