The Tall Ships Races Mariehamn 2024

Eilen avattiin The Tall Ships Races-tapahtuma Maarianhaminassa ja sinne mentiin mekin tietysti. Epävakainen sää sai miettimään viimeiseen asti lähteäkö vai siirtääkö meno seuraaville päiville. Vielä kaupunkiin ajaessamme ripotteli vettä hiukan, mutta itse paikalla ei sitten enää satanut, vaan aurinko paistoi.

Meidän lisäksemme liikkeellä oli muutama muukin ja tuttujakin tavattiin.

Joka paikassa tietysti oli jonoja ja voisi sanoa että meno oli kansainvälistä.

Askelia kertyi kun paikasta toiseen käveltiin. Välillä nautittiin lounasta ja annettiin jaloille lepohetki. 

Laivoista ei oikein hienoja kuvia saanut, sillä kauempaa ei päässyt kuvaamaan niin että olisi saanut "kokonaisia" kuvia niistä. Kuvia kertyi kuitenkin aika liuta. Vähemmän tekstiä, enemmän kuvia, se on tämän päivän teema.

Ahvenanmaan ylpeys, Pommern, ei yhtään hävennyt omalla paikallaan. On se komea!

Pyykkipäivä se on laivallakin.  Laivoja katsoessa miettii että jos olisi ollut veneellä liikkeellä niin niistä olisi saanut upeita kuvia. 

Toinen ahvenanmaalainen alus, Albanus, on yleensä Itäsatamassa, mutta oli juhlan kunniaksi nyt täällä Länsisatamassa. 

The Tall Ships Races-tapahtuma on vielä kolme päivää täällä. Voi olla että mennään vielä toisen kerran paikalle.

Oletko sinä käynyt ko. tapahtumassa täällä tai jossain muussa kaupungissa?

💙💙💙

Ahdasta on

Aika ahdasta on Maarianhaminan satamassa näinä päivinä. Tapahtumia riittää joka makuun. Käväistiin kaupungissa katsomassa jokavuotisen Poker Run-kilpailun osallistujien veneitä.

Ja olihan noita muskeliveneitä paikalla. Lähtöön oli vielä aikaa, joten ihan rauhallisesti ne paikoillaan olivat. Itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta tuollaisiin veneisiin, mutta onhan niitä kiva käydä taivastelemassa ja miettiä sitä polttoaineen kulutuksen määrää minkä ne hörppää tällaisen kilpailun aikana. 

Olihan siellä yksi tuttukin paikalla. Hän ei omista venettä, mutta saa jo toistamiseen olla mukana kyydissä, varustettuna sukelluslaseilla ja pipolla ajon aikana. Hän sanoi ettei siinä vauhdissa paljoa ehdi ympärilleen katsella.

Ihan "tavallisiakin" veneitä oli satama pullollaan. 

Ja luxus-veneitä riitti tietysti, kuten aina kesän kiivaimpaan sesonkiaikaan. Aina toivon että joskus pääsisi kurkistamaan tällaisiin veneisiin sisälle. En varmaan osaa ajatella puoliakaan niistä hienouksista mitä ne sisällään pitävät.

Tietämättömyyteni kaikista niistä tuli hyvin esille pari viikkoa sitten kun samassa satamassa kävimme jätskillä. Seisoimme laiturin vieressä ja näimme miten loisteliaan näköinen vene oli tulossa rantautumaan. Kannella seisoi nuori mies ja luulimme että hän on joku miehistöön kuuluva joka katsoo ettei vene kolhiinnu laituriin. Hänellä oli kädessään joku laite ja hän tarkkaili veneen lähestymistä laituriin. Hienosti tuntuikin sujuvan.

Sitten tajusimme että hänellä olikin kädessään kaukosäädin jolla hän helpon näköisesti ohjaili venettä. Veneen ohjaaminen näytti ihan lasten leikiltä ja se liikkui milloin eteenpäin tai taaksepäin ja välillä sivuttainkin.

Loppujen lopuksi veneessä oli vain nuori perhe, isä, äiti ja kaksi lasta, joten mitään sen kummempaa miehistöä ei siinä ollut. 

Mielessä kävi myös se, olikohan vene nuoren parin oma ja jos oli, niin minkähän pelifirman olivat mahdollisesti juuri myyneet ja saaneet siitä mojovat voitot. Vai olisikohan ollut joku jääkiekkoilija, niitäkin kun hienoine veneineen täällä joka kesä poikkeaa.

Tämä vene kiinnitti huomiota sillä se oli tosi pitkä. Ihmeteltiin miten se ollenkaan on tuohon laituripaikkaan päässyt ja varsinkin miten se pääsee siitä taas pois.

Tässä veneessä taas riitti leveyttä. Keulassa kiilteli suuri pokaali. En tiedä onko ko. vene sen joskus voittanut, vai oliko se tämän kilpailun voittajalle ojennettava pokaali.

Kaupunkikäynnin jälkeen tuli sellainen tunne, että kesäisin pitäisikin asua kaupungissa, sillä niin paljon kaikenlaista siellä silloin tapahtuu. Talvella sitten taas voi yhtä hyvin asua maaseudulla kun kaupunkikin on talviunessaan.

💙💙💙

Nyt niitä tulee

Kuusi korttia samana päivänä. Sitä ei ole vielä ennen minulle tapahtunut.

Ensimmäisenä esittelen tämän ihastuttavan kortin, joka tulee Itävallasta Anitalta.

Anita asuu Graz-nimisessä kaupungissa, jonka keskusta on nimetty Unescon maailmanperintökohteisiin. 

Anita kertoo myös että hän on kaksi kertaa osallistunut Ahvenanmaan postcrossing-tapaamiseen ja että hän on myös Suomen Postcrossingyhdistyksen jäsen, wau!

Kiitos kauniista kortista Anita!

No entäs tämä kortti sitten. Jotenkin nostalginen kuva ja Sveitsin maisemat ovat aina yhtä upeita. Raik kirjoittaa että hän asuu Alpeilla ja kysyy tiesinkö että vaikka Sveitsi on pieni maa, niin heillä on neljä virallista kieltä eli saksa, ranska, italia ja retoromaani. Tiesin kyllä että heillä monta virallista kieltä on ja olenkin miettinyt miten paljon työtä ja samanmielisyyttä siellä vaaditaan jotta kaikki kielet tulevat huomioiduiksi tasapuolisesti!

Tämä kortti tulee USA:sta, jossa Don asustaa Floridassa. Don on eläkkeellä oleva armeijan upseeri ja on työnsä puolesta asunut eri paikoissa. Nyt hän asuu pikkukaupungissa runsaat 60 km Kennedy Space Centeristä. Hän voi nähdä kun raketteja laukaistaan taivaalle.

Belgiassa asuva Shalini lähetti tämän luontoaiheisen kortin. Shalini on käynyt lukemassa tätä blogiani ja kertoo että hän itsekin bloggaa ja on saanut inspiraatiota minun blogistani. Shalini on koristellut kortin osoitepuolen kauniisti.

Vintage-kortit ovat suosikkejani ja tässä kortissa on vielä niin kauniit väritkin. Sen lähetti Alvean joka asuu Irlannissa.

Texasissa on kaikki suurta, eikö niin sanota! Ainakin tämä Kimberin kortti oli suurin tähän asti saamistani. Harmi kun se oli kärsinyt matkalla ja yläreunan aaltoileva muoto oli osittain taittunut. Kimber asuu Houstonissa jossa kortin kirjoituspäivänä oli kuumaa, lähes 34°C. 

Kortissa herätti ihmetystä se että Kimber oli teipannut osoitteen lisäksi myös postimerkin, joten mitään leimaa siihen ei ollut laitettu.

Hyvä saalis oli tällä kertaa. Korttien määrä lisääntyy sitä mukaa kun niitä lähettää. Kun aloitin postcrossauksen sai korttejani olla matkalla saajille samaan aikaan kuusi kappaletta, nyt kymmenen. Jos tahti kiihtyy kovaa vauhtia, niin voi olla että en voi niitä kaikkia täällä näyttää, vaan valitsen ehkä vaan mieluisimmat. Mutta toistaiseksi jatkan tällä linjalla. Miltä kuulostaa, joko kortteja tulee ovista ja ikkunoista?

HIENOA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛

Vain kolme kuvaa - heinäkuu

Heinäkuu - eli on aika postata "Kolme kuvaa kuukaudessa"-haasteen heinäkuun H-alkuiset kuvat.

Ensimmäisessä kuvassa ihana HUNAJARUUSU, joka kukoistaa vuodesta toiseen kahvila Bagarstuganin portilla, Maarianhaminassa. Tuoksu on huumaava ja tuosta portista astutaan kahvilan idylliseen pihaan.

Mitä olisi heinäkuu ilman HEINIÄ? Niitä minulla on sekä maahan istutettuna että ruukussa. sekä kotona että mökillä. Tuulessa heinät kahisevat ihanasti ja heinäpelto näyttää kauempaa katsottuna ihan aaltoilevalta mereltä.

Kaunis pääkaupunkimme HELSINKI, jossa muutama vuosi sitten kiertelimme. Olisi jo aika tehdä uusi vierailu ja ehkä vielä tänä kesänä saammekin matkan toteutettua?

"Kolme kuvaa kuukaudessa"-haasteeni jatkuu vielä vuoden loppuun. Jos et vielä ole mukana, tai haluat tietää lisää ko. haasteesta, niin klikkaamalla tästä  pääset lukemaan ohjeet haasteeseen osallistumiseen. Vuoden ollessa puolessa välissä ehtii vielä mainiosti mukaan.

Heinäkuun kuvia ovat jo julkaisseet blogeissaan:

(Jos olet jo postannut heinäkuusta, eikä blogiasi ole linkitetty tänne, niin vinkkaa kommenteissa niin liitän sen).

Tikusta asiaa

Repolainen reissaa ja räpeltää

Enkulin käsityöt

Puikoillanikin

Arkisin

Villa Emilia

Sweets & socks

Kaikkea muuta

Ruusuperhonen

Satavuotiaan sylissä

Maijun tekeleitä

Retkiä & hetkiä

Näpertelijä

Uminomat

Rikkaruohoelämää

Pian ja nopeasti

Marjatan kirjat ja mietteet

Kierrätysrakentamista

Mökin ja saunarakennuksen välinen tila on näyttänyt varsin ankealta. Siinä ei ruoho tahdo kasvaa, eikä penkkikään houkuttanut istumaan, saatikka nauttimaan vaikka kahvikupposesta. Lisäksi siihen oli suora näköyhteys mökkitieltä, jossa ei tosin paljoa liikennettä ole, sillä meidän tonttimme jälkeen on enää yksi toinen mökki. Mutta ei se kuitenkaan viihtyisältä näyttänyt.

Mietin että olisi kiva saada edes jonkinlaista seinämää siihen, mutta olimme päättäneet että tänä vuonna ei hommata mitään uutta mökille.

Mutta kun naapurilla oli heidän vajansa takana jo vuosia seinään nojaillut jonkinlainen seinämän rohjake, niin katselin sitä sillä silmällä että jospa myisivät sen meille ja me voisimme siitä muokata itsellemme sopivan. J meni kyselemään ostomahdollisuuksia. No, naapurihan antoi sen ilmaiseksi, ja taisipa olla tyytyväinen kun korjasimme sen pois heiltä, heillä kun ei sille enää käyttöä ollut. Mittailimme ja katselimme puurakennelman kokoa ja arvelimme sen sopivan tarkoituksiimme.

Eipä sitten muuta kuin raahaamaan sitä aika vinkuraa viritystä risukkojen ja puunjuurien yli omalle tontille.

Tässä on jo osa pystytetty ja tuettu paikoilleen. Aika mittaaminen oli että se saatiin suoraan kun hiukan kierokin oli. Kuvassa vielä väliaikaiset laudanpätkät tolpan alla. Seinämässä oli alun perin vain tuo ristikkorakennelma yläosassa ja alaosa oli pelkkää aukkoa.

Koska halusimme hiukan näkösuojaa, niin ostimme rimaa alaosaa varten.

Seinämän yläosassa on tällaiset ristikot ja niistäkin oli osa jo irronnut paikoiltaan, joten fiksausta nekin vaativat ennen kuin istuivat paikoilleen.
 

Tässä yläosan ristikot on kiinnitetty ja uudet rimat ruuvattu kiinni alaosaan.

Muuten valmista, mutta maalia vailla. 

Valitsimme seinämän väriksi saman kuin saunarakennuksen, eli mustan. Yhdessä maalasimme ja nopsasti se kävikin kun yksi maalikerros riitti. Jos tarvetta toiseen maalauskertaan ilmenee, niin maalia on vielä jäljellä.

Kukkiahan ei ole koskaan liikaa ja tänne kaipasikin jotain pelkän mustan lisäksi. J kiinnitti koukun amppelia varten kulmassa olevaan tukipuuhun. Puutarhamyymälässä myytiin kaikki kesäkukat puoleen hintaan, joten kukkakin oli varsin edullinen.

"Lattiaksi" valitsimme soran, jota rannasta kärräsimme hiki hatussa ja huohottaen kottikärryillä kymmenisen kuormaa. Sekään ei tullut maksamaan mitään, paitsi vaivannäön. 

Aiemmin tässä saunan ikkunan alla ollut punainen penkki näytti hiukan liian pieneltä tähän tilaan, joten teimme vaihtokaupan: toimme tämän tukevamman penkin rannasta tähän ja veimme punaisen penkin rantaan. Popcornit vielä pöytää koristamaan ja niin alkoi olla valmista.

Hyvä siitä tuli. Kun seinät eivät ole umpinaiset, niin näkee kyllä ulos, mutta kuitenkin on hiukan suojassa tuolla seinämän takana. Tässä on nyt mukava vilvoitella saunomisen lomassa.