Vanhuuden merkkejä

Tänään oli paljon asioita toimitettavana. Tai paljon ja paljon, mutta kun nykyään aika tahtoo mennä enimmäkseen kotipiirissä, niin nyt piti lähteä oikein kaupunkiin.

Ajoimme keväiseltä vaikuttavassa säässä kohti Maarianhaminaa. Aurinko paistoi. Koska tähän vuodenaikaan aurinko on aika matalalla, niin se paistoi suoraan silmiin kun kaupunkia kohti ajelimme, eikä aurinkoläpästä ollut minulle mitään apua, sillä kun olen niin lyhyt, niin läppä ei tule tarpeeksi alas jotta suojaisi silmiäni paisteelta. Onneksi minä en ollut kuskina. 

Enpä uskonut kun aikoinani ajokortin sain, että sen voimassaoloajan päättyminen tulisi näin pian. Silloin oli vuosi 1982 ja tuntui että vuoteen 2022, joka ajokortissani oli viimeinen voimassaolopäivämäärä, olisi ikuisuus. Herranen aika, siitä on kuitenkin jo neljäkymmentä vuotta!

Nyt tuli kuitenkin viranomaisen taholta ilmoitus, että ajokorttini olisi uudistettava, sillä täytän kohta tasavuosia. Ja vuosia on niin paljon, että saadakseni kortin uudistettua, näkökykyäni pitää tarkastella. Ei sentään vielä tarvinnut mennä lääkärin haastateltavaksi, vaan optikon suorittama näön tarkastus riitti.

Optikko suoritti perusteellisen tutkimuksen ja minä yritin parhaan kykyni mukaan tiirailla kirjaimia taululta, sekä lasien kanssa, että ilman. Sain hyväksytyt paperit, mutta nyt ajokorttiini tulee maininta, että ajaessani minun pitää käyttää silmälaseja. Niin olen tosin tehnyt jo vuosia, joten mitään uutta ei siinä asiassa ollut.

Kun nyt kerran optikkoliikkeessä olin, kyselin samalla silmälaseihin kiinnitettäviä "aurinkolaseja". Niitä olikin useampia malleja ja löysin omiin laseihini sopivat, jotka sitten ostin. En halunnut erillisiä aurinkolaseja, vaan tällaiset jotka kiinnitetään silmälasien päälle. Ne on helppo pitää laukussa mukana ja helppo myöskin tarpeen tullen laittaa paikoilleen. Kaupassa sanottiin., että saan kokeilla näitä nyt ja jos en ole tyytyväinen, niin voin tulla vaihtamaan. Silmälasieni nenätyynyt huomattiin myös hiukan kuluneiksi ja ne vaihdettiin samaan hintaan. 

Näkötarkastuksen jälkeen piti mennä otattamaan passikuvat. Se on aina yhtä piinaava toimitus, mutta kävi nopsasti ja niin kävelin kuvat laukussa poliisilaitokselle täyttämään ajokorttihakemuksen. Poliisilaitoksella joutui odottamaan eteistilassa, sillä sisälle otettiin vain yksi asiakas kerrallaan. Siellä kaikki hoitui kuitenkin sutjakkaasti. Uuden ajokortin saan hakea viikkoa ennen syntymäpäivääni.

Nyt kelpaa ajella aurinkoisemmallakin säällä kun uudet aurinkolasit suojaavat kirkkailta säteiltä. Ja taidan ruveta käyttämään niitä muutenkin. Nykyäänhän suositellaan käyttämään aurinkolaseja yleensäkin, ei vain ajaessa. 

AURINKOISIA TALVIPÄIVIÄ!

💛💛💛