keskiviikko 13. marraskuuta 2019

SUOMENKIELEN ASEMA AHVENANMAALLA


ÅSUB (Ålands statistik-och utredningsbyrå) eli Ahvenanmaan tilasto-ja tutkimusvirasto lähetti kyselykirjeen n. 1000 henkilölle joilla on joku muu äidinkieli kuin ruotsi ja jotka ovat asuneet Ahvenanmaalla korkeintaan kymmenen vuotta.

"Kyselyn tarkoituksena on tehdä Ahvenanmaasta sellainen yhteiskunta jossa kaikilla on yhtäläiset elinolosuhteet ja osallistumismahdollisuudet."


Tuo alle kymmenen vuotta ei meidän kohdallamme ihan pidä paikkaansa sillä olemme asuneet täällä kahteen otteeseen, jo yhteensä 24 vuotta.


No, emme välittäneet siitä vaan aloimme kumpikin tahoillamme täyttämään kaavaketta. 

Kysymyksiin vastattiin ruksaamalla itselle parhaiten sopiva vaihtoehto. Ensin kysyttiin ikää, sukupuolta, äidinkieltä, syntymäpaikkaa ja sitä miksi oli muuttanut Ahvenanmaalle. Myös koulutustaustaa kysyttiin.

Tähän asti kaikki oli ihan normaaleja kysymyksiä joilla saatiin taustaa vastaajaan.



Sitten alkoi tulla outoja kysymyksiä saman maan sisältä tänne muuttaneelle 


Miten tärkeänä pidät:

- että osaat ruotsia (no ihan ok-kysymys kun on kyse yksinomaan ruotsinkielisestä paikkakunnasta)

- että perheesi pääsee Ahvenanmaalle (tai lähelle). Siis mitä? Totta kai muutimme tänne koko perhe! Nyt alkoi jo tuntua siltä että onko tämä kysely lähetetty ihan väärille ihmisille.

- että saat Suomen kansalaisuuden. Viimeistään tässä kohtaa tuli väkisinkin mieleen se että tätä kyselyä olisi ehkä tarvinnut muotoilla hiukan erilaiseksi sen mukaan mitkä olivat tänne muuttaneen syyt muuttoon ja mistä hän on muuttanut. 

- että lapsesi saavat käydä koulua tai opiskella

- perheellesi sopivan asunon saantia

- omaa autoa


Nyt oli jo lähellä että paperi menee roskiin.


Totta kai kyselyssä kysyttiin ihan järkeviä ja tärkeitä asioita esim. turvapaikan hakijoilta, mutta meiltä jotka olemme ikämme samassa maassa asuneet ja vapaaehtoisesti tänne tulleita, ei pakon sanelemina, olisi olettanut kysyttävän hiukan erilaisia kysymyksiä. Tuntui että meitä kohdeltiin omassa maassamme toisen luokan kansalaisina.


Vielä kysyttiin useita kysymyksiä mm. siitä miten selviäisimme ruotsin kielellä esim. lääkärikäynnistä, työnhausta, keskusteluista ystävien ja tuttujen kanssa, opiskelusta jne.

Kysymykset olivat monipuolisia ja niistä huomasi että kysymysten laatija oli osannut ottaa huomioon kaikki osa-alueet joissa tänne muuttaville voi tulla ongelmia ja avun tarvetta, joten näiden suhteen ei huomauttamista.


Sitten kysyttiin turvallisuuteen ja syrjintään liittyvää:

Jos liikut illalla yksin asuinalueellasi tunnetko olosi turvalliseksi, melko turvalliseksi, jne.

Mutta eniten niskakarvoja nosti tämä kysymys:

Oletko sitä mieltä että kuulut ryhmään jota syrjitään Ahvenanmaalla?

No kyllä todellakin syrjitään! Nimittäin suomenkielisiä.


Tähän kyselyyn pystyi nimittäin vastaamaan myös netissä. Ja kielivalikoimaakin löytyi: ruotsiksi, englanniksi, viroksi, romaniaksi ja latviaksi.
Mutta ei suomeksi.

Koska tämä kysely tehtiin nimenomaan täällä suhteellisen lyhyen aikaa asuneille olisi ollut hyvä että suomenkielisillekin, jotka ovat suurin muunkielinen muuttajaryhmä Ahvenanmaalla, olisi ollut mahdollisuus vastata kyselyyn omalla äidinkielellään.


Kysymykset tuli käytyä läpi ja kaavakkeet melkein kokonaan täytettyä, mutta päätimme kuitenkin jättää ne palauttamatta . Ei jaksa taistella oman äidinkielensä puolesta omassa kotimaassaan, kun se ei täällä mihinkään johda.

Tuo alussa lukenut sitaateissa oleva teksti kyselyn tarkoituksesta olikin pelkkä korulause, jonka ei ole tarkoituskaan toteutua.

Onneksi suurin osa ihmisistä täällä suhtautuu meihin  ihan ystävällisesti ja ystäviäkin olemme täältä saaneet.

Vaikka olemmekin suomenkielisiä!


💙💙💙



sunnuntai 10. marraskuuta 2019

6 KUVAA KESÄSTÄ



Nyt tulee kesäkuvia.


Sain haasteen TUPLASTI TERAPIAA-bogista. Haasteessa julkaistaan kuusi kuvaa omasta kesästä ja valitaan kuvista se mieleisin.

Ei ollut ihan helppoa valita vain kuutta kuvaa kun niin paljon mukavia muistoja herättäviä kuvia löytyi omista kuvista.

Yllä olevan kuva valitsin koska se kertoo kesän aurinkoisesta päivästä kasvihuoneessamme. Pelargoni on tässä alkukesän kuvassa vielä kasvihuoneessa, mutta myöhemmin se kukki terassin pöydällä.




Yksi ensimmäisiä kukintansa aloittavia on kirsikkapuu. Tämän bongasin Turusta Aurajoen rannalta. Se somisti hienosti pientä kaupunkipihaa ja joen rantaa kävelevätkin saivat nauttia tuosta kauniista puusta.



Omalta mökkipihalta halusin näyttää saunamökkimme joka kesällä saatiin lopullisesti maalattua. Edellisen kesän maalailuja hiukan muuteltiin ja nyt se on sellainen kuin oli tarkoituskin.



Jokakesäinen ilonaihe on tämä runsaana ja pitkään kukkiva laventeli joka jo usean vuoden ajan on viihtynyt kasvihuoneemme vieressä. Tämä ei kelpaa jäniksille eikä kauriillekaan. Tästä olen ottanut alkuja kotipihallemmekin ja hyvin se tuntuu sielläkin viihtyvän. 




Tämä kuva on kesän Helsingin-matkaltamme. Sää oli erittäin helteinen koko vierailumme ajan ja nautimme täysin siemauksin matkastamme. Pääsispä kohta uudestaan tuonne!  Lisää matkakuviani täällä. 




Tämän haasteen teemana oli paras ja tämän auringonlasku-kuvan valitsin omaksi parhaaksi kuvakseni.

Näin voimakasta ilta-aurinkoa ei ihan aina näekään. Onneksi satuin juuri tänä hetkenä vilkaisemaan ulos ja kiirehdin rantaan kuvaamaan. Kuten tavallista nämä parhaat kuvaushetket ovat hetkessä ohi.

Tässä haasteen ohjeet:


Kuusi kuvaa kesästä- haaste:


Tämän vuoden teema on paras.
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.



Minä haastan mukaan:

Kotonasi.
Kivisen Vilman piha
Luonnon luomaa
Vägen till Stormskäret- Tie Myrskyluodolle




Käy katsomassa Tuplasti terapiaa-blogista lisää kesäkuvia.


Haastepostauksia on aina kiva tehdä ja melkein aina osallistunkin saamaani haasteeseen. 


💓💓💓
















perjantai 8. marraskuuta 2019

MYYSÄILLÄÄN



Flunssaisen ja huonosti nukutun yön jälkeen eilen aamulla vedin verhot auki. Ja ah ja voi, maisema oli niin valkaistunut. Poissa näkyvistä olivat tummuneet, liiskaiset lehdet jotka teiden pinnoilla maatessaan ovat suoranainen liukastumisvaara.

Sitä ne ehkä ovat vieläkin vaikka tuon valkoisen kuorrutuksen alta niitä ei näekään. Puiden oksillakin näkyi valkoinen kerros ja pakkasta oli pari astetta.
En ymmärrä miksi joku ei tykkää tällaisesta näystä.



En voisi kuvitellakaan viettäväni talvea etelässä ainaisessa kesässä. Voin käydä siellä lyhyellä matkalla, mutta kaipaan elämääni vuodenaikojen vaihtelua.

Asumme seudulla jossa talvet eivät aina ole valkoisia, vaan vettä sataa jopa ihan sydäntalvena. Se ei ole kovin mieltä ylentävää. Lunta pitää talvella olla. Ei voi olla kauniimpaa näkyä kuin kunnon talvi lumineen, niin kuin Lapissa.

Kun ollaan kaamoksessa, joka ei suinkaan ole yhtä tummaa pimeyttä, vaan jossa hienot hämärän sävyt saavat lumen valkoisuuden korostumaan. Toisinaan lumi näyttää jopa siniseltä oikeassa valossa.

Pohjoisen pakkaslukemat tosin ovat toisinaan niin hurjia, etten niistä välittäisi, mutta toisaalta täällä meren keskellä sää saattaa tuntua paljon mittarin näyttämiä asteita kylmemmältä kun melkein aina tuulee.



Meillä ei kaamosta ole, mutta päivien lyhyyden huomaa täälläkin. Siinäkin on oma viehätyksensä. Koskaan ei itsestäni tunnu masentavalta kun illat pimenevät aikaisemmin ja aikaisemmin. Päinvastoin. Silloin on lupa nauttia sisälläolosta ja myysäilystä. Myysäilyhän tarkoittaa ruotsalaisille samaa kuin tanskalaisille hyggeily, mutta suomen kielestä ei oikein tunnu vastaavaa tarkoittavaa sanaa löytyvän. Tai löytyyhän sentään, kotoilu.

Oletko muuten koskaan miettinyt mistä noita uusia sanoja ja sanontoja aina syntyy? Minä mietin useinkin ja mietin myös sitä että miten yht äkkiä ruvetaan sanomaan asioita eri tavalla kuin ennen. Esimerkiksi teettämisen sijaan sanotaan teetättäminen eli pidennetään alkuperäistä sanaa.

Mutta sitten taas nykyisin ei sanota pitkäjännitteinen vaan se on lyhennetty pitkäjänteiseksi. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on enemmänkin.

Tarraudun aina kaikenlaisiin kieliopillisiin seikkoihin esim. uutisia kuunnellessani niin että itse uutinen saattaa jäädä kuuntelematta.

Nyt puolestani eksyin ihan aiheen ulkopuolelle, joten takaisin valkoiseen maisemaan.
  



Kun lumi, edes tällaisena ohuena kerroksena peittää maan, aistii hiljaisuuden. Tuntuu kuin lumi vaientaisi luonnon ja liikenteen melunkin. Ovatko linnutkin menneet piiloihinsa torkkumaan kun edes harakoita tai variksia ei näy. On ihan hiljaista.


Mutta niin kuin aina, ensilumi hävisi nopeasti. Tänään on taas nurmikko vihreänä ja pihan istutukset roikkuvat masentuneen näköisinä ja tummina. Kunhan sytytän kynttilän palamaan ulkolyhtyyn niin kaikki näyttää taas paljon mukavammalta.

Mutta vielä sitä lunta varmaan tulee meidänkin nurkille. Ainakin tammi-helmikuussa. Tai jopa toukokuussa, niinkin on käynyt.


Kärsitkö sinä pimeydestä ja lähtisit mieluummin etelän lämpöön?
 


MUKAVAA VIIKONLOPPUA, JOKO LUMELLA TAI ILMAN!

💙💙💙