Että sellainen pyöräilykesä!

Hei!

Joku teistä saattaa muistaa että ostin viime kesänä sähköavusteisen polkupyörän ja olin tosi innostunut sillä ajamisesta.

Viime vuonna kertyikin mukavasti kilometrejä, vaikka vasta elokuun loppupuolella sen hankin. Tänä vuonna sitten kävikin ihan toisin.

Vielä toukokuussa oli melko vilpoiset kelit. Mutta kesäkuussa oli tarkoitus aloittaa pyöräily oikein tosissaan ja hyvin se alkoikin. Ensimmäisellä pyörälenkillä tuli ajettua kolmisenkymmentä kilometriä ja ajo sujui oikein hyvin.

Toisella kerralla ajoimme lähes neljänkymmenen kilometrin kierroksen ja hyvältä tuntui tälläkin kertaa. Kunnes ihan kotini lähettyvillä jotain odottamatonta tapahtui:

 Tuosta yläpuolelta kuvasta näet SportTrackeriin piirtyneen reitin ja kilometrit, sekä tekstin jonka kirjoitin karttakuvan alle lenkin onnistumisesta.

Eli akun loputtua ylämäessä pyörä tosiaan muuttui niin raskaaksi ettei polkemisesta tullut mitään. Olin kyllä seurannut akun varaustilan valoa ja huomannut että virtaa ei kovin pitkälle enää riitä, mutta kun se sitten loppui yhtäkkiä, niin se miten raskaaksi pyörä muuttui, tuli niin yllätyksenä, että kaaduin.

Kaaduin selälleni ja pääkin kolahti maahan, mutta kun oli kypärä päässä niin päähän ei sattunut mitään. Vasen polvi sen sijaan tuntui tosi kipeältä ja linkutin pyörää taluttaen kotiin. Polvesta vuoti verta, mutta putsattuani sen näin ettei haava niin kovin paha ollut ja laitoin laastarin päälle. Polvi ei montaa päivää ollut muuten kipeä, mutta iho polven päällä oli arka pitkään.

Mutta pari viikkoa tuon onnettomuuden jälkeen alkoi toinen jalka kipuilla. Kipu alkoi jalkaterästä, joka oli alkuun niin kipeä että ainoa kivuton kävelytapa oli kävellä kantapäällä ja varpaat ilmassa. Muutaman päivän päästä jalkaterän kipu lakkasi, mutta nyt kipu siirtyi polveen. Tämä siis oli eri polvi kuin minkä loukkasin kaatuessani pyörällä. 

Polvi turposi ja kuumottikin jonkin verran. Yöllä särky oli tosi kovaa ja nukkuminen huonoa kun joka kerta kyljeltä toiselle kääntyessä polvessa vihloi kuin puukkoa olisi siihen tökätty.

Viikon verran kärsittyäni tuota kipua menin lääkäriin. Lääkäri tutki polvea ja käänteli jalkaa puolelta toiselle, mutta ei osannut sanoa sen kummempaa, vaan epäili että olin kolhinut tämänkin polven tuossa kaatumisessani. Ihmettelin vaan miksi se kipu alkoi sitten vasta pari viikkoa kaatumisen jälkeen. Särkylääkereseptin kanssa sitten kotiin toipumaan. Sitten alkoi omassa terveyskeskuksessa lomat ja se meni kiinni.

Kului muutama viikko kipujen kanssa ja menin toiseen terveyskeskukseen. Nyt polvesta imettiin nestettä ja otettiin labrakokeita, mutta mitään tulehdukseen tai reumaan viittaavaa ei havaittu. Taas kotiin särkylääkereseptin kanssa.

Tilanne ei muuttunut paremmaksi, vaan vihlominen polvessa jatkui. Tuntui kuin polven ympärille olisi laitettu side liian tiukalle. Polvitaive kipuili myös ja polvi oli niin arka ettei polvillaan voinut ajatellakaan olla edes pehmeällä alustalla. 

Taas terveyskeskukseen. Otettiin Borrelia-koe. Ei ollut Borreliaa, eikä ollut kihtiä, eikä röntgenissä näkynyt kuin aavistus artroosista. 

Näin meni koko kesä, eikä polvi tullut paremmaksi. Vielä kerran terveyskeskukseen ja kun jonotin vuoroani seisten, niin yhtäkkiä tuntui kuin polvitaipeessa jokin olisi mennyt poikki tai puhjennut. Nyt lääkäri kirjoitti lähetteen ortopedille.

Ortopedi tutki ja väänsi ja käänsi jalkaa. Tutki kollegansa kanssa röntgenkuvia. Mitään sen varmempaa diagnoosia en saanut. Itse olin jossain vaiheessa arvellut että voisiko olla kyseessä Bakerin kysta. Se kuulemma on yksi mahdollisuus ja tuo kiristävä tunne polven ympärillä johtuisi nesteestä jota edelleen polvessa on jonkin verran. Ja lievä artroosikin voi aiheuttaa näitä oireita.

Olin toivonut mielessäni että josko pääsisi magneettikuvaukseen, mutta sellaisesta ei edes mainittu. Sain lähetteen fysioterapiaan ja parin viikon ajan Panadolia ja Buranaa kumpaakin kolme kertaa vuorokaudessa. 

Nyt tuntuu että nuo särkylääkkeet ovat auttaneet, mutta miten mahtaa sitten olla kun lopetan niiden ottamisen. Ehkä fysioterapia sitten auttaa. Toivottavasti.

ETTÄ SELLAINEN PYÖRÄILYKESÄ!

💛💛💛 

KEVÄÄN JA KESÄN MUISTO

Sain jo jokin aika sitten Kivisen Vilmalta haasteen jossa näytetään kuvia kevään ja kesän varrelta. (Toivottavasti ette ole ihan jo kyllästymiseen asti nähneet samanlaisia kuvia blogipostauksissani.)

Kevään ensimmäisiä kukkijoita ovat orvokit jotka eivät kevään oikullisista säistä ole moksiskaan ja kukkivat kiitollisina pitkälle kesään. Jotkut saavat ne kukkimaan kauniina koko kesänkin, mutta siihen minä en pysty, vaan viimeistään juhannuksen maissa laitan ne kompostiin.

Tämän kevään ja kesän suurin ja ainoakin projekti oli lasiterassin, kesähuoneen valmistuminen. Siitä on haaveiltu ja vihdoin se saatiin toteutetuksi. Ja miten monet hetket siellä onkaan vietetty! Ei ole haitannut sade eikä tuuli ja jos aurinko on liikaa lämmittänyt niin avataan ovi ja seinällä oleva luukku.

Nyt syksyn tullen kun siellä ei enää tarkene, niin tuotiin grilli ulkoa tänne talvisäilöön. Pari tuoliakin ja pikku pöytä ulkoa saatiin tänne mahdutettua ja nyt ovat hyvässä suojassa. Se lämmitin on vieläkin hankkimatta ensimmäisen epäonnistuneen oston jälkeen ja voi olla ettei sellaista hankitakaan.

Keväällä ja alkukesällä tehtiin useita luontoretkiä kevään kukkaloistoa ihaillen ja kuvaillen. Kevät taitaakin olla sitä kauneinta aikaa täällä Ahvenanmaalla. Ihanaa että korona-aikaan pystyy sentään nauttimaan täysillä luonnosta ja ulkoilma-elämästä.

Tänä keväänä tai oikeammin alkukesänä pääsimme myös juhlimaan yo-juhlia, tosin supistetusti. Aurinko paistoi ja voimme istua sekä sisällä että ulkona. 

Paljon tuli vietettyä aikaa mökilläkin. Tänä vuonna ei viljelty tomaattia ja kurkkua ollenkaan vaan pidimme välivuoden siltä osin. Kasvatuslaatikoissa kasvihuoneen ulkopuolella kasvatettiin kuitenkin hernettä, tilliä ja salaatteja.

Loppukesällä innostuin pyöräilyyn hankittuani sähköavusteisen polkupyörän. Satoja kilometrejä ehdin sillä ajella ennen syyssateita. Nyt on ollut taukoa juurikin sen vuoksi että sateella ja myrskytuulella en sentään polkemaan lähde. Ja sairastelu vei viimeisenkin innon ja jaksamisen pyöräilyyn.

Mutta mielessä siintää jo ajatus keväisistä pyöräretkistä. 

 

Tällaisia tunnelmia oli minun kesässäni. Entä sinun? Haastan mukaan kaikki jotka haluavat osallistua. Kiva olisi kuulla  ainakin kommenteissa miten kesäsi meni.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

7 ASIAA MINUSTA

Erilaiset listaukset ovat yleensä olleet pidettyjä täällä blogimaailmassa. Tänään lukemassani naistenlehdessä oli eräänlainen listaus ja siitä inspiroituneena päätin tehdä oman listani. Muuttelin vapaasti aihepiirejä.

Kohta 1.  8 tuntia unta. Kuvassa on viime yön, ja parin aikaisemmankin
              yön tuttu tilanne. Eli herään aamuyöllä enkä saa unta moneen 
              tuntiin. Joskus sentään onnistun vielä torkahtamaan tunniksi tai
              pariksi ennen kuin nousen ylös kahdeksan maissa.

             

Kohta 2. 4-5 mukillista kahvia. Se on se määrä minkä tavallisimmin juon
              kahvia päivän aikana. Teetä en juo juuri koskaan. Kahvini juon 
              maidon kanssa. Mutta liian myöhään illalla en kahvia juurikaan juo,
              sillä se tuottaa sitten taas vaikeuksia kohdassa 1.

Kohta 3. n. 15km pyöräilyä. Se on keskimääräinen pituus jonka kerralla 
             pyöräilen. Hankin pari kuukautta sitten sähköpyörän ja nyt olen
             innostunut (kuten varmaan olet havainnut) sillä ajelemaan yhä
             pidempiä lenkkejä. Pisin lenkkini  on ollut 30km, kun poljin mökiltä                          kauppaan ja takaisin. Nyt matkat arvatenkin pidentyvät,
             sillä sain miehenikin innostumaan sähköpyöräilystä ja nyt hänelle
             on tulossa sellainen. Kahdestaan lenkkeily onkin kivampaa. Kaiken
             kaikkiaan kilometrejä on minulle nyt kertynyt elo-syyskuussa 400.

Kohta 4. 18 osoitetta. Muuttolintu kun olen niin laskin asuneeni elämäni
             aikana 18:ssa eri osoitteessa. Kaikkia asumismuotoja on tullut 
             kokeiltua. No, kokeilematta on vielä kota, iglu ja vene :)

Kohta 5. 2015. Se on vuosiluku jolloin jäin virallisesti eläkkeelle. En voi uskoa
             että olen jo viisi vuotta ollut eläkeläinen. Muutamia keikkoja olen
             tosin tehnyt entiseen työpaikkaani, mutta nyt olen keikkailutkin
             jo lopettanut.

Kohta 6. 68. Se on maaginen luku joka kertoo kuinka vanha olen. En voi
             millään käsittää että taas kohta ikä alkaa uudella numerolla. Ja ei,
             ikä ei tosiaankaan ole vain numeroita! Inhoan jo koko sanontaakin.

Kohta 7. 40. Tänään olen ollut kovin suosittu. Olen nimittäin saanut 40 
             puhelua ja vieläpä eri puolilta eurooppaa. On siinä minulla ollut
             kestämistä, sillä puhelimessa puhuminen ei kuulu mielipuuhiini.
             Onneksi nuo soittoyritykset niin Romaniasta, Tanskasta kuin 
             Ranskastakin sai kuitata painamalla punaista luuria.

MINKÄLAINEN MAHTAISI OLLA SINUN

VASTAAVANLAINEN POSTAUKSESI?

💙💙💙

Ensi kokemuksia sähköpolkupyörästä

Viime postauksessa kerroin hankkineeni sähköavusteisen polkupyörän ja moni teistä oli kiinnostunut kuulemaan enemmänkin tästä kulkupelistä, joten tässä tulee nyt kuvaus siitä kun matkasin mökiltä kotiin tällä mainiolla vehkeellä.

Olen ajanut tällä vasta noin 50km, joten ajokokemusta on vielä  vähän. Sen kuitenkin voin jo sanoa, että sellainen parinkymmenen kilometrin lenkki käy kyllä helposti, eikä väsymys iske ollenkaan niinkuin tavallisella polkupyörällä.

Mökiltä kotiin tuli matkaa runsaat viisitoista kilometriä. Vastatuulta oli melkoisesti, mutta hyvin sai taivalta taitettua tällä pyörällä. Jos olisin saman matkan polkenut muulla kuin sähköpyörällä, niin olisin varmaan jo puolessa matkassa ollut ihan loppu.

Sähköavusteinen polkupyörä tarkoittaa sitä, että tuo avustin auttaa vain silloin kun ajaja itse polkee. Heti kun lakkaa polkemasta, lakkaa avustin auttamasta. Joten ihan konevoimalla tälläkään ei eteenpäin pääse ja hikikin tulee ja hengästyy, joten kai tällä kuntokin kohenee, varsinkin kun lenkit tällaisella pyörällä ovat pidempiä kuin tavallisella.

Tällainen ajopelini on. Se on merkiltään Helkama CE3 28" ja rungon korkeus on 48cm. Tutkailin eri pyörämerkkejä ja malleja ja useimmissa oli tuo korkeus minulle turhan suuri, mutta tämä 48cm tuntuu juuri sopivalta. Onkin tärkeää että rungon korkeutta päätettäessä otetaan huomioon ajajan pituus. Minä olen vain 153cm pitkä, joten suuremmat pyörät tuntuisivat aika jättimäisiltä minulle.

Maarianhaminan kahdesta pyöräliikkeestä ei löytynyt tämän kokoista sähköpyörää, joten piti ruveta katsomaan netistä mitkä myyjäliikkeet toimittavat tavaraa tänne Ahvenanmaalle, kaikki kun eivät sitä tee. Verkkokauppa.com:sta olemme usein tilanneet ja kaikki on sujunut jouheasti, mutta sieltä en löytänyt sopivaa pyörää.

Koon lisäksi tärkeitä seikkoja oli muitakin. Hinta tietysti on aika ratkaiseva tekijä. Vielä tärkeää oli että runko on matala eli että jalan saa helposti siirrettyä toiselle puolelle runkoa pysähdyttäessä. Olen pari kertaa kaatunut sellaisella pyörällä jossa tuo rungon keskikohta on korkeampi ja pysähtyessäni olen kompuroinut jalkoineni niin että kaaduin. Sellaista en enää halunnut. Tässä pyörässä tuo keskikohta on hyvin matala.

Vihdoin löytyi minulle sopiva pyörä Hobby Hallista. Toimitus suoraan kotiovelle ja ohjaustangon, polkimien ja satulan säätäminen sopiviksi jäi itse tehtäväksi. Sitten täytyi odottaa akun latautumista täyteen ja sen jälkeen tehtiin heti pieni koeajo.

Kun uskalsin laittaa avustimen toimintaan, niin tuntui että pyörä suorastaan ampaisi liikkeelle. Nyt kun on jo ajellut enemmän, tietää mitä odottaa, niin tuo avustimen käyntiinlaitto ei enää yllätä tehokkuudellaan.

Tällaisen lenkin ajoin tänään:

  

Tästä se kotimatka alkaa. Hiekkatietä koko 15km:n malkalla on ainoastaan tämä parin kilometrin matka mökiltä lähimpään kylään.

En voi sanoa että tykkäisin ajaa hiekkatietä, mutta aika hyvin se näillä paksuhkoilla renkailla kuitenkin sujuu. Melkoista pyykkilautaa tien pinta parissa kohtaa kuitenkin on, joten hyvältä tuntuu kun pääsen kylään ja alla on asfalttitie. 

Tie on hyvä, mutta pari muuta estettä tiellä on. Ihan ystävällisiä olivat niin hevoset kuin isäntäkin ja sain luvan ottaa heistä kuvan. Koirakin hänellä oli mukana. mutta tervehdittyään minua se juoksi kauemmas. Tämä kohtaaminen olisi jäänyt etäisemmäksi jos olisin ollut liikkeellä autolla.

Seuraavat kilometrit sainkin ajaa aika rauhassa. Ympärillä oli vain metsää ja kallioita.

Kun saavuin isommalle tielle, niin pääsin pyörätielle. Niitä täällä Ahvenanmaalla on aika kiitettävästi eikä tällä mökki/koti-välilläkään pitkää matkaa tarvitse autoteillä ajella.

Pyörätiellä matka taittui joutuisasti, vaikka vastatuulen vuoksi olikin poljettava jopa alamäissäkin. Kohtasin muutamia muitakin pyöräilijöitä jotka olivat matkalla päinvastaiseen suuntaan.

Pyörätien päättyessä poikkesin Kastelholmaan menevälle pienemmälle tielle. 

Smakbyn-ravintola oli aikaisen aamun vuoksi vielä suljettuna eikä ihmisiä täällä vielä näkynyt. 

Kastelholman linna on ihan Smakbyn vieressä ja siellä myytiin jo lippuja kohta alkavalle linnakierrokselle. Tänä vuonna tuntuvat kotimaiset matkailijat löytäneen tänne Ahvenanmaalle ja sehän sopii!

Linnan kohdalla on lyhyt pätkä hiekkatietä. 

Taakse jäi linna ja otin vielä tästäkin kulmasta kuvan niinkuin kunnon turisti konsanaan. Tämän näkymän olen varmaan satoja kertoja nähnyt ja usein ajamme mökille tätä pienempää tietä voidaksemme ihastella näitä näkymiä.

Ja onhan tälä linnalla suuri merkitys siihen että aikoinaan Ahvenanmaalle muutimme, sillä mieheni sai töitä linnan restaurointitöissä ja niin muutimme koko perhe tänne. 

Tässä toinen ihailun kohde. Tähän taloon voisin muuttaa koska tahansa! Sijainti ihan linnan kupeessa ja itse talo on niin soma. Nuo lasikuistit molemmilla puolilla taloa! 

Vielä hörpyt vesipullosta ja sitten matkaa jatkamaan. Taukoja onkin tullut pidettyä tällä lenkillä monta kun otin kuvia reitistäni.

Kiitos sinulle PILVI joka ehdotit että kuvailisin ajoreittiäni kun tällä uudella pyörällä viiletän.

Kastelholman jälkeen ajoin ehkä pari kilometriä kunnes tulin Chipsin kohdalle. 

Täällä valmistetaan Taffelshipsit, joita Transmarin rekat kuljettavat ympäri maata. Ehkä kauemmaksikin, kuka tietää. 

Tehtaan vieressä on tehtaan myymälä, joka tänä kesänä on auki ti-la, mutta su ja ma suljettu, mikä mielestäni on aika käsittämätöntä. Ajattelisin että kun matkailusesonki tänne Ahvenanmaalle on kuitenkin varsin lyhyt, niin kaikkien turistipaikkojen pitäisi olla auki joka päivä.

Tänä kesänä myymälän terassia on kohenneltu ja muutenkin tähän parakkimaiseen rakennukseen on tehty muutoksia.

Tuntuu tuo juustonaksu-ukkelikin olevan hiukan hämillään kun ovet ovat lukossa.

Chipsin kohdalla ja sen jälkeen joutuu ajamaan jonkin matkaa autotien reunassa, mutta piennar on kuitenkin mukavan leveä, joten ei suurempaa hätää. Ja mukava alamäki on edessä.

Haraldsbyssä alka taas pyörätie ja ylämäki Färjsundetin sillalle. Kevyesti se kuitenkin menee kun ottaa sähköä avuksi.

Sillan korkeimmalla kohdalla on aika ottaa taas kuva. Tämäkin paikka on hyvin suosittu kuvauspaikka.   

Kun käänsin kasvoni menosuuntaan päin niin ylhäällä kalliolla näkyi kahvila Uffe på Berget ja sen alla lyhyt tunneli, josta ei kävellen tai polkupyörällä saa ajaa.

Tunnelin oikealla puolella on pyörätie ja minä jatkan sitä pitkin. 

Uffe på Bergetiltä on enää lyhyt matka kotiin. Tässä kun ollaan, niin seuraavasti kulmasta käännytään vasemmalle ja sitten kohta ollaankin määränpäässä.

Hyvin meni matka vastatuulesta huolimatta. Ehti katsella rauhassa maisemia ja tuntea tuulen kasvoillaan.

Sports Tracker näyttää että matka oli 15.4km ja käytin siihen kuvaustaukoineen aikaa runsaan tunnin. Keskinopeus oli 14.5km/h ja maksiminopeus oli 30.5km/h .

Tästä pyörän ohjaustagossa olevasta laitteesta kytketään sähköavustin päälle ja pois. Plussaa painamalla lisätään avustimen tehoa ja miinuksesta sitä vähennetään. Valot sekä eteen että taakse saa samasta laitteesta. Avustimen tehoa on helppo säädellä nappia painamalla ajon aikana ja jos ei ollenkaan polje, esim. alamäessä, niin avustin lakkaa automaattisesti toimimasta. Kun polkeminen taas aloitetaan, niin avustin jatkaa valitulla teholla. Minä olen käyttänyt pääasiassa tehoja yksi ja kaksi, eli kahta vähiten avustavaa. 

Pyörässäni oli vakiovarusteena lukko sekä etu-ja takavalot. Pyörän väri on harmaa. 

Ainoa asia mitä kaipasin pyörääni on tavarakori. Etukori ei sovi, sillä etuvalolamppu on sellaisessa paikassa, että kori ei siihen sopisi, paitsi jos lampun paikkaa vaihtaisi.

Kävimme katselemassa useammassa paikassa koreja, mutta oikein mieleistä tai sopivaa ei löytynyt. J kiinnitti Ikea-korin tavaratelineelle ja se taitaakin jäädä tähän, sillä pieni laukku ja vesipullo sopivat siihen hyvin. Korin päälle kiinnitimme vielä verkon joka pitää tavarat paikoillaan. 

Pyörän ladattava akku on tavaratelineen alla ja se on helppo ottaa mukaan sisälle ladattavaksi. Se on lukittuna paikoillaan ja sen saa irroitettua vain avaimella, joten varastamaan sitä ei pysty. Akun voi ladata myös niin että se on paikoillaan kiinni pyörässä.

Pyöräni käyttöohjeessa sanotaan että akun kantama riippuu monesta tekijästä: rengaspaineesta, ilman lämpötilasta, tieolosuhteista ym. Toistuva nopeudenvaihtelu käyttää enemmän akun energiaa.

Akun kantama pyörässäni on keskimäärin 40km. Jos akku tyhjenee matkan aikana niin pyörällä voi silti ajaa niinkuin sähköttömällä pyörällä, joten tien päälle ei koskaan jää. Ohjaustangon mittarista voi seurata akun virtatasoa, joten yllättäen akku ei lopu. Akun virtatasoa osoittaa viisi palloa, jotka kaikki palavat kun akku on ladattu täyteen. Ajettuani tuon 15km:n matkan noista viidestä valosta paloi vielä neljä, joten aika pitkän matkan saa ajaa ennenkuin akku on tyhjä.

Tyhjän akun lataaminen täyteen kestää n. 5-6h. Olen ladannut sen aina pidemmän ajon jälkeen, vaikka se ei olekaan tyhjä, niin että se on valmiina seuraavaan ajoon. 

Tämän muutaman päivän ajokokemuksella voin sanoa että hieno on pyörä. Olen aika mukavuudenhaluinen ja laiska pyöräilemään ja siksi ei tullut lähdettyä pyörälenkille tavallisella mummopyörällä. Tuntui kuin aina olisi ollut vain ylämäkiä.

Voisi ajatella että tällaisella sähköpyörällä ajo ei nosta kuntoa, mutta uskon että kun ajo tuntuu niin mukavalta ettei parikymmentä kilometriä tunnu ollenkaan pitkältä, niin tulee ajettua paljon pidempiä lenkkejä. Jalat tekevät työtä koko ajan ja avustinta ei ole pakko käyttää ihan joka mäessä, varsinkaan sitten kun kunto on hiukan kasvanut.

Joten jos sinulla on vähänkään kiinnostusta sähköavusteisen pyörän hankintaan, niin koeajolle kannattaa mennä. Mutta varo, voit innostua niin että et enää haluakaan olla ilman sitä!

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

HEINÄKUUN HYVÄ HANKINTA TOI UUDEN HARRASTUKSEN

Kesä jatkuu, vaikka 2/3 siitä mennyt, niin kolmannes on vielä jäljellä!

Heinäkuu oli viileämpi kuin kesäkuu, mutta ihan kivoja ilmoja on ainakin meillä päin ollut.

Heinäkuussa meillä mökkeiltiin, mutta oltiin kotonakin aika paljon. Kierreltiin muutamissa ihanissa kahviloissa ja puutarhoissa.

Ostin yhden vaatteenkin, mikä on harvinainen tapahtuma meidän perheessä. Vaatteet taitavatkin olla ihan pienin menoerä meidän huushollissa. Aina tuntuu että laittaa rahan mieluummin johonkin kodin tavaraan kuin vaatteisiin. Ja mikä nautinto se on, kun on jotain vaatetta käyttänyt ihan loppuun asti, niin

riekaleiksi ettei siitä enää edes kirpputorille ole. Silloin tuntuu että vaateostos on ollut onnistunut. 

Yksi isompi hankinta on heinäkuulle osunut. Ostin nimittäin sähköavusteisen polkupyörän. En ole viime vuosina pahemmin pyöräilyä harrastanut ja pari kaatumista vei viimeisetkin pyöräilyhalut. Joten aika iso kynnys oli tuon harrastuksen aloittamiseen.

Uskaltauduin pitkän tauon jälkeen ajamaan tavallisella mummopyörälläni muutaman lyhyen lenkin mökkimaisemissa, mutta olihan se raskasta. Olin aivan loppu kun takaisin mökille pääsin, eikä pyörällä ajaminen tuntunut ollenkaan kivalta. 

Mutta nyt alkoivat uudet ajat pyöräilyssä sähköpyörän myötä. Sillä ajamisesta on vielä vain muutaman kymmenen kilometrin kokemus, mutta jo nyt voin sanoa etten ole hankintaa katunut. Tästä taitaakin tulla uusi harrastus! Teen tästä vielä oman postauksen kun kuvia ja ajokokemusta on hiukan enemmän kertynyt.

Pientä tuunausta ja pihahommia ja muuta ihan tavallista elämää on heinäkuu ollut.

Miltä sinusta tuntuu kun ollaan jo elokuussa ja kohta koulutkin alkavat tuoden mukanaan hiukan jo syksyn tuntua?

MINÄ TOIVOTAN ELOKUUN TERVETULLEEKSI JA NAUTIN KUN SAA SYTYTELLÄ VALOJA SEKÄ SISÄLLE ETTÄ ULOS!

💙💙💙