24/11/2021

En vielä tiedä toimiiko tämä

Ajattelin toivottaa hiukan joulumieltä naapureillemme ja samalla päästä eroon sellaisesta, jota en enää halua säilyttää. Onko idea hyvä, vai huono, se jää nähtäväksi.




Aamupalalla minulla on tapana lukea lehteä. Päivän sanomalehden luen netistä hiukan myöhemmin, sillä en viitsi konetta siirtää ruokapöydälle aamupalan ajaksi, kun muuten sen paikka on muualla.

Useimmiten lehti , jota luen, on jokin sisustuslehti ja niitä minulle on kertynyt isot pinot, vaikka aina välillä vienkin niitä paperikeräykseen.

Nyt minulla oli sisustuslehtien joulunumeroita 11kpl, uusin tältä vuodelta, ja muut pari-kolme vuotta vanhoja. Olin lukenut ne jo niin moneen kertaan, että osasin ne melkein ulkoa, enkä löytänyt niistä enää minua kiinnostavaa materiaalia.

Laitoinkin paikalliseen nettikirppikseen ilmoituksen että myyn nämä kaikki 11 kpl hintaan 10€. Mielestäni tuo kymppi olisi ollut pieni palkkio vaivasta joka tuollaisen ilmoituksen tekemiseen kuvineen sisältyy.  Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut maksamaan kymppiä näistä lehdistä ja otin ilmoituksen pois netistä.


Ihan jätepaperikeräykseen en halunnut noita hyväkuntoisia ja mielestäni kalliitakin lehtiä vielä laittaa, ja niinpä keksin, että vienkin ne taloyhtiön roskishuoneeseen, josta halukas voi ne itselleen ottaa luettavaksi.





Laitoin lehdet koriin ja koriin kiinnitin vielä lapun että siitä voi ottaa luettavaa kuka vaan haluaa. Kun lähden ulos, niin vien samalla korin tuonne roskishuoneeseen, joka muuten on tosi siisti ja puhdas, niin että lehdet säilyvät siellä kyllä puhtaina. 

Saa nähdä kiinnostuvatko naapurit näistä lehdistä. Jos eivät, niin jätepaperisäiliö on ihan lähellä. Sinne ne seuraavaksi päätyvät, jos en sitten vie niitä Emmaukseen.


Mitä pidät ideastani? Onko muita vastaavia kierrätysehdotuksia?


MUKAVAA PÄIVÄÄ!
💚💚💚








20/11/2021

Mikä ärsyttää taas kerran?!



Kirjoituskurssilla aiheena oli kirjoittaa jostain tuntemuksesta. Minä valitsin aiheeksi ÄRSYTYKSEN. Ja ärsytyksen aiheita kyllä riittääkin.


Tässä minun kirjoitukseni:

Aamulla hän nousee ylös sängystä omassa makuuhuoneessaan. Tai eihän se mikään makuuhuone enää nykyään ole vaan MAKKARI. Makkarista hän kulkee OLKKARIN (=olohuone) kautta keittiöön ja valmistaa aamupalan.

Aamupalan valmistuttua voi lämpimällä säällä mennä sen nauttimaan joko PARTSILLE (=parveke), tai  TERDELLE (=terassi). Voi miten hän tunteekaan ärsytyksen nostavan päätään. Kuka näitä uusia, älyttömiä sanoja keksii!!??

Hän miettii, että jospa itsekin keksisi jonkin uuden sanan, vähän niin kuin Peppi Pitkätossu aikoinaan. Peppihän keksi nimittäin hienon sanan "pönkki". Mutta sitten tulikin vaikeuksia keksiä mikä esine voisi olla nimeltään pönkki.
Ehkä ei sittenkään kannata ruveta itse uusia sanoja keksimään.

Ja se se vasta ärsyttävää onkin, kun vanhatkin ihmiset, saman ikäiset kuin hän itse, käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "MUKSAA päivää" (=mukavaa päivää) tai "lähdettiin MÖKSÄLLE" (=lähdettiin mökille). Luulevatko he olevansa jotain ikiteinejä?! Tekee mieli hakata päätä seinään tai heittää se kahvimuki PARTSILTA alas kun näitä pohtii. Pikku piru pään sisällä kiusoittelee häntä ja houkuttaa kirjoittamaan yleisönosastoon tai someen näistä epäkohdista, mutta sitä hän ei sentään tohdi tehdä, vaikka sappi kiehuukin.




Aamukahvin juotuaan hän tapansa mukaan vilkaisee Instagramin päivityksiä. No nyt! Ystävä on LEIPASSUT(=leiponut) (mikä sana tuokin!!) lapsensa syntymäpäiväksi TÄYTE KAKUN. Nuo yhdyssanavirheet vasta ärsyttävätkin. Luulisi jokaisen osaavan noin selvän yhdyssanan kirjoittaa oikein. Vaan eikö mitä!! Kakkukuvan alle on leipojan ystävä kommentoinut: 

SYNTYMÄPÄIVÄ KAKKU. Sentään syntymäpäivä kirjoitettu oikein. 

Hän tietää, että moni pitää häntä pilkunviilaajana, mutta kun kaikki tuollaiset virheet risovat niin. Ei hän itsekään ollut koulun äidinkielentunneilla mitenkään aktiivinen, mutta jotain sentään jäi sieltäkin päähän. Ainekirjoituksesta on kaksikin sanaa jäänyt erityisesti muistiin. Turun murteella puhuttiin PINKVIINISTÄ, mutta opettaja korjasi sen oikeaan muotoon PINGVIINI. Toinen mieleen jäänyt sana oli turkulaismuodossa PALOPÄÄLIKKÖ , ja opettajan muoto oli PALOPÄÄLLIKKÖ kahdella ällällä. Ainakin nämä kaksi sanaa hän kirjoittaa sen jälkeen aina oikein.




Ärsyttävien sanontojen kärjessä keikkuu sanonta "IKÄ ON VAIN NUMEROITA". Jumalauta, niin varmaan onkin niin kauan kuin ihminen on terve, vetreä ja muutenkin kaikin puolin toimiva! Mutta annas olla kun kolottaa sieltä sun täältä, ja olo on muutenkin kankea ja voimaton. Kyykystä ei pääse ylös, ja jos metsässä kävelylenkillä tulee hätä, niin on parasta kyykistyä joko puun tai kiven viereen jos mielii päästä kyykystä ylös.

Onneksi hän liittyi aikoinaan facebookin "Yhdyssana on yhdyssana"-ryhmään. Sieltä saa mukavasti vertaistukea.

💗💗💗


Postauksen kuvat Pixabay

16/11/2021

Moderni kerrostalo, mummonmökki ja rantahuvila

Tänään haluan esitellä kolme erilaista kohdetta, jotka ovat myynnissä täällä Ahvenanmaalla. Yksi esiteltävistä on kerrostalo, modernia uudistuotantoa merinäköalalla, yksi vanha punamultamaalattu mummonmökki, ja kolmas kohde on vapaa-ajanasunto upealla rantatontilla.











Mäklarhuset










Fastighetskonsult














Lyyski fastigheter



Meillä on tänään pilvistä. Toivottavasti aurinko paistaa sinun päivääsi!

💛💛💛

13/11/2021

Prästgårdsnäset, yksi Ahvenanmaan luontopoluista

Aurinko paistoi ja lämpötila oli +8 astetta, joten oli oikein hieno sää lähteä ulkoilemaan. Kohteeksi valitsimme tällä kertaa Finströmin kirkon vierestä lähtevän Prästgårdsnäsin luontopolun.





Auton voi jättää joko Finströmin kirkon vieressä olevan seurakuntatalon parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa seurakuntatalon vierestä alkavaa hiekkatietä muutaman sata metriä luontopolun omalle parkkipaikalle.

Me ajoimme luontopolun parkkipaikalle ja paikoitimme auton. Muita ei paikalla näkynyt. Pieni punainen parakkimainen rakennus oli parkkipaikan reunassa ja sinne näkyi tulevan sähköä aurinkokennosta. Tässä polun alussa on myös opastetaulu, joka näyttää reitin ja kertoo hiukan mitä on odotettavissa.

Luontopolun alue on ympäröity aidalla, sillä kesällä (touko-lokakuussa) siellä laiduntaa eläimiä. Sinne saa tietysti silti mennä patikoimaan. Nyt portti oli auki ja  huokaisin helpotuksesta, kun totesin että nyt siellä ei ole lehmiä tai lampaita, kun portti on auki. Olen sen verran paljon kaupunkilaistyttö, että en halua joutua kovin lähelle lehmiä tai lampaitakaan.




Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Polut on hyvin merkitty, eikä eksymisvaaraa ole. Polku kiertää niemen ja yhdessä kohtaa tulee ihan rantaankin. Siellä rannassa oli pöytä ja penkit, joten piknik onnistuu hienoissa maisemissa. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta katselimme hetken kaunista merimaisemaa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ihailimme vihreitä sammalmättäitä, joihin aurinko paistoi. Kaatuneiden puiden rungoissa kasvoi paljon kääpiä ja maa oli joka puolella sankan lehtikerroksen peittämä.






Maasto oli viime aikojen sateista johtuen melkoisen kosteaa ja saimme myös katsoa tarkkaan jalkoihimme ettemme astuisi lehmänläjiin. Märimmissä paikoissa oli pitkospuut, jotka olivatkin tarpeen.

Keväällä täällä on hieno kukkaloisto, nyt oli vaan lehdettömiä tammia ja pähkinäpensaita. Ihmettelimme sitä ettei aluskasvillisuutta juurikaan näkynyt. Joku lintu viserteli, mutta muuten oli ihan hiljaista, jollei oteta huomioon lehtien kahinaa polulla kulkiessamme. Kaunista oli siltikin, vaikka kukat ja lehdet puuttuivat.




Taukopaikkoja, joissa oli pöytä ja penkit, oli kaksi. Molemmat hienosti merkittyinä. Nämä "rastbord"-kyltit ovat ilmestyneet viime käyntimme jälkeen ja näyttivätkin ihan uusilta.




Tämä Prästgårdsnäsetin polku on vain 2,5km pitkä, jos jättää auton tuohon mihin mekin jätimme. Mutta jos haluaa hiukan pidemmän kävelyn, niin kannattaa jättää auto jo tuonne seurakuntatalon parkkipaikalle.

Polku on helppokulkuinen, sillä mäkiä tai kallioita ei polulla ole. Lastenrattailla ei kuitenkaan kannata sinne yrittää, sillä ainakin nyt maa oli aika pehmeää, joten lastenvaunujen pyörät saattaisivat upota maahan.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä 1400-luvulla valmistunutta Finströmin kirkkoa, joka näkyi komeana tietä pitkin ajaessamme.

Reippailu luonnossa on näin syksylläkin ihan parasta. 


MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💚💚💚