Aamuisen lumisateen jäljiltä maa oli puhtaan lumikerroksen peittämä ja saimme etsiä tovin ennenkuin löysimme etsimämme haudan. Se oli muistolehdossa joka olikin varsin viehättävän näköinen paikka. Täällä oli pienikokoisia hautapaikkoja, joissa oli vain haudattujen nimet ja syntymä-ja kuolinajat kaiverrettuna metallikylttiin, joka oli kiinnitetty pienehköihin luonnonkiviin.
Jokaisella tänne haudatulla oli oma pikkuinen kivi nimilaattoineen ja useimmilla haudoilla oli lyhty ja ehkä pienehkö kukkanenkin. Haudat olivat lähellä toisiaan eivätkä ne olleet viivasuorissa riveissä vaan seurasivat luonnon muotoja ja kasvillisuutta. Jouduimme pyyhkäisemään kevyen puuterilumen pois useampien lattojen päältä ennenkuin löysimme etsimämme.
Paikka oli satumaisen idyllinen ja tällaiseen paikkaan haluaisin itsekin ehkä tulla haudatuksi. Lumi teki paikan vielä kauniimmaksi ja vaikka vieressä kulki kaksikin vilkasliikenteistä isoa tietä, niin täällä aisti kuitenkin omanlaisensa rauhan.
Sytytimme viemämme kynttilän läheisemme haudalle ja lähdimme kävelemään ulos hautausmaalta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sulatteli aamuisen lumisateen jäljiltä maassa olevaa lunta.
|