17/10/2024

Apua, punkki puri!



Onko sinulla koskaan ollut punkkia? Minulla on vaikka kuinka monta kertaa. Täällä Ahvenanmaallahan niiltä ei voi välttyä, vaikka pukeutuisi miten tahansa ja vaikka pitäisi nurmikot lyhyinä, eikä menisi heinikkoihin kulkemaan.

Pari kolme viikkoa sitten havaitsin polvitaipeessani pienen pienen punkin. Itse sitä olisi ollut vaikea tuollaisesta paikasta poistaa, mutta onneksi on tuo J joka valitsi punkkipihtivalikoimistamme yhdet ja rupesi punkkia poistamaan. Koska punkki oli niin pieni, että hyvä kun sen näki, niin sen poistaminenkaan ei ollut kovin helppoa hyvistä apuvälineistä huolimatta.



Aika monenlaisia punkkipihtejä on meilläkin kokeiltu, mutta nämä ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Itse tykkään noista "sorkkaraudoista", mutta jos punkki on tosi pieni, niin silloin niillä ei sitä tahdo saada pois. Silloin ovat nuo vasemmanpuoleiset hyvät.

Aika jännää kun nyt katson noita vasemmanpuoleisia, niin huomaan vasta nyt että niiden toisessa päässä on tuollainen lovi. Sehän tietysti voisi toimia myöskin samalla tavalla kuin nuo "sorkkaraudat", eli se ujutetaan punkin alle ja sitten nykäistään punkki pois. Sitä en ole tullut koskaan kokeilleeksi.

Tuolla päällä voi sitten myös nitistää punkin kun sen on saanut irrotettua. Mikä ihana ääni onkaan se naps, joka kuuluu, kun punkin painaa lituskaiseksi ja tietää että sen elämä oli siinä!

No, kuten sanottu, tällä kertaa punkki joka minulla oli oli aika pieni. Uskoin kuitenkin että J sai sen kokonaan poistettua, enkä ajatellut asiaa sen enempää.

Mutta kun punkin poistosta oli kulunut parisen viikkoa niin puremakohtaa kutitti kovasti ja raavin sitä hetken. Kutina ei lakannut ja uskoin että olen saanut toisen punkin samaan paikkaan. Punkin olemassaolonhan useimmiten huomaa siitä kun jossain paikkaa ihossa kutiaa.

Vilkaistuani puremakohtaa huomasin että siinä oli noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva punainen ympyrä. Koska olin lukenut että jos puremakohtaan tulee punoittava ympyrä, niin on heti mentävä lääkäriin. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan samaksi aamuksi.

Tuntui hyvältä kun sai ajan niin pian. Tultuani terveyskeskukseen kävikin ilmi että minulle oli varattu sairaanhoitajan vastaanotto.

Näytin puremakohtaa ja hoitaja mittasi sen ja otti valokuvan. Kuvittelin että nyt hän näyttää sitä lääkärille ja lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin.

Eihän se sitten niin käynytkään. Hoitaja sanoi että nyt seurataan vähintään kymmenen päivää ja katsotaan jos tuo punoittava ympyrä häviää. Ja jos se häviää, niin sitten ei tarvita mitään kuuria, mutta jos ei häviä niin sitten otan yhteyttä uudestaan.

Pettyneenä lähdin kotiin. Tuntui kummalliselta että pitää odottaa noin kauan ennen kuin mahdollisesti saa antibiootin. Tietysti olen ottanut TBE-rokotuksen säännöllisin väliajoin, mutta sehän ei suojaa borrelioosilta, vaan Kumlingen taudilta,  joten kauhistuttaa ajatella ehtiikö jo tämän odotteluajan aikana tapahtua vaikka mitä kehossani, punkin puremastahan voi tulla aika pahojakin jälkiseuraamuksia.

Kun lukee netistä ohjeita miten toimia punkin pureman jälkeen jos tuollainen punoittava rengas on tullut, niin niissä sanotaan aina että punainen rengas on merkki tartunnasta ja silloin aloitetaan antibioottikuuri.
Niin ei nyt kuitenkaan kohdallani tehty. Ensi tiistaina soitan uudelleen terveyskeskukseen ja toivon silloin saavani apua tähän.

💜💜💜





15/10/2024

Maailman postikorttipäivä



Taas on kertynyt pino kortteja. Tässä kaikki viime päivinä tulleet kortit:

Upea kortti, jossa näkyy Vapaudenpatsas ja pilvenpiirtäjät tulee USA:sta. Lähettäjä on ollut kovin lyhytsanainen sillä kortissa lukee vain "Hallo", eikä edes lähettäjän nimeä siitä löydy. Mutta kortti on tosi kaunis.


Sienikortin lähetti Anne, joka on eläköitynyt hoitaja.  Nyt eläkeläisenä hän nauttii kotinsa puutarhatöistä ja viettää aikaa  seitsemän lapsenlapsensa kanssa.



Majakkakortti tuli Natalielta USA:sta. Hän asuu Chicagossa.  Tämä  majakka on Michigan-järven rannalla.  Natalie nauttii syksystä kauniita maisemia ihaillen.




1.10 vietettiin maailman postikorttipäivää ja siihen teemaan liittyen useilla paikkakunnilla järjestettiin WPD-miittejä. Tämä kortti tulee Walesista, Iso-Britanniasta ja sen lähetti juuri tuona päivänä Alison. Alison on jäänyt tänä vuonna eläkkeelle ja hän on eläköitymisessään vielä siinä vaiheessa että hän miettii miltä tämä aikakausi tuleekaan näyttämään. Pitää vielä mainita, että Alison oli valinnut hienot postimerkit, joissa oli minun lempiaiheet eli autot ja junat.



Kemissäkin oli pidetty lokakuun ensimmäisenä päivänä WPD-miitti ja sieltä tuli Leenan lähettämänä tämä kortti. Kemissä oli ollut osanottajia kahdeksan ja he olivat pitäneet miitin ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja pöytä tarpeeksi iso crossailuun ,eli siihen, että jokainen kirjoittaa tai leimaa nimensä isoon pinoon kortteja, jotka sitten lähtevät ympäri maailman.



Ja vielä yksi samaan aiheeseen liittyvä kortti joka on tosi veikeä. Sen lähetti Pirjo joka on harrastanut postcrossingia jo yksitoista vuotta. Hän oli iloinen että sai juuri minun osoitteeni kortilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kortti jonka hän sai lähettää Ahvenanmaalle. 





Maryellen USA:sta lähetti tämän ihanan toukka-kortin. Kortissa on kuva kirjan kannesta. Tuon kirjan nimi on englanniksi "The Very Hungry Caterpillar" ja sen on kirjoittanut lastenkirjojen kirjailija Eric Carle.

Googlasin onko ko. kirjaa ilmestynyt suomeksi, ja olihan se ja se on nimeltään ""Pikku toukka paksukainen". 

Harmi kun Amerikan posti on laittanut tuollaisen leiman kivan kortin päälle.








Kiinasta tulee tämä kortti, vaikka kuvassa onkin Japanin Fuji. Harmillista että lähettäjä on unohtanut kirjoittaa nimensä.


Tänään tulikin postia kaukaa, sillä Kiinasta tuli toinenkin kortti. Sen lähetti Gladys, joka asuu pikkukaupungissa nimeltä Kaiping. No, rupesi kiinnostamaan mikä kiinalaisten mielestä on pikkukaupungin asukasmäärä, niin luin että siellä on n. 750.000 asukasta. Kaikki on suhteellista :)


Viimeinen kortti tulee Berliinistä, josta Wiebke lähetti minulle Maailman postikorttipäivän miittikortin. Tulipa tästä kuvan rakennuksesta mieleen Turussa oleva ihan samanoloinen rakennus Linnankadun ja Kristiinankadun risteyksessä.

Tällaiset kortit tällä kertaa!
💚💚💚

12/10/2024

Kävele kanssani - lokakuu



Eräänä kauniina päivänä päätin kuvata pätkän kävelyreittiäni ja tehdä siitä postauksen blogiin. Halusin osallistua Saran Villa Emilia-blogin haasteeseen, jossa kuvataan kuukausittain omia kävelylenkkejä.

Olimme autolla matkalla mökille ja päätin hypätä kesken matkan pois autokyydistä ja kävellä loppumatkan.

Tämän kauniin keltaisen talon luota aloitin. Tuo talo on niin soma ja vilkaisen aina sen suuntaan kun tästä ohi ajamme.




Pari hevosta oli tien toisella puolella ja toivoin, että olisivat tulleet hiukan lähemmäksi, mutta eivät olleet minua huomaavinaankaan.




Kylän keskellä on vanha bussikatos. Koskaan en ole busseja tässä nähnyt ja luulenkin että tämä on nykyisin vain koulubussin pysähtymispaikka. Vaikka enpä ole koko kylässäkään lapsia nähnyt, joten lieneekö koululaisiakaan.



Yleinen tie päättyy juhannussalon kohdalle, mutta minä jatkan kulkuani eteenpäin. 


Postilaatikoita on melkoinen määrä ja onhan siinä meidänkin nimemme yhdessä. Joskus aikaisemmin kun olimme kesäisin pidempiä aikoja mökillä, muutimme postin tulemaan tänne. Nykyisin tulee paikallislehtikin digitaalisena, joten juuri mitään ei laatikkoomme tipahda.




Tässä näkee kerran viikossa eläkeläisiä pelaamassa petankkia.





Tie jatkuu maatalon pihan läpi. Tämän jälkeen on enää pari taloa ennen kuin ollaan mökkitiellämme.





Tämän taidan kuvata joka vuosi. Tästä tulee niin jouluinen olo kun näkee tuon pikku kuusen punaista seinää vasten.



Tien vierustan ojaa on joku kaivanut syvemmäksi. Nyt eivät vedet virtaa tielle.



Tässä kohtaa tie haarautuu kahteen tiehen. Meille mennään suoraan menevää tietä eli oikean puoleista.






Tämä pikku mökki on tainnut olla asumattomana koko sen yli kolmekymmenvuotisen ajan kuin meillä mökkipaikka on ollut. Nyt siinä ihmeekseni olikin mies keräämässä oksia kasoiksi. Onkohan omistaja vaihtunut? Olisipa kiva jos joku rupeaisi tätä kunnostamaan mökikseen ennen kuin se rapistuu ihan kokonaan. Tai jospa tähän tulisikin ihan uusi mökki?




Lähellä mökkiämme ollaan jo. Naapurit mökkeilevät tässä.



Siellä pilkottaa kävelyretkeni päätepiste. 




Aina ensimmäiseksi katson onko kasvihuone pystyssä ja ehjänä, sillä se joutuu koville tuulille alttiiksi. Onneksi se on taas kerran selvinnyt tuulista, vaikka ei nyt tässä kuvassa näykään. Kääpiösamettiruusut jaksavat vielä kukkia.

Ihanaa päivää!
💛💛💛