En voinut olla nauramatta

Selailin airbn.fi-sivustoja ja monenlaista mielenkiintoista mökkiä ja asuntoa sieltä löytyi. Kun luin tekstiä tarkemmin niin huomio kiinnittyi monessa kohtaa erittäin huonoon kieliasuun. Monet näistä ilmoituksista on käännetty ilmeisesti automaattisilla kääntäjillä ja sen kyllä huomaa. Itse käytän tietokonettani suomenkielellä ja siksi tuolla sivustolla muunkieliset tekstit on automaattisesti käännetty suomeksi kun niitä luen.

Tosi hyvät naurut sain kun luin erästä alunperin ruotsinkielistä ilmoitusta joka oli suomennettu. Näin hassua kääntämistä en ole vielä missään nähnyt.

Tässä suomennettua tekstiä, punaiset tekstit ovat suoraan ilmoituksesta. 

- Ihana niemi kallioineen oli käännetty Ihana viitta kivillä. Tuosta ei tule hullua hurskaammaksi, jos ei osaa ruotsia että voi lukea alkuperäisen tekstin.

- Suuremmassa makuuhuoneessa on parivuode jossa on lämpötilapatjat. Kyseessä oli Tempur-merkkiset patjat.

- Saunassa on puulämmitteiset ikkunat. Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin avattavista ikkunoista puulämmitteisessä saunassa.

- Kuumaa vettä saadaan polttamalla kiuas. Tässä ohjeessa yritettiin sanoa että kiuasta lämmittämällä saadaan lämmintä vettä.

- Varmista että vesisäiliö on täytetty ennenkuin sytytät tulipalon.  Eli varmista että vesisäiliö on täytetty ennenkuin rupeat sitä lämmittämään.

- Pukuhuoneessa pelastusliivejä säilytetään erikokoisina joita voidaan tarvittaessa käyttää. Eli pukuhuoneessa on erikokoisia pelastusliivejä joita saa tarvittaessa käyttää.

- Soutuvene lasikuidusta on saatavilla. Kun sataa se on kaadettava. Toivottavasti kukaan ei ole soutamassa juuri kun alkaa sataa, ettei tarvitse venettä keskellä merta kaataa :) Tässä ohjeessa siis kehoitettiin tyhjentämään vesi pois soutuveneestä jos se on sateella täyttynyt vedestä.

- Roskat löytyvät ulkovessasta. Alkuperäisessä tekstissä sanottiin että roskahuone on ulkohuussin vieressä.

- Puuliiteri on roskahuoneen vieressä oli käännetty muotoon Liitteet sijaitsevat roska-aseman vieressä.

- Siivoamme kaikki roskat, alkuperäinen teksti oli lajittelemme kaikki roskat.

- On myös joitakin ruukkuja (ulos) että olet tervetullut vettä! Eli selkokielellä sanottuna: ulkona on myös muutamia kukkaruukkuja joita saa mieluusti kastella!

ETTÄ TÄMMÖISTÄ SIANSAKSAA TÄNÄÄN! (Toivottavasti selitykseni eivät tehneet tekstien ymmärtämistä vieläkin vaikeammaksi)

💙💙💙

 

Viikinkikylä, kaksi majoituspaikkaa, kirkko;missä ollaan?

Tein kävelylenkin hiukan tavanomaisista reiteista poiketen Saltvikissa. Jätin auton kirkon kupeeseen ja lähdin kiertämään parin kilometrin pituisen lenkin. Ajattelin kuvata reittiäni, sillä mm. pyörällä kiertelemäni ja kuvaamani reitti oli kovin suosittu lukijoiden keskuudessa.

Ensimmäinen kuvattavani oli tämä kaunis vanha talo, jossa nyt toimii Kvarnbo Pensionat. Sisällä siellä en ole käynyt, mutta ainakin ulkoa päin katsottuna voi aavistaa paikan olevan erittäin viehättävän.

Pihapiirissä on pikkuruinen galleria "Galleri Skarpans"...

.

..ja "Vinsmedjan" jossa voi nauttia viininmaistelun. Tänne haluan joskus vielä päästä maistelemaan viinejä ja vaikka yöpymäänkin, vaikka aika lähellä kotia ollaankin.

Jatkan matkaani eteenpäin ja tien vieressä tulee lapsuus mieleen. Vanhoissa mustavalkokuvissa oli mielestäni usein vastaavanlaisia verstasrakennuksia.

Komea tuulimylly on pystytetty ihan tien viereen.

Ja kohta tuulimyllyn ohitettuani tulenkin paikkaan jossa saan ihastella söpöä autoa, ja värikin on mitä makein. Auto on pihapiirissä jossa sijaitsee Saltviks Bed & Breakfast, eli yöpymispaikkoja löytyy tästä Kvarnbon kylästä.

Ja parinsadan metrin päästä löytyy taas mielenkiintoista katsottavaa. Aidassa lukee Vikingamarknad, sista helgen i juli. Eli tässä paikassa järjestetään joka kesä Viikinkimarkkinat. Tältä kesältä ne tosin ovat jo ohi, mutta rakennukset ja tuo viikinkikylä ovat paikoillaan.

Portti tuolle alueelle on auki ja astelen sisään. Alueella on muutamia jykeviä rakennuksia. Alue on aidattu ja hiukan ihmettelen ettei porttia ole laitettu kiinni. Näyttää kuitenkin siltä ettei täällä ole kutsumattomia vieraita käynyt, tai jos onkin, niin hyvin ovat käyttäytyneet, sillä missään ei näy roskia tms.

Viikinkikylän vieressä on uudempi omakotitaloalue.

Hieno uusi tenniskenttä ihan tien vieressä oli tällä hetkellä tyhjä.

Viehättäviä taloja ja pihoja on houkuttelevaa kuvata ja aina miettii minkälaisia ihmisiä tuollakin mahtaa asua. Tämä talo on aivan kirkon lähellä.

Ja tässä Saltvikin kirkko. Kirkon vieressä odotti autoni. Mukava lenkki oli kävellä ja katsella kaunista maaseutua. On tosi piristävää kulkea toisinaan vähän erilaisia reittejä, kuin niitä samoja joissa joka nurkka on tuttu. Sääkin suosi ulkoilijoita tänään.

Nappasin vielä kuvan Saltvikin pappilasta, talosta jota aina ihailen. Piti ihan lukea tietoja tästä rakennuksesta ja netistä luin että talon on piirtänyt Saltvikissa syntynyt arkkitehti Oskar Bomansson omalle perheelleen. Talo valmistui v. 1932.

Vuonna 1960 seurakunta osti talon.

Elokuuta on jäljellä enää kaksi päivää. Tänään on kesäisen lämmintä, mutta viikon puolivälissä taitaa taas viiletä ja muuttua sateiseksi.

KAUNISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

 

Helppo pihlajanmarjakruunu sisälle tai ulos

Tänä vuonna pihlajanmarjoja on ihan ennätysmäärät. Niiden punaiset marjatertut loistavat kauas ja houkuttelevat keräämään. En ole koskaan mitään syötävää niistä valmistanut, enkä ole muutenkaan niitä poiminut kuin ihan koristeeksi jonkun oksan maljakkoon.

Mutta aikani noita marjoja ihailtuani, päätin tehdä niistä jotain ja muistelin kerran nähneeni kuvan jossa oli tehty katossa roikkuva pihlajanmarjakruunu, tai mobile, miksi sitä haluaakin kutsua.

Minulla oli tallessa lampunvarjostimen runko-osa ja se sopikin tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Kieputin tummanvihreää juuttinarua sen ympärille niin että kaikki valkoinen jäi peittoon.

Leikkasin karhulangasta muutaman pidemmän pätkän ja loput lyhyempiä ja pujottelin niihin marjat. Noita "marjapötkylöitä" tuli  kaikkiaan runsaat neljäkymmentä.

Nuo marjanauhat solmin sitten päällystämääni lampunvarjostinkehikkoon muutaman sentin välein. Niitä voi tietysti laittaa vaikka ihan vieri viereen jos marjoja ja intoa näpertelyyn riittää.

Tältä tuo koriste valmiina näyttää. Tuntuu ehkä hiukan jouluiseltakin kun värit ovat punainen ja vihreä, mutta sopii hyvin kesähuoneeseen syksyistä tunnetta tuomaan. Pidemmät nauhat ripustin keskelle ja lyhyet ulkopuolelle.

Siinä se nyt valmiina roikkuu kesähuoneen katossa. Helppo oli tehdä ja suurin vaikeus olikin saada se suoraan riippumaan. Otimme muuten kesähuoneen katon aurinkosuojaverhot jo alas talvisäilöön, sillä tuskin niitä enää tänä syksynä tarvitaan. Jokapäiväinen sade ainakin on antanut viitteitä siitä että syksy on jo tullut.

OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

💧💧💧

 

Ahvenanmaa, yhä suositumpi

Tämän kesän aikana on monesti tullut mieleen se, että olisi mielenkiintoista tietää miten paljon matkailijoita täällä Ahvenanmaalla on tänä kesänä käynyt.

Tänään sitten paikallislehdissa esitettiin lukuja joista voi hiukan päätellä miten paljon tänne on tehty matkoja. Hotelleilta on kysytty yöpyjien määriä, ja koko Ahvenanmaalla on tämän heinäkuun aikana ollut n. 53.000 yöpymistä! Tämä on valtava määrä pienelle Ahvenanmaalle jossa asukkaita on n. 30.000.

Lehtijutussa puhuttiin vain hotelliyöpymisistä, joten voi olettaa ettei tuossa 53.000:ssa vielä ole mukana mökeissä yöpyjiä. Ja noita vuokrattavia mökkejähän täältä löytyy vaikka kuinka paljon.

Mukana tuossa tilastossa on 14 hotellia. Suomalaisten, eli mantereelta tulleiden osuus yöpyjistä on mahtavat 90%. Kaikista yöpyjistä heitä oli n. 48.000, Ruotsista tulleita n.4000 ja muista maista n. 1500.

Majoitusta tarvitsevien on ollut hyvä olla liikkeellä ajoissa, sillä keskikesällä on ollut vaikea löytää vapaita yöpymispaikkoja. 

Tuon mantereelta tulleiden suuren määrän on pystynyt havaitsemaan ihan autojen rekisterikilpiä tarkkailemalla. Ajaessani eräänäkin heinäkuun päivänä kotoa Maarianhaminaan, mietin että olisipa ollut mukava laskea kuinka monessa autossa oli Suomen rekisterikilvet. Ne olivat nimittäin selvässä enemmistössä vastaantulijoissa, eli niitä oli jopa enemmän kuin paikallisia kilpiä.

Olen kuullut useammankin suomenkielisen matkailijan sanovan miten ystävällistä palvelua he ovat tänä kesänä täällä saaneet. Voi miten hyvältä se kuulostaa korvissani, sillä aika usein, ainakin ennen, on kuullut ihan päinvastaista, eli että suomenkielisiä kohdeltaisiin töykeästi. 

Eli on tämä pandemia jotain hyvääkin saanut aikaan, sillä matkailijat ovat nyt heränneet upean kotimaamme matkailuun, mikä on hieno asia. Ja tuosta matkailijoiden määrästä on pikkuinen, mutta aika monen mielestä eksoottinenkin Ahvenanmaa saanut hienon potin.

Ja tuota pottia yritän minäkin tällä blogilla ja sen Ahvenanmaa-aiheisilla postauksilla hiukan kasvattaa.

KIVA KUN LUIT TÄMÄN JUTUN JA TERVETULOA TÄNNE VASTAISUUDESSAKIN!

 

Väriä sadepäivään

Eilen oli täällä peruskoululaisilla viimeinen kesälomapäivä ja me vietimme päivän kahden nuorimman lapsenlapsemme kanssa.

Ei ollut kovin lämmin sää ja satelikin aina välillä. Kävimme mökillä kastelemassa tomaatit ja keräsimme kypsät pois. Mökiltä lähtiessämme päätimme tehdä pienen autoajelun ja suuntasimme Bomarsundin kautta Vårdöhön. Bomarsundin uutta siltaa rakennetaan täyttä päätä ja valmista pitäisi olla joskus parin vuoden päästä.

Perillä Vårdössä kävimme kyläkaupasta ostamassa jätskit. Huomasin kaupan vierellä olevat postilaatikot, jotka oli maalattu eri väreillä, kuin pikkuisiksi taloiksi. Kirkasväriset laatikot sopivat harmaaseen päivään. Oli kuin aurinko olisi pilkistänyt pilvien takaa!

En tiedä miten postilaatikoiden maalaus on toteutettu, mutta ehkä ne on tilattu joltain maalarilta sillä niin yhteneväiset ne olivat tyyliltään, että vaikuttaa siltä että ne ovat kaikki saman tekijän tekemiä, paitsi ehkä tuo yksi laatikko johon ei ole kuvattu taloa vaan puu, hieno sekin. Laatikko taitaa olla omenanviljelijän posteja varten kun kannessa on omenan kuva. Ja Vårdö onkin yksi ahvenanmaalaisten omenoiden kasvatusalueista.

Suorissa riveissä ne värikkyydellään ilahduttavat ohikulkijoita ja postin jakajaa. Kiva idea.

💧💧💧

 

Miten voit itse tehdä verhot valokatteeseen

Valkoisia lakanoita pino. Ja mielessä jotain mitä näistä ehkä voisi tehdä. Alunperin olin ajatellut ainakin osan näistä kutoa matoksi, mutta kutomiset olen nyt ajatellut jättää toistaiseksi, joten nämä joutaisivat johonkin muuhun projektiin.

Osa näistä on hankittu kirpparilta ja muutama on meillä jo vuosikausia palvellut. 

Kun idea oli syntynyt, niin pakko oli kaivaa ompelukone esille. Ei ihan kauheasti innostanut ompelun aloittaminen, mutta kun suunnitelma oli viety jo näin pitkälle, niin ei auttanut muu kuin aloittaa.

Miten se lanka taas pujotettiinkin koneeseen? Onneksi on tuo automaattinen langan leulansilmään viejä tässä koneessa, sillä muuten ei millään onnistuisi lankaa pujottamaan pienen pieneen reikään.

Ja onkohan meillä tarpeeksi valkoista lankaakaan? Onneksi löytyi lisäksi beigeä. Se saa kelvatata jos valkoinen loppuu kesken.

Kun on mitattu oikea leveys ja otettu huomioon saumanvarat, mitattu oikea pituus ja laskettu kuinka paljon tarvitaan saumanvaroihin, niin huomaan ettei yhden lakanan pituus millään riitä siihen mihin sitä aion laittaa ja niin on jatkettava kangasta. Leveyttä sensijaan on liikaa, joten kankaasta on leikattava aikamoinen suikale. Muistelin että repimällä saa kankaan lankasuoraan, mutta näissä Ikean lakanoissa ei mikään mene suoraan, vaan hiukan sinne päin.

Ja kun kone ei suostu siksakia ompelemaan, niin on tehtävä puskusauma, vai mikä sen nimi olikaan. Miten se käsityönopettaja siellä Vasaramäen koulussa neuvoikaan?

Loppujen lopuksi saan ommeltua kankaan haluamani kokoiseksi ja rupean mittamaan sitä. No eikös se olekin viisi senttiä liian pitkä. Mitäs nyt? No yksi sauma lisää jotta saadaan piilotettua viisi senttiä liikaa kangasta jonnekin. Hyvä siitä tuli lopulta.

J oli puolestaan sahannut kymmenen sopivan pituista pyörörimaa. Kun minä olin saanut kaikki saumat ommeltua sopiviksi oli aika pujottaa rimat kankaisiin.

Saumakohdat olivat tietysti sen verran paksuja, että muutama neula vääntyi tai jopa katkesi ennenkuin sain kaikki ommeltua.

J:n tehtäväksi jäi rimojen sahauksen lisäksi ruuvata koukut rimoja varten kesähuoneen kattoon.

Puurimat pujotettiin ompelemieni kankaiden päiden kujiin ja tämän jälkeen verhot ripustettiin paikoilleen kesähuoneen valokatetta varjostamaan.

Kuvasta selvinnee miten kiinnitys tapahtui.

Tässä on ensimmäinen verho paikoillaan.

Tällaiselta näyttää kesähuoneen katto kun kaikki varjostavat verhot ovat paikoillaan. Pariin jouduin tekemään jatkopätkän, sillä kaikki lakanat eivät olleet tarpeeksi pitkiä riittääkseen koko katon pituudelle. Kattoa kannattavien palkkien väliin tuli siis jokaiseen yksi verho joka on leveydeltään n. 99cm ja pituudeltaan vajaat 250cm.

Hyvin tuntuvat suodattavan suuren osan auringonsäteistä, joten saadaan viilennettyä kesähuoneen lämpötilaa kuumimpina päivinä.

Tällaiseen itsetehtyyn katettuun terassitilaan ei taida olla mitään valmisratkaisuja, joten kekseliäisyys oli tarpeen. Mietittiin kyllä jos jonkinlaisia purjeita tai vastaavia, mutta tämä oli helppo ja halpa keino järjestää varjostusta. Homma sujui hyvin, jos ei oteta huomioon muutamaa ärräpäätä ja muutamaa katkennutta tai vääntynyttä ompelukoneen neulaa.  Muutama tunti aikaa näiden mittaamiseen, leikkaamiseen ja ompelemiseen meni, ja J:ltä koukkujen kiinnittämiseen ja rimojen sahaamiseen, sekä verhojen kattoon kiinnittämiseen.

Mutta itsetehdystä tuli taas hyvä mieli ja rahaa säästyi kun käytettiin jo kotona olevia materiaaleja (lakanat) sekä parin kympin verran rimoihin ja koukkuihin.

💛💛💛

 

Muutakin kuin söpöjä punaisia mökkejä, eli käyntivinkki Ahvenanmaalle

Onko sinullakin sellainen käsitys, että Ahvenanmaa on pelkkiä söpöjä punaisia mökkejä, kalastajia,  museoita, hulppeita rantahuviloita, äveriäitä "svenskatalande bättre folk", ym,?

Noita kaikkia täältä löytyy, mutta löytyy toki paljon muutakin. 

Tiemme vei taas kerran Ahvenanmaan länsiosaan, Eckeröön. Matkalla sinne ihailimme maisemia ja näimme niitä punaisia mökkejäkin, mutta jos olisimme ensimmäistä kertaa saapuneet tähän kohteeseen, niin emme varmaan olisi uskoneet että tällainen rakennus voi löytyä Ahvenanmaalta.

Edessämme oli nimittäin Eckerön Posti-ja tullitalo, joka valmistui v. 1828 ja sen suunnittelivat Carl Ludvig Engel sekä Charles (Carlo) Bassi. 

Täällä järjestetään joka kesä näyttelyitä ja tämän kesän näyttely on nimeltään "Från och till Åland" ja näyttely on avoinna joka päivä klo. 10-18, osoitteessa Sandmovägen 111, Eckerö

Tämän vuotisessa kesänäyttelyssä on näytteillä ahvenanmaalaisten taiteilijoiden taidekäsitöitä ja designia.

Töitä on suuri määrä ja vaikka olen jättänyt postauksestani pois osan, niin kuvia tuli silti valtava määrä. Osan taiteilijoista kirjoitin muistiin, mutta muutamia varmaan jäi poiskin, valitettavasti.

Mukana olivat ainakin seuraavat Ahvenanmaalla syntyneet, tai täällä työskentelevät:

. Keathy Ericsson-Jourdan

. Lotta Gustafsson

. Sigrid Granfelt

. Anna Nilsson

. Ann Eriksson(f.d. Granlund)

. Lotta Jansdotter

. Barbro Eriksson

. Maria Korpi

. Minna Rundberg

. Gunvor Holmström-Skogberg

. Chiqui Mattsson

. Stefan Lindfors

. Ilse Berg

. Erica Törnroth

. Barbro Avellan

. Margit Holmberg

. Birgitta Häggblom

. Kristina Wigren

. Siv ja Simon Linney

. Gunilla von Nandelstadh

Näytän seuraavissa kuvissa  teoksia ilman sen kummempia selostuksia, sillä kun en ole asiantuntija, niin voisi tulla virheellistä tietoa teoksista.

Nauttikaa ihanista taidekäsitöistä.

Jos liikut Eckerössä päin niin käy ihmeessä katsomassa tämä hieno näyttely. Pihapiirissä on kahvila jossa voi kierroksen jälkeen istahtaa sulattelemassa näkemäänsä ja lapsille on hiekkalaatikko leluineen.

Näyttely on avoinna syyskuun puolivälin tienoille, joten hyvin ehtii vielä käydä täällä.

IHANAA PÄIVÄÄ JA LOPPUVIIKKOA SINULLE!

💟💟💟