Kun luonto sekoittaa pään

Tiedätkö sen tunteen kun suunnittelet vaikka mitä ja sitten kaikki jostain kummasta syystä meneekin ihan toisin? Ehkä liika suunnitteleminen onkin turhaa kun parasta kuitenkin taitaa olla hetkessä eläminen, tai enhän minä tiedä onko se noin, mutta niin sanotaan.

Nyt ei ole kyse mistään dramaattisesta, vaan ihan vaan luonnosta lumoutumisesta, kuten kohdallani aina tapahtuu. Lähden vaikka kävelylle ja olen käynnistänyt askelmittarin. No, näpsin kuvia minkä ehdin ja mietin jo miten kivan postauksen tästä saan blogiin. Kuvat ovat kauniita. Niin, mitä muuta Ahvenanmaan maisemakuvat voivat ollakaan.

Kun palaan kotiin, niin huomaan ettei puhelimeeni ole jäänyt jälkeäkään ottamistani kuvista. Askeleet ja kulkemani reitin Sport Tracker on kyllä tallentanut tunnollisesti, mutta kuvat ovat ihan jossain muualla. Kai jossain pilvessä. Nuo pilvihommelit ovat minulle ihan tuntematon käsite. No postaus jää sitten tekemättä.

Olen onneton Sport Trackerin käyttäjä, tai en vaan tajunnut että appi pitää laittaa pois päältä kuvien ottamisen ajaksi ja sitten taas käynnistää. Joten, sen käyttäminen sai kohdallani loppua.

Toissapäiväisellä lenkilläni ei ollut kuitenkaan kyse askelista tai mittarien (tai käyttäjän) toimimattomuudesta, vaan jo aiemmin mainitsemastani luonnosta lumoutumisesta.

Kaikkialla oli valkoista ja auringonpaisteista. Voiko kevättalven sää enää hienompi olla? 

Maisemien ihailu ja niiden kauneudesta huokailu veivät kuitenkin siinä määrin huomioni että unohdin kuvaamisen melkein kokonaan. Kuvasin kuitenkin vanhan kivitalon seinän, mikä sekin on mielestäni tosi kaunis.

Tämä alue johon kävelin on entisen mielisairaalan (eli nykyisin sanotaan psykiatrinen sairaala) aluetta. Miksikähän nykyään ei enää pidetä sopivana mielisairaala-sanaa kun kuitenkin puhutaan mielenterveyspotilaista?

Sairaalatoiminta on jo joitakin vuosia sitten siirretty Maarianhaminaan Keskussairaalan yhteyteen. Sinne rakennettiin uusi ja hieno psykiatrisen sairaanhoidon yksikkö. Tilat ovat kyllä upeat ja ajanmukaiset, mutta ympäristö ei pysty mitenkään kilpailemaan tämän vanhan paikan kanssa.

Vanha sairaala sijaitsi ihan rannalla. En tiedä onko kyseessä meri vai järvi, mutta kaunis paikka on joka tapauksessa. Voin kuvitella miten hienoa oli että sairaalan potilaat voivat nauttia vaikka kauniista kesäpäivästä täällä. 

Nykyisin tällä alueella on mm. leipomo-kahvila, hostel, sosiaalialan toimintaa ja toimistotiloja. Pihapiirissä on entinen sairaalan henkilökunnan asuintalo, jossa nykyään on vuokra-asuntoja. 

Iso kivitalo on vielä remontissa, enkä tiedä mitä siihen vielä tulee. Jos tulee asuntoja, niin aika upeita varmaan tulee. Ja mitkä näköalat olisi ikkunoista järvelle/merelle!

Vielä ihailen lumen keskellä olevaa valkoista rakennusta. Onkohan entinen ruumishuone? Kaunis se on joka tapauksessa ja nyt kun sen vierelle on rakennettu viihtyisä pergola-alue penkkeineen ja suihkukaivoineen, on siinä kesällä hienoa nauttia linnunlaulusta ja pergolan keskellä olevan suihkulähteen solinasta.

Tällaisia paikkoja, kuin koko tämä entinen sairaala-alue on paljon ja useimmiten ne on rakennettu luonnonkauniille paikoille. 

Kotiin päästyäni harmittelin vain sitä, etten tullut ottaneeksi enemmän kuvia. No, seuraavalla kerralla sitten, pysyväthän nuo paikat tuolla.

Niin, askelia kertyi 7000 ja vähän päälle. Otin nimittäin käyttöön puhelimen askelmittarin, joka sallii kuvien säästämisenkin ja on halutessa koko ajan päällä ilman että sitä pitää erikseen käynnistää. Kätevää ja yksinkertaista!

HIENOA PÄIVÄÄ!

💙💙💙

Finströmin kirkko

Nyt eletään vielä talvea, mutta eipä aikaakaan kun tulee kevät ja kesä ja niiden myötä matkailijat saapuvat taas Ahvenanmaalle. Kesäaikaan kirkotkin avautuvat kävijöille muutenkin kuin jumalanpalveluksien aikaan.

Viime kesältä jäi vielä vierailemiani kirkkoja esittelemättä täällä blogissa. Ajattelin että nyt olisi hyvä aika ruveta niitä taas näyttämään, niin että ne joiden suunnitelmissa on kierrellä kirkoissa täällä Ahvenanmaalla, saavat vinkkejä mihin kannattaa suunnistaa.

Nyt näytän kuvia Finströmin Pyhän Mikaelin kirkosta (St Mikaels kyrka), joka on rakennettu muinaisen vesireitin varrelle, luultavasti 1100-luvulla rakennetun puukirkon paikalle. 

Kirkko on valmistunut viimeisine muutoksineen 1400-luvun puolivälissä. Katto-ja seinämaalaukset ovat neljän eri mestarin töitä kahden puolen 1450-lukua. Hyvin säilyneet maalaukset antavat kirkolle erityisen tunnelman.

Saarnastuoli  puuveistoksineen on vuodelta 1703.

Urut ovat vuodelta 1974. Vanhat, kirkon ensimmäisen urkurin 1768 rakentamat urut asehuoneessa, ovat käyttökunnossa.

Kirkon suojeluspyhimys, arkkienkeli Mikael, on sakastin oven vieressä veistoksena 1400-luvun puolivälistä.

Krusifiksi 1300-luvun alkupuolelta on alkuperäisessä paikassaan. 

Kuori-ikkunan lasimaalaus "Maailman sovitus" ("Världsförsoningen") on Lennart Segerstrålen työ vuodelta 1947.

Finströmin kirkko löytyy osoitteesta Pålsbölevägen 258 Ahvenanmaalta ja se on auki kesäaikaan.

💜💜💜

Prästgårdsnäset, yksi Ahvenanmaan luontopoluista

Aurinko paistoi ja lämpötila oli +8 astetta, joten oli oikein hieno sää lähteä ulkoilemaan. Kohteeksi valitsimme tällä kertaa Finströmin kirkon vierestä lähtevän Prästgårdsnäsin luontopolun.

Auton voi jättää joko Finströmin kirkon vieressä olevan seurakuntatalon parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa seurakuntatalon vierestä alkavaa hiekkatietä muutaman sata metriä luontopolun omalle parkkipaikalle.

Me ajoimme luontopolun parkkipaikalle ja paikoitimme auton. Muita ei paikalla näkynyt. Pieni punainen parakkimainen rakennus oli parkkipaikan reunassa ja sinne näkyi tulevan sähköä aurinkokennosta. Tässä polun alussa on myös opastetaulu, joka näyttää reitin ja kertoo hiukan mitä on odotettavissa.

Luontopolun alue on ympäröity aidalla, sillä kesällä (touko-lokakuussa) siellä laiduntaa eläimiä. Sinne saa tietysti silti mennä patikoimaan. Nyt portti oli auki ja  huokaisin helpotuksesta, kun totesin että nyt siellä ei ole lehmiä tai lampaita, kun portti on auki. Olen sen verran paljon kaupunkilaistyttö, että en halua joutua kovin lähelle lehmiä tai lampaitakaan.

Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Polut on hyvin merkitty, eikä eksymisvaaraa ole. Polku kiertää niemen ja yhdessä kohtaa tulee ihan rantaankin. Siellä rannassa oli pöytä ja penkit, joten piknik onnistuu hienoissa maisemissa. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta katselimme hetken kaunista merimaisemaa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ihailimme vihreitä sammalmättäitä, joihin aurinko paistoi. Kaatuneiden puiden rungoissa kasvoi paljon kääpiä ja maa oli joka puolella sankan lehtikerroksen peittämä.

Maasto oli viime aikojen sateista johtuen melkoisen kosteaa ja saimme myös katsoa tarkkaan jalkoihimme ettemme astuisi lehmänläjiin. Märimmissä paikoissa oli pitkospuut, jotka olivatkin tarpeen.

Keväällä täällä on hieno kukkaloisto, nyt oli vaan lehdettömiä tammia ja pähkinäpensaita. Ihmettelimme sitä ettei aluskasvillisuutta juurikaan näkynyt. Joku lintu viserteli, mutta muuten oli ihan hiljaista, jollei oteta huomioon lehtien kahinaa polulla kulkiessamme. Kaunista oli siltikin, vaikka kukat ja lehdet puuttuivat.

Taukopaikkoja, joissa oli pöytä ja penkit, oli kaksi. Molemmat hienosti merkittyinä. Nämä "rastbord"-kyltit ovat ilmestyneet viime käyntimme jälkeen ja näyttivätkin ihan uusilta.

Tämä Prästgårdsnäsetin polku on vain 2,5km pitkä, jos jättää auton tuohon mihin mekin jätimme. Mutta jos haluaa hiukan pidemmän kävelyn, niin kannattaa jättää auto jo tuonne seurakuntatalon parkkipaikalle.

Polku on helppokulkuinen, sillä mäkiä tai kallioita ei polulla ole. Lastenrattailla ei kuitenkaan kannata sinne yrittää, sillä ainakin nyt maa oli aika pehmeää, joten lastenvaunujen pyörät saattaisivat upota maahan.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä 1400-luvulla valmistunutta Finströmin kirkkoa, joka näkyi komeana tietä pitkin ajaessamme.

Reippailu luonnossa on näin syksylläkin ihan parasta. 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💚💚💚

RAPINAA, RAPINAA JA PÄIVÄT PITENEVÄT

Ihan tuntuu kuin päivät olisivat jo pidentyneet ja tulleet paljon valoisammiksi, vaikka talvipäivänseisauksesta on vasta vajaa viikko!

Taitaa kuitenkin olla tuo hentoinen lumipeite maassa ja joulukuun loppumisen läheisyys joka saa moisen tunteen aikaan.

Kiva oli kuitenkin nastakengät jalassa mennä rapistella kun oli pikku pakkanen eikä tuulikaan ollut kova. Ei muuten nastat rapisekaan yhtä kovaa nyt kun on hiukan lunta tiellä. Toisinaan on käynyt niinkin että joku edelläni kulkeva on kääntynyt katsomaan taakseen kun on kuullut jotain outoa ääntä takaansa.

Silloin olen ohi mennessäni huikannut että "ei hätää, minä täältä vain tulen kenkineni" ja vastauksena olen saanut ohitettavalta hymyn.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE!

💙💙💙

Lisää luettavaa täältä

PATIKOIMASSA

Ahvenanmaalla on useita patikointireittejä ja talvisen myrskyn jäljiltä taitavat useimmat niistä tässä vaiheessa kesää olla raivattuja kaatuneista puista.

Jos kaipaat tekemistä uimisen ja jätskinsyömisen lomaan niin patikoiminen koko perheen kesken on mitä mukavin ajanviete.

Me suunnistimme eilen Finströmin kirkon kupeesta lähtevälle PRÄSTGÅRDSNÄSET-nimiselle polulle.  Polku alkaa kirkon ja seurakuntatalon vierestä. Valkoinen patikointipolun merkki näyttää mistä päin polku alkaa. Olimme epävarmoja siitä onko polun alkupisteessä parkkialuetta ja jätimme auton seurakuntatalon parkkipaikalle. 

Seurakuntatalon sivustalta vie hyvä hiekkatie polun alkuun ja kävelimme tuon tien pätkän (muutaman sata metriä) peltomaisemia ihaillen. 

Polun alussa on taulut joissa kerrotaan hiukan polun kasveista ym. Taulun vieressä oli myös autoille parkkipaikka. Yhtään autoa ei kuitenkaan kauniista säästä huolimatta alueella näkynyt emmekä nähneet muita patikoitsijoita polulla kävellessämme. 

Polku on pituudeltaan 2,1 km joten sen voi kävellä lastenkin kanssa. Se on melko tasainen ja parissa paikassa on pitkospuut. Mäkiä ei myöskään ole eikä muita hankalia paikkoja.

Kuvan kartasta näkee että reitti kulkee lähelle rantaa ja rannassa on jykevä hirsipöytä jonka äärellä voi syödä evästä ja ihailla vesilintujen elämää.

Polku on selvästi merkitty valkopäisillä tolpilla joten eksymisen vaaraa ei ole. 

Kaatuneita puita näkyi polun vieressä paikoitellen, mutta polku oli raivattu puun rungoista joten kulkemaan pääsi esteettä. 

Pitkospuutkin olivat tukevat ja leveät, mutta lastenvaunuilla en kuitenkaan polulle lähtisi. 

Pidimme polun kääntymispaikassa juomatauon. 

Keväällä täällä kukkivat valko-ja sinivuokot, mutta nyt kukkivia kasveja oli melkoisen vähän. 

Pähkinäpensaita näimme paljon. 

Näitä kelta-lilanvärisiä kukkia näkyi monessa paikassa. En tunnistanut kyseistä kukkaa enkä ole sellaista aikaisemmin nähnytkään.

Tämä kukka on sitäkin tutumpi ja niitä näkyi myös isolla alueella.

Päivän kävelylenkki tuli tehtyä kauniissa säässä ennen näkemättömässä paikassa. Tänne pitää tulla toistekin ja ensi keväänä tiedän mistä löytyy uusi valkovuokkopaikka.

💚💚💚