KELLOT KILKATTI JA KALKATTI

KESÄKUU

Kesäkuu meni menojaan jo viikko sitten ja melkein unohtui kuukausikollaasin tekeminen. 

Mennyt kesäkuu taisikin olla kaikkien aikojen lämpimimpiä kesäkuita. Hellepäiviä oli yli kaksikymmentä ja korkeimmillaan lämpötila nousi 33,5 asteeseen. Mutta jos saatiinkiin hellettä, niin sadepäiviä ei pahemmin kertynyt, ainakaan täällä Lounais-Suomessa. 

Uskomattomalta tuo pitkäaikainen hellejakso tuntui kun jo aamulla lämpömittari saattoi näyttää kahtakymmentä astetta.

Lämpö sai aikaan todellisen kasvu-ja kukkimisryöpyn luonnossa ja kiertelimmekin monissa paikoissa patikoimassa.

Yhdellä patikointiretkellämme, Getan Höckböleen, rupesi metsästä yllättäen kuulumaan kalkatusta ja kilinää. Ääni voimistui ja pian kuului jo töminääkin. Alueelle saapuessamme olimme ylittäneet aidan yli menevät rappuset ja niiden vieressä olevassa kyltissä kerrottiin että alueella laiduntaa eläimiä.

Tälläisia kylttejä näkee usein patikointireiteillä, mutta harvoin niitä eläimiä kuitenkaan näkyy. Mutta nyt tuo kalkatus vaan voimistui ja kohta näimme lampaita jotka lähestyivät meitä. Ja niiden perässä tulla jolkutteli muutama lehmä. Koska hiukan pelkään lehmiä, niin ainakin minun silmissäni ne näyttivät valtavan kokoisilta. Katselin ympärilleni löytääkseni piilopaikan tai turvapaikan jos lehmät tulevat puskemaan meitä. Kello kilkatti yhden lehmän kaulassa ja olin jo valmis luopumaan ajatuksesta nauttia rauhallinen piknik läheisellä rannalla.

Yhtäkkiä kuitenkin yksi lampaista kääntyi pois päin meistä ja muut lampaat, sekä lehmät seurasivat sitä juoksujalkaa. Kello vaan kumahteli sen yhden lehmän kaulalla.

Pääsimme kuin pääsimmekin rantaan kahville ja maisemia ihailemaan.

Pois lähtiessämme emme onneksi enää noita petoja tavanneet. Mutta lehmänkellon pelottavan kumahtelun muistan varmaan ikuisesti!

💜💜💜

AVOIMET PUUTARHAT KOTIPIHALLA

Tänään oli jokavuotinen  Avoimet Puutarhat- päivä. Täällä Ahvenanmaallakin oli kolme (vain kolme!) tähän tapahtumaan osallistunutta puutarhaa ja aikomuksenamme oli mennä ainakin yhteen niistä, mutta meno peruuntui.

Siispä piti vain tyytyä oman pihan kasvien kuvaamiseen. 

 

Kotipihamme on vain kaksi vuotta vanha ja meidän pläntti siitä on vaan kahden kukkapenkin kokoinen, joten kovin paljoa siihen ei kasvamaan mahdu. Keväällä näytti siltä kuin tyhjää olisi eri kasvien välillä ihan liikaa, mutta nyt on paikoitellen jo ihan ahdasta. Ainakin hopeahärkki ja ketoneilikka ovat vallanneet aivan liikaa alaa ja olenkin repimällä repinyt niitä estääkseni niiden leviämisen ihan holtittomasti.

Koska kukkapenkissä alkaa olla ahdasta, niin kaivoin ylös keijunkukan (Heuchera "Peach Flambe). Se oli jäänyt ihan hopeahärkin varjoon eikä voinut ollenkaan hyvin. Istutin sen nyt ruukkuun ja ajattelin ottaa sen kesähuoneen suojiin talveksi. Nyt se kuitenkin on ulkona osittain katoksen alla ja tuntuu kuin se jo nyt olisi hiukan paremman näköinen. Kun kaivoin sen ylös maasta, niin sen juuripaakku oli kovassa savensekaisessa kokkareessa. Ruukkuun laitoin puutarhamullan ja bokashimullan sekoitusta ja uskon että nyt keijunkukka alkaa kasvaa toden teolla.

Keijunkukan vieressä olevassa ruukussa kasvaa höyhenheinä jo toista vuotta. Keväällä se näytti enemmän kuolleelta kuin elävältä, mutta leikkasin sen rohkeasti alas ja kohta rupesikin ruskeiden, kuivuneiden, viimevuotisten varsien seasta ilmestyä vihreitä, hentoja varsia. Nyt heinästä on kasvanut iso ja se kukkii hienoilla tähkillä.

Istutin sen viime syksynä maahan kun en tiennyt voiko se talvehtia ruukussa, mutta tänä syksynä taidan nostaa sen ruukkuineen päivineen kesähuoneeseen talvehtimaan. Ehkä ruukku pitää suojata pakkasilta?

  

Heinän takana näkyy helmipihlaja-angervo (Sorbaria grandiflora "Maia"), joka myös on kasvanut ihan valtavasti. Vauhdikasta kasvua osasin odottaakin, mutta nyt saisi pysyä tuon kokoisena. Siinä on juuri nyt kauniit kukat ja pörriäiset tuntuvat tykkäävän niistä.

Kukkapenkin reunassa kasvaa peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense "Karmina") joka on vaatimaton kasvi ja on levinnyt sopivasti kukkapenkin reunalle, mutta ei kuitenkaan tunnu tukahduttavan muita kasveja. 

Valkoinen ketoneilikka (Dianthus deltoides "Albiflorus") reunustaa toista kukkapenkkiä. Sen takana siemenestä kasvattamani kääpiösamettikukka (Tagetes tenuifolia) jota minulla on ollut jo monena vuonna mökillä. Nyt näiden maassa olevien lisäksi kylvin niitä terassille kukkalaatikkoonkin.

Pitkät varsien päässä näkyvät kukat ovat mehitähden kukintoja ja niiden takana näkyy hiukan viiruhelpin (Phalaris arundinacea "Picta") varsia. Sen istutin ihan mitenkään rajaamatta, joten nähtäväksi jää miten paljon se valtaa alaa muilta kasveilta.  

Täällä kotonakin kasvatan laventelia, mutta se ei ole vielä ehtinyt yhtä reheväksi kuin mökillä pidempään kasvaneet. Hopeahärkki lähestyy sitäkin uhkaavasti. 

Kylvin keväällä pelargonin siemeniä ja sitten luin että kukkimiseen menee puolisen vuotta. Olin mielessäni kuitellut miten kaikki kymmenen pelargoniani kukkivat kauniina jo kesällä ja hiukan pettynyt olin kun luulin että näen niiden kukintaa vasta myöhään syksyllä. Ostin muutaman pistokkaankin jotta saisin nähdä edes jotain kukkivaa jo kesällä.

Nyt ovat pistokkaat ja siemenistä kasvattamani kaikki yhtä suuria ja melkein kaikissa näkyy jo nuppuja. En enää tiedä mitkä ovat siemenistä ja mitkä ostin pistokkaina, mutta sillä ei ole suurta väliä kun hyvin ovat kaikki kasvaneet.

  

Helteiden aikaan vein kaikki kukat kesähuoneesta ulos, mutta nyt on muutama sisällä. 

Ja mikä hienointa, meillekin on saatu sadetta. Vettä on tullut tynnyrit täyteen ja ylikin parina viime päivänä. Ja kyllä olikin tarpeen. Sade on tullut sopivalla voimalla, ei rankkasateena, joten se on tehnyt tosi hyvää luonnolle. 

Etualalla harmaassa ruukussa kasvaa härkäpapua. Sitä en ole koskaan ennen kasvattanut, enkä edes syönyt. Se kukki kauniilla valkoisilla kukilla, mutta mitään pavun näköistä en ole siinä nähnyt, joten en tiedä saako niistä syötävää. 

VERHOT LASITERASSILLE

Hei!

Välillä piipahdetaan kotona ja tällä kertaa postaus tuleekin kotiterassilta. Helteet ovat ainakin tältä erää takana, eikä harmita yhtään. Kesähuoneesta on tullut melkein sauna noiden helteiden aikaan ja olen siirtänyt kaikki kasvit ulkopuolelle. Siellä ne ovatkin viihtyneet hyvin.

Heti kesähuoneen valmistumisen jälkeen laitoimme ikkunoihin bambuverhot, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Varjostavat auringolta, mutta eivät pimennä huonetta. Toiseen sivuun ja liukuoven kohdalle ei kuitenkaan mitään verhoa ollut ja nyt tuntui että sellaisia tarvitaan. Vaikkei niillä kovin paljoa saa lämpötilaa laskemaan, niin niillä saa kuitenkin estettyä suoran auringonpaisteen, joka välillä häikäisee pahasti pöydän ääressä istuvaa.

  

Meillä oli ennestään verhot jotka olivat ensin makuuhuoneessa ja viimeksi olohuoneessa, mutta eivät kuitenkaan tuntuneet sopivan kumpaankaan oikein hyvin. Mietin ensin että laittaisin kaapissa jo pitkään olleet valkoiset verhot kesähuoneeseen, mutta kun "keksin" nämä siniharmaa-kuvioiset, niin nehän sopivatkin valkoisia paremmin tänne. Valkoista kun täällä jo on ihan riittämiin, niin hiukan väriä ei olisi pahitteeksi.

Verhot olivat sellaisenaan liian pitkät ja jouduin, ei niin mieluisaan, ompelutyöhön. Ompelu sujui kuitenkin tällä kertaa hienosti eikä lankakaan katkennut tai loppunut kesken kertaakaan. 

  

Ennen kuin verhot voitiin ripustaa paikoilleen, piti miettiä mihin ja miten ne ripustetaan. Jälleen kerran saatiin olla tyytyväisiä että kesähuone on rakennettu puusta. Nimittäin ikkunoiden ja oven yläpuolella on puinen rima johon on nuo bambukaihtimet jo kiinnitetty.

Muistin että meillä on mökillä ylimääräisiä puiseen verhotankoon kuuluvia puurenkaita nipsuineen. Samoin siellä oli käyttämättömänä pyöreää rimaa, josta nyt saatiin tangot joihin nuo renkaat ripustettiin. J tapansa mukaan ensin vähän epäili voisiko noita käyttää, mutta onneksi sain hänet ylipuhuttua ja niin hän porasi pari reikää ja sahasi rimasta sopivan pituiset pätkät ja kiinnitti kaiken paikoilleen. Minun tehtäväkseni jäi verhojen lyhentäminen ja paikoilleen ripustaminen. 

Onpa hyvä että nuokin renkaat on säästetty. Nyt ne sopivat tänne tosi hyvin. Ikkunoiden kehyksissä ja seinähyllyissä on myös käsittelemätöntä puuta joten ne täydentävät niitä hyvin.

Tässä tuli tykkäämääni kierrätystäkin käytettyä taas kerran, kun mitään uutta ei tarvinnut hankkia.

 

Toin kokeeksi ulkoa muratin sisälle kesähuoneeseen, sillä jotain vihreää haluan ehdottomasti tänne. Katon läpi aurinko kuitenkin lämmittää vielä aika paljon, joten oikein kuumina päivinä tuo ei varmaankaan täällä viihdy. 

Juuri nyt on kesähuoneessa sopiva lämpötila, joten taidetaan tänään syödäkin siellä. Jos liian lämmin tulee, niin avataan ovi selkosen selälleen ja seinästä luukku myös auki. Niin saadaan mukavasti tuulenvirettä sisään.

OIKEIN KESÄISTÄ PÄIVÄÄ SINULLE!

💛💛💛