sunnuntai 16. helmikuuta 2020

PARATIISI



Taas oli pakko katsoa sarjan kaikki osat heti Yle Areenalta!

Tämä koukuttava sarja on nimeltään PARATIISI. Katsoin ensimmäisen osan viikko sitten sunnuntaina ja tykkäsin ihan mahdottomasti.

En ole ollut Riitta Havukaisen innokkain fani, mutta tässä roolissa hän oli loistava. Ja espanjalainen, aikoinaan Serranon perheen vanhinta poikaa näytellyt Fran Perea on  sympaattinen valinta Havukaisen vastanäyttelijäksi. 



Sarjassa puhutaan suloisessa sekamelskassa suomea, espanjaa ja englantia, mutta kielien vaihtelu sujuu jouhevasti eikä ole lainkaan häiritsevää. 

Sarjan rooleissa nähdään iso joukko tunnettuja näyttelijöitä mm. Risto Tuorila, Armi Toivanen, Niko Saarela, Jukka Puotila sekä espanjalaisista mm. Maria Romeiro.

Sarja on rikosdraama joka kertoo oululaisesta rikostutkijasta Hilkka Mäntymäestä joka lähtee Espanjan Fuengirolaan selvittämään kadonneen suomalaisperheen taustaa. Aurinkorannikolla Hilkka päätyy selvittämään paikallisen poliisin kanssa suomalaisiin kohdistuvaa henkirikosten sarjaa. 

Hilkkaa tarvittaisiin Espanjan lisäksi kipeästi kotonakin, sillä hänen miehensä on dementoitunut eikä oikein pärjää enää yksinään kotona.

Sarjassa jännitys säilyy ihan loppuun asti, eikä sen katsominen jakso kerrallaan viikon välein tahdo onnistua, mutta onneksi on tuo Areena! On se kumma, että jos jonkun sarjan kaikki jaksot voi katsoa heti, niin minä ainakin kuulun heihin jotka eivät millään malta katsoa hitaaseen tahtiin, vaan mieleinen sarja on katsottava heti jakso jakson perään.

Tuttuja tuntemuksia?

Nyt sitten vaan odottamaan uusia jaksoja ykköskauden jatkeeksi.




Jos kiinnostuit sarjasta, niin voit katsoa sitä sunnuntaisin Yle TV 1 klo 21.05. Ensimmäinen jakso tuli viikko sitten.

Meille malttamattomille sarjan kaikki jaksot ovat katsottavissa jo nyt Yle Areenassa.



IHANAA PÄIVÄÄ JA ILTAA TV-NAUTINNON PARISSA!


💙💙💙


Kuvat: Ilta-Sanomat ja Iltalehti


torstai 13. helmikuuta 2020

AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA

Huomenna vietämme ystävänpäivää, ja nyt onkin mitä sopivin hetki julkaista blogikirjoitus aiheesta YSTÄVÄKIRJA, ja nimenomaan aikuisten sellainen. Ideaan törmäsin TUULANNELIN blogissa. Lupasin toteuttaa samaisen idean, mutta osin muunneltuna, ikäiselleni paremmin soveltuvana.

Tämä taisi sitten loppujen lopuksi kuitenkin tulla aika samoilla kysymyksillä.

Tässä tulevat minun ystäväkirja-kysymykset ja -vastaukset: 





PERUSJUTUT

Siviilisääty - naimisissa

Asumismuoto - rivitalo

Ammatti/työpaikka - perushoitaja, eläkkeellä

Kiinalainen horoskooppi - lohikäärme. En koskaan lue horoskooppeja ja kiinalaisesta horoskooppimerkistäni en tiennyt mitään, joten googlesta piti tämä tarkistaa.

Harrastukset - jooga, kutominen sekä kangaspuilla että puikoilla, bloggaaminen, valokuvaus, mökkeily, puutarhanhoito






SYVÄLLISTÄ


Periaatteet - kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Tämän mukaan kun toimii, niin pääsee jo melko pitkälle. Rehellinen ja luotettava pitää mielestäni myös olla.

Maailmankatsomukseni - suvaitsevainen.  

Pohdin - Minkälainen maailma on silloin kun lapsenlapseni perustavat omia perheitään? Miksi toisille ihmisille tuntuvat kerääntyvät kaikki mahdolliset vaikeudet ja vastoinkäymiset ja toisilta taas tuntuu kaikki onnistuvan? Mikseivät kaikki maailman ihmiset voisi puhua yhtä ja samaa kieltä? Miksi pitää olla eri uskontoja jotka aiheuttavat niin paljon ristiriitaisuutta? 

Vihaan - eriarvoisuutta.

Pyrin - olemaan rehellinen ja oikeudenmukainen. Yritän myös olla avarakatseisempi ja hyväksyä myös toisenlaiset ajatukset kuin omani.

Rakastan - perhettäni, omaa kotia, aamuja jolloin ei ole kiire minnekään, linnunlaulua, kukkia ja luontoa yleensä.  



Haaveilen eniten - enimmät haaveeni ovat jo tainneet toteutua, mutta vielä on toiveissa terve ja itsenäinen vanhuus ja se ettei läheisilleni koituisi kohtuuttomia vaikeuksia elämässä. Haaveilen myös että saisin kokea elämäni mielekkääksi ja tarkoituksenomaiseksi niin kauan kuin sitä kestää. Hiukan matkusteluakin kuuluu vielä haaveisiini.

Tarvitsen - omaa aikaa, mutta ei sitäkään liikaa, vaan sopivasti annosteltuna. Vaihtelua vuodenaikojen suhteen, ei aina lämmintä, mutta ei kylmääkään, luontokokemuksia ja raittiissa ilmassa liikkumista, puutarhatöitä, ystävien tapaamista.

Pelkään - jäällä liikkumista ja siksi en koskaan jäälle menekään, vaikka minulle olisi vakuutettu jään olevan kuinka paksua hyvänsä (siellä jään allahan meri velloo vapaana ja syvänä). Toinen veteen liittyvä pelkoni on veneily. Jos veneellä voi mennä ihan lähellä rantaa ja mieluiten kapeaa väylää, niin sen voin kestää, mutta ulapan ylittäminen on niin kammottavaa, että sitä en halua kokea. 

Murehdin - aina ja kaikkea, mahdollista ja mahdotontakin. Eläminen helpottuisi paljon jos turhan ja etukäteen tapahtuvan murehtimisen voisi lopettaa.

Kerään - en koskaan ole ollut keräilijä, päinvastoin, minun tulee liiankin helposti luovutettua pois tavaraa jota hetken päästä voisin tarvita. Mutta nyt olen yllättänyt itsenikin alkamalla kerätä Muumimukeja. Mistä tämä innostus tuli, sitä en osaa sanoa.



LEMPI-

- värini - musta, sininen, vihreä

- vuodenaika - kevät ja kesä. Melkein voisin sanoa että kevät, sillä kauniimpaa näkyä ei ole kuin keväällä vähitellen vihertyvät koivun oksat, juuri ennen kuin lehdet saavuttavat täyden kokonsa, lintujen visertely kiireisten pesänrakenteluiden lomassa, risujen poltosta syntyvä tuoksu, kaikki maasta puskeva vihreä...

- eläin - koira ja kissa. Tosin olen näissä melkoisen kranttu. Koiralla pitää olla paksuhko turkki, eikä koira saa olla valtavan iso, mutta ei myöskään niin pienen pieni että saa pelätä astuvansa sen päälle. Se ei myöskään saa olla kuolaavaa sorttia, eikä räksyttävä. Kissan taas pitää olla ihan tavallinen kotikissa, ei mikään rotukissa, eikä liian laiha, eikä missään nimessä karvaton. Paljas nahka saa minut tuntemaan vilunväreitä enkä missään nimessä haluaisi silittää sellaista.

- kirja Minulla on jatkuvasti oltava luettavaa kotona. Olen lukenut e-kirjoja ja ne ovatkin käteviä matkoilla, mutta tällä hetkellä luen taas paperisia kirjoja. Rakastan kirjastossa käymistä ja aina ennen nukahtamista on pakko lukea kirjaa, vaikkakin sitten vain muutama rivi. Lempikirjaa minun on kuitenkin mahdoton nimetä, mutta useimmiten huomaan lainaavani kotimaisten naiskirjailijoiden kirjoja.

- elokuva - olen huono elokuvien katsoja, enkä osaa nimetä suosikkifilmiäni. Uusimman Tuntemattoman sotilaan tosin kävin katsomassa kaksi kertaa, peräkkäisinä päivinä, joten siitä ainakin tykkäsin, vaikken mikään sotaelokuvien tykkääjä olekaan. Elokuvateatterissa käyn korkeintaan pari kertaa vuodessa.

- musiikkilaji - voi ei, yhtä vaikea kuin tuo elokuvan nimeäminen. Musiikki ei näyttele juuri minkäänlaista osaa elämässäni. En tykkää ollenkaan siitä että taustalla pitää koko ajan soida. Omassa päässäni soi kuitenkin koko ajan ja ärsyynnyn itsekin siitä että koko ajan laulelen. Joskus ihmettelen ihan tosissani sitä, että soiko muidenkin ihmisten päässä aina joku melodia. Ja miksi ne melodiat usein ovat niitä muutamia samoja jotka aina palaavat soimaan?

- numero - varmaan joku parillinen numero, neljä tai ehkä kahdeksan.

- asia minussa - ei tule mieleen mitään.

- ruoka - olen aika kaikkiruokainen. Mutta kasviksia tulee olla joka aterialla ja lisukkeeksi lihaa, kalaa tai kanaa. Myös keitot ovat hyviä. Ja kyllä, makkarakin maistuu välillä ihan taivaalliselta! 

- juoma - kahvi, vesi, viini

- lomakohde - ennen aina kaikki lämpimät rantakohteet, nykyisin kaupunkilomat. Kotimaan matkailu on alkanut tuntua omimmalta, enkä lämpimiin ja pitkän lentomatkan vaatimiin kohteisiin enää halua.

- tuoksu - yksittäistä lempituoksua mahdoton nimetä, mutta tykkään tuoksuista jotka eivät ole liian hyökkääviä. Ennen suihkautin päivittäin jotain tuoksua, mutta nyt yhtäkkiä olen havahtunut siihen etten omista yhtäkään parfyymia. Tämä asia pitäisi kyllä korjata.

- säätila - pilvipoutainen päivä, ei liian lämmintä, mutta ei liian kylmääkään ja mahdollisimman tuuletonta. Talvella auringonpaiste joka saa lumen kimaltamaan.

- tapa viettää vapaailtaa - ehdottomasti kotosalla. Olen kotikissa ja harvoin kaipaan mitään muuta.  





KYSYMYKSIÄ-osion jätin kokonaan pois, sillä kysymykset eivät tuntuneet sopivan ollenkaan minulle. Kysymykset olivat tyyliin: Mitä tilaat baarissa?, Onko sinulla salaisuuksia? Millainen oli ensimmäinen lävistyksesi/tatuointisi? jne. Jos haluat katsoa alkuperäiset kysymykset niin näet ne TÄÄLTÄ.


KERRO SIITÄ JOTAIN KUN...

Olit kymmenen vuotta nuorempi kuin nyt: Olin vielä työelämässä ja haaveilin enemmästä vapaa-ajasta ja varsinkin vapaista viikonlopuista. Olimme juuri muuttaneet toistamiseen Ahvenanmaalle. Silloin meillä oli kolme lapsenlasta, nyt heitä on viisi. 

Viimeksi koit romanttisen hetken: Melkein päivittäin ne pienet hetket, jolloin aistin että olen edelleenkin tärkeä ja rakas samalle miehelle johon rakastuin 50v. sitten. 💘

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Sanoin jonkin lyhyen vitsikkään sutkautuksen miehelleni ja hän ymmärsi mitä tarkoitin.

Viimeksi luit jotain syvällistä: Runo eräässä seuraamassani blogissa joka herätti minut ajattelemaan että noinhan se on.

Linkitä biisi joka on koskettanut sinua viimeksi: Ei niin linkin linkkiä! Toki koskettavia biisejä on vaikka kuinka paljon: "Evakon laulu", Lauri Tähkän "Morsian", Suvi Teräsniskan "Jos menet pois", Johanna Kurkelan "Sun särkyä anna en" ja "Rakkauslaulu", Juha Tapion "Kaksi vanhaa puuta".....



Jos haluat itse kirjoittaa vastaavanlaisen aikuisten ystäväkirjan niin tulen takuulla lukemaan.

Nyt toivotan jo etukäteen teille kaikille:


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

💓💓💓💓💓💓💓💓

lauantai 8. helmikuuta 2020

UNIKKO JA KAKEIBO



Viikonloppu. Lauantaiaamu alkoi aamiaisen jälkeen niin, että lähdin puoli yhdeksän maissa kutomispaikkaani. Tarkoitan nyt  sitä paikkaa jossa kudon kangaspuilla, vaikka kuvassa ovat erehdyttävästi sukkalangat. Tänään en kuitenkaan mennyt kutomaan kangaspuilla, vaan siivoamaan sen kutomishuoneen.

Kuulit oikein, menin siivoamaan. Kurssi on kansalaisopiston järjestämä, mutta järjestäjän toimesta sinne tulee siivooja vain kerran kuukaudessa. Loput viikot joudumme itse siivoamaan paikan. Onneksi tuo siivousvuoro lankeaa vain n. kerran lukuvuodessa jokaisen kohdalle. Mutta siltikin tuntuu oudolta että me jotka käymme kurssia täällä maalla, joudumme siivoamaan, kun taas kaupungissa käyvät eivät sitä joudu tekemään. Kurssimaksu on kuitenkin sama sekä kaupungissa että täällä meillä.

Huone jossa kudomme on aika iso, sillä siellä taitaa olla yli kaksikymmentä kangaspuuta,  joten ihan hetkessä siivoaminen ei käy. Hiki siinä tuli kun ensin imuroin koko paikan ja sitten vielä pyyhin kostealla mopilla kaikki lattiat. Roskakorit pitää tietysti myös tyhjentää ja pyyhkiä muutamia pintoja. Onneksi wc:n siivous ei kuulu meille. Pölyä ja langanpätkiä kertyy jo viikossa aika tavalla tuollaiseen paikkaan, joten se vaatii ehdottomasti tuon kerran viikossa siivouksen.

Kotiin päästyäni leivoin kuivan kakun, sillä meille oli tulossa ruokavieraita. J teki pizzaa. Ihan elämäntaparemontin mukaista tuo ruoka ei ollut, mutta otin vain maltillisen palan.

Iltapäivä ja alkuilta meni syödessä ja pelatessa lasten ja lastenlasten kanssa.
  



Edellisen kuvan lankojen esilläolo selittyy sillä, että ennen vieraiden tuloa ehdin vielä kutoa sukkaa muutaman kerroksen. Tällä kertaa kudon Unikko-kuvioita. Mallin löysin netistä ja jäljensin sen paperille.

Tämä malli onkin muutamaa astetta haastavampi kuin aikaisemmat tekemäni kirjoneulekuviot, sillä tässä oli yhtäaikaa käytössä neljä eri väristä lankaa. Ei ollut ollenkaan helppo homma saada kuviota aikaan, sillä langat sekosivat jatkuvasti toisiinsa ja olinkin jo aikeissa luopua yrityksestä. Mutta sisu ei antanut periksi ja tein kuin teinkin tuon kuvion valmiiksi. Vähän tiukaksi se tuli, mutta ehkä sen höyryttämällä saa pikkuisen sileämmäksi. Saa kelvata näin ensi yritykseksi. 




Nyt olen edistynyt jo kantapään tekemiseen asti ja se tuntuukin lasten leikiltä tuon kirjoneuleosuuden jälkeen. Tämä on vasta ensimmäinen sukka, joten toisen tekeminen on vielä edessä. Olisihan voinut tehdä nämä kuviot niin että olisi vaikka kutomalla tehnyt nuo pinkit  ja tuon harmaan pohjan ja jälkeenpäin ommellut silmukoita jäljitellen tuon keltaisen ja vihreän, mutta halusin tehdä kutomalla koko kuvion.

Kun tuolla edellä elämäntaparemontista puhuin, niin eräänlainen elämantapamuutos on tämäkin: olen ruvennut kirjaamaan ylös kaikki tulot ja menot, jotta saan hiukan paremman kuvan siitä mihin rahamme menevät.




Siinä kirjaamisessa minulla on apuna tämä mainio japanilaisen Fumiko Chiban kirja KAKEIBO. Tästä kirjasta kirjoitti Johanna TÄÄLLÄ. Hänen blogipostauksensa luettuani innostuin tuosta kirjasta ihan täysillä ja halusin itsellenikin sellaisen. Omani tilasin netin kautta kun täältä meiltä ei tuota kuitenkaan suomenkielisenä luultavastikaan saisi. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä se maksoi n. 12€.




Kirja on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Siinä on omat sivunsa tuloille ja menoille, sekä kuukausittaisille kiinteille menoille. Joka viikon päivät kirjataan ja lasketaan lopuksi yhteen. Samoin kirjassa neuvotaan miten tehdään budjetti vaikka joka viikolle. Näin joulun jälkeen on, ainakin meillä, niukempaa aikaa rahan suhteen, mutta onnistuimme pysymään suhteellisen hyvin tämän viikon budjetissa, vaikka se oli hyvinkin alhainen.

Olen jo nyt huomannut tyytyväisenä sen, että ostoksiaan harkitsee tarkemmin kun katsoo tuota viikkobudjetin määrää ja vertaa sitä jo käytettyihin rahamääriin. Silloin jää joku sellainen ei välttämätön ostamatta, kun haluaa pysyä budjetissa.

Kun tutustuin tähän kirjaan ja olin tehnyt ensimmäisiä merkintöjä siihen, niin tilasin toisen samanlaisen, vaikkakin eri värisen, sillä halusin varmistaa että minulla on ensi vuodeksikin samainen kirja.



Minussa on herännyt uudenlainen säästäväisyyden into tämän kirjan myötä.




PAREMPI MYÖHÄÄN KUIN EI MILLOINKAAN!
💜💜💜