Näytetään tekstit, joissa on tunniste minun mielestä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minun mielestä. Näytä kaikki tekstit

23/02/2024

Kuinka suuri merkitys on hotellilla matkakohdetta valittaessa?


Olen usein miettinyt mikä matkustamisessa on tärkeää. Matkakohde tietysti on yleensä se ensimmäinen asia mikä valitaan. Itselle ei useinkaan ole jokin tietty kohde se tärkein valintakriteeri, vaan useimmiten ehdolla on ollut muutama saman tapainen kohde.

Sitten kun sitä halutuinta ruvetaan valitsemaan, niin aika tärkeää on se, miten kauan sinne kestää matkustaa ja mitä se maksaa.  Matkakohteessa pitää tietysti olla nähtävää, tekemistä ja kivoja ruokapaikkoja. Jos tykkää osallistua järjestetyille retkille, niin ne voivat olla yksi matkan houkutuksista, samoin ostosmahdollisuudet.

Olemme muutaman kerran lomailleet Thaimaassa ja lentomatka sinne on ollut yhtä tuskaa. Matka taisi kestää jotain kymmenen tai yksitoista tuntia  ja siinä oli kyllä kestämistä. Paitsi että jalkani ovat aina levottomat kun joutuu hiukankin kauemmin istumaan paikoillaan, niin ahtaat penkkirivien välit tekevät mahdottomaksi sen että saisi suoristettua jalkojaan välillä. Ja minä olen sentään lyhyt, en voi kuvitellakaan miten hankalaa pitkän ihmisen on istua paikoillaan pidempiä aikoja.
Lentokoneen käytävillä olikin koko ajan jaloittelevia matkustajia.




Ehkä tuon pitkän lentomatkan vaivat korvautuivat sillä, että perillä meitä odotti ehkä paras hotelli missä olemme koskaan yöpyneet. Tervetuliaistoivotuksena hotellihuoneessa oli hedelmiä täynnä oleva vati ja kuohuviinipullo.

Huone oli upea ja siitä pääsi suuret lasiovet avaamalla suoraan uima-altaalle. Ei tarvinnut kävellä askeltakaan, vaan voi pulahtaa suoraan veteen. Allas oli kivan mallinenkin, sillä se oli rakennettu siten, että siinä pystyi uimaan ympäri  takaisin omalle huoneen ovelle.



Hauska yksityiskohta oli se, että huoneeseen pystyi tilaamaan vaikka illallisen jos ei halunnut mennä hotellin ravintolaan syömään. No, se ei sinänsä ole kovinkaan ihmeellistä, mutta kun olimme tehneet tilauksen ja ateria oli valmiina, niin terassin ovelta kuului koputus. Avattuamme oven näimme tarjoilijan, joka oli pukeutunut perinteisen thaimaalaisesti ja hän oli tullut pienellä veneellä uima-allasta pitkin ja toi näin ruoan meille. Näky oli aika hieno ja toi oman kivan lisän ateriointiin.

Tuossa hotellissa jokaiseen huoneeseen kuului oma pieni ulko-alue aurinkotuoleineen, eikä siihen nähnyt muualta kun kasvillisuutta oli istutettu sopivasti, mutta kuitenkin niin että auringostakin pääsi nauttimaan.






Auringosta olen nauttinut liiankin kanssa, ja nyt eivät aurinkolomat enää houkuta. Sain nimittäin ihooni ns. aurinkokeratoosin. Tai sellaisena sitä aluksi hoidettiin. Myöhemmin otettiin näytepala toisesta korvalehdestä ja tulos osoittautui basalioomaksi eli tyvisolusyöväksi. Se ei onneksi ole etäpesäkkeitä lähettävä syöpä ja se pystyttiin poistamaan kokonaan. Tästä lähtien tulen käyttämään aurinkovoidetta ahkerasti ja aion hankkia jonkinlaisen aurinkohatunkin joka ainakin pihatöitä tehdessä täällä kotimaassakin on tarpeen. Aurinkoa en ole ottanut enää moneen vuoteen. Ja viimeisestä aurinkolomastammekin on jo tosi monta vuotta, eikä tuo yllä oleva kuvakaan ihan tuore ole.

Nyt meillä kummallakaan ei ole voimassa olevia passeja, emmekä kai sellaisia enää hankikaan, sillä jos vielä ulkomaille matkustamme, niin useimpiin maihin pääsee henkilötodistuksella ja kotimaahan vielä ilman sitäkin. Ja paljon katsomista riittää täälläkin.


MUTTA HOTELLIN PITÄÄ OLLA HYVÄ. SEN VARMAAN JO ARVASITKIN LUETTUASI POSTAUKSENI :)

💛💛💛

29/09/2023

Ilon kautta



Hei!

Viikonloppu alkamassa. Hyvällä mielellä sitä aloittelen, sillä viime viikolla pääsin taas pitkästä aikaa joogaamaan.

Olen täällä aikaisemmin harmitellut sitä että kotikylässämme sijainnut joogasali on lopettanut toimintansa täällä. Paikka jossa joogaa pidettiin oli tosi kaunis ja harmooninen. Tykkäsin paikasta tosi paljon ja nyt ovat ne tilat myytävänä ja voisin melkein kuvitella itseni sinne asumaan, niin kaunista siellä oli.

Kuinka ollakaan, viikko sitten sain tiedon että sama yrittäjä aloittaa joogan meille varttuneemmille ja ilmoittauduin heti kurssille. Nyt joogatunnit pidetään Maarianhaminan Merikorttelissa. Ympäristö on ihana, mutta itse tila jossa joogaamme ei ole yhtä viehättävä kuin tuo edellinen paikka. Tosin se ei ehkä ole vielä ihan valmis kun juuri ovat aloittaneet toimintansa tuossa osoitteessa. Mutta ohjaaja on sama kuin aiemminkin, joten tuttua toimintaa on tiedossa. 

Hyvälle mielelle tulin paitsi joogailun aloittamisesta, niin myös siitä kun yhtenä päivänä kävelylenkilläni näin tuon kuvassa olevan "pallollisen auton". Sen näkemisestä ei voi muuta kuin ilostua, vai mitä?


ILOISTA MIELTÄ MYÖS SINULLE!

😍😍😍

31/03/2023

Meneekö ääneni hukkaan?



MAALISKUU

Taas yksi kuukausi loppumassa. Maaliskuu meni tosi vaihtelevissa säissä: välillä oli jo aivan keväistä ja sitten taas tuli lunta taivaan täydeltä. 

Maaliskuu päätti perhepiirissämme kevään synttärien rypäksen. Syntymäpäiviä on vietetty niin tammi-, helmi- kuin maaliskuussa. Vielä tulevana sunnuntaina on vuorossa nuorimman lapsenlapsen juhlat.

Sunnuntaina on myös äänestyspäivä. Itse mietin äänestänkö ollenkaan, sillä sopivaa ehdokasta ei tuntunut löytyvän. Kävin vaalikoneessa katsomassa Ahvenanmaan alueen ehdokkaita saadakseni jonkinlaisen käsityksen heistä ja siitä kenelle ääneni antaisin. 

Täällä taisi olla viisitoista ehdokasta joista omansa voi valita. Ensimmäisen karsimisen tein ehdokkaiden kielitaidon perusteella. Karsin ehdokkaista ne, joiden kielitaitoon ei kuulunut suomen kieli, sillä mielestäni on erittäin tärkeää että Ahvenanmaankin ehdokas pärjää suomen kielellä. En usko että eduskunnassa on helppoa tulla toimeen jos ei sitä osaa. Näin sain ehdokkaiden määrän vähennettyä puolella.

Sitten tutkailin vaalikoneen minun kanssani eniten samaa mieltä olleen ehdokkaan vastauksia kysymyksiin. Olimme samaa mieltä n. 70% kysymyksistä. Hänen puolueensa ei kuitenkaan ihan ollut "minun". Lisäksi vaalikyselyjen perusteella kolme parhaiten menestyvää puoluetta vaaleissa ovat erittäin lähellä toisiaan tuloksissa. Tämä ratkaisi lopulta sen ketä äänestän. Ehdokas jota äänestän oli 60% samaa mieltä kanssani vaalikoneen kysymyksissä.

Ahvenanmaan tuleva kansanedustaja tuntuu olevan selvillä jo tässä vaiheessa, joten siinä mielessä tuntuu aika turhalta äänestää, mutta sunnuntaina selviää ovatko ennusteet pitäneet paikkansa.

Koska olen erittäin epäkiinnostunut politiikasta, niin minulle on epäselvää se, että jos äänestämäni ehdokas ei pääse eduskuntaan, niin meneekö ääneni ihan hukkaan, vai saako hänen puolueensa sen hyödykseen? Näinhän se tietääkseni menee mantereella, mutta miten täällä, kuka tietää.


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA IHAN KAIKILLE!

💜💜💜



23/03/2023

Missä säilyttää ns. puolipitoiset vaatteet?



Missä, tai miten säilyttää ns. puolipitoiset vaatteet?

Tämä kysymys esitetään usein ja tuntuu että nykyään siitä on tehty jopa vaikeasti ratkaistava ongelma.
Jotkut ovat hankkineet erillisen vaaterekin niitä varten ja jotkut taas ripustavat ne tuolin selkämyksille tai vastaaville. Jotkut holtittomat jopa saattavat pudottaa ne lattialle otettuaan ne päältään.

Varsinkin tuo viimeksi mainittu vaihtoehto on huono, sillä silloin "puolipitoiset" muuttuvatkin äkkiä "kokopitoisiksi".

Mielessäni on usein pyörinyt se ajatus, että miksei niitä puolipitoisia, eli sellaisia vaatteita jotka ovat olleet päällä ehkä vain yhden kerran, voi laittaa vaatekaappiin niin kuin muutkin vaattet.

Jos ne eivät kaipaa vielä pesua, niin silloin oletan että niissä ei ole tahroja tai ne eivät tuoksahda pahalta, joten mikseivät kelpaa ihan yksinkertaisesti takaisin kaappiin?
Minä ainakin laitan aina tuollaiset vaatteet muitta mutkitta käytön jälkeen kaappiin.

Tekeekö joku muukin niin, vai olenko maailman epähygienisin ihminen?


OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!


💛💛💛

21/03/2023

12 tuntia, 200km, tämä saaliina!



Oli kolme vuotta siitä kun viimeksi kävin Ruotsissa, joten jo oli aika sinne matkustaa päiväseltään. Minulla on todellinen pula vaatteista, enkä täältä saarelta ole löytänyt oikein mitään. 
Hakusessa oli farkkutakki, joku pusero/t-paita, mahdollisesti kesämekko ja ehkä sandaalit tai muut kesäkengät. Neuletakkia myös tarvitsisin, joten tänään tekisin hankintamatkan.

Olin laittanut kellon soimaan kukonlaulun aikaan, mutta kuten tavallista, heräsin tuntia ennen kellon soittoa. En vieläkään tiedä minkälainen herätysääni puhelimessani on!
Halusin syödä aamupalan kotona ennen lähtöä, sillä en nauti laivan aamupaloista, kun aina tuntuu että rahat menee hukkaan jos ostan sen, sillä syön kuitenkin vain sämpylän lisukkeineen ja kahvin.

Kotoa lähdimme ajamaan Eckerön satamaan puoli seitsemältä. Oli paikoitellen liukasta ja kovin sumuista. Onneksi meillä ei ollut kiirettä. Varhaisia töihin menijöitä tuli vastaan, mutta meidän menosuuntaan oli tosi rauhallista. Joutsenia ja kauriita näkyi siellä täällä.
Laivaan pääsimme kello kahdeksalta.

Koska söin tuon kotiaamupalan jo viiden aikaan, niin laivaan päästyä olikin jo pikku nälkä. Siihen auttoi mukillinen kahvia ja juustosämpylä.



Meri oli sinistäkin sinisempi ja aika tyyni. Yhtään jäätä ei näkynyt Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä. Matka sujui korttia pelatessa ja pianhan se kaksi tuntia muutenkin menee. 
Ruotsin Grisslehamnin satamaan saavuimme klo 10 eli Ruotsin ajassa klo 9. Tarkoituksenamme oli ajaa kauppakeskukseen, joka on lähellä Uppsalaa. Sinne oli satamasta vajaan tunnin ajomatka ja perille saavuttuamme kauppakeskus olikin jo ehtinyt avautua, joten sisälle pääsyä ei tarvinnut odotella. Hieno oli tuo keskus ja myymälöitä taisi olla jotain 150. Joten olisi luullut että sieltä vaatteita löytyy, mutta taas iski se tuttu etsimiseen väsyminen, joka minulle on tosi tyypillistä. En jaksanut innostua sovittamaan mitään ja tuntui että minun ikäiselleni ja kokoiselleni ei nykyään valmisteta mitään vaatteita.
Huomasin että tuolla kauppakeskuksessa oli Kaupunkilähetyksen kirpputori ja menin ihan uteliaisuudesta sinne sisälle. Ensin tuntui ettei mitään löydy, mutta sitten huomasin että yhdellä tangolla roikkui farkkupusakka. Olin hetki sitten sovittanut Åhlensilla saman tapaista, mutta en tykännyt tarpeeksi siitä jotta olisin siitä maksanut 69 euroa. Mutta tämä uudenveroinen kirpparipusakka maksoi vain 
9 euroa ja oli ihan sopivan kokoinen, joten mieluusti maksoin siitä tuon summan.
Vielä löysin kauniin pöytäliinan läheisestä liikkeestä ja siihen sopivat lautasliinat.
J osti pari pulloa partavettä ja hyviltä ne tuoksuivat minunkin nenääni.

Koska liikkeissä kiertely jo tympäännytti, niin päätimme lähteä aikaisemmalla laivalla kotiin. Olimme nimittäin varanneet autopaikan iltalaivalta, mutta ei haluttanut pyöriä missään enää montaa tuntia, joten ajoimme Grisslehamniin jo iltapäivällä. Sää oli keväinen, eikä lunta juurikaan näkynyt. Sitä vastoin näimme jo kevään ensimmäiset töyhtöhyypät tien vierustalla pellolla.




Ihailimme maisemia ja ihania ruotsalaisia, useimmiten punaisiksi maalattuja taloja. Kiertelimme sataman ympäristöä ja sitten ajoimme satamaan. Nälkä kurni jo vatsassa kun koko päivänä emme olleet syöneet kuin aamupalat.
Menimme nauttimaan saaristolaispöydän antimista ja liikaahan siellä tuli syötyä.
Vielä kävimme tax freessä ostamassa vähän "virvokkeita". 

Hienolta tuntui kun laiva ajoi Eckerön satamaan ja päästiin ajamaan kotia kohti. Taas todettiin miten väsyttävää matkustaminen on. Hiukan harmitti kun aikomistani ostoksista jäi suurin osa löytämättä, mutta olihan päivä kuitenkin vaihtelua kotiympyröissä oleiluun. Mutta ihan pian en jaksaisi lähteä laivalle, eikä onneksi tarvitsekaan. Vaatteita vaan pitää etsiä vielä. Ehkäpä kylämme kaupasta löytyy, niin kuin usein ennenkin.




Tässä nyt on kahdentoista tunnin matkan ja kahdensadan kilometrin ajomatkan saalis.
Kuvasta puuttuvat vielä J:n partavedet ja taxfree-ostokset. Oliko matka kannattava, mene ja tiedä.


Nyt on farkkutakki jo pesukoneessa, sillä haluan saada siitä "oman tuntuisen".

💙💙💙

09/03/2023

Ihan paras



Leena, joka kirjoittaa blogia Kanavalla lammikon reunalla
haastoi minut mukaan IHAN PARAS-haasteeseen. Vaikka olin jo päättänyt, että nyt saavat haasteet vähäksi aikaa jäädä, niin tässä sitä taas ollaan.
Kuviksi valikoitui tällä kertaa pelkkiä rakennuksia, jotka kaikki ovat Maarianhaminassa.



Tässä tulevat minun ihan parasta-vastaukseni:

1. IHAN PARAS PAIKKA KOTONA
Koti kokonaisuudessaan on ihan paras paikka, mutta kesähuone taitaa kuitenkin olla se paras.

2. IHAN PARAS HETKI
Paras hetki taitaa olla aamu, kun voi nousta ylös ja aloittaa uuden päivän. Herään aikaisin, n. kuuden maissa ja luulen että meidän ikkunoista näkyykin valoa melkein ensimmäisenä kylässämme. Ja vastaavasti meillä pimenee ensimmäisenä illalla!

3. IHAN PARAS TAPA SÄÄSTÄÄ
Paras tapa säästää on keittää iso annos ruokaa, josta riittää useammaksi päiväksi. Toinen hyvä tapa meille on se, että  teemme niin että laitamme erillisille tileille meille molemmille määrätyn summan rahaa aina kun eläke tulee. Näin on jo kertynyt kiva summa ihan huomaamatta, eikä sitä tule vahingossa käytettyä kun on eri tileillä, eikä käyttötilillämme. Ennen aina luulin, ettei säästäminen meille onnistuisi, mutta kun säästää vaikka muutaman kympin kuukaudessa, niin ainahan se on kotiin päin.

4. IHAN PARAS SATSAUS
Paras satsaus on ehdottomasti ollut omistusasunnon hankkiminen. Vaikka vuosikausia olemme joutuneet lainoja maksamaan, kun aina muutaman vuoden jälkeen olemme vaihtaneet hiukan parempaan ja näin ollen kalliimpaan, niin mieluimmin niitä kuitenkin maksaa kuin korkeaa vuokraa jollekin toiselle. 



5. IHAN PARAS NEUVO
Vanha ja ehkä jo kulunutkin neuvo: "Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot" pitää edelleen paikkansa ja varsinkin nyt kun eläkeläisenä tulot romahtivat melkoisesti, on tämä neuvo hyvä pitää mielessä.

6. IHAN PARAS LIIKUNTAMUOTO
Itselleni paras liikuntamuoto on ehdottomasti kävely. Sähköpolkupyörällä ajo on kaatumisen jälkeen vielä hakusessa, mutta se on ehdottomasti hyvä keino saada liikuntaa tällaiselle vanhemmalle ihmiselle, jonka kunto ei enää ole sama kuin nuoremman.

7. IHAN PARAS TAPA RENTOUTUA
Viikonloppujen hiukan paremmat ateriat viinilasillisen kera ovat mitä parhainta rentoutumista. Mökillä rannalla istuminen merta ihaillen on myös rentouttavaa ja puutarhatyöt ovat myös aivan mahtavia hyvän olon tuojia. Äänikirjojen kuunteleminen rauhoittaa myös mukavasti, joskus jopa niin, että nukahdan enkä herättyäni tiedä ollenkaan mitä kirjassa tapahtui.
Rentoutumaan pääsen myös ihanan "muijaporukan" tapaamisissa, joissa juttu luistaa.

8. IHAN PARAS HARRASTUS
Uiminen ja jooga ovat olleet harrastuksinani, mutta jooga lopetettiin järjestäjän taholta vuoden vaihteessa, eikä uutta ole tullut tilalle. Uimassa olen käynyt kerran viikossa ystävien kanssa, mutta nyt on jäänyt muutama kerta siinäkin väliin, tosin ihan syystä, ei laiskuudesta johtuen. Harrastuksiini lasken myös bloggaamisen, johon en varmaan koskaan kyllästy. Teen myös käsitöitä ja kuuntelen äänikirjoja.

9. IHAN PARAS PÄÄTÖS
Olisikohan se se, että mieheni ja minä sanoimme toisillemme "tahdon" kesällä 1973 eli viisikymmentä vuotta sitten ja että se sitten johti siihen, että päätimme yrittää lasten hankkimista ja siinä onnistuimmekin hyvin.

10. IHAN PARAS TAPA SIIVOTA
Se, että laittaa tavarat käytön jälkeen saman tien omille paikoilleen. Näin ei kerry mahdottoman paljon raivaamista joskus myöhemmin.
Toinen hyvä tapa on siivota säännöllisesti, niin ei juurikaan tarvitse tehdä suursiivouksia.





NOPEAT:
Ruoka: olen lähes kaikkiruokainen, joten helpompaa olisi luetella ne ruoat joista en tykkää.
Juoma: eniten juon kahvia
Tuoksu: risujen poltosta keväällä tuleva savun tuoksu
Matkakohde: Italia
Kosmetiikka: jos vain yksi pitää valita niin huulipuna
TV-ohjelma: puoli yhdeksän uutiset, Emmerdale, saksalaissarjat ja pohjoismaiset sarjat
Herkku: Aino-jäätelö Suolainen kinuski, tai tavallinen vaniljajäätelö
Kirja: niitä on monia, mutta nyt viimeksi olen löytänyt Tommi Kinnusen kirjoittamat kirjat
Vuodenaika: kevät ja sen jälkeen kesä
Huonekalu: ruokapöytä, sillä sen äärellä syön, luen lehtiä, pelaamme pelejä, teen blogipostauksia ja vietämme mukavia hetkiä läheisten kanssa.
Aamupala: joka aamu sama: iso muki kahvia, kaksi ruisleipäviipaletta lisukkeineen, vitamiinit ja yksi lääke
Iltarutiini: näistä en laista koskaan: kasvojen puhdistus ja hampaiden harjaus
Lempikaupunki: pakko laittaa ne kaksi joissa kauimmin olen asunut, eli Turku ja Maarianhamina
Lempivaate: mikä tahansa missä olo on mukava

Aurinkoista päivää sinulle!
💛💛💛


13/02/2023

En ole fanittaja



Aurinkoinen viikonloppu takana ja jo kolmas helmikuun viikko alkanut. 
Tänään olen vaihtanut viherkasveihin mullat, hyvä minä. Lämpöasteita +6 ja muutama päivä sitten sataneet lumet sulavat vauhdilla. 
Koska huomenna en aio tehdä blogipostausta, toivotan jo tänään kaikille hyvää ystävänpäivää <3. Tosin en ole kummoinenkaan ystävänpäivä-fanittaja.

Mielestäni ystävänpäivä kuuluu niihin aika turhanpäiväisiin juhlapäiviin, joita on vaikka mitä: on Kanelipullan päivä, Kansainvälinen hauska työpäivä, Pue lemmikkisi-päivä, Ateistien solidaarisuuspäivä, Vie lapsi mukaan töihin-päivä jne.
Voihan noita kaikkia viettää ilman erillistä määrättyä päivääkin, eikö.

MUKAVAA SULON, SULHON JA ALGOTIN PÄIVÄÄ

💖💖💖









26/11/2022

Vihdoinkin asia alkaa selvitä, ehkä!



Koti on saanut jo aika paljon jouluista koristusta. Ulos on laitettu hiukan valonauhoja ja sisällä keittiön ikkunassa on tähti. Meillä oli aikaisempina vuosina tässä isompi tähti, mutta se oli jo niin huonokuntoinen, että laitettiin tänä vuonna  uusi tähti.

Lunta on vielä jonkin verran jäljellä, joskin nollakeli yrittää sulattaa sen pois.




Kesähuonetta valaisevat pienet valot ja lyhdyt.





Ja vihdoinkin, kuukausien taistelujen jälkeen alkaa TV-lehden tilausmaksun palauttaminen edistyä.

Keskiviikkona tuli Sanoma Medialta sähköpostia, joka kuului näin:


"Pahoittelemme vastauksemme viivästystä. Asiaa on selvitetty ja selvisi, että Ahvenanmaan palautukset eivät ole onnistuneet normaalin automaationa toimivan prosessimme kautta. Palautus on tehty uudestaan manuaalisesti eilen 22.11.2022. Rahat näkyvät tililläsi viikon kuluessa."


Nyt vaan jännityksellä odotetaan tulevatko rahat tilille. Vielä tänään ei mitään näy tulleen.
Ihmettelen kuitenkin, eikö tuo automaationa toimiva prosessi mitenkään ilmoita ettei maksua ole voitu perille toimittaa?






MUKAVAA JA TUNNELMALLISTA PIKKUJOULUA JA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA KAIKILLE!

💛💛💛

10/11/2022

Koukeroisia ovat raha-asiat



Lämpimät syyssäät jatkuvat. Yhtenä päivänä tein tavanomaisen lenkkini ja huomasin miten kaunis näkymä onkaan tieltä jota pitkin kävelin. Olen kävellyt tästä lukemattomia kertoja, mutta tuntuu kuin vieläkin löytäisi jotain uutta tästä näkymästä ja nappasin kuvan ohi mennessäni. Kesällä ja talvella näkymä on ihan toisenlainen. Pitäisikin ottaa samasta paikasta kuvia eri vuodenaikoina. Tykkään katsella sellaisia kuvia ja ehkä rupean nyt itsekin ottamaan "vuodenaika-kuvia", kun vaan muistaisin.

Kävin edellispäivänä ottamassa influenssarokotuksen ja korona-tehosterokotuksen. Viimeksi kun otin 4. koronarokotuksen olin seuraavana päivänä kipeä. Olo oli flunssainen ja paikat kipeitä. Ja palelin, mikä on minulle tosi harvinainen olotila. Nyt tuli samat oireet, eli eilinen päivä meni kuumeessa, mutta tänään vointi on melko normaali.

Tänään tuli sähköpostia Sanoma Medialta. Kerroin täällä aiemmin miten olen odottanut takaisin maksamaani lehtitilausmaksua.

Sähköpostissa kerrottiin että heidän maksuosastonsa on vielä tarkastanut asian ja heiltä on maksu lähetetty 10.10 minulle. Ja jos ei vieläkään suoritusta löydy tililtäni, niin minun pitäisi olla yhteydessä pankkiini.

Koska rahaa ei tililleni ole tullut, soitin pankkiin ja selitin asian. Pankkivirkailija lupasi tutkia asian ja soitella minulle hetken kuluttua. Muutaman minuutin kuluttua hän soittikin ja sanoi, ettei tuota summaa todellakaan ole tililleni tullut. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä vielä Sanoma Mediaan ja pyytämään kuittia maksusta, jotta saataisiin tietää mihin rahat ovat menneet.

Lähetin sähköpostia Sanoma Mediaan ja nyt odottelen sieltä jotain tietoa.

Jos ei tämä johda mihinkään, eli rahojen takaisin saamiseen, niin annan jutun olla. En jaksa pahoittaa mieltäni enää enempää tämän vuoksi, vaikka mieltäni kaivertaakin jos rahoja ei tililleni ilmesty.


💚💚💚
 

25/10/2022

Kuluttajasuojavaltuutetulleko lähdettävä???



Voi jospa olisin tiennyt mikä murheenkryyni tämän lehden tilauksesta minulle tulee, niin olisin jättänyt tilaamatta!

Kyseessä on Ilta-Sanomien tv-lehti, jonka hankimme joka viikko, tavalla tai toisella.

Jotkut teistä lukijoista ovatkin jo nähneet facebook-sivullani julkaisemani kirjoituksen aiheesta. Kopioin sen tähän koska en jaksa enää samaa asiaa kirjoittaa toistamiseen:

"Koska tänne saarelle ei Ilta-Sanomien TV-Lehteä aina ajoissa kauppoihin saada, päätin tilata sen kotiin. Laitoin tilauksen ja maksoin heti tilausmaksun. Odotin viikon, kaksi, kolme eikä lehteä ruvennut kuulumaan. Soitin asiasta ja vastattiin pitkällisen tutkailun jälkeen, että kas, tässä onkin jokin tekninen virhe tapahtunut. Sovittiin että laittavat korjauksen asiaan pikana ja jäin odottelemaan lehteä. Parin viikon odottelun jälkeenkään lehteä ei vielä ollut tullut ja soitin asiasta taas. Vielä tutkailivat asiaa eivätkä osanneet sanoa miksei lehti vieläkään ollut tullut. Nyt olin kypsä perumaan lehden tilauksen. Peruutus otettiinkin vastaan ja maksamani rahat (56,90€) luvattiin toimittaa tililleni. Meni viikko eikä rahoja kuulunut. Soitin taas ja sanottiin että kyllä näyttää siltä että rahat ovat tulossa. Tilauksen tein 30.8 ja maksoin saman tien, mutta vieläkään ei rahoja ole tullut! Ei kovin hyvää palvelua Sanoma Media Finland Oy:ltä."

Olen nyt soittanut tästä asiasta Sanoma Mediaan kuusi kertaa, mutta rahoja en ole vieläkään saanut takaisin. Joka kerran on pyydetty osoitetiedot ja puhelimessa jo tutkittu asiaa. Milloin on syynä tekninen virhe, milloin ei osata sanoa mistä johtuu ettei ensinnäkään lehti koskaan meille tullut, vaikka tilausmaksu on maksettu, minkä he ovat nähneet omilta sivuiltaankin, tai miksi sitten kaikkien soittamisten jälkeen ei rahoja vieläkään ole minulle palautettu.

Viimeksi soitin eilen ja selitin taas kerran kaikki tilausta koskevat asiat. No, nyt mies jonka kanssa puhuin, sanoi että näyttäisi siltä että rahat on maksettu tililleni 10.10.22. Ihmeen kauan rahojen kulku kestää, sillä vielä tänäänkään niitä ei tililleni ole tullut. Oikean tilinumeron olen heille antanut, sillä toistimme sen kahteen kertaan puhelimessa.

En enää tiedä mitä voin tehdä rahojen takaisin saamiseksi. Olen odottanut kaksi kuukautta saataviani. Summa ei ole suuren suuri, mutta rahat eivät kuitenkaan Sanoma Medialle kuulu, kun en koskaan sieltä saanut mitään vastineeksi ja jos vaikka olisin lehden saanutkin, niin puhelimessa tehdyn tilauksen saa peruuttaa 14pvän kuluessa siitä kun ensimmäinen lehti on tilaajalle tullut. Minun tapauksessani ei sitä ensimmäistäkään koskaan tullut.

Kuluttajasuojavaltuutetulleko tässä on lähdettävä?

-------------

Lisäys postaukseen kolme päivää myöhemmin:

Tätä postausta kirjoittaessani olin soittanut heille viimeksi maanantaina 24.10. Nyt kun laitan tämän lisäyksen, on torstai ja tänään soitin taas kun rahoja ei vieläkään ole kuulunut. Jouduin taas aloittamaan kaiken selittämisen alusta alkaen, niin kuin olen jo ennen tätä päivää tehnyt kuusi kertaa. Sanoin että alkaa kärsivällisyys pettää kun joka kerta joutuu uudestaan selittämään samat asiat. No siihen vastasi henkilö puhelimessa, että sehän on ihan minun oma vikani kun soittelen niin paljon. Että heidän pitää joka kerta aloittaa prosessi uudestaan! Siis mitä!? Ihmettelen vaan mihin ne kuusi aiempaa prosessin aloitusta johtivat???

Soittojeni välillä on ollut jopa 11 ja 10 päivän taukoja, joten olisi luullut prosessin jonkin verran siinäkin ajassa edistyvän. Ennen kuin lopetimme tämän päiväisen puhelun olimme molemmat jo aika kiihtyneessä mielentilassa ja lopulta paiskasin luurin hänen korvaansa. Että tuntui hyvältä kun kerrankin sain sanottua mitä ajattelen.

Nyt vaan sitten taas odottelen "prosessin" käynnistymistä ja lopputulosta.

😡😡😡





20/11/2021

Mikä ärsyttää taas kerran?!



Kirjoituskurssilla aiheena oli kirjoittaa jostain tuntemuksesta. Minä valitsin aiheeksi ÄRSYTYKSEN. Ja ärsytyksen aiheita kyllä riittääkin.


Tässä minun kirjoitukseni:

Aamulla hän nousee ylös sängystä omassa makuuhuoneessaan. Tai eihän se mikään makuuhuone enää nykyään ole vaan MAKKARI. Makkarista hän kulkee OLKKARIN (=olohuone) kautta keittiöön ja valmistaa aamupalan.

Aamupalan valmistuttua voi lämpimällä säällä mennä sen nauttimaan joko PARTSILLE (=parveke), tai  TERDELLE (=terassi). Voi miten hän tunteekaan ärsytyksen nostavan päätään. Kuka näitä uusia, älyttömiä sanoja keksii!!??

Hän miettii, että jospa itsekin keksisi jonkin uuden sanan, vähän niin kuin Peppi Pitkätossu aikoinaan. Peppihän keksi nimittäin hienon sanan "pönkki". Mutta sitten tulikin vaikeuksia keksiä mikä esine voisi olla nimeltään pönkki.
Ehkä ei sittenkään kannata ruveta itse uusia sanoja keksimään.

Ja se se vasta ärsyttävää onkin, kun vanhatkin ihmiset, saman ikäiset kuin hän itse, käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "MUKSAA päivää" (=mukavaa päivää) tai "lähdettiin MÖKSÄLLE" (=lähdettiin mökille). Luulevatko he olevansa jotain ikiteinejä?! Tekee mieli hakata päätä seinään tai heittää se kahvimuki PARTSILTA alas kun näitä pohtii. Pikku piru pään sisällä kiusoittelee häntä ja houkuttaa kirjoittamaan yleisönosastoon tai someen näistä epäkohdista, mutta sitä hän ei sentään tohdi tehdä, vaikka sappi kiehuukin.




Aamukahvin juotuaan hän tapansa mukaan vilkaisee Instagramin päivityksiä. No nyt! Ystävä on LEIPASSUT(=leiponut) (mikä sana tuokin!!) lapsensa syntymäpäiväksi TÄYTE KAKUN. Nuo yhdyssanavirheet vasta ärsyttävätkin. Luulisi jokaisen osaavan noin selvän yhdyssanan kirjoittaa oikein. Vaan eikö mitä!! Kakkukuvan alle on leipojan ystävä kommentoinut: 

SYNTYMÄPÄIVÄ KAKKU. Sentään syntymäpäivä kirjoitettu oikein. 

Hän tietää, että moni pitää häntä pilkunviilaajana, mutta kun kaikki tuollaiset virheet risovat niin. Ei hän itsekään ollut koulun äidinkielentunneilla mitenkään aktiivinen, mutta jotain sentään jäi sieltäkin päähän. Ainekirjoituksesta on kaksikin sanaa jäänyt erityisesti muistiin. Turun murteella puhuttiin PINKVIINISTÄ, mutta opettaja korjasi sen oikeaan muotoon PINGVIINI. Toinen mieleen jäänyt sana oli turkulaismuodossa PALOPÄÄLIKKÖ , ja opettajan muoto oli PALOPÄÄLLIKKÖ kahdella ällällä. Ainakin nämä kaksi sanaa hän kirjoittaa sen jälkeen aina oikein.




Ärsyttävien sanontojen kärjessä keikkuu sanonta "IKÄ ON VAIN NUMEROITA". Jumalauta, niin varmaan onkin niin kauan kuin ihminen on terve, vetreä ja muutenkin kaikin puolin toimiva! Mutta annas olla kun kolottaa sieltä sun täältä, ja olo on muutenkin kankea ja voimaton. Kyykystä ei pääse ylös, ja jos metsässä kävelylenkillä tulee hätä, niin on parasta kyykistyä joko puun tai kiven viereen jos mielii päästä kyykystä ylös.

Onneksi hän liittyi aikoinaan facebookin "Yhdyssana on yhdyssana"-ryhmään. Sieltä saa mukavasti vertaistukea.

💗💗💗


Postauksen kuvat Pixabay

15/09/2021

Että sellainen pyöräilykesä!



Hei!

Joku teistä saattaa muistaa että ostin viime kesänä sähköavusteisen polkupyörän ja olin tosi innostunut sillä ajamisesta.

Viime vuonna kertyikin mukavasti kilometrejä, vaikka vasta elokuun loppupuolella sen hankin. Tänä vuonna sitten kävikin ihan toisin.

Vielä toukokuussa oli melko vilpoiset kelit. Mutta kesäkuussa oli tarkoitus aloittaa pyöräily oikein tosissaan ja hyvin se alkoikin. Ensimmäisellä pyörälenkillä tuli ajettua kolmisenkymmentä kilometriä ja ajo sujui oikein hyvin.

Toisella kerralla ajoimme lähes neljänkymmenen kilometrin kierroksen ja hyvältä tuntui tälläkin kertaa. Kunnes ihan kotini lähettyvillä jotain odottamatonta tapahtui:


 Tuosta yläpuolelta kuvasta näet SportTrackeriin piirtyneen reitin ja kilometrit, sekä tekstin jonka kirjoitin karttakuvan alle lenkin onnistumisesta.

Eli akun loputtua ylämäessä pyörä tosiaan muuttui niin raskaaksi ettei polkemisesta tullut mitään. Olin kyllä seurannut akun varaustilan valoa ja huomannut että virtaa ei kovin pitkälle enää riitä, mutta kun se sitten loppui yhtäkkiä, niin se miten raskaaksi pyörä muuttui, tuli niin yllätyksenä, että kaaduin.

Kaaduin selälleni ja pääkin kolahti maahan, mutta kun oli kypärä päässä niin päähän ei sattunut mitään. Vasen polvi sen sijaan tuntui tosi kipeältä ja linkutin pyörää taluttaen kotiin. Polvesta vuoti verta, mutta putsattuani sen näin ettei haava niin kovin paha ollut ja laitoin laastarin päälle. Polvi ei montaa päivää ollut muuten kipeä, mutta iho polven päällä oli arka pitkään.

Mutta pari viikkoa tuon onnettomuuden jälkeen alkoi toinen jalka kipuilla. Kipu alkoi jalkaterästä, joka oli alkuun niin kipeä että ainoa kivuton kävelytapa oli kävellä kantapäällä ja varpaat ilmassa. Muutaman päivän päästä jalkaterän kipu lakkasi, mutta nyt kipu siirtyi polveen. Tämä siis oli eri polvi kuin minkä loukkasin kaatuessani pyörällä. 

Polvi turposi ja kuumottikin jonkin verran. Yöllä särky oli tosi kovaa ja nukkuminen huonoa kun joka kerta kyljeltä toiselle kääntyessä polvessa vihloi kuin puukkoa olisi siihen tökätty.

Viikon verran kärsittyäni tuota kipua menin lääkäriin. Lääkäri tutki polvea ja käänteli jalkaa puolelta toiselle, mutta ei osannut sanoa sen kummempaa, vaan epäili että olin kolhinut tämänkin polven tuossa kaatumisessani. Ihmettelin vaan miksi se kipu alkoi sitten vasta pari viikkoa kaatumisen jälkeen. Särkylääkereseptin kanssa sitten kotiin toipumaan. Sitten alkoi omassa terveyskeskuksessa lomat ja se meni kiinni.

Kului muutama viikko kipujen kanssa ja menin toiseen terveyskeskukseen. Nyt polvesta imettiin nestettä ja otettiin labrakokeita, mutta mitään tulehdukseen tai reumaan viittaavaa ei havaittu. Taas kotiin särkylääkereseptin kanssa.

Tilanne ei muuttunut paremmaksi, vaan vihlominen polvessa jatkui. Tuntui kuin polven ympärille olisi laitettu side liian tiukalle. Polvitaive kipuili myös ja polvi oli niin arka ettei polvillaan voinut ajatellakaan olla edes pehmeällä alustalla. 

Taas terveyskeskukseen. Otettiin Borrelia-koe. Ei ollut Borreliaa, eikä ollut kihtiä, eikä röntgenissä näkynyt kuin aavistus artroosista. 

Näin meni koko kesä, eikä polvi tullut paremmaksi. Vielä kerran terveyskeskukseen ja kun jonotin vuoroani seisten, niin yhtäkkiä tuntui kuin polvitaipeessa jokin olisi mennyt poikki tai puhjennut. Nyt lääkäri kirjoitti lähetteen ortopedille.

Ortopedi tutki ja väänsi ja käänsi jalkaa. Tutki kollegansa kanssa röntgenkuvia. Mitään sen varmempaa diagnoosia en saanut. Itse olin jossain vaiheessa arvellut että voisiko olla kyseessä Bakerin kysta. Se kuulemma on yksi mahdollisuus ja tuo kiristävä tunne polven ympärillä johtuisi nesteestä jota edelleen polvessa on jonkin verran. Ja lievä artroosikin voi aiheuttaa näitä oireita.

Olin toivonut mielessäni että josko pääsisi magneettikuvaukseen, mutta sellaisesta ei edes mainittu. Sain lähetteen fysioterapiaan ja parin viikon ajan Panadolia ja Buranaa kumpaakin kolme kertaa vuorokaudessa. 

Nyt tuntuu että nuo särkylääkkeet ovat auttaneet, mutta miten mahtaa sitten olla kun lopetan niiden ottamisen. Ehkä fysioterapia sitten auttaa. Toivottavasti.


ETTÄ SELLAINEN PYÖRÄILYKESÄ!

💛💛💛 








08/09/2021

Nyt mainostan mainiota mainosta



Ärsyttävätkö mainokset sinua? Minua ainakin ärsyttävät. Varsinkin, kun nykyään tuntuu että mitä vaan voidaan mainostaa millä vaan. Tämä ilmiö on tosi yleistä ainakin tv-mainoksissa. Usein tuntuu että se mitä halutaan mainostaa ei mitenkään liity siihen mitä mainoksessa näytetään. Useimmiten kun tv-mainos loppuu, niin itselle tulee sellainen hölmistynyt olo, että TÄTÄKÖ tässä mainostettiinkin!?

Nyt olen kuitenkin törmännyt kahdesti lehdessä olleeseen mainokseen, jota minäkin ymmärrän ja josta tulen hyvälle tuulelle.



Tämä kuva kiinnitti huomioni. 




Koko aukeaman kuva oli tällainen. Tekstinä oli "Joskus maisemanvaihtoa varten riittää kun tarttuu telaan. Palkinto odottaa maalissa. Jätä jälkesi-me autamme. K-Rauta"

Ihailin kuvassa olevia rakennuksia ja niiden värejä. Mieleen tuli vääjäämättä Italia tai jokin muu etelän maa. 

Mielestäni mainostaja on oivaltanut hienosti miten ihmiset näinä matkustusrajoitusten aikoina voivat saavuttaa kodissaan edes hiukan samanlaisen elämyksen kuin matkustamalla etelän lomalle. 

Ja helppoa on valita juuri oikeat värit kun toisessa kuvassa on värikoodit.

En tiedä olenko ainoa joka tästä mainoksesta tuli hyvälle tuulelle. Mietin sitä monta kertaa ja heti tuli mieleen että tämä pitäisi näyttää blogissa, mutta sitten se jäi kun tuntui hölmöltä mainostaa mainosta. Kuva jonka otin lehden sivuilta jäi kuitenkin puhelimeni kuviin ja aina välillä sen siellä näin.
 




Kunnes tänään törmäsin taas saman liikkeen mainokseen. Teksti oli ihan sama, mutta kuvat toiset.



Tämäkin puhutteli minua ja nyt odotan vaan että seuraavaksi tulee mainos jossa on luminen maisema ja siihen sopivat maalivärit.



Mainokset ovat kyllä useimmiten ärsyttäviä ja välillä tuntuu että esim. sisustuslehdissä on aivan liikaa mainoksia. Laskinpa kerran pahuuttani yhden lehden mainossivujen määrän ja niitä oli lähes puolet koko lehden sivumäärästä.

Miten siellä, tuskastutko mainoksiin?

Ja muuten, tämä mainoksen mainostaminen EI ollut yhteistyöpostaus.


MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

💙💙💙



 

15/04/2020

YHDEKSÄN ASIAA

Nyt näitä punaisia mökkejä taas tulee. Jos et niistä tykkää, niin hyppää kuvien ylitse, sillä teksti ei mitenkään liity näihin kuviin. Kaikki kuvat Maarianhaminan keskustasta.


Tykkään lukea kaikenlaisia haastatteluja ja blogitekstejä joissa bloggaaja vastaa kysymyksiin. Uskon etten ole ainoa joka tällaisista tykkää ja tein taas vaihteeksi kysymys- tai sanoisiko mielipidepostauksen.

Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia:



Ihailen...... Ihailen keväistä luontoa, merta ja järvimaisemia, pellossa hiljalleen keinuvaa viljaa ja avaraa maisemaa. Ihailen myös suurkaupunkinäkymiä korkeine taloineen, korkeita vuoria, lumipeitteistä talvista luontoa, auringonpaisteessa hehkuvaa valkoista hiekkarantaa. Ihailen aamukastetta lehdillä, kesäsadetta jonka jälkeen tulee auringonpaiste joka saa asfaltin höyryämään....

Ihailen myös periksiantamattomuutta, hyväsydämisyyttä, empaattisuutta, uskollisuutta, sisukkuutta, yritteliäisyyttä, ahkeruutta......




Lapsena nautin.....siitä kun asuintalomme pihassa vilisi lapsia ja aina löytyi tarpeeksi kavereita jotta voitiin pelata pihapelejä, kuten neljää maalia, kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla, tervapataa........

Lapsena nautin siitä, kun oli turvallista pyöräillä isovanhempien luokse, vaikka pyöräteitä ei kai oltu vielä keksittykään, eikä pyöräilykypärää, liikennettä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Yleensäkin oltiin paljon tyytyväisempiä siihen mitä itsellä oli, vaikka yltäkylläisyydestä ei voitu puhuakaan. 

Lapsena nautin pitkistä kesäpäivistä jolloin kaverien kanssa pyöräiltiin hiekkateitä pitkin uimarantaan ja uitiin tuntikausia. Eväinä oli voileipää ja mehua. Kun päästiin takaisin kotiin oltiin yhtä hikisiä kuin uimarantaan tullessa, mutta hauskaa oli.

Kotiin päästyä äiti siunaili pyyhevalintaani. Olin näet normaalin froteepyyhkeen sijasta napannut  uimapyyhkeekseni keittiön astiapyyhkeen! Lapsen elämässä tuossa ei ollut mitään kummallista.





Kun kaipaan inspiraatiota.... menen ulos luontoon valokuvaamaan. Tai voin yhtä hyvin selailla sisustuslehtiä, etsiä ideoita ja innostusta Pinterestistä tai Instagramista. TV:n luonto-, puutarha,- ja remonttiohjelmista saan myös paljon inspiraatioita. Toisten bloggaajien blogeista keksii myös itse vaikka mitä kivaa toteutettavaa.  





Koti merkitsee minulle.... niinkuin meille kaikille, se on tärkeä ja rakas paikka. Vietän suurimman osan ajastani kodin seinien sisäpuolella tai puutarhassa. Onnellisimmillani  olen kun saan viettää aikaa kotona ilman aikatauluja ja saan tehdä juuri sitä mitä haluan.

Kotiin on aina hyvä tulla, eikä edes tämänhetkinen rajoitettu olotila tunnu mahdottomalta kestää kun ajan saa viettää kotona.





Tällä hetkellä innostun... keväästä, tottakai. On ihana seurata luonnon vihertymistä ja kuunnella lintujen innokasta liverrystä. Mitään matkustamista tai ystävien tapaamisiä ei nyt voi suunnitella, mutta valoisuus ja lämmittävä aurinko saavat kaiken tuntumaan ainakin hiukkasen paremmalta.
 



Kiireisin vuodenaika minulle... taitaa olla juuri kevät. Jo kevättalvella alkavat kaikenlaiset piha-ja puutarhasuunnitelmat vallata yhä enemmän ajatuksia. Vaikka mitään suurisuuntaista ei olekaan pihan suhteen suunnitteilla, niin ainakin pitää miettiä mitä siemeniä kylväisi ja esikasvattaisi, jotta lämpimien tultua voisi istuttaa terhakoita taimia viljelylaatikkoihin.

Usein suunnitelmat jäävätkin mietinnän asteelle, sillä taimien kasvatus on tilaa ja aikaa vievää, joskin mukavaa puuhaa. Maitopurkkeja on tänäkin keväänä kerätty sekä omasta kodista että tyttäreltä ja nyt niihin on istutettu kesäkukkien pikku taimia. Kunhan ne vähän vielä kasvavat niin istutan ne ruukkuihin. Niistä taitaa riittää sekä kotipihalle että mökille.

Vielä pitää mökkipihalla haravoida ja parannella kukkapenkkien multia. Kasvatuslavoihinkin pitää saada kompostia ja uutta multaa. Eikä herneille vieläkään ole tukia rakennettu....
 




Minulle mieluisin asumismuoto.... tämä ei olekaan helppo kysymys. Olen elämäni aikana asunut 3:ssa eri omakotitalossa, 10:ssä kerrostalossa, 3:ssa paritalossa ja 2:ssa rivitalossa.  Mistään asumismuodosta minulla ei ole huonoja kokemuksia. Vaikka noinkin monessa kerrostalossa on tullut asuttua, niin koskaan ei ole osunut kohdalle pahasti häiritseviä naapureita. Kerrostalo on asumismuotona ehkä helpoin.

Omakotitalo on monen unelma ja omakin unelma se on muutaman kerran ollut. Ensimmäisen kerran asuin omakotitalossa ihan pienenä ja sieltä muutimme pois kun meillä oli asuntona vain vinttihuone, joka kävi ahtaaksi eikä siellä mukavuuksiakaan ollut. Toisen kerran muutimme pois omakotitalosta kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Kolmanne kerran omakotitalosta pois muuttaminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun asuimme Littoisissa omakotitalossa ja mökkipaikka oli Ahvenanmaalla. Kahden paikan vaatima ylläpito kävi liian työlääksi ja muutimme kerrostaloon. 

Pari-ja rivitaloissa on ollut mukavaa saada edes pieni oma pihapläntti jossa saa purkaa energiaansa kukkapenkkiä laitellen. Nyt asumme rivitalossa ja olemme ratkaisuun tosi tyytyväisiä. Koska meillä on päätyasunto eikä ääniä kuulu naapurista, tuntuu melkein kuin asuisimme omakotitalossa. Rivitalossa ei kaikki  vastuu ja kustannukset tule omalle kohdalle, vaan jakautuvat useammalle, mikä tuntuu turvalliselta.

Mutta mikä sitten on paras näistä kaikista asumismuodoista? Ei pysty sanomaan. Jokainen asumismuoto on sillä hetkellä varmaankin ollut se kaikkein parhain ja sopivin siihen hetkeen.




Mitä ajattelen vanhenemisesta? Niinkuin joku viisas on joskus sanonut, niin vanhenemisen voi välttää vain kuolemalla nuorena. Itse olen jo nyt elänyt lähes kymmenen vuotta vanhemmaksi kuin oma äitini, joten tästä pitäisi osata olla kiitollinen. Mutta väkisinkin kauhistuttaa kun vuodet tuntuvat vilisevän ohitse huimaa vauhtia ja joutuu toteamaan, ettei fyysisesti ainakaan paremmat ajat ole edessä. Toisaalta kun on saanut olla terveenä, pikku kremppoja lukuunottamatta, niin hyvältähän se tuntuu.

Kunhan pysyisi järjissään ja tulisi toimeen itsenäisesti, niin ei tämä vanhempanakaan olo hullumpaa ole. Nyt on aikaa yllinkyllin, eikä mitään kauhean suurta saavuttamatonta enää ole haaveissa. Toki aina jotain unelmaa pitää olla, ja niitä projekteja! 



Projekteista puheenollen... kuten aina, niin mieheni ja minä kaipaamme projekteja, eikä tämäkään hetki ole niistä tyhjä. En kerro mihin tämä projekti liittyy, mutta hyvään alkuun olemme sen toteuttamisessa päässeet.

Sen verran voin paljastaa, että emme ole muuttoaikeissa, vaikka muuttolintuja olemme aiemmin olleetkin.
 



Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia näistä kysymyksistä, joko kommenteissa taikka blogipostauksissa. Vinkkaa tänne jos postaat vastaavanlaista.



OIKEIN KIVAA KEVÄTPÄIVÄN JATKOA!