Japaninvaahtera, puksipuu ja hakuropaju

Sanotaan ettei puutarha ole koskaan valmis ja tämän allekirjoitan täysin. Ja jos tekemisen puute alkaa vaivaamaan, niin ainahan voi kasveja siirtää. Ja kyllä olen siirtänytkin.

Tuskin koskaan on ostamani kasvi jäänyt sille paikalle johon sen olen ensimmäiseksi istuttanut.

Niin kävi tälle puksipuullekin. Istutin sen ensin isoon ruukkuun ja tarkoitus oli että se siinä saisi kasvaa terassilla. Pelkäsin kuitenkin sen talvenkestävyyttä ruukussa ja niin se istutettiinkin maahan etupihalle.

PUKSIPUU "Buxus sempervirens" on ikivihreä pensas, joka Suomessa talvehtii maan eteläosissa. Jos se talvehtii ulkona, niin kevättalvella se on suojattava varjostuskankaalla, jotta lehdet eivät kuivu voimakkaassa auringonvalossa. Lannoitetaan kasvukauden alussa ja vältetään lannoittamista kesällä ja syksyllä.

Leikkaamalla saadaan säilytettyä puksipuun pallomainen muoto. Leikkaus voidaan tehdä heti kun maa on keväällä sulanut.

Toinen uusi hankinta on JAPANINVAAHTERA "Dissectum Garnet", jota olen jo kauan ihaillut ja halunnut itselleni. Istutin sen isoon laatikkoon. Saatat muistaa että juuri samaisessa laatikossa oli alkukesällä HAKUROPAJU, jonka oli määrä saada siinä kasvaa. Kuinka ollakaan, niin sen siirsimme  etupihalle kukkapenkkiä kaunistamaan. Nyt istutin hankkimamme japanin vaahteran laatikkoon, täytin pinnan kivillä ja istutin sekaan pari kuunliljaa.

Eihän siinä mennyt kuin yksi päivä kun olin tullut siihen tulokseen, että japaninvaahterakin olisi turvallisinta istuttaa maahan, jotta talvi ei sitä ottaisi hengiltä.

Aamulla sitten keräsin kivet pois ja kaivelin kuunliljat ylös. Sitten lapioin erikoismullan kottikärryihin ja lopuksi nostimme puun ylös ja veimme sen etupihalle. 

JAPANINVAAHTERA on sirokasvuinen pikkupuu. 

- korkeus 1,5-2m

- kasvupaikka puolivarjoinen, suojaisa

- lannoitus keväällä ja juhannuksen aikaan

Japaninvaahtera istutettiin lopulta kukkapenkin kulmaan. Se on seinän lähellä, joten paikka on suojaisa ja puolivarjoinen. Puun juurelle istutin kuunliljoja, jotka olen saanut jakamalla vanhat kuunliljat.

Kuten kuvasta näkyy, niin kuivuus on tehnyt pihan nurmikon ihan ruskeaksi.

Japaninvaahteralla on kaunis punaruskea väritys ja se tuokin kivasti vaihtelua muun vihreän kasvuston joukkoon.

Tässä kasvaa nyt HAKUROPAJU Salix integra "Hakuro-nishiki" ja uskon että voin  luottaa siihen että se pärjää talven yli.

- hakuropajun lehdet ovat vihreä-puna-valkokirjavat

- saattaa talvehtia Etelä-Suomessa

- kasvupaikka aurinkoinen/puolivarjo

- latvus kestää hyvin leikkausta ja sitä voidaan leikata keväällä ennen

  kasvuun lähtöä. Leikkaus aikaansaa uutta vaaleanpunaista kasvua. 

Nyt alkaa olla aika täyttä kukkapenkeissä, eikä ainakaan tänä kesänä ole enää tarkoitus niitä suurentaa. Nuo kuunliljathan suurenevat tuosta vähitellen, joten tyhjät paikat täyttyvät ajan mittaan. Kivet kukkapenkin keskellä, tässä kuvassa vasemmalla, ovat sitä varten, että on helpompi päästä niitä pitkin kävelemään ja kastelemaan kasveja.

Lue lisää puksipuusta TÄÄLTÄ

Lue lisää japaninvaahterasta TÄÄLTÄ

Lue lisää hakuropajusta TÄÄLTÄ

🌳🌳🌳

Mökkimaisemissa

Elokuun illat hämärtyvät ja eilen sytytin ensimmäistä kertaa pihavalot. Ei yhtään haittaa vaikka päivät lyhentyvätkin, sillä kesäillan hämäryys on mielestäni ihanan tunnelmallista.

Iltakävelyltä takaisin mökkiin palatessani huomasin paljon keltaisia koivunlehtiä maassa. Kuivuus kai on ne varisuttanut ennen aikojaan, niin kuin monena aikaisempanakin kesänä. Tänä vuonna ei ole tarvinnut ruohonleikkuun kanssa stressata, sillä ainoastaan rikkakasvit nurmikolla kasvavat kuivuuden keskellä.

Rannassa on koko kesän ollut keväällä sinne keräämämme risukasa vartomassa polttamista. Usein ei ole polttamiseen sopiva sää. Monta viikkoa jatkunut metsäpalovaroitus on nyt ohi, mutta nyt puolestaan kova tuuli estää polttamisen.

Auringonlaskun aikaan tuuli oli hiukan hiljentynyt.

Mutta aamulla rannalla voi ihailla vaahtopäitä ja kuulla meren kohinan. Nyt kun on luvattu helteisiä päiviä voi olla hyväkin että tuulee, niin jaksaa jotain tehdäkin.

J rupesi vanhaa soutuvenettämme kunnostamaan. Hän veti sen ylös maihin ja nyt on painepesuri käytössä. Sitten seuraa maalausta ja muuta fiksausta. Myös uudet airot pitää hankkia.

En aamulla vielä tiennyt hänen aikeistaan vetää vene ylös maihin. Kun olin aamutiskit tiskannut, vilkaisin rantaan ja huomasin että vene oli poissa. Pelästyin että onko hän mennyt verkkoja laskemaan tällaisella tuulella. Mutta hetken päästä näin että vene olikin turvallisesti pihanurmella.

Vaahtoavaa merta on kiva katsella rannalta. Yksi isompi laiva näkyi tänään merellä, mutta pienemmät veneet pysyttelevät poissa. Vaikka olisi tyynempikin päivä, niin hyvin huomaa että valtaosalla ihmisistä on lomat jo takana, sillä niin paljon on veneliikenne vähentynyt.

Leikkasin laventelia lyhyemmäksi ja poistin siitä kuivempia, ränsistyneitä oksia. Vielä tänään aion antaa puutarhan syyslannoitetta kaikille kasveille. Kotona tein sen jo viikko sitten.

Kasvilavoissa on tänä vuonna kasvatettu ainoastaan herneitä ja kesäkukkia. Loput herneet keräsin pari päivää sitten ja siivosin lavat. Kehäkukat, krassit ja koristetupakka saivat vielä jäädä paikoilleen.

 

Terassin kukkalaatikot olen myös jo tyhjentänyt, sillä tänä vuonna en onnistunut niiden kanssa ollenkaan. Johtuu varmaan siitä että ollaan oltu täällä huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina ja kastelu on toiminut huonosti. Aina pois lähtiessä on tullut kasteltua ihan liikaa ja sitten taas välillä kasvit ovat kuivuneet.

Asiasta ihan toiseen. Peräänkuulutan taas jotain hyvää ja helppoa kuvankäsittelyohjelmaa. Nyt käytän Photoscapea, mutta en juurikaan osaa tehdä sillä mitään. Sillä ei mielestäni pysty esim. ihan maltillisesti vaikka korjaamaan väritystä, vaan kuvista tulee sen avulla luonnottomia. Ohjelma saisi olla suomenkielinen ja ilmainen. Voi miten kaipaan Picasaa!

MUKAVAA JA KESÄISTÄ ELOKUUN PÄIVÄÄ!

 

Suloinen mummonmökki

Mummonmökit ovat haluttuja vapaa-ajankoteja ja mikseivät olisi. Nuo useimmiten punaisiksi maalatut torpat on aikoinaan rakennettu asuintaloiksi, mutta nykyään niistä on tullut kaupunkilaisten viehättäviä lomanviettopaikkoja. 

Kooltaan ne ovat pieniä, mutta luonnetta niistä löytyy senkin edestä. Aina kun tuollaisen pikku talon näkee, niin tekisi mieli päästä kurkistamaan sisälle.

Ja tällä kertaa pääsinkin, sillä punaisen mökin, joka puiden lomasta pilkistää, omistaa serkkuni Orvokki. Orvokki on hänen toinen etunimensä ja kutsun häntä tässä nyt sillä nimellä, koska arvelen ettei hän halua kutsumanimeään tässä käytettävän.

Olen kuullut kehuja tästä mökistä ja sen ihanasta puutarhasta, mutta itselleni tämä oli ensi vierailu täällä.

Vaikka mökin vierestä kulkee tie, niin itse mökki on suojassa puiden takana. Vain hiukan punaista pilkistää vihreyden lomasta.

Että Orvokki on varsinainen viherpeukalo, sen huomaa joka puolella. Terassia ympäröi vihreys ja rehevät pelargonit laatikoissaan viihtyvät.

Ahmin näkymiä ja yksityiskohtia joka puolelta pihaa. Istuskeluryhmiä on useita ja näin on helppo valita päiväkahvipaikka auringon, tuulen tai vain mieltymyksen mukaan.

Grillin vieressä kasvavat yrtit sopivan lähellä ja niitä on helppo napata käyttöön tarvittaessa.

Rhododendronin kukinta on tältä vuodelta ohi, mutta ilman kukkiakin se on kaunis ja rehevä.

Vaikka pihaa ei malttaisikaan jättää, niin mieli tekee mennä katsomaan miltä sisällä näyttää. Sisälle kuljetaan pienen kuistin kautta ja tullaan tupaan. Tupa ei ole suuren suuri, mutta kaikki tarvittava sieltä löytyy ja täällä on vietetty joulujakin isommallakin porukalla.

Ja mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin koleana tai sateisena aamuna sytyttää puuhellaan tulet ja nauttia aamukahvi kaikessa rauhassa.

Tuvasta johtaa ovi makuukammariin. Seinällä on isäntäväen lapsuudenkuvat. Täällä saa parhaimmat unet.

Tämä on isäntäväen nukkumapaikka ja vieraille löytyy yöpymispaikka joko tuvan sohvasta tai vierasmökistä.

Pihasauna on kutsuva ja täällä peseydytään perinteisesti pesuvadeilla ja samassa tilassa missä löylytelläänkin.

Tämä Orvokin omakätisesti valmistama terassi valikoitui meidän kahvittelupaikaksi. Orvokki oli onnistunut kasvattamaan popcornitkin suuriksi ja tuuheiksi, toisin kuin minä, jonka popparien siemenet linnut söivät parempiin suihinsa jättäen jälkeensä vain mullalla sotketun terassin.

Vierasmökki on puutarhan reunassa. Kuvaa ottaessani en ollenkaan huomannut tuota köynnöstukea joka terassin reunassa näkyy. Nyt sen huomaan ja se taitaa olla ehkä sohvan selkänoja. Hienoa uusiokäyttöä!

Lähellä vierasmökkiä on vielä paikoillaan huussi, joka Orvokin suunnitelmien mukaan on pian siirtymässä historiaan, ainakin huussikäytössä, sillä uudelle huussille on jo paikka valittuna toisella puolella pihaa. Tässä vanhassa on aivan ihana katto, joka kuitenkin on jo todettu aika hataraksi ja voi pahimmillaan romahtaa sisällä istujan niskaan.

Voisin kuvitella, että Orvokki keksii tälle vanhalle jotain kivaa käyttöä jatkossakin.

Orvokin orvokit ovat vielä tähänkin aikaan kesästä hienoja.

Puutarhassa kasvaa myös omenapuita ja marjapensaita.

Kotiin lähtiessäni nappaan vielä portin pielessä kukkivista pikkuneilikoista ja mökistä kuvan. Kiitos Orvokki. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja ihana päästä tutustumaan paratiisiinne. Oikein mukavaa ja leppoisaa loppukesää teille!

JA OIKEIN HIENOA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE MUILLEKIN!

💗💗💗

Onko kesä jo lopussa, ota kantaa!

Tänään luin paikallislehdestä jutun joka olisi voinut olla mielipiteiltään itseni kirjoittama. Kirjoittaja (Amanda Fagerström, Nya Åland) kirjoitti nimittäin siitä, miten elokuuta pitäisi nykyistä enemmän pitää kesäkuukautena.

Ihan samoin ajattelen itsekin. Joka "syksy", eli heinä-elokuun vaihteessa viimeistään, alkaa sosiaalisessa mediassa, tv:ssä ja lehdissä kesän hyvästely, vaikka kesästä on vielä kolmannes jäljellä.

Olen sen ikäinen, että minun kouluaikanani kesäloma oli kolme kuukautta ja "syksy" tuli vasta ensimmäinen syyskuuta, eli silloin kun koulut alkoivat. Elokuu on useinkin helteinen ja kaunis, ja hämärtyvät illat ovat aivan ihania. 

Silloin kun kesäloma oli tuo kolme kuukautta, olivat tietenkin muut koululaisten lomat jonkin verran lyhyempiä. Mutta onko tosiaan tarpeellista että koululaiset saavat kahden viikon joululoman, niin kuin muistaakseni viime jouluna täällä? Nauttisivatko lapset enemmän siitä, että saisivat pidemmän kesäloman?

Ajat ovat muuttuneet ja nykyisin moni perhe matkaa eteläisiin maihin joulu-ja hiihtolomilla. Sellaisia matkoja ei minun lapsuudessani juurikaan tehty, joten lyhyempi loma riitti. Joten jos talveen tarvitaan noita pitkiä lomajaksoja, niin vielä jää ilmoille sellainen ajatus, että voisiko kesälomia myöhäistää. 

Nyt kun eletään vasta elokuun toista päivää, on jo esim. Maarianhaminan kävelykatu palautettu normaaliin pituuteensa, eli lyhennetty, ja monet kahvilat ovat jo kutistaneet aukioloaikojaan. 

Täällä Ahvenanmaalla nuo kesäkahvilat yleensä availevat vasta juhannuksesta, tai hiukan sen jälkeenkin ja kun ne nyt jo sulkevat oviaan, niin on kausi tosi lyhyt.

Ajattelisin, että kun mantereella koulut keväällä loppuvat useimmiten heti touko-kesäkuun vaihteessa, niin olisi sieltä tulevien matkailijoiden vuoksi hyvä avata kesäkahvilat ym. jo heti kesäkuun alussa.

Ja toisaalta, kun ulkomaiset turistit usein saapuvat vasta heinäkuun loppupuolella, niin heiltä jää kokematta monikin hieno paikka täällä kun monet paikat ovat jo kiinni, tai ainakin supistaneet aukiolojaan roimasti.

Kesä on lyhyt ja vielä lyhyemmältä se tuntuu kun elokuuta ei enää noteerata kesäkuukaudeksi, ainakaan ihan täysin.

Itse, nykyisin ikuisena lomailijana, olen ehkä väärä ihminen puhumaan siitä, miten työssä käymisestä huolimatta voisi kesästä vielä nauttia, mutta kukaanhan ei kai työskentele 24h vuorokaudesta? Vielä jää illat  ja viikonloput, tai vuorotyöläisilläkin kaikki vapaat, aikaa nauttia kesästä, joten pidetään elokuu vielä täytenä kesäkuukautena, niin syksy ja talvikin tuntuvat sitten hiukan lyhyemmiltä.

Mitä mieltä itse olet nykyisestä järjestelmästä? Onko hyvä, vai voisiko sitä jotenkin muuttaa?

MUKAVAA KESÄPÄIVÄÄ SINULLE!

💛💛💛

kuvat: Pixabay