Joko taas näitä!

Kun eletään ehkä kesän kauneinta aikaa, niin postauksistakin tahtoo tulla pelkkiä puutarhapostauksia. Joko taas näitä, saattaa joku ajatella.  Nautin kuitenkin niin täysillä sekä kotipihan kukista että mökin pihapiiristä, etten malta olla kuvaamatta niitä jatkuvasti.

Kotipihallamme kasvavat kaksi pikkusyreeniä (Syringa meyeri "Palibin") ovat täynnä kukkia ja tuoksu on huumaava. Toinen näistä syreeneistä näytti alkukesällä voivan hiukan huonosti, mutta nyt se on kirinyt lehtien ja kukintojen kasvattamisessa toisen pikkusyreenin lähes kiinni. Onneksi, sillä olin jo huolestunut sen selviämisestä.

Laventeli ei vielä kuki, mutta nuppuja alkaa näkyä runsaasti. Olen tuonut mökiltä kiviä ämpärikaupalla kodin kukkapenkkeihin. Nyt on helpompi kulkea kasvien välissä kastelemassa kun ei tarvitse kävellä mullassa. Mielestäni kasvitkin pääsevät paremmin esille kun niiden ympärillä on kiviä. Voi olla että kivien välistä alkaa ilmestyä rikkaruohoja, mutta uskon että ne on helppo nyppäistä pois.

Ja jos/kun istuttamani kasvit alkavat levitä, niin yksittäisiä kiviä voi helposti ottaa pois kasvin tieltä.

Kuunliljojen välistä pilkistää viimevuotisia orvokkeja. Ovat pienempiä kuin viime vuonna, mutta niin söpöjä että annoin niiden olla.

Kurjenpolvi (Geranium cantabrigiense "Karmina") kukkii myös parhaillaan. Se on kasvanut suureksi ja pitääkin varmaan hiukan karsia sitä syksymmällä, sillä kivetyksen päällä olevilla kasvin osilla on juuret kivetystä vastaan.

Eilen istutin nämä kolme taimea (Kesäpikkusydän Dicenta formosa-gr "Luxuriant" kukkapenkin reunaan. 

Niistä sanotaan että on mainio reunakasvi, joka kukkii koko kesän. Kasvusto on mattomainen. Annetaan kasvaa rauhassa ja lannoitetaan kevyesti silloin tällöin.

Näiden paikalla oli aiemmin helmipihlaja-angervoja, mutta niiden oksat katkeilivat jatkuvasti kovemmissa tuulissa, joten kaivoin ne ylös. Mökillekään en niitä tohtinut viedä, sillä siellähän tuulee melkein aina, joten niiden pärjääminen siellä olisi ollut heikkoa.

Toisen kukkapenkin kulmaukseen olen alkanut kasvattaa matalaa aitaa likusterista. Nämä pensaan alut otin kaikki mökiltä jossa meillä on yksi tällainen pensas. Olen muotoillut sitä ja siitä pystyy muotoilemalla saamaan puksipuun näköisen kasvin. Mökillä se oli jo kasvanut niin suureksi että leikkasin sen kokonaan alas pari vuotta sitten. Nyt se on taas hyvässä kasvussa ja sen pieniä alkuja olen ottanut tänne kotipihalle. Ne ovat lähteneet hienosti kasvuun ja olen niitä jo hiukan leikannutkin. Tarkoituksenani ei ole kasvattaa niistä mitään korkeaa aitaa, vaan ehkä n. puolen metrin korkuinen. Se erottaa kivasti kukkapenkin käytävistä.

Lisätietoja likusterista voit lukea TÄÄLTÄ 

Yhden amppelikukan olen tänä vuonna ostanut. Taimimyymälässä ei vaan lukenut tämän kukan nimeä, enkä huomannut sitä kassallakaan kysyä. Onkohan se jokin petunia?

Kukat ovat kuin pieniä ruusunnuppuja. 

HELTEITÄ ON LUVASSA, JOTEN PITÄÄPÄ MUISTAA KASTELLA AHKERASTI NIIN KOTONA KUIN MÖKILLÄKIN.

💛💛💛

 

AVOIMET PUUTARHAT KOTIPIHALLA

Tänään oli jokavuotinen  Avoimet Puutarhat- päivä. Täällä Ahvenanmaallakin oli kolme (vain kolme!) tähän tapahtumaan osallistunutta puutarhaa ja aikomuksenamme oli mennä ainakin yhteen niistä, mutta meno peruuntui.

Siispä piti vain tyytyä oman pihan kasvien kuvaamiseen. 

 

Kotipihamme on vain kaksi vuotta vanha ja meidän pläntti siitä on vaan kahden kukkapenkin kokoinen, joten kovin paljoa siihen ei kasvamaan mahdu. Keväällä näytti siltä kuin tyhjää olisi eri kasvien välillä ihan liikaa, mutta nyt on paikoitellen jo ihan ahdasta. Ainakin hopeahärkki ja ketoneilikka ovat vallanneet aivan liikaa alaa ja olenkin repimällä repinyt niitä estääkseni niiden leviämisen ihan holtittomasti.

Koska kukkapenkissä alkaa olla ahdasta, niin kaivoin ylös keijunkukan (Heuchera "Peach Flambe). Se oli jäänyt ihan hopeahärkin varjoon eikä voinut ollenkaan hyvin. Istutin sen nyt ruukkuun ja ajattelin ottaa sen kesähuoneen suojiin talveksi. Nyt se kuitenkin on ulkona osittain katoksen alla ja tuntuu kuin se jo nyt olisi hiukan paremman näköinen. Kun kaivoin sen ylös maasta, niin sen juuripaakku oli kovassa savensekaisessa kokkareessa. Ruukkuun laitoin puutarhamullan ja bokashimullan sekoitusta ja uskon että nyt keijunkukka alkaa kasvaa toden teolla.

Keijunkukan vieressä olevassa ruukussa kasvaa höyhenheinä jo toista vuotta. Keväällä se näytti enemmän kuolleelta kuin elävältä, mutta leikkasin sen rohkeasti alas ja kohta rupesikin ruskeiden, kuivuneiden, viimevuotisten varsien seasta ilmestyä vihreitä, hentoja varsia. Nyt heinästä on kasvanut iso ja se kukkii hienoilla tähkillä.

Istutin sen viime syksynä maahan kun en tiennyt voiko se talvehtia ruukussa, mutta tänä syksynä taidan nostaa sen ruukkuineen päivineen kesähuoneeseen talvehtimaan. Ehkä ruukku pitää suojata pakkasilta?

  

Heinän takana näkyy helmipihlaja-angervo (Sorbaria grandiflora "Maia"), joka myös on kasvanut ihan valtavasti. Vauhdikasta kasvua osasin odottaakin, mutta nyt saisi pysyä tuon kokoisena. Siinä on juuri nyt kauniit kukat ja pörriäiset tuntuvat tykkäävän niistä.

Kukkapenkin reunassa kasvaa peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense "Karmina") joka on vaatimaton kasvi ja on levinnyt sopivasti kukkapenkin reunalle, mutta ei kuitenkaan tunnu tukahduttavan muita kasveja. 

Valkoinen ketoneilikka (Dianthus deltoides "Albiflorus") reunustaa toista kukkapenkkiä. Sen takana siemenestä kasvattamani kääpiösamettikukka (Tagetes tenuifolia) jota minulla on ollut jo monena vuonna mökillä. Nyt näiden maassa olevien lisäksi kylvin niitä terassille kukkalaatikkoonkin.

Pitkät varsien päässä näkyvät kukat ovat mehitähden kukintoja ja niiden takana näkyy hiukan viiruhelpin (Phalaris arundinacea "Picta") varsia. Sen istutin ihan mitenkään rajaamatta, joten nähtäväksi jää miten paljon se valtaa alaa muilta kasveilta.  

Täällä kotonakin kasvatan laventelia, mutta se ei ole vielä ehtinyt yhtä reheväksi kuin mökillä pidempään kasvaneet. Hopeahärkki lähestyy sitäkin uhkaavasti. 

Kylvin keväällä pelargonin siemeniä ja sitten luin että kukkimiseen menee puolisen vuotta. Olin mielessäni kuitellut miten kaikki kymmenen pelargoniani kukkivat kauniina jo kesällä ja hiukan pettynyt olin kun luulin että näen niiden kukintaa vasta myöhään syksyllä. Ostin muutaman pistokkaankin jotta saisin nähdä edes jotain kukkivaa jo kesällä.

Nyt ovat pistokkaat ja siemenistä kasvattamani kaikki yhtä suuria ja melkein kaikissa näkyy jo nuppuja. En enää tiedä mitkä ovat siemenistä ja mitkä ostin pistokkaina, mutta sillä ei ole suurta väliä kun hyvin ovat kaikki kasvaneet.

  

Helteiden aikaan vein kaikki kukat kesähuoneesta ulos, mutta nyt on muutama sisällä. 

Ja mikä hienointa, meillekin on saatu sadetta. Vettä on tullut tynnyrit täyteen ja ylikin parina viime päivänä. Ja kyllä olikin tarpeen. Sade on tullut sopivalla voimalla, ei rankkasateena, joten se on tehnyt tosi hyvää luonnolle. 

Etualalla harmaassa ruukussa kasvaa härkäpapua. Sitä en ole koskaan ennen kasvattanut, enkä edes syönyt. Se kukki kauniilla valkoisilla kukilla, mutta mitään pavun näköistä en ole siinä nähnyt, joten en tiedä saako niistä syötävää.