Sivut

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

LAUANTAI ,VIIKON TYLSIN PÄIVÄ



Lauantai, minulle se viikon ehdottomasti tylsin päivä. Lähdettiin käymään mökillä ja poimin loput tomaatit kasvihuoneesta.

Ihan samantien ei haluttu ajaa takaisin kotiin ja niinpä poikettiin Bomarsundissa jossa ei vähään aikaan oltukaan käyty. 

Tällä kertaa ei ajettukaan Bomarsundin "keskustaan" eli siihen osaan mikä ensimmäisenä tästä linnoituksen rauniosta näkyy, vaan ajettiin kapeaa tietä ylös mäen päälle paikkaan joka on nimeltään Djävulsberget.


Täällä ei ole mitään rakennelmia, mutta maisemat ovat kyllä katsomisen ja käynnin arvoiset. Tie tänne on kapea ja tien alussa onkin kieltomerkki busseille. Varmaan joskus ennen tuota merkkiä on käynyt niin että bussi on ajanut tänne ylös ja ollut sitten vaikeuksissa kääntymisen kanssa. Tiellä ei myös taida mahtua sivuuttamaan bussia joten vastaan tullessa vaikeuksia olisi. 



 

 Nyt oli tyyni päivä, mutta tuulisella säällä tämä paikka voi hyvinkin olla nimensä mukainen eli Pirunkallio tai -vuori.



Ylhäällä kalliolla seistessä näkyy merta, saaria, kallioita ja pääasiassa havupuita. Näky oli kuin hienossa maisemataulussa. 






En tiedä mitä tässä on joskus ollut. Nuo puut ja rautatangot on kiinnitetty kiviin jotka muodostavat ympyrän. Ehkä tähän on pitänyt jokin rakennelma tulla, mutta on jäänyt keskeneräiseksi, tai sitten siinä ollut rakennelma on aikojen kuluessa hajonnut.

Bomarsundiin rakennetaan parhaillaan Bomarsund-keskusta, joten tulevaisuudessa vierailu täällä on varmaan vieläkin mielenkiintoisempi.

Kotimatkalla autojonoja näkyi kaikkialla, sillä tänä viikonloppuna järjestettiin yksi vuoden suosituimmista tapahtumista Ahvenanmaalla, nimittäin Skördefest eli Sadonkorjuujuhla. Me emme tänä vuonna innostuneet menemään vierailukohteisiin, mutta taas näytti olevan väkeä liikkeellä tosi paljon niinkuin yleensäkin.

💙💙💙

 

perjantai 17. syyskuuta 2021

NÄISTÄ INSTAGRAM-TILEISTÄ TYKKÄÄN



Olen innokas Instagram-kuvien selaaja ja olen monta kertaa ajatellut vinkata muutamista minulle mieleisista tileistä. Seuraan satoja tilejä eli tähän valitsemani ovat vain muutamia joista tykkään. Joskus toiste näytän lisää.

Ensimmäisenä on @nellacasadiro. Hänen kuvissaan on usein aika erikoisia aiheita ja räiskyviä värejä. Paljon on kukkakuvia, maisemia ja luontoa. Huima määrä seuraajia eli 198.000.




@henrifromhelsinki kuvaa ihania taloja Helsingissä. Tykkään lähes jokaisesta kuvasta, enkä ole ainoa, sillä hänellä on seuraajia yli 43.000.




@santtujns kuvaa enimmäkseen kotipaikkansa Joensuun maisemia. 




Upeita merimaisemia ja muutakin kaunista löytyy @seapictory-tililtä.




@t.susannan tilissä vilisee kaunis kuva toisensa jälkeen enkä ole yksin tykkäämässä, vaan yli 39.000 muutakin tykkää.




Sanna, joka pitää @vanhakalastajatorppa-tiliä onnistuu kerta toisensa jälkeen hienojen kuvien otossa.




@agi_at_59 kuvaa iloisen värisiä sisustuksia ja kerää seuraajia hienolle tililleen. Nyt jo n. 173.000.



Tässä siis muutama tili joista tykkään erityisesti. Oliko joukossa joku jota sinäkin seuraat, tai onnistuinko houkuttelemaan sinut tutustumaan johonkin näistä?

Olisi kiva tutustua muihinkin kivoihin tileihin, joten tänne voi vinkata. Ja omankin ig-tilin saa tänne ilmoittaa.


VÄRIKÄSTÄ SYKSYVIIKONLOPPUA!
💛💛💛

 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

ETTÄ SELLAINEN PYÖRÄILYKESÄ!



Hei!

Joku teistä saattaa muistaa että ostin viime kesänä sähköavusteisen polkupyörän ja olin tosi innostunut sillä ajamisesta.

Viime vuonna kertyikin mukavasti kilometrejä, vaikka vasta elokuun loppupuolella sen hankin. Tänä vuonna sitten kävikin ihan toisin.

Vielä toukokuussa oli melko vilpoiset kelit. Mutta kesäkuussa oli tarkoitus aloittaa pyöräily oikein tosissaan ja hyvin se alkoikin. Ensimmäisellä pyörälenkillä tuli ajettua kolmisenkymmentä kilometriä ja ajo sujui oikein hyvin.

Toisella kerralla ajoimme lähes neljänkymmenen kilometrin kierroksen ja hyvältä tuntui tälläkin kertaa. Kunnes ihan kotini lähettyvillä jotain odottamatonta tapahtui:


 Tuosta yläpuolelta kuvasta näet SportTrackeriin piirtyneen reitin ja kilometrit, sekä tekstin jonka kirjoitin karttakuvan alle lenkin onnistumisesta.

Eli akun loputtua ylämäessä pyörä tosiaan muuttui niin raskaaksi ettei polkemisesta tullut mitään. Olin kyllä seurannut akun varaustilan valoa ja huomannut että virtaa ei kovin pitkälle enää riitä, mutta kun se sitten loppui yhtäkkiä, niin se miten raskaaksi pyörä muuttui, tuli niin yllätyksenä, että kaaduin.

Kaaduin selälleni ja pääkin kolahti maahan, mutta kun oli kypärä päässä niin päähän ei sattunut mitään. Vasen polvi sen sijaan tuntui tosi kipeältä ja linkutin pyörää taluttaen kotiin. Polvesta vuoti verta, mutta putsattuani sen näin ettei haava niin kovin paha ollut ja laitoin laastarin päälle. Polvi ei montaa päivää ollut muuten kipeä, mutta iho polven päällä oli arka pitkään.

Mutta pari viikkoa tuon onnettomuuden jälkeen alkoi toinen jalka kipuilla. Kipu alkoi jalkaterästä, joka oli alkuun niin kipeä että ainoa kivuton kävelytapa oli kävellä kantapäällä ja varpaat ilmassa. Muutaman päivän päästä jalkaterän kipu lakkasi, mutta nyt kipu siirtyi polveen. Tämä siis oli eri polvi kuin minkä loukkasin kaatuessani pyörällä. 

Polvi turposi ja kuumottikin jonkin verran. Yöllä särky oli tosi kovaa ja nukkuminen huonoa kun joka kerta kyljeltä toiselle kääntyessä polvessa vihloi kuin puukkoa olisi siihen tökätty.

Viikon verran kärsittyäni tuota kipua menin lääkäriin. Lääkäri tutki polvea ja käänteli jalkaa puolelta toiselle, mutta ei osannut sanoa sen kummempaa, vaan epäili että olin kolhinut tämänkin polven tuossa kaatumisessani. Ihmettelin vaan miksi se kipu alkoi sitten vasta pari viikkoa kaatumisen jälkeen. Särkylääkereseptin kanssa sitten kotiin toipumaan. Sitten alkoi omassa terveyskeskuksessa lomat ja se meni kiinni.

Kului muutama viikko kipujen kanssa ja menin toiseen terveyskeskukseen. Nyt polvesta imettiin nestettä ja otettiin labrakokeita, mutta mitään tulehdukseen tai reumaan viittaavaa ei havaittu. Taas kotiin särkylääkereseptin kanssa.

Tilanne ei muuttunut paremmaksi, vaan vihlominen polvessa jatkui. Tuntui kuin polven ympärille olisi laitettu side liian tiukalle. Polvitaive kipuili myös ja polvi oli niin arka ettei polvillaan voinut ajatellakaan olla edes pehmeällä alustalla. 

Taas terveyskeskukseen. Otettiin Borrelia-koe. Ei ollut Borreliaa, eikä ollut kihtiä, eikä röntgenissä näkynyt kuin aavistus artroosista. 

Näin meni koko kesä, eikä polvi tullut paremmaksi. Vielä kerran terveyskeskukseen ja kun jonotin vuoroani seisten, niin yhtäkkiä tuntui kuin polvitaipeessa jokin olisi mennyt poikki tai puhjennut. Nyt lääkäri kirjoitti lähetteen ortopedille.

Ortopedi tutki ja väänsi ja käänsi jalkaa. Tutki kollegansa kanssa röntgenkuvia. Mitään sen varmempaa diagnoosia en saanut. Itse olin jossain vaiheessa arvellut että voisiko olla kyseessä Bakerin kysta. Se kuulemma on yksi mahdollisuus ja tuo kiristävä tunne polven ympärillä johtuisi nesteestä jota edelleen polvessa on jonkin verran. Ja lievä artroosikin voi aiheuttaa näitä oireita.

Olin toivonut mielessäni että josko pääsisi magneettikuvaukseen, mutta sellaisesta ei edes mainittu. Sain lähetteen fysioterapiaan ja parin viikon ajan Panadolia ja Buranaa kumpaakin kolme kertaa vuorokaudessa. 

Nyt tuntuu että nuo särkylääkkeet ovat auttaneet, mutta miten mahtaa sitten olla kun lopetan niiden ottamisen. Ehkä fysioterapia sitten auttaa. Toivottavasti.


ETTÄ SELLAINEN PYÖRÄILYKESÄ!

💛💛💛 








maanantai 13. syyskuuta 2021

SUMUISIA KUVIA



Tykkään kuvata sumuisessa tai ainakin pilvisessä säässä. Silloin kuvista tulee niin paljon pehmeämpiä, eikä auringonpaiste haalista värejä. 

Viikonloppuna lähdin Kaupunkiin eli till Stan kuten paikalliset Maarianhaminaa kutsuvat. Meillähän ei ole kuin yksi kaupunki, joten erehtymisen vaaraa siitä mihin kaupunkiin mennään, ei ole.

Ja kun sumukuvia haluaa ottaa, niin silloin usein haluaa meren rannalle kuvaamaan. Vaikka hienolta näyttää esim. peltoaukeamakin sumussa. Nyt kuitenkin ajoin taas kerran Merikortteliin jossa olen tainnut parhaat kuvani ennenkin ottaa. 

Kiertelin lähes tunnin kuvaamassa ja ihastelin näkymiä. Tältä Merikorttelissa aamupäivällä näytti.



















 



Kappelin ovi oli säpissä, mutta sisälle pääsi kuitenkin. Kurkistin ikkunanäkymiä ja ikuistin nekin. Mitä ikkunasta näkyi sen näytin yhdessä kuvassa tuolla ylempänä.

Tämä kortteli on kyllä niin hieno paikka. On kuin astuisi ajassa vuosikymmeniä taaksepäin kun tänne tulee. Terva tuoksuu ja siellä täällä näkee miehiä työn touhussa. Nytkin vaikka oli lauantai ja muuten hiljaista, niin muutamasta verstaasta kuului puhetta, joten paikka ei kai nuku koskaan, vaikka onkin rauhoittunut kesän kävijätulvasta. Ihanaa kun tällaisia paikkoja on säilytetty ja pidetään elävinä.


HIENOA PÄIVÄÄ!
💜💜💜

lauantai 11. syyskuuta 2021

PUUTALOASUMISTA PARHAIMMILLAAN



Mitähän tällä hetkellä on tarjolla Ahvenanmaan kiinteistövälittäjillä? Vaikka mitä, aina uuden uutukaisista kerrostaloasunnoista rantatontteihin, rivitaloihin, omakotitaloihin ja sitten hiukan vanhempiin puutaloasuntoihin.




Niinkuin tämä ihana talo, jota ihailin monen monta kertaa työmatkallani ohi kulkiessani. Kadulta päin on vaikea hahmottaa onko talossa vain yksi valtava asunto, vaiko useita pienempiä.




Pihalta päin näkee että kyseessä on useamman asunnon talo jossa ihana piha ja ihan Maarianhaminan ydinkeskustassa.














Talon sijainti on mitä parhain. Päiväkoti vieressä, sekä ala- että ylä-aste samassa korttelissa. Jalkapallokenttä jossa Maarianhaminan joukkueiden kotiottelut järjestetään on parinsadan metrin päässä. Katu on kuitenkin rauhallinen katu. Tämän uskon olevan puutaloasumista parhaimmillaan.

Minkälainen asumismuoto on sinun unelmasi?



Asuntoa myy LYYSKI FASTIGHETER.


IHANAA SYYSPÄIVÄÄ!
💛💛💛



 

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

NYT MAINOSTAN MAINIOTA MAINOSTA



Ärsyttävätkö mainokset sinua? Minua ainakin ärsyttävät. Varsinkin, kun nykyään tuntuu että mitä vaan voidaan mainostaa millä vaan. Tämä ilmiö on tosi yleistä ainakin tv-mainoksissa. Usein tuntuu että se mitä halutaan mainostaa ei mitenkään liity siihen mitä mainoksessa näytetään. Useimmiten kun tv-mainos loppuu, niin itselle tulee sellainen hölmistynyt olo, että TÄTÄKÖ tässä mainostettiinkin!?

Nyt olen kuitenkin törmännyt kahdesti lehdessä olleeseen mainokseen, jota minäkin ymmärrän ja josta tulen hyvälle tuulelle.



Tämä kuva kiinnitti huomioni. 




Koko aukeaman kuva oli tällainen. Tekstinä oli "Joskus maisemanvaihtoa varten riittää kun tarttuu telaan. Palkinto odottaa maalissa. Jätä jälkesi-me autamme. K-Rauta"

Ihailin kuvassa olevia rakennuksia ja niiden värejä. Mieleen tuli vääjäämättä Italia tai jokin muu etelän maa. 

Mielestäni mainostaja on oivaltanut hienosti miten ihmiset näinä matkustusrajoitusten aikoina voivat saavuttaa kodissaan edes hiukan samanlaisen elämyksen kuin matkustamalla etelän lomalle. 

Ja helppoa on valita juuri oikeat värit kun toisessa kuvassa on värikoodit.

En tiedä olenko ainoa joka tästä mainoksesta tuli hyvälle tuulelle. Mietin sitä monta kertaa ja heti tuli mieleen että tämä pitäisi näyttää blogissa, mutta sitten se jäi kun tuntui hölmöltä mainostaa mainosta. Kuva jonka otin lehden sivuilta jäi kuitenkin puhelimeni kuviin ja aina välillä sen siellä näin.
 




Kunnes tänään törmäsin taas saman liikkeen mainokseen. Teksti oli ihan sama, mutta kuvat toiset.



Tämäkin puhutteli minua ja nyt odotan vaan että seuraavaksi tulee mainos jossa on luminen maisema ja siihen sopivat maalivärit.



Mainokset ovat kyllä useimmiten ärsyttäviä ja välillä tuntuu että esim. sisustuslehdissä on aivan liikaa mainoksia. Laskinpa kerran pahuuttani yhden lehden mainossivujen määrän ja niitä oli lähes puolet koko lehden sivumäärästä.

Miten siellä, tuskastutko mainoksiin?

Ja muuten, tämä mainoksen mainostaminen EI ollut yhteistyöpostaus.


MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

💙💙💙