tiistai 7. huhtikuuta 2020

VIISI ASIAA JOISTA EN HEVILLÄ LUOVU



Maria joka kirjoittaa At Maria`s - blogia  oli tehnyt kivan postauksen aiheesta "Viisi asiaa kodistani joista en hevillä luovu" ja minäkin innostuin samasta aiheesta. Muutin tosin otsikkoon kodin sijasta mökin, mökkikausi kun on meillä juuri alkanut.

Rajasin nyt ihmiset tästä postauksesta pois vaikka läheiset kuuluvat mökkeilyyn tärkeänä osana.


Minulle viisi tärkeätä kohtaa mökkiympäristössä/mökkeilyssä tulevat tässä. Olisin voinut nimetä toiset viisi ihan vaivatta, mutta laitoin nyt ne jotka ensimmäisinä tulivat mieleen:



1. KASVIHUONE JA SEN YMPÄRISTÖ

    Jos olet hiukankaan seurannut blogiani, et varmaan ole voinut välttyä
    huomaamasta miten tärkeä ja rakas kasvihuone minulle on. Se antaa 
    suojaa tuulelta ja sateelta. Se kasvattaa meille herkullista syötävää,
    antaa silmänruokaa ja mahdollisuuden istahtaa vaikka lukemaan omassa
    rauhassa.

    Kasvihuoneen vieressä ovat lavakaulukset joissa viljelen mm. herneitä,
    salaattia, tilliä, persiljaa ym. Kasvihuoneeseen kuljetaan pergolan
    kautta. Pergola on muodostunut mieluiseksi ruokailupaikaksi. Viime
    kesänäkin meitä oli siellä enimmillään kaksitoista henkeä aterioimassa        
    ja auringosta nauttimassa.





2. PIHASAUNA.

 Ennenkuin itse mökkiä oli edes aloitettu rakentamaan
  valmistui mökkitontille saunarakennus. Sen teki mieheni alusta alkaen itse,
  kuten varsinaisen mökinkin. Saunarakennuksessa on sauna, jossa 
  peseydytään vanhanaikaisesti pesuvateja käyttäen. Täällä saa maailman
  parhaat löylyt ja välillä voi käydä vilvoittelemassa terassin penkillä, 
  tai pulahtamassa meressä.

  Saunakamarissa on myös kahden hengen yöpymispaikka, jos mökin kaikki
  nukkumapaikat ovat varattuja.



3. MERI.

Vaikka en harrasta veneilyä, enkä uimassakaan ole enää moneen vuoteen 
käynyt, on meri minulle kuitenkin tärkeä elementti. Sen katsomiseen en väsy
koskaan, sillä se näyttää niin monenlaiselta: toisinaan se on peilityyni, toisinaan vaahtopäät lyövät rantakiviin, kesäpäivänä aurinko kimmeltää sen pinnalla niin että silmiin sattuu. Talvella se voi olla jäässä ja on niin hiljaista kun ei aaltojen pauhua kuulu.

Iltaisin ei koskaan tiedä minkä värisenä auringonlasku meren yllä näyttäytyy.

Meri voi myös saada minut ärtymään, nimittäin harvoin on ihan tuuletonta.
Välillä unelmoin siitä, että mökki olisikin tuulensuojaisessa maisemassa. Mutta
sitten tulee aina mieleen se ininä, joka tuollaisessa tuulettomassa paikassa
iltaisin kuuluu. Nimittäin hyttyset viihtyvät sellaisissa paikoissa, meidän tuulisessa paikassa sen sijaan aniharvoin törmää hyttysiin.




4. ILMALÄMPÖPUMPPU

Yksi parhaita hankintojamme mökillä on ilmalämpöpumppu. Se on meillä
ollut jo monta vuotta. Meillä on suora sähkölämmitys, mutta sen jälkeen kun 
ilmalämpöpumppu hankittiin, emme ole juurikaan sähköpattereita päällä
pitäneet.

Niin ihana kuin takka olisikin, niin sellaista meillä ei ole ja niinpä onkin mukava säätää tuon ilmalämpöpumpun lämpö korkeammalle kun saavumme mökille.
Se lämmittää mökin nopeasti. Tosin se ei ole yhtä tunnelmallinen eikä kaunis
kuin takka olisi! Ilmalämpöpumpun avulla pidämme peruslämpöä mökillä vuoden ympäri.

Ja kun kesällä on oikein helteistä, niin viimeistään silloin on onnellinen tuosta
laitteesta joka viilentää huoneilman sopivaksi. 




5. TERASSIN TUULENSUOJASEINÄ 

Mökin yhteydessä on terassi joka on kaikin puolin mukava ja tarpeeksi
tilava. MUTTA: tuo aikaisemmin mainittu tuuli oli yleensä sen verran kylmä,
että siinä viimassa ei pysyneet pöydässä lautasliinat tai melkeinpä lautasetkaan, ihmisistä puhumattakaan.

Muutama vuosi viriteltiin kaikenlaisia tuulensuojia pressuista alkaen, kunnes J rakensi seinämän. Minä olin puolestani löytänyt mallin tähän seinämään. Vanhat ikkunat ostettiin kierrätyskeskuksesta ja hyvin ne ovat asiansa ajaneet. Terassi on yhdeltä puolelta avoin, mutta harvoin tuulee niin ettei terassilla tarkenisi.

Aikaisemmin terassi oli harmaa kuten mökkikin, mutta viime kesänä maalasimme sen valkoiseksi, myös ulkopuolelta. Pöydän yläpuolella katossa
kasvaa villiviini. Kattona on valokate, joten valoa tulee sitäkin kautta.


Tässä olivat viisi minulle tärkeää seikkaa mökillä. Jos minun pitäisi valita niistä yksi, josta luopuisin, niin se olisi mahdotonta. Koen ne kaikki yhtä tärkeiksi.

Olisi kiva kuulla teidän muiden viisi asiaa, joko kotona, tai muualla, josta ette ole valmiita luopumaan.


💙💙💙



Luitko jo nämäHelppo kukkaseppele pöydän yläpuolelle
                                          Pihasaunan uudet värit
                        



sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

NÄMÄ SELVIÄVÄT KYLMISTÄKIN ÖISTÄ



Ensimmäinen mökkiyö tänä vuonna on takana. Illalla lämmitettiin sauna ja taas kerran todettiin miten hyvät ja lempeät löylyt puusaunassa saa. 

Viime käynnillä siivottiin ja pestiin kasvihuone ja nyt toin muutamia kukkia sinne hiukan pehmentämään keväistä, mutta vielä niin paljasta sisustaa.

Kotona kasvavat istuttamani taimet. Niitä en tänne vielä tuonut vaan käymme niitä kastelemassa melkeinpä päivittäin. On hyvä että mökkimatkamme on vaan vartin pituinen ja kotona käynti hoituu samalla kun käymme ruokakaupassa.Kotikylämme ruokakaupat ovat nimittäin myös mökkiämme lähinnä olevat kaupat. Tässä lähempänä mökkiämme oli aikoinaan kauppa, mutta se on jo vuosia sitten lopetettu, kuten niin moni muukin kyläkauppa.
  







Yöllä oli pakkasta ja aamulla hipsin kasvihuoneeseemme katsomaan miten siellä yöpyneet orvokit voivat. Katsoin lämpömittarista että kasvihuoneessa oli lämpötila vieläkin hiukan miinuksen puolella, mutta aurinko lämmitti jo lupaavasti, joten kohta sinne tarkenee mennä juomaan toiset aamukahvit. Sehän on jokakesäinen traditiomme täällä mökillä. Ensin herättyämme juomme aamukahvit sisällä lehteä lukien ja aamu-tv:tä katsellen ja sitten jonkin ajan kuluttua nautimme ne toiset kahvit.

Ihanuutta on rauhalliset aamut!

Muistatko kun näytin kotoa työpöytäni, jonka olin uudistanut päällystämällä sen Dc-fix-kalvolla. Tuota kalvoa oli jäänyt vielä reilu palanen ja päällystin kasvihuoneen kaapin päällisen sillä. Kaapin pinta oli kulunut ja maali ei enää näyttänyt hyvältä. Sain kalvon tasaisesti paikoilleen, mutta kulmat aiheuttivat taas ongelmia. J leikkasi joka reunasta mattoveitsellä osan pois, niin että kalvo peitti vain levyn pääliosan, eikä taipunut ollenkaan reunojen yli kuten kotona työpöydän levyssä. Näin ei tarvinnut kulmien kanssa taiteilla ja päällysteestä tuli hyvä ja siisti. Pinta on nyt vettähylkivä, joten sopii hyvin kasvihuoneolosuhteisiin ja on helppo pitää puhtaana. 




Kasvihuoneen ulkopuolella olevissa lavakauluksissa ei vielä ole mitään muuta kuin vanhaa multaa. Odotan malttamattomasti että pääsen sinne kylvämään siemeniä, kunhan ensin saan valmiiksi ensimmäisen erän bokashi-multaa. Kumma juttu, että kun veimme biojätteemme taloyhtiön keräysastiaan, niin tuntui että jatkuvasti keittiömme bioastia oli täynnä, mutta nyt kun tarvitsisimme tuota jätettä uuden mullan valmistukseen, niin sitä tuntuu kerääntyvän aivan liian hitaasti. 





Hyvin ovat orvokit kylmästä yöstä selvinneet. Luin juuri että ne kestävät jopa kymmenen asteen pakkasen, joten ei niillä mitään hätää täällä ole.

Päivällä lämpötila kasvarissa nousee hyvinkin lämpimäksi. Eilen olivat sekä ovet että kattoluukut auki ja silti aurinko lämmitti jo niin kuumasti että katsoimme parhaaksi laittaa kattoon vanhat, hyviksi havaitut bambukaihtimet liiallista auringonpaistetta hillitsemään. Päätyseinään kiinnitin valoverhon joka varjostaa mukavasti.

Tänään on vuorossa haravointia. Haravointi on sellainen puuha josta en ollenkaan tykkää. Tai haravointi on muuten ihan kivaa, mutta niiden syntyneiden lehtikasojen vieminen pois nurmikolta on aika tylsää hommaa.

J laittoi verkon veteen, joten voi olla että päivälliseksi saamme vaikka ahvenia.


Mitä sinun päivääsi tänään kuuluu? 


PYSYTÄÄN KOTINURKILLA JA MUISTETAAN TURVAVÄLIT TÄNÄÄNKIN!

💚💚💚




perjantai 3. huhtikuuta 2020

LOHDUTTOMIA NÄKYJÄ



Mulla on aina ollut jokin kumma viehtymys kuvata rapistuvia rakennuksia ja kuvitella niiden historiaa. Kun kävelin tämän lapissa olevan autioituneen talon ohi, mietin miksi siinä ei enää asu ketään. Tilaa siellä varmaankin olisi vaikka hiukan isommallekin perheelle ja kylässä olisi koulukin ja pieni kauppa josta välttämättömät tarvikkeet saisi ostettua.

Muuta asutustakin on ihan vieressä, joten mihinkään salotorppaan ei joutuisi muuttamaan jos tähän muuttaisi.

Olisi ollut mielenkiintoista päästä tuohon taloon sisälle katsomaan. Mutta nyt kuljin vaan ohi saamatta selville talon historiaa.
 



Tämän mökin ohi sensijaan kuljen useinkin, sillä se on mökkitiemme varrella. Vuosia sitten siellä sentään näkyi liikettä ainakin kerran kesässä. Ikkunaluukut oli avattu ja auto oli pihalla, mutta koskaan emme onnistuneet ihmisiä näkemään.

Muutaman kerran uskaltauduimme pihallekin ja kurkistimme ikkunoista sisään, kun ensin olimme varmistautuneet ettei sisällä ollut ketään. Paikka on mitä kaunein ja mökistäkin varmaan voisi saada vielä ihan hyvän kunhan vähän kunnostaisi. Tai sitten ei.
  




Muutama vuosi sitten teimme Saimaa-risteilyn Viipuriin. Viipuri kuuluu nykyään Venäjälle, mutta aikoinaan se oli yksi Suomen kukoistavista kaupungeista.

Risteilyn aikana meillä oli pari kolme tuntia aikaa katsella Viipuria ja kiertelimme katuja etsien jotain ruokapaikkaa. Vaikeaa oli sellaista löytääkin, mutta lopulta löysimme viehättävän ravintolan jossa nautimme ihan herkullisen aterian. 

Rakennuksista Viipurissa useat näyttivät aika lohduttomilta, tosin jotkut tuntuivat odottavat remontointia.

 



Tämä nyt jo luhistunut navettarakennus sijaitsee ihan kotikunnassani ja sen ohi ajamme silloin tällöin.  



Joka kerta se on madaltunut hiukan ja viimeksi ohi ajaessamme se oli vieläkin luhistuneempi kuin tässä kuvassa. Mietin miten hienon ravintolan, taikka vaikka asunnon tästä olisi voinut saada. Nyt ei enää ole paljoa muuta kuin kivijalka jäljellä. Aika näyttää mikä tämänkin rakennuksen kohtalo on; jääkö niille sijoilleen, vai saako uuden elämän jossain toisessa muodossa.
 



Tämä pikku mökki on kuin sadusta. Punaiset seinät, vihreät kattoluukut ja ovi ja valkoista ikkunoiden ympärillä sekä nurkkalaudoissa. Tänne voisin kuvitella Punahilkan tulevan ruokakorin kanssa tuomaan mummolleen syötävää.

Tämän tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta, sillä luin lehdestä että tätä aletaan kunnostaa, oliko se nyt päiväkodin käyttöön. Vieressä sijaitsee nimittäin uusi päiväkoti. 



Ovatkohan tässä autiotalossa jo kutsumattomat vieraat käyneet kun ikkunakin on laudoitettu? Kuvittelen tuohon taloon uutta maalia pintaan, kukkaruukkuja pelargoneineen rappusille ja pitsiverhot ikkunaan. Yläkerran parvekkeella voisi tuuletella vuodevaatteita, joita tuuli hiljaa heiluttelisi.
 



Somia yksityiskohtia ei vanhoista rakennuksista puutu.  




Viimeinen kuva vielä Viipurista. Mitäköhän tuolle talolle on tarkoitus tehdä, vai tehdäänkö mitään?


Onko sinulla tapana kuvata vanhoja rapistuneita rakennuksia ja miettiä niiden tarinoita?

Pitäisikö ne kaikki mielestäsi purkaa ja rakentaa uusia tilalle?

Ovatko ne mielestäsi vain lohduttomia vanhoja rakennuksia, vai näetkö niissä mahdollisuuden?



💜💜💜 

torstai 2. huhtikuuta 2020

KEVÄT KEIKKUEN TULEE, TÄNÄKIN VUONNA



Mikä onni näinä rajoitusten aikoina, on omistaa puutarha, tai no kukkapenkki, johon voi aina mennä kuopsuttelemaan ja seuraamaan kevään edistymistä.

Tässä etupihan helmipihlaja-angervossa on ollut pienet lehdet jo monen monta viikkoa ja välillä pelkäsin niiden paleltuvan kun ilmat kylmenivät, mutta hyvin se näyttää voivan.

Poistin kuivuneita kasvinosia sieltä täältä ja heti näyttää paremmalta. Multaa täytyy lisätä ainakin joihinkin paikkoihin ja tuon kirkkaan vihreän reunanauhan haluan vauhtaa vähemmän kirkuvan väriseen ensi tilassa.



Sipulikukat ovat kasvaneet jo huimasti. En vaan muista mitä nämä ovat, mutta kohta se kai selviää kun rupeavat kukkimaan. Etualalla olevat kurjenpolvet ovat vielä kovin vaatimattomia, mutta kohta nekin levittäytyvät laajalle ja peittävät tuota multapintaa.



Sisällä ikkunalla olen jo istuttanut osan pikku taimista maitopurkkeihin väljempään kasvuympäristöön. Tässä on pelargonioita ja kääpiösamettikukkia.

Onneksi tajusin ruveta keräämään noita purkkeja jo hyvissä ajoin sillä niitä menee vaikka kuinka paljon ennenkuin kaikki taimet on saatu istutettua.



Samettikukassa erottuu jo hyvin lehtien tuttu muoto. 




Kohta on näidenkin vuoro päästä isompaan purkkiin kasvamaan ennenkuin istutan ne ulos, joko ruukkuihin tai kukkapenkkiin. 



Pelargonipistokkaat voivat hyvin ja ovat jo kasvaneet aika lailla. Latvomista olen jo miettinyt, mutta olen epävarma siitä miten paljon ja millä tavalla näitä latvotaan. Osaako joku neuvoa?



Bokashi-kompostori toimii hyvin ja bokashi-nestettäkin olen tyhjentänyt jo pari kertaa. Tuon nesteen sanotaan olevan erinomaisen hyvää lannoitusainetta niin viherkasveille sisällä, kuin kaikille ulkokasveillekin. Tällä kastelluista tomaateistakin olen nähnyt kuvia ja ne ovat olleet isoja ja hyvän värisiä. Ehkä omatkin tomaattini tänä vuonna onnistuvat eri tavalla kuin viime vuonna. Tämä neste lannoitetaan niin että litraan vettä laitetaan 5ml tätä nestettä, eli 10 litran kastelukannulliseen vettä sekoitetaan 0,5dl bokashinestettä.

Vielä en ole tätä nestettä mihinkään kokeillut vaan se on jääkaapissa odottamassa käyttöä. 

Jos ihmettelet mikä tuo bokashi oikein on, niin lue täältä.



Viikko sitten tyhjensin mökin kasvihuoneen kaikista tavaroista ja pesin painepesurilla koko kasvarin sekä sisältä että ulkoa. Siellä talvisäilössä olleet ulkohuonekalut kannettiin ulos. Ja kun seinät ja lattia olivat kuivuneet asettelin kaikki tavarat takaisin paikoilleen. Valoverhot jotka kasvihuoneen aurinkoisimpaan päähän ripustan varjostamaan kirkkaimmilta auringonsäteiltä, vein kotiin pestäviksi ja ne voin nyt ripustaa takaisin.

Kasvihuoneemme ei ole lämmitettävä, joten sinne ei vielä mitään kylmänarkoja kasveja voi viedä, mutta viikonloppuna kun mökille menemme, niin voisi jo orvokkeja ja vaikka narsisseja tuonne istutella niin tulisi hiukan keväisempää.


Kasvihuone onkin ollut viime aikoina ainoa lämmin paikka mökkipihassa, sillä tuuli on taas ollut niin kylmä ettei ulkona paljoa ole haluttanut puuhailla.



OIKEIN MUKAVAA HUHTIKUUN ALKUA KAIKILLE!





tiistai 31. maaliskuuta 2020

MAALISKUU 2020, MUUTOSTEN KUUKAUSI

Taas on yksi kuukausi lopuillaan. Maaliskuu - tuo ensimmäinen kevätkuukausi, ainakin minun mittakaavassani.

- Maaliskuussa on nautittu kevään ensimmäisistä kukkaloistoista. Krookukset, sini-ja jopa valkovuokot, sekä muut kevätkukkaset ovat aloittaneet kukintansa.

- Olen käynyt kuvailemassa keväistä kaupunkia

- Ensimmäinen askel taimien kasvatukseen on otettu ja multaakin on alettu
  valmistaa itse. Mistä on kysymys, sitä pääset katsomaan TÄSTÄ


- Pientä remonttia olemme kotona tehneet. Vierashuoneen seinät saivat
  uuden värin.

- Maaliskuussa somessa kiersi haaste nuoruudenkuvan julkaisemiseksi ja 
  osallistuin itsekin siihen 70-luvun alun kuvalla.

- Maaliskuun aikana alkoivat maassamme myös mittavat rajoitukset pahan
  maailmanlaajuisen korona-viruksen torjumiseksi. Koulut suljettiin lähes 
  kokonaan, riskiryhmien ja ikäihmisten liikkumista rajoitettiin, wc-paperia
  hamstrattiin, lomautusvaroituksia annettiin, ravintolat suljettiin ja 
  tapahtumat peruttiin. Käsiä pestiin ja desinfioitiin enemmän kuin koskaan,
  hoitohenkilökunnan työtaakkaa kuormitettiin äärimmilleen,
  erikoislähetykset mediassa olivat jokapäiväinen asia ja kotona vietettiin
  aikaa enemmän kuin koskaan. Uusimaa eristettiin muusta Suomesta ja maan
  rajat suljettiin. Hyvääkin tämä kaikki toi mukanaan. Nimittäin perheillä oli 
  enemmän aikaa viettää rauhallisia hetkiä kotona kun harrastuksiin
  osallistuminen ei ollut aikaa viemässä. Miten pitkään tämä poikkeustilanne
  vielä jatkuu, sitä ei kukaan tiedä.

- Kaikesta epätietoisuudesta ja surullisista uutisista huolimatta toivotan
  huhtikuun tervetulleeksi:



TERVETULOA KEVÄT JA AURINKOISET PÄIVÄT!

💛💚💛
  

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

KÄYNNISTIN MULTATEHTAAN

Meillä on jo monta vuotta kerätty biojätteet talteen, sekä kotona että mökillä. Kierrätys on yksi lempipuuhiani ja kompostointi oikein erityisesti.

Asumme rivitalossa ja meillä on yhtiön roskahuoneessa erillinen säiliö biojätteelle. Sinne olemmekin vieneet useamman kerran viikossa biopussillisen jätettä. Sitä tuntuu vaan kerääntyvän ihan järkyttävät määrät. Ruokaa meillä ei pahemmin pois heitettäväksi mene, mutta hedelmien ja vihannesten kuoria kertyy uskomattoman paljon kahden hengenkin taloudessa.

Lisäksi harmittaa se että nuo biojätteet pitää laittaa pussiin, vaikkakin siihen tarkoitukseen varta vasten tehtyihin. Näin jossain uutisen miten nuo pussit tuottavat hankaluuksia siellä mihin nämä taloyhtiöiden jätteet kuljetetaan. Pussit kiertyvät siellä sellaisten koneen osien ympärille joilla jäte murskataan.

Jotain muutosta omaan biojätteiden käsittelyyn halusin saada. Olen jo aikaisemminkin tutkaillut bokashi-kompostointimenetelmää, mutta ajattelin sen olevan hankalaa kun ei omakotitalossa asuta. Lisäksi meillä on mökillä kompostori ollut jo monta vuotta, mutta se on kuitenkin käytössä vain kesällä.

Nyt kun kasvattelen taas taimia pihaan ja kasvihuoneeseen, tuli mieleen ajatus siitä että miten kätevää olisi jos niiden tarvitsemaa multaa ja lannoitetta voisi itse valmistaa.

Rupesin lukemaan netistä bokashi-kompostorin toiminnasta ja käyttäjien kokemuksista. Eräällä ystävälläni on myös ollut bokashi jo monta vuotta ja hän kertoi ettei voisi enää kuvitella pärjäävänsä ilman bokashia. Tämä viimeistään sai minut tekemään päätöksen bokashin hankkimisesta.

Lähikaupastamme ostimme bokashi-aloituspakkauksen. Pakkaus sisälsi kaksi bokashi-ämpäriä, bokashirouheen ja muut tarvittavat välineet kompostoinnin aloittamiseksi.



Keittiömme tiskipöydän alla olevassa laatikossa on jätevaunu ämpäreineen, joten jäteastian sijoittaminen ei tuottanut ongelmia. Tähän olemme aiemminkin biojätteet keränneet, mutta silloin keräysastiassa oli pohjalla tuo aiemmin mainitsemani biojätepussi, mutta nyt sitä ei tarvita. Kansi on myöskin tarpeeton, sillä tyhjennämme tämän astian varsinaiseen bokashiämpäriin päivittäin, joten mitään hajuhaittoja ei pääse syntymään.

Tähän laitamme kaikki hedelmien ja vihannesten kuoret, kahvinporot, kuihtuneet kukat jne. Eläinperäisiä jätteitä suositellaan laitettavaksi vain kohtuudella. Jätteet pitää pilkkoa melko pieniksi paloiksi, silloin ne kompostoituvat nopeammin.Kokonaisia vihanneksia tai hedelmiä ei pidä bokashiin laittaa.



Tällaiselta näyttää biojätteemme kun olemme sen keräilyastiasta tyhjentäneet varsinaiseen bokashi-ämpäriin. Lisäämme biojätettä bokashiin kerran päivässä. Sitä useammin lisäystä ei kannata tehdä, sillä ei ole hyvä avata bokashin kantta liian usein, koska silloin sinne pääsee turhan paljon ilmaa ja se ei ole hyväksi tälle kompostoinnille tässä vaiheessa.

Kun biojäte on kaadettu bokashi-ämpäriin, niin päälle ripotellaan bokashirouhetta n. 0,5-1 rkl/litra biojätettä. Tämän jälkeen jäte painellaan tiiviiksi ja kansi suljetaan huolellisesti.  




Bokashirouhe joka minulla on on ns. kuiva-rouhetta. Se sisältää mm. vehnälesettä, spelttikuorta, mikro-organismeja, vettä, auringonkukkaöljyä, sokeriruokomelassia ja korallileväkalkkia ja se on tuotettu luomutilalla. 



Nämä kaksi bokashiämpäriä mahtuvat meillä hyvin eteisen yhteydessä olevaan lämpimään varastoon. Bokashiastioiden tuleekin olla lämpimässä jotta prosessi käynnistyy.

Astioissa on hana josta valutetaan prosessissa kertyvää bokashinestettä. Sitä ei heitetä pois vaan myös se käytetään hyväksi. Vielä ei tästä astiasta ole nestettä tullut, mutta jännityksellä odotan että sitäkin rupeaa tulemaan. 

Mutta siitä sitten myöhemmissä postauksissa kun niin pitkälle ollaan tässä uudessa harrastuksessa päästy!

Nyt vaan toivon että tuo ensimmäinen ämpäri täyttyisi nopsasti että päästäisiin täyttämään tuota vieressä olevaa, vielä käyttämätöntä ämpäriä.

Lisää mullanvalmistuksesta kerron sitten kun olen edennyt pidemmälle.


Kiinnostuitko tästä mullanvalmistusmenetelmästä, vai onko se sinulle jo ennestään tuttu? Olisi kiva lukea muiden kokemuksista, joten vinkkaa jos sinulla on neuvoja ko. menetelmästä.



MUKAVAA PÄIVÄÄ. TOIVOTTAVASTI OLETTE PYSYNEET TERVEINÄ!


💚💚💚 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

MITEN SAA TULPPAANIT KESTÄMÄÄN?

Tulppaani on meille kaikille tuttu kevään kukka. Viljeltyjä tulppaanilajikkeita on tuhansia ja kaiken värisiä. Eikä taida olla montaakaan sellaista puutarhaa missä ei tulppaaneita kasvaisi.



Mielestäni tulppaanit ovat kauneimmillaan leikkokukkina maljakossa. Ja jos pitäisi valita lempiväri tulppaanille, niin minulle se taitaisi olla hennon vaaleanpunainen, tai oikein sähäkkä pinkki. 



Miten sitten pitäisi toimia että noista ihanuuksista saisi iloa mahdollisimman pitkään ja ne säilyisivät kauan maljakossa?


Tässä muutama vinkki:

- anna kukkapaketin lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen kuin avaat sen. Laita
  kukat kääreineen kylmään veteen maljakkoon n. 1/2 - 1 tunnin ajaksi.

- valitse tukeva maljakko sillä tulppaanit kasvavat pituutta ja liian kevyt 
  maljakko voi helposti kaatua

- laita maljakkoon vain hiukan kylmää vettä. Ennen maljakkoon laittamista
  leikkaa varsista terävällä veitsellä muutama sentti pois, jotta kukka saa
  uuden imupinnan. Imupinnan tulisi olla n. 45 asteen kulmassa.





- vaihda kukille uusi vesi parin päivän välein ja leikkaa samalla
    niille uusi imupinta

- poista vedenpinnan alapuolella olevat lehdet ja vie mielellään
    kukat yöksi viileään 



Entä mitä voi tehdä jos tulppaanit kuitenkin nuupahtavat liian
pian?

- kaada kylmää vettä isoon astiaan, esim. vatiin
- leikkaa kukille uusi imupinta ja laita ne kokonaan veden alle 
  n. kahdeksi tunniksi

Näin varsista tulee taas suorat ja jämäkät ja saat toivottavasti nauttia kukista hiukan pidempään.



MUKAVAA PÄIVÄÄ!
💛💛💛 

maanantai 23. maaliskuuta 2020

NÄITÄ EI NYT NÄHDÄ



Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun kirsikkapuut alkavat toden teolla kukkia. Viime vuonna emme tulleet lähteneeksi Tukholmaan katsomaan tuota ihanaa kukintaa ja niinpä olinkin hiukan jo ajatellut että tänä vuonna menisimme niitä ihailemaan.
 



Vaan eipä sinne nyt ole mitään asiaa, joten saan vaan tyytyä katselemaan näitä parin vuoden takaisia kuvia silloiselta reissultamme. Tuo näky on kyllä jotain niin kaunista ettei sitä voi sanoin kuvata. Missään muualla en ole nähnyt tällaista kukintaa. Yleensä näkee vaan joitain yksittäisiä puita, mutta täällä niitä on vieri vieressä vaikka kuinka paljon. Ja ihmiset kuvaavat!

Tältä keväältä jää  tuo näky näkemättä ja kokematta. 



Tätäkään ei tänä talvena nähty, meri on nimittäin ollut sula koko talven. Näkemisen lisäksi jäi myös kuulematta se hiljaisuus joka meren jäätymisestä seuraa. Ei voi ymmärtää että meri joka usein myllertää myrskyisästi, voikin olla niin hiljaa jään alla. Tosin jääkin saattaa pitää jonkinlaista ääntä, milloin pauketta, milloin rahinaa.



Ei myöskään saatu nähdä miten jää vähitellen sulaa ja muodostuu avoimen veden paikkoja. Ja joskus meri on täynnä kelluvia jään palasia ja hetken päästä kaikki palaset ovat yllättäen häipyneet ja näkyy vain vapaata vettä.
 



Tällainenkin näky saattaa jonain kevättalvisena päivänä yllättää. Jäälohkareita on ajautunut rantaan miehenkorkuiseksi kasaksi. Uskomaton näky, joka meitä mökkirannassa kohtasi pari vuotta sitten. Koskaan aikaisemmin emme tällaisia ole siellä nähneet. 




Eräänä toukokuisena (!) aamuna näimme mökin ikkunasta miten pihaan oli yön aikana tullut talvi. Talvea ja lunta ei tänä vuonna vielä ole tullut, eikä lumilapiota ole kertaakaan tarvittu. Ehkä sitten toukokuussa saamme taas talven.
 



Tämän puun kukkimisen sensijaan taidamme tänäkin vuonna nähdä Maarianhaminan keskustassa. Jollei sitten ulkonaliikkumiskieltoa tule.



TÄLLAISIA POHDINTOJA TÄLLÄ KERTAA!

💙💙💙