 |
Joku saattaa ehkä muistaa että aloitin karkkilakon tämän vuoden alusta. Minä, todellinen sokerihiiri, olen aina tykännyt makeasta. Tykkään suklaasta, mutta suurin intohimoni on ollut hedelmä/salmiakki-sekoitukset.
|
 |
Minulle makeisten syöminen on ollut aika lailla tapasyömistä. Kun tiedossa on vaikka jokin kiva tv-ohjelma, niin sitä katsoessa on kiva mutustella herkkuja. Ja niitä herkkuja pitää syödä niin paljon kuin pystyy, eli niin että tulee melkeinpä yököttävä olo.
Ja onhan kirjankin lukeminen kivampaa kun saa välillä kurkotella vieressä olevaan karkkipussiin kätensä ja valita sieltä sen kaikkein parhaimman makuisen.
Kun makeisten syömisestä tulee tapa, niin sokeriset herkut alkavat himottamaan kahta enemmin ja tuskin päivääkään menee ettei tekisi mieli jotain makeaa.
|
 |
Miten kävi vuoden alusta aloittamani karkkilakon? Sen jonka sovimme yhdessä mieheni kanssa jatkuvan vuoden loppuun asti, ainakin.
Toistaiseksi lakko on sujunut ongelmitta. Ihmeekseni ei kertaakaan ole iskenut ylipääsemätön makeanhimo, eikä oikeastaan ollenkaan ole mieli tehnyt karkkia tai muuta sokerista. Kahvileipää en myöskään ole tämän vuoden aikana syönyt kuin yhden kerran syntymäpäivillä. Sen verran aion jatkossakin joustaa että vieraisilla syön sitä mitä tarjotaan.
Nuutinpäiväksi ostetut suklaa-ja lakritsipatukat ovat keittiön laatikossa vieläkin, sillä meillä kävi vain yhdet joulunsiivoojat.
Eli hyvin on sujunut karkkilakko ja sokerin vähentäminen yleensäkin. Voi olla että osuutta onnistumiseen on myös sillä että aloitin tammikuun puolivälissä Muutos-valmennus-nettikurssin, joka vaikuttaa erittäin lupaavalta. Kerron siitä enemmän sitten kun olen hiukan pidempään ollut mukana. Siinä on kyse elämäntapamuutoksista, jotka tapahtuvat vähitellen ja lempeästi, eli ei siis ole kyseessä mikään pikadieetti, vaan pienillä muutoksilla saavutettava parempi olo ja siinä sivussa painokin laskee.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti parempaa oloa!
💜💜💜
|
(kaikki postauksen kuvat PIXABAY)
