VIISI ASIAA JOISTA EN HEVILLÄ LUOVU

Maria joka kirjoittaa At Maria`s - blogia  oli tehnyt kivan postauksen aiheesta "Viisi asiaa kodistani joista en hevillä luovu" ja minäkin innostuin samasta aiheesta. Muutin tosin otsikkoon kodin sijasta mökin, mökkikausi kun on meillä juuri alkanut.

Rajasin nyt ihmiset tästä postauksesta pois vaikka läheiset kuuluvat mökkeilyyn tärkeänä osana.

Minulle viisi tärkeätä kohtaa mökkiympäristössä/mökkeilyssä tulevat tässä. Olisin voinut nimetä toiset viisi ihan vaivatta, mutta laitoin nyt ne jotka ensimmäisinä tulivat mieleen:

1. KASVIHUONE JA SEN YMPÄRISTÖ

    Jos olet hiukankaan seurannut blogiani, et varmaan ole voinut välttyä

    huomaamasta miten tärkeä ja rakas kasvihuone minulle on. Se antaa 

    suojaa tuulelta ja sateelta. Se kasvattaa meille herkullista syötävää,

    antaa silmänruokaa ja mahdollisuuden istahtaa vaikka lukemaan omassa

    rauhassa.

    Kasvihuoneen vieressä ovat lavakaulukset joissa viljelen mm. herneitä,

    salaattia, tilliä, persiljaa ym. Kasvihuoneeseen kuljetaan pergolan

    kautta. Pergola on muodostunut mieluiseksi ruokailupaikaksi. Viime

    kesänäkin meitä oli siellä enimmillään kaksitoista henkeä aterioimassa        

    ja auringosta nauttimassa.

2. PIHASAUNA.

 Ennenkuin itse mökkiä oli edes aloitettu rakentamaan

  valmistui mökkitontille saunarakennus. Sen teki mieheni alusta alkaen itse,

  kuten varsinaisen mökinkin. Saunarakennuksessa on sauna, jossa 

  peseydytään vanhanaikaisesti pesuvateja käyttäen. Täällä saa maailman

  parhaat löylyt ja välillä voi käydä vilvoittelemassa terassin penkillä, 

  tai pulahtamassa meressä.

  Saunakamarissa on myös kahden hengen yöpymispaikka, jos mökin kaikki

  nukkumapaikat ovat varattuja.

3. MERI.

Vaikka en harrasta veneilyä, enkä uimassakaan ole enää moneen vuoteen 

käynyt, on meri minulle kuitenkin tärkeä elementti. Sen katsomiseen en väsy

koskaan, sillä se näyttää niin monenlaiselta: toisinaan se on peilityyni, toisinaan vaahtopäät lyövät rantakiviin, kesäpäivänä aurinko kimmeltää sen pinnalla niin että silmiin sattuu. Talvella se voi olla jäässä ja on niin hiljaista kun ei aaltojen pauhua kuulu.

Iltaisin ei koskaan tiedä minkä värisenä auringonlasku meren yllä näyttäytyy.

Meri voi myös saada minut ärtymään, nimittäin harvoin on ihan tuuletonta.

Välillä unelmoin siitä, että mökki olisikin tuulensuojaisessa maisemassa. Mutta

sitten tulee aina mieleen se ininä, joka tuollaisessa tuulettomassa paikassa

iltaisin kuuluu. Nimittäin hyttyset viihtyvät sellaisissa paikoissa, meidän tuulisessa paikassa sen sijaan aniharvoin törmää hyttysiin.

4. ILMALÄMPÖPUMPPU

Yksi parhaita hankintojamme mökillä on ilmalämpöpumppu. Se on meillä

ollut jo monta vuotta. Meillä on suora sähkölämmitys, mutta sen jälkeen kun 

ilmalämpöpumppu hankittiin, emme ole juurikaan sähköpattereita päällä

pitäneet.

Niin ihana kuin takka olisikin, niin sellaista meillä ei ole ja niinpä onkin mukava säätää tuon ilmalämpöpumpun lämpö korkeammalle kun saavumme mökille.

Se lämmittää mökin nopeasti. Tosin se ei ole yhtä tunnelmallinen eikä kaunis

kuin takka olisi! Ilmalämpöpumpun avulla pidämme peruslämpöä mökillä vuoden ympäri.

Ja kun kesällä on oikein helteistä, niin viimeistään silloin on onnellinen tuosta

laitteesta joka viilentää huoneilman sopivaksi. 

5. TERASSIN TUULENSUOJASEINÄ 

Mökin yhteydessä on terassi joka on kaikin puolin mukava ja tarpeeksi

tilava. MUTTA: tuo aikaisemmin mainittu tuuli oli yleensä sen verran kylmä,

että siinä viimassa ei pysyneet pöydässä lautasliinat tai melkeinpä lautasetkaan, ihmisistä puhumattakaan.

Muutama vuosi viriteltiin kaikenlaisia tuulensuojia pressuista alkaen, kunnes J rakensi seinämän. Minä olin puolestani löytänyt mallin tähän seinämään. Vanhat ikkunat ostettiin kierrätyskeskuksesta ja hyvin ne ovat asiansa ajaneet. Terassi on yhdeltä puolelta avoin, mutta harvoin tuulee niin ettei terassilla tarkenisi.

Aikaisemmin terassi oli harmaa kuten mökkikin, mutta viime kesänä maalasimme sen valkoiseksi, myös ulkopuolelta. Pöydän yläpuolella katossa

kasvaa villiviini. Kattona on valokate, joten valoa tulee sitäkin kautta.

Tässä olivat viisi minulle tärkeää seikkaa mökillä. Jos minun pitäisi valita niistä yksi, josta luopuisin, niin se olisi mahdotonta. Koen ne kaikki yhtä tärkeiksi.

Olisi kiva kuulla teidän muiden viisi asiaa, joko kotona, tai muualla, josta ette ole valmiita luopumaan.

💙💙💙

Luitko jo nämä: Helppo kukkaseppele pöydän yläpuolelle
                                          Pihasaunan uudet värit
                        

NÄITÄ EI NYT NÄHDÄ

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun kirsikkapuut alkavat toden teolla kukkia. Viime vuonna emme tulleet lähteneeksi Tukholmaan katsomaan tuota ihanaa kukintaa ja niinpä olinkin hiukan jo ajatellut että tänä vuonna menisimme niitä ihailemaan.

 

Vaan eipä sinne nyt ole mitään asiaa, joten saan vaan tyytyä katselemaan näitä parin vuoden takaisia kuvia silloiselta reissultamme. Tuo näky on kyllä jotain niin kaunista ettei sitä voi sanoin kuvata. Missään muualla en ole nähnyt tällaista kukintaa. Yleensä näkee vaan joitain yksittäisiä puita, mutta täällä niitä on vieri vieressä vaikka kuinka paljon. Ja ihmiset kuvaavat!

Tältä keväältä jää  tuo näky näkemättä ja kokematta. 

Tätäkään ei tänä talvena nähty, meri on nimittäin ollut sula koko talven. Näkemisen lisäksi jäi myös kuulematta se hiljaisuus joka meren jäätymisestä seuraa. Ei voi ymmärtää että meri joka usein myllertää myrskyisästi, voikin olla niin hiljaa jään alla. Tosin jääkin saattaa pitää jonkinlaista ääntä, milloin pauketta, milloin rahinaa.

Ei myöskään saatu nähdä miten jää vähitellen sulaa ja muodostuu avoimen veden paikkoja. Ja joskus meri on täynnä kelluvia jään palasia ja hetken päästä kaikki palaset ovat yllättäen häipyneet ja näkyy vain vapaata vettä.

 

Tällainenkin näky saattaa jonain kevättalvisena päivänä yllättää. Jäälohkareita on ajautunut rantaan miehenkorkuiseksi kasaksi. Uskomaton näky, joka meitä mökkirannassa kohtasi pari vuotta sitten. Koskaan aikaisemmin emme tällaisia ole siellä nähneet. 

Eräänä toukokuisena (!) aamuna näimme mökin ikkunasta miten pihaan oli yön aikana tullut talvi. Talvea ja lunta ei tänä vuonna vielä ole tullut, eikä lumilapiota ole kertaakaan tarvittu. Ehkä sitten toukokuussa saamme taas talven.

 

Tämän puun kukkimisen sensijaan taidamme tänäkin vuonna nähdä Maarianhaminan keskustassa. Jollei sitten ulkonaliikkumiskieltoa tule.

TÄLLAISIA POHDINTOJA TÄLLÄ KERTAA!

💙💙💙 

KUKA TEKI RANNASTA NÄIN HIENON?

Maaliskuu mielletään jo kevätkuukaudeksi, ainakin täällä etelässä. Viime viikolla olikin jo keväisiä päiviä. Tänään on puolestaan tullut räntää taivaan täydeltä eikä keväisyydestä ole tietoakaan.

Räntäsateessa ei huvita ulos mennä kuvaamaan, mutta onneksi voi katsella näitä viime viikkoisia, aurinkoisia kuvia. 

Mökkirannassa sai ihailla luonnon omia taideteoksia, jotka ovat kuin pitsiä, tai uudenvuoden tinaa. Kirkas vesi alla ja aurinko yläpuolella saa nuo jäämuodostelmat kimaltamaan hienosti.

Muuta jäätä meressä ei olekaan ollut koko talvena. 

Tuohon houkuttaisi astua jalalla ja kuulla kuinka mukavasti jää ritisee, mutta kun kumppareita ei ole nyt jalassa, niin jätän kastumisen pelossa sen tekemättä ja tyydyn vain ihailemaan koristeellista jääpeitettä.

Vesi on tosi korkealla ja rantaviiva on siirtynyt roimasti ylöspäin. Normaalisti vesi ulottuu juuri ja juuri tuon ison kiven rannan puoleiseen reunaan, mutta nyt kivi on kaukana rantaviivasta ja näyttää aika pieneltäkin, vaikka sen korkeus taitaa olla metrin verran ja pinta-alakin neliömetrin verran. 

Meidän "laiturikin" on veden nousun ansiosta vaan joukko kiviä jotka ovat jostain syystä asettuneet toistensa lähettyville. 

Vertailun vuoksi näytän   kesällä otetun kuvan, jossa "laituri" näkyy sellaisena kuin se normaalisti on. Eli tällä hetkellä on aika paljon vettä noiden isojen kivien päällä kun suuri osa näistä kivistä on veden alla. 

Mutta ranta on muuttunut tosi hienoksi myrskyjen ansiosta. Aallot ovat ajaneet valtavasti soraa meren pohjasta tänne rantaan ja koko ranta näyttää siistiltä ja kauniilta, kun lukuisia kiviä ei soran alta näy. Tällaisen soramäärän levittäminen rantaan olisi iso urakka, mutta nyt sitä saatiin ihan ilmaiseksi ja vaivatta.  Tässä paikassa kasvaa yleensä jonkin verran kaislikkoakin, mutta nyt siitä ei näy jälkeäkään.

Soraa olen kärrännyt aikaisempina vuosina mökin polkujen peitoksi, joten ei haittaa vaikka sitä rannalle nouseekin  lisää, sillä sitä tarvitaan aina.

Nyt odotan vaan lisää keväisiä päiviä ja sitä että pääsee mökille kevätpuuhia tekemään.

Joko sinulla on kevätpuuhat mielessä?

(Olen ottanut käyttöön kommenttien valvonnan, sillä postauksiin on tullut anonyymien lähettämiä mainoslinkkejä kommentteina.)

💛💚💛💙 

AHVENANMAAN VINKKI 2/20

Pyrin nyt  kevään aikana postaamaan kuukausittain vinkkejä Ahvenanmaalle matkaajille. Tässä helmikuun vinkki: SJÖKVARTERET - MERIKORTTELI

Merikortteli sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa, Slemmernin rannalla. Korttelissa sijaitsevat mm. museo, veneveistämö, käsityötalo SALT, korupaja Guldviva sekä Pub Niska.

Varsinkin kesällä ja joulun aikaan täällä järjestetään erilaisia tapahtumia ja paljon katsottavaa löytyy. 

Parin pakkaspäivän ansiosta meri on saanut ohuen jääpeitteen. 

Sunnan II, ent. sisävesihöyrylaiva S/S Louhivesi alkaa tehdä saaristoristeilyjä tulevana kesänä Ahvenanmaalla. Nyt sitä kunnostetaan. 

Merikorttelin välittömässä läheisyydessä sijaitsevat myös Itäsataman vierasvenesatama ja Mariebad-kylpylä. 

Merikorttelin veneveistämössä rakennetaan venettä näin talvellakin, joten ihan hiljaista ei täällä talvellakaan ole. 

Merikorttelissa on vielä pikkuinen kappelikin, johon voi poiketa koska tahansa, sillä ovet ovat aina avoinna. 

Merikorttelissa on jotain mukavaa ihan kaikille, joten kannattaa ehdottomasti pistäytyä siellä jos Maarianhaminassa vierailee.

MUKAVAA PAKKASPÄIVÄÄ!

💙💙💙

AHVENANMAAN VINKKI 1/2020

Aamu oli tosi kaunis ja se sai meidät lähtemään luontoon ja vuoden ensimmäiselle piknikille. Suuntanamme oli Herröskatan, joka on luonnonsuojelualue, Lemlandin kunnassa, n. 40km Maarianhaminasta.

Herröskatanilla on lyhyt vaellusreitti n. 1,6km, helppokulkuisessa maastossa.

Autojen pysäköintipaikka on alueen ulkopuolella, ja siitä  kävellään jonkin matkaa tietä pitkin, kunnes saavutaan pienelle hiekkarannalle. Jos on vaikeuksia liikkumisen kanssa niin autolla voi jatkaa vielä pysäköintipaikalta eteenpäinkin, kunnes saavutaan rantaan.  Invapaikoitus löytyy ihan tämän pikkuisen hiekkarannan vierestä. Tosin alueella ei muuten taida päästä kovin laajalle pyörätuolilla liikkumaan, mutta rannalle katselemaan ohikulkevia laivoja ainakin pääsee.

Ja grillipaikka on myös tässä. Pöytä ja penkit grillin vieressä mahdollistavat aterioinnin hienossa paikassa ihan rannassa. Grillauspaikkoja löytyy alueelta muualtakin ja ne on merkitty pysäköintipaikan vieressä olevalle taululle.

Siisti huussi on  invaparkkipaikan ja grillausalueen läheisyydessä.

Satuimme paikalle juuri kun Amorella meni ohitse matkalla Maarianhaminaan. Aurinko lämmitti mukavasti ja sai veden kimaltamaan niin että silmiä häikäisi.

Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran olimme täällä käyneet, olemme usein laivalla kotiinpäin tullessa katselleet ikkunasta koska tämä niemenkärki näkyy. Niemenkärjen maamerkkinä näkyy lintutorni. Ja kun se näkyy, niin siitä kestää noin tunnin verran että ollaan perillä Maarianhaminassa.

Viime käyntimme jälkeen tänne on ilmestynyt hieno puusilta jota pitkin piti tietenkin kokeilla mennä, vaikka toistakin kautta rantaan lintutornin luokse olisi päässyt.

Tuulensuojassa auringonpaisteessa oli tosi lämmintä, mutta rantaa lähestyessä tuuli ja sen mahtava humina kuuluivat ja olo alkoikin heti tuntua viileämmältä.

Siellä lintutorni jo näkyykin. Olen tainnut joskus kiivetä sinne ylös, mutta nyt ei enää moinen houkuttele. Upeat maisemat sieltä avautuu.

Ihailin harmaita kallioita ja vihreitä havupuita ja pensaita, jotka kesällä tarjoavat monia rauhallisia ja tuulensuojaisia paikkoja auringonpalvojille tai luonnonystäville. Kalliot saattavat näin talvella, tai sateen jälkeen olla hyvinkin liukkaita joten hiukan varovainen kannattaa niillä hypellessä olla.

Lintutornin rappusille oli laitettu lappunen jossa sanottiin torniin kiipeämisen tapahtuvan omalla riskillä. Puiset rappuset voivatkin olla liukkaita talvella, mutta nyt sitä vaaraa ei varmaan ollut. En lähtenyt kokeilemaan. Mutta eräs toinen lähti, tietenkin. Tuli sentään ehjänä alas.

Emme kävelleet kaikkia polkuja täällä, mutta mukavan kävelylenkin kuitenkin teimme. Kun tulimme takaisin auton luo, joimme pystykahvit auringossa. Kesällä olisimme ottaneet eväskorin mukaamme rantaan ja istuneet kalliolla näkymistä nauttien. Täällä parkkipaikalla näkymänä oli vain korkeat puupinot, joita kaikkia ei vieläkään ole saatu korjattua pois vaikka ennätysmyrskystä on jo yli vuosi.

Mieli oli hyvä kun tuli lähdettyä ulos luontoon. Ei tarvita sen ihmeempiä elämyksiä, sillä luonnossa liikkuminen itsessään on jo mahtava elämys ja tyytyväisyyden tuoja, vai kuinka?

💚💚💚 

NIIN KAUNISTA

Että voi aamu olla kaunis!

Tänään lähdettiin aikaisin kotoa ja vein mieheni satamaan. Meillä oli hiukan ylimääräistä aikaa ja ajoin merikorttelin rantaan kun aurinko oli juuri nousemassa.

Kannatti olla ajoissa liikkeellä, sillä näin kauniita näkymiä ei päivänvalossa saa. Tykkään kännykkäni kuvausmahdollisuuksista entistäkin enemmän. Kameraa en juurikaan enää kuljeta mukanani. 

Oli siellä pari muutakin kuvaajaa liikkeellä, ja miksei olisi ollut kun aamu oli näin kaunis.

OIKEIN MUKAVAA SYYSVIIKONLOPPUA KAIKILLE!

💜💜💜

KIERTOAJELUA

Eilen käytiin pienellä saaristokierroksella. Ajettiin läpi Bomarsundin Prästön lauttarantaan. Siitä jatkoimme lautalla Vårdöhön. Poikkesimme kyläkaupalla jätskillä ja nautimme kauniista säästä. 

Vårdöstä ajoimme vielä yhdellä lautalla pienehkön matkan ja niin olimme saapuneet Simskälaan. Tapanamme on käydä täällä ainakin kerran kesässä. Täällä kirjailija Anni Blomqvist asui ja kirjoitti suositun Myrskyluodon Maija-kirjasarjansa. 

Yhdestä aikaisemmasta vierailusta samassa paikassa kirjoitin TÄÄLLÄ. 

Ihailin kalliolla kasvavia luonnonkukkia jotka muodostivat värikkäitä mattoja kallionkoloihin. Miten vaatimattomissa paikoissa kasvaa kaikkea kaunista!

Tiesimme entuudestaan että rannassa kalliolla on kiva paikka istua ja paitsi nauttia maisemista, niin juoda mukana olevat kahvit. 

Rannassa on vanha venevaja jonka seinässä luki että siellä on kahvio ja se on auki tiistaisin ja lauantaisin. Harmi kun sattui olemaan maanantai. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkälainen kahvila tällä paikalla on. Ovi oli lukitsematta ja kurkistin sisään. Huone oli tosi pieni eikä siellä ollut muuta kuin pöytä ja ikkunan alla pitkä penkki. Ulkopuolella on myös pöytä ja penkit.

 

Pöydällä olevassa maljakossa oli kaunis kesäkukkakimppu.

Joimme omat kahvit ulkona auringonpaisteessa. Paikalle eksyi pariskunta matkailuautolla, mutta he viipyivät vain hetken. Mahtoivatko olla aikeissa majoittua rantaan, mutta meidän läsnäolomme pelotti heidät tiehensä? Toivottavasti ei sentään. Paikka olisikin ollut ihanteellinen viettää aikaa matkailuauton kanssa. 

Mitään erityisempää katseltavaa, kauniin maiseman lisäksi, täällä ei ollut, mutta saipa aimo annoksen saaristolaistunnelmaa. Toki muutama punamullalla maalattu maalaistalo näkyi tien varressa. Niiden pihapiirien tunnelma oli kuin vanhoista ruotsalaisfilmeistä.

Joskus pitäisi kyllä poiketa kirjailija Anni Blomqvistin kotitalossa joka nykyään on museona. Aika noloa ettei siellä olla vielä käyty, vaikka Maija-filmisarja on nähty ainakin kolme tai neljä kertaa ja kaikki Myrskyluoto-kirjatkin olen lukenut.

 

Simskälan lautta ajaa aikataulun mukaan aika tiuhaan tahtiin, joten kovin kauan ei rannalla tarvitse odotella. Nyt tosin lautta myöhästyi hiukan aikataulustaan sillä siinä oli kannen maalaustyö menossa. Käytössä oli vain keskikaista, mutta eipä lautalla meidän lisäksemme muita ollutkaan, joten tilaa oli.

Ajoimme takaisin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin ja mökille saavuttuamme olikin iltapäivä jo pitkällä.

💙💙💙