tiistai 30. kesäkuuta 2020

MILTÄ PIHALLA NÄYTTÄÄ TÄNÄÄN?



Hei!

Tänään viileämpää, mikä tuntuukin tosi hyvältä. Eiliseksi ja täksi päiväksi luvatut mittavat sateet ovat ainakin tähän asti kiertäneet onnistuneeksi meidän mökkipaikan. Eilen tuli muutama pisara, mutta sademittariin ei vettä kertynyt, joten lisää kaivattaisiin todella.




Varjostusta auringon porotukseen on tarvittu viime aikoina ja tämä virttynyt aurinkovarjo on ollut kultaakin kalliimpi. Se on joskus, melkein parikymmentä vuotta sitten hankittu Turun/Kaarinan kotiimme ja oli tosi halpa ja hiukan vinokin, mutta hyvin vaan on meitä palvellut.



Toinen samoihin aikoihin hankittu pihakaluste on ryhmä, johon kuuluu pöytä, kaksi tuolia ja kahden istuttava sohva. Sekin ihan niitä halvimpia, mutta talveksi kun aina on korjattu katon alle suojaan, niin hyvin on kestänyt. Ovat vielä siitä käteviä, että jokaisen niistä saa taitettua kokoon, joten eivät vie paljoa tilaa varastoituina. Ostettaessa nämä olivat ihan käsittelemättömiä, mutta maalasimme ne valkoisiksi. Joku vuosi sitten oli taas maalauksen aika ja nyt väri muuttui punaiseksi, joka mielestäni sopiikin kivasti mustan pergolan kanssa.


Viime kesänä rupesi yksi tuoleista keikkumaan oudosti kun siinä istui ja yksi selkänojan tukipuista osoittautui ihan lahoksi. Pari päivää sitten J korjasi sen uudella puun pätkällä ja nyt se toimii taas ihan niinkuin pitääkin. Maali puuttuu vielä. Onkohan meillä ylös kirjoitettuna tuo maalisävyn numero? 



Siemenistä kasvattamani pelakuut alkavat olla jo jonkin kokoisia ja nuppujakin lehtien alta pilkistää. Nämä kaksi toin tänne mökille ja ovat olleet kasvihuoneessa, mutta nyt pääsivät ulos pöytää piristämään. Muut kylvämäni ovat kotiterassilla ja voivat hyvin nekin. Käymme melkeinpä päivittäin antamassa niille vettä. Onneksi ei ole pitkä matka. 



Nurmikko ei viheriöi. Sama ilmiö toistuu nyt jo kolmatta kesää. Mahtavatkohan kesät tästä eteenkinpäin aina olla näin kuivia? Olen kastellut perennoja ja pensaitakin näinä helteisinä aikoina, mutta nurmikko on saanut olla ihan oman onnensa nojassa. Ja onpahan kesäpoika Roope saanut viettää lokoisia hellepäiviä kun mitään leikattavaa ei ole ollut.
 
 




Tänä vuonna vihdoinkin herneet ovat saaneet kunnon tuet kun J sellaiset teki. Meillä oli pari aitatolppaa, jotka ovat olleet istuttamamme puun tukena monta vuotta ja nyt uskomme puun jo selviävän ilman tukipuita, joten J käytti ne herneiden tukemiseen.
Hän halkaisi tolpat ja ne kiinnitettiin lavakaulusten laitoihin. Sitten hän porasi reiät 10cm:n välein tolppiin ja noista reijistä pujotettiin narut. Yksinkertaista ja toimivaa. Mutta nyt ei sitten tunnu herneiden kasvu sujuvan yhtä hyvin kuin aiempina vuosina. No, tulee uusia vuosia ja uusia herneitä. Tuet ovat ainakin hyvät ja kivan näköisetkin. 



Tässä näkyy miten eri tavalla samoista herneistä kasvaa vartta. Muutama on jo ihan hyvän kokoisia, mutta jotkut sitten vaan pari senttisiä. Ja aika paljon on jäänyt kokonaan itämättä. Syövätköhän linnut noita kylvettyjä herneitä? Muut eläimet eivät kasvimaalle pääse kun on aidattu.
Kylvimme herneet aika myöhään, joten satoa, jos sitä ollenkaan tulee, saadaan vielä odottaa. 




Salaatteja ja tilliä on jo syöty ja uuttakin kylvetty, joten niistä ei tule pulaa. 




Ihana tähkälaventeli!
Suosikkikukkiani puutarhassa. Kukkii uskollisesti vuosi vuoden jälkeen. Viihtyy aurinkoisessa paikassa. Keväällä karsin siitä osan oksista, niin se voi aina vaan paremmin. Nyt se leviää pikku hiljaa kukkapenkissä. Kun kuljen ohi, niin on ihan pakko silittää noita kukkia niin ilmoille pöllähtää ihana tuoksu. 



Laventelin edessä kasvaa monivuotinen maanpeittokasvi joka leviää myös mukavasti. Sen nimen olen valitettavasti unohtanut kirjoittaa ylös. Joku joka tietää? 




Parin vuoden takaisessa äitienpäiväruusussa on yksi kukkanuppu onnistunut säilymään pihalla käyvien kauriiden, tai jänisten syömiseltä ja nyt se availee terälehtiään. 






Ruukussa kasvaa sekalainen seurakunta, jotka nappasin muualta kukkamaasta kun en tähän tullut hankkineeksi mitään näyttävämpää. 



Sitä sadetta siis yhä toivotaan ja odotellaan. Miten teillä päin, onko satanut?



MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA JA HYVIÄ LOMASÄITÄ NIILLE JOILLA LOMAA ON!

💙💙💙

tiistai 23. kesäkuuta 2020

AAMULLA VARHAIN



Aamuauringon valo sai houkuteltua minut sisältä ulos kuvaamaan. Melkeinpä kesken aamupalan oli lähdettävä kun valo oli niin kutsuva. Aurinko nousee metsän takaa ja paistaa ensimmäisenä siihen kohtaan mistä tulemme mökille, eli tuolta saunarakennuksen ja mökin välistä se pilkistää. 



Osaisipa saada kuviin saman tunnelman minkä kokee luonnossa kun katselee ympärilleen. Aina kaikki kuvissani näyttää kuitenkin paljon vaisummalta kuin oikeasti. 



Mökki on tähän aikaan aamusta vielä aika varjossa. 



Mutta mökkitielle jo paistaa hiukan. Voi miten monta kertaa olen tätä tietä lähtenyt aamuvarhaisella ajamaan töihin ja toivonut mielessäni ettei tarvitsisi mökiltä lähteä. Nyt se toive on jokapäiväistä onnea.
 



Kun käännän mökkitielle selkäni niin edessäni näen saunan, kasvihuoneen ja meren. 



Mökkitien ja saunan välissä on kaivon pumppuhuone. 




Nyt on jo kauan ollut tosi kuumaa ja kuivaa ja tästäkin kohtaa on nurmikko palanut ja paikoitellen sitä ei ole ollenkaan. Vain multakerros on näkyvissä ja sekin aivan liian ohut kerros joka vielä on tiivistynyt niin ettei siinä ruoho voi kasvaa. Jos taas tänäkin syksynä vihdoinkin hiukan paranneltaisiin noita huonoja kohtia lisäämällä multaa ja kylvämällä siemeniä! 




Kasvihuoneen ympäristö on se paikka johon aurinko aamuisin ensimmäiseksi kunnolla paistaa ja siihen paistaakin koko päivän. Nyt kun on näin lämmintä, niin kasvarin ovet saavat olla auki vuorokauden ympäri.
 



Tänä vuonna viljelykset voivat huonosti. Ainoat jotka ovat melko hyvin kasvaneet ovat salaatit. Herneistä osa lähti hyvin kasvuun, mutta suuri osa ei itänyt ollenkaan ja nyt onkin kylvetty uusia herneitä paljaisiin paikkoihin.

Rucola, joka viime vuonna kasvoi mahtavasti ei onnistunut ollenkaan. Pienet alut kyllä nousivat maan päälle, mutta sitten lehdet tulivat täyteen reikiä ja lopulta surkastuivat ihan olemattomiksi. Kylvin uudestaan siemeniä, mutta niiden kanssa kävi samalla tavalla. Kun rapsutin multaa niin maasta nousi ihan terveitä vihreitä juuria, mutta kaikki mikä oli maan pinnalla kuoli.  




Raparperin siirsin keväällä takana olevaan lavakaulukseen ja se on jäänyt pieneksi. Ehkä sitten ensi vuonna siitä saadaan satoakin. 



Unikkoja en ole tänä vuonna kylvänyt, mutta niitä on putkahdellut sinne tänne kukkamaahan. Niiden nuput ovat houkutelleet kovasti joko kauriita tai jäniksiä ja useimmista oli kaikki varret nuppuineen syöty. Halusin nähdä edes muutaman kukkivan ja käärin kanaverkkoa niiden ympärille etteivät tulisi syödyiksi.

Eivät vaan ymmärrä omaa parastaan nuo unikot kun väkisin pujottavat kukkansa verkon läpi. Ehkä verkko kuitenkin pelottaa ruokailijoita, sillä nämä kukat ovat saaneet olla rauhassa.

Sain Instagramin kautta vinkin että kun suihkuttaa kukkia Trico Garden-nimisellä aineella niin ne saavat olla rauhassa. Pitääpä muistaa se ensi vuonna. 




Poimulehti viihtyy missä vaan ja kukkii kauniisti. Se ei kelpaa kenellekään syötäväksi ja saa olla rauhassa. 



Ihanat laventelit ovat jo monta vuotta kasvaneet ja kukkineet kukkapenkissä ja nytkin ovat juuri aloittamassa kukintaansa. Ne saavat myös kukkia rauhassa. Ehkä niiden tuoksu ei houkuta eläimiä niitä syömään.
 




Iltapäivällä aurinko paistaa jo meren puolelta ja terassillakin on varsin tukalat oltavat vaikka seiniä ei joka puolella olekaan. Tänään onneksi kävi sopiva tuuli joten pystyttiin syömään terassilla. Eilen oli niin kuuma että syötiin sisällä jossa oli viileämpää kuin ulkona.

Auringon kuumottava paiste oli liikaa ja illan suussa piti vielä lähteä ostamaan verhoja terassin ikkunoihin. Päädyttiin valkoisiin laskoskaihtimiin. Ne osoittautuivatkin ihan nappiostokseksi tähän paikkaan. Ne ovat ohuehkoa kangasta ja ne saa helposti irrotetuksi paikoiltaan pesua varten. 



TÄLLAINEN PÄIVÄ TÄNÄÄN. MITEN SINUN PÄIVÄSI ON MENNYT?

💛💛💛

perjantai 19. kesäkuuta 2020

PUNAISIA MÖKKEJÄ AHVENANMAALLA



Juhannusaatto!

Ja kerrankin sää suosii juhannuksen viettäjiä. Sisällä on vilpoisempaa kuin ulkona ja ilmastoidussa autossa vielä viileämpää.

Niinpä lähdimme pienelle ajelulle katselemaan mitä kylissä tapahtuu. Juhannussalkoja ei vielä oltu pystytetty, mutta muutamassa paikassa näkyi ihmisiä koristelemassa salkoja ennen niiden pystyyn nostamista.

Me vietämme tämän aaton ihan kaksistaan, mutta huomenna meitä kokoontuu isompi joukko tänne mökille, joten nyt ehdimme ajelulle.

Ajelimme Saltvikiin Hamnsundetiin. Matkalla on idyllisiä maisemia ja ihania punaisia mökkejä.  



Juhannusruusu kukkii tämän mökin kulmalla, kuten niin monessa muussakin paikassa tällä hetkellä. 




Lähestymme Hamnsundetin satamaa ja tien vieressä on paljon ihastuttavia, punaisia taloja. Tunnelma on kesäisen raukea. Satama on melkeinpä täynnä autoja. Ne ovat arvatenkin veneilijöiden ja sellaisten joilla on mökki venematkan päässä täältä.

Täällä on kesäisin pieni kahvila ja aioimme nytkin poiketa siellä, mutta harmiksemme se avataan vasta maanantaina. Aika kummallista ettei avattu juhannukseksi kun ihmiset ovat liikkeellä ja turistejakin on alkanut näkyä enenevässä määrin.

Hamnsundetissa on vierasvenesatama ja huoltorakennuksessa on pesutilat ja pyykinpesumahdollisuus, mutta nyt siellä tehtiin remonttia. En käynyt katsomassa koska remontin arvellaan päättyvän, mutta vasaran naputusta sieltä kuului näin juhlapäivänäkin.
  





Kahvilaan ei nyt päästy, mutta ehkä tullaan vielä myöhemminkin kesällä. Nappasin vielä muutaman kuvan ympäristöstä ennekuin suuntasimme omaa mökkiämme kohti.

Jos kiinnostuit tästä kivasta käyntikohteesta niin googlaa HAMNSUNSET, SALTVIK niin saat enemmän tietoa. 



OIKEIN LÄMMINTÄ JA MUKAVAA JUHANNUSTA!

💛💛💛

tiistai 16. kesäkuuta 2020

NIIN PIENIÄ JUTTUJA



Tämän viikon tiistain haasteessa oli tehtävänä kuvata jotain pientä. Minulle tuli heti mieleen kuvata tämä pikkuruinen kirja, jossa lukija perehdytetään golfin saloihin. Kirja on noin tulitikkuaskin kokoinen, mutta tekstiä siihen mahtuu kokoonsa nähden huima määrä.




Toinen pieni esine mökillä on tämä lasi, joka aikoinaan on ostettu perheemme ensimmäiseltä etelänmatkalta Kreetalta. Laseja meillä on neljä ja ostimme ne paikallisesta munkkiluostarista. Niistä munkit tarjoilivat jotain väkevää juomaa, olisiko ollut pontikkaa? 




Muiden kuvaajien pieniä juttuja näet TÄÄLTÄ.



MUKAVAA TIISTAITA!

💚💚💚