Pentik-kynttilänjalka, Pentik-ljusstake

Paluu 70-luvulle! Tämä Anu Pentikin suunnittelema kynttilänjalka on ollut meillä lähes 50-vuotta. Sain sen läksiäislahjaksi ensimmäisestä työpaikastani. Silloin se oli hyvinkin moderni.

Tillbaka på 70-talet! Ljustaken, som är designad av Anu Pentik, har vi haft nästan femtio år. Den fick jag som gåva då jag slutade på min första arbetsplats. Den var mycket modern på den tiden.

Kynttilänjalka on ollut mökillämme ikkunan yläpuolella olevalla hyllyllä vuosikaudet. Siellä se on pölyttynyt eikä sitä ole juurikaan käytetty. Nyt tuotiin se kotiin.

Kynttilänjalassa oli alunperi keltaiset, aika lyhyet, muhkuraiset kynttilät. Ne on ajat sitten poltettu, enkä tiedä saako sellaisia enää mistään ostaakaan. Pitää kokeilla jos tavalliset valkoiset kruunukynttilät sopivat.

Kynttilänjalka on aika painava ja tosi käsintehdyn näköinen. Uskon että tällainen esine jakaa mieltymyksiä; joko siitä tykkää kovasti, tai sitten ei voi sietää.

Den har vi haft på stugan, på hyllan, ovanför ett fönster. Där har den samlat damm och har inte blivit mycket använd. Nu fick den komma hem till oss.

Då jag fick den, hade den gula, korta, grova ljus. Nu vet jag inte , om sådana finns att köpa ännu. Tänkte testa om vanliga vita skulle passa. Den är ganska tung och ser riktigt handgjord ut. Jag tror att man älskar den, eller avskyr den.

Kynttilöitä mahtuu tähän kahdessa rivissä, yhteensä kahdeksan. Voisi sopia joulupöytään tai pääsiäispöytään.

Det rymms åtta ljus i den. Kanske skulle den passa på jul-eller påskbordet.

Nyt laitoin kynttilänjalan olohuoneeseen, vitriinikaapin päälle.

               Jag placerade den ovanpå vitrinskåpet i vardagsrummet.

Anu Pentik (Eeva Anneli Pentikäinen) täyttää tänä vuonna 80 vuotta, mutta työskentelee yhä. Olisi kiva tietää mikä tämän kynttilänjalan nimi on. Löysin netistä saman tyylisiä, mutta väriltään ruskeita ja niiden nimi oli Kaamos. Tietääkö joku mikä tämän nimi on?

Kiitos Marjo vastauksesta. Kynttilänjalan nimi on Kaamoskivi.

Anu Pentik, som på riktigt heter Eeva Anneli Pentikäinen, fyller 80år i år, men jobbar fortvarande. Det skulle vara roligt att få veta vad denna ljustake heter. Hittade i nätet likadana, men bruna, och de hette "Kaamos". Men vet någon vad denna heter? 

Tack  Marjo för ditt svar, ljustaken heter Kaamoskivi.

💚💛💚

Mukavaa päivää!

Ha en bra dag!

                                          

 

Vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta - Årets två första månader

TAMMIKUU - JANUARI

Tammikuussa tuli talvi oikein tosissaan. Tai ainakin muutamaksi päiväksi. Sitten lumet taas sulivat. Koko alkuvuosi on ollut yhtä vaihtelua sään suhteen. 

Yhtenä päivänä kävimme Bomarsundissa. Bomarsundiin on rakentumassa Bomarsundin vierailukeskus, jonka pitäisi olla valmis tulevana kesänä.

Vierashuoneemme muutettiin minun makuuhuoneekseni, mutta kun yövieraita saamme, niin he saavat yöpyä täällä ja minä palaan toiseen makuuhuoneeseemme. 

Mökillä oli vielä kovin talvista, vaikka aurinko jo lämmittikin.

I januari blev det vinter på riktigt. Eller, vi hade vinter några dagar.

En dag åkte vi till Bomarsund. Där byggs det Bomarsunds besökscentrum, som planeras vara färdig till sommaren. 

Vårt gåstrum blev mitt sovrum. Men om vi får nattgäster, sover jag i  vårt andra sovrum.

Det var vinter på stugan ännu, men solen värmde redan.

HELMIKUU - FEBRUARI

J täytti vuosia ja ostin ruusuja juhlan kunniaksi. 

Kesähuoneessa oli jo keväisen näköistä, mutta lämmintä ei kuitenkaan vielä. En malta odottaa lämpimämpiä ilmoja, niin että voimme ruveta oleskelemaan kesähuoneessa.

Poikkesimme Merikorttelissa katsomassa valaistuja kohteita. Näyttely oli pieni pettymys, sillä olin odottanut paljon enemmän.

Helmikuussa saatiin lisää lunta ja nyt ollaan saatu olla lumitöissä ihan tarpeeksi, joten lumen määrä tuntuu riittävältä.

J fyllde år och jag köpte rosor till honom.

I uterummet såg det ut som om  det var vår, men varmt var det dock inte. Jag kan nästan inte vänta, tills det blir varmare ,så att vi kan börja sitta där.

En kväll åkte vi till stan och tittade på olika belysningar i Sjökvarteret. Jag blev lite besviken, för jag hade väntat ,att det skulle vara mera att se.

Vi har fått mycket snö i februari och nu tycker jag att det börjar räcka.

💙💙💙

Vihdoinkin kotona - Äntligen hemma

Jotta välttyisin ihan samoista kävelyreiteistä, ajoin J:n kyydissä jonkin matkaa kylämme ulkopuolelle, Ämnäsiin ja jäin siellä pois kyydistä jatkaakseni kävellen kotiin päin. J jatkoi matkaansa kaupunkiin päin. Jalkakäytävä oli hyvin aurattu lumesta ja paikoin jo ihan sula. Ja aurinkokin pilkisteli pilvien raoista. Kelpasi täällä kävellä.

Ibland tröttnar man på de vanliga rutter då man ska ta en promenad. J var på väg till stan, och jag passade på och åkte med honom till Ämnäs. Där steg ja av och vände hemåt. Det var fint plogat på gångbanan och jag njöt av det fina vädret.

En tykkää ollenkaan olla kuvissa, mutta nyt tuntui siltä että selfie olisi paikallaan. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kuulokkeet korvissa olin kävelyllä. Halusin kokeilla miten sujuu kirjan kuunteleminen ulkona kävellessä. Ja hyvinhän se sujui. Kuulokkeista huolimatta kuulin kuitenkin liikenteen äänet, joten mitään vaaraa ei kuuntelemisesta ollut.

Det händer inte ofta att jag tar en selfie, men nu kändes det rätt. Det var nämligen första gången jag tog en promenad och samtidigt lyssnade på en ljudbok. Det gick bra och trots hörlurarna, hörde jag ändå trafiken, så det var ingen fara med det.

Ohitin Godbyn vanhan koulun. Tässä ovat meidänkin tytöt koulutiensä ala-asteen käyneet. Kuvan oikeassa reunassa näkyy matalampi rakennus, jossa tänä päivänä toimii retkeilymaja. Tästä on enää muutama sata metriä Godbyn keskustaan.

Jag gick förbi Godbys gamla skola. Den var våra flickors lågstaddieskola. På höger i bilden syns en lägre byggnad där idag finns ett vandrarhem. Härifrån är det bara några hundra meter till Godby centrum.

Melkein koulua vastapäätä, tien toisella puolella, näkyy rakennus, jossa Ahvenanmaan sinappia valmistetaan. 

Mittemot skolan, på andra sidan av vägen, syns huset där det tillverkas Ålands senap.

Nyt näkyy jo Godbyn keskusta. Ei ehkä ihan Ahvenanmaan kaunein kylä, mutta kaikin puolin toimiva. Meillä on täällä koulu, päiväkoti, kirjasto, eläinlääkäriasema, pari pizzeriaa, kaksi markettia, apteekki, pankki, nuorisotalo, vanhusten palvelutalo, pari jalkahoitolaa, uimahalli, kuntosali, kirppari, kaksi bensa-asemaa, kahvila, posti, retkeilymaja... Vielä muistin, että onhan meillä kaksi kampaamoa, joogastudio, terveyskeskus, neuvola, hammaslääkäri, grillikioski ja hampurilaiskioski ja kansalaisopiston kudontapaikka.

Nu synns redan Godby centrum. Godby kanske inte är den vackraste byn på Åland, men vi har allt som behövs. Vi har skola, daghem, bibliotek, veterinär, pizzerior, två matvaruaffärer, apotek, bank, ungdomsgård, servicehus, fotvårdare, simhall, idrottshall, loppis, två bensinmackor, kafeteria, post, vandrarhem... Kom på ännu att vi har också två frisörsalonger, yogastudio, hälsocentral, rådgivning, tandläkare, grillkiosk, och hamburgerkiosk och medborgarinstitutets vävsal.

Bussi oli pysähtynyt pysäkille ja pakko oli ottaa kuva somasta metsätähdestä bussin kyljessä.

Bussen stod på hållplatsen och jag måste fota den söta lilla blomman.

Näyttää siltä, että joku on halunnut testata lumikelkalla ajoa tien vieressä. Eipä taida useinkaan sellaista mahdollisuutta olla täällä.

Det ser ut som någon har testat köra snöskoter bredvid vägen. Det finns inte ofta såna tillfällen här.

Poikien rakentama maja on kestänyt hyvin tuulia ja tuiskuja. Lippukin on vielä paikoillaan.

Kojan, som pojkar har byggt, står kvar efter alla snöstormar, och också flaggan finns kvar.

Oikaisen polun kautta kotiin. Moni muukin on tainnut tätä polkua käyttää.

         Jag går hem längs en stig. Ser ut som många andra också har gått här.

Vilkaisen vielä kotimme suuntaan, niin kuin aina tässä kohtaa teen. Siellä, ihan rakennuksen vasemmassa kulmassa on meidän kotimme. 

Tittar till vänster, som jag alltid gör här. Där till vänstra hörnet av huset ,finns vårt hem.

Vihdoinkin kotona <3
Äntligen hemma <3

"Ilmastonmuutos"

Kevättunnelmat vaihtuivat hetkessä talvimyrskyisiin tunnelmiin. Pari, kolme päivää on saatu lunta ja tuulen tuiverrusta ihan riittävästi.

En toki valita lumen määrästä, sillä meillähän oli maa jo jokseenkin lumeton vielä pari päivää sitten. Kun on kuultu ja nähty uutisissa mantereella saaduista lumimääristä, niin ei oikein kehtaa valittaa meille tulleesta lumesta.

Ja mikä sen parempaa, kuin että tännekin saatiin lunta koululaisten hiihtolomaksi, niin lapset pääsevät nauttimaan talven riemuista.

Talomme sijaitsee aika tuulisella paikalla ja niinpä lumi on paikoitellen kinostunut korkeiksi kasoiksi ja toisissa paikoissa on melkein paljasta. Koskahan mahtavat kevätkukat pilkistää maasta kun nyt ovat lumikasan alla?

Eilen kävi traktori auraamassa taloyhtiön parkkipaikan ja siihen ei yön aikana ollut lunta tullut juuri nimeksikään, mutta asuntoihin johtavat käytävät olivat lumen peitossa.

Aamukahvia juodessamme J sanoi minulle, että ei meillä ole kiirettä mennä lumitöihin, että voimme mennä vaikka joskus kymmenen aikaan.

Teki mieli melkein naurahtaa, kun tiedän miten vaikeaa hänelle on olla tarttumatta toimeen viipymättä kun jotain pitää tehdä. Ajattelin, että saas nähdä...

No, taisi kulua viisitoista minuuttia ja niin hän rupesi vetämään ulkovaatteita päälleen lähteäkseen lumitöihin. Ja minä tietysti perässä, ettei hän itseään ihan väsyttäisi. Eikä siinä kauan mennyt kun oltiin käytävät putsattu lumesta. Vähän vaille kahdeksan oli lumityöt tältä erää tehty.

Meillä on tapana luoda pikkuinen polku pihalta nurmikon yli postilaatikoille. Tietä pitkin tietysti pääsee postinsa hakemaan, mutta kun kaikki kuitenkin oikaisevat tästä, niin yhtä hyvin siihen voi tehdä polun.

Nyt ei niin väliä olisi uudesta lumesta. Tällä pärjätään jonkin aikaa.  Ajokelistä on ennustettu tosi huonoa täksikin päiväksi, joten varovaisuutta liikenteessä tarvitaan. Kun koko maisema on yhtä valkoista peitettä, niin on vaikeaa hahmottaa missä tien reuna loppuu ja alkaa oja. Sen sai kokea naapurimme eilisellä kauppareissullaan kun ajautui ojaan, eikä saanut autoa omin neuvoin pois. Onneksi toisella naapurillamme on iso nelivetoinen auto ja hän auttoi auton ylös ojasta.

Huom! Olen päättänyt kirjoittaa kirja-arvosteluni tästä lähtien uuteen

Kirjatoukan blogiini. Tästä pääset kurkkaamaan sinne. Tervetuloa!

MUKAVAA PÄIVÄÄ JA LIIKKUKAA VAROVASTI!

💙💙💙

Vähemmän on enemmän, vai onko?

Lehdessä kerrottiin että Maarianhaminassa on jonkinlainen "Valoshow" ja päätettiin itsekin mennä paikan päälle katsomaan. Ajellessamme sinne kuvittelin mielessäni, että siellä on kansaa aivan tungoksiin asti. Tämä valojuttu on tarjolla muutaman päivän ajan ja se liittyy Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlallisuuksiin. 

Lähestyessämme Merikorttelia, viereiselle kadulle ei näkynyt minkäänlaista ylimääräistä valaistusta joka olisi kertonut meneillä olevasta valo-jutusta. Paikoitimme auton pysäköintialueelle, jossa oli meidän lisäksemme ainoastaan yksi auto.

Hiljaisuus alueen ympärillä oli rikkumaton. Mielessäni kävi kaikki blogiystävieni blogeissa näkemäni hienot ja yltäkylläiset valonäyttelyt ja pettymys iski pahasti. Olimmeko ajaneet tänne näiden vaivaisten valaistujen kohteiden takia. Matka ei onneksi ollut pitkä, vain viisitoista kilometriä, mutta odotin kyllä jotain suurempaa ja näyttävämpää.

Kaksistaan saimme kävellä alueella ja pimeyden keskellä oli vaikea liikkua, kun muutaman valaistun kohteen lisäksi ympärillä oli vain pimeyttä. 

Kiersimme alueen noin kymmenessä minuutissa ja palasimme pettyneinä autolle.

Kuvaamatta jäi kauniisti valaistu risteilylaiva, sillä en päässyt tai paremminkin uskaltanut pimeässä mennä läheiselle laiturille kuvaa ottamaan.

Albanus-laiva on paketoitu talven ajaksi, mutta mastot sentään oli valaistu hienosti.

Ajaessamme pois alueelta huomasin että ainakin yksi valoteos oli meiltä jäänyt näkemättä, sillä pimeässä ei huomattu miten sen luokse olisi päästy, ja että sellainen yleensä oli olemassa. Jos en olisi vilkaissut sivulleni ajaessamme alueen viereistä katua poispäin näyttelyalueelta, en tietäisi vieläkään, että alueella oli mahdollisesti vielä jotain katsottavaa. Minkäänlaista viittaa siitä että valoteoksia olisi ollut vielä useampiakin emme nähneet, joten nyt jäi ehkä joku teos näkemättä.

Pitäisi kai ymmärtää, että kun pikkukaupungissa järjestetään jotain tapahtumaa, niin ei voi odottaa suuruudeltaan samaa kuin isommissa kaupungeissa. Välillä vaan unohdan sen  kun suurin odotuksin menen jotain vastaavaa katsomaan ja sitten pettymys on suuri kun joutuu toteamaan, että oliko tämä tässä?!

💜💜💜

Nämä 4 kuuluvat jokaiseen aamuuni

Aamun neljä tärkeää rutiinia:

1. Iso mukillinen kahvia. Tämä onkin päivän ainoa "oikea" kahvimukillinen, sillä jos kahvia vielä päivän aikana juon, niin se on hyvien unien mahdollistamisen vuoksi kofeiinitonta. Tosin sekin maistuu yhtä hyvältä kuin tämä "oikea". Kahvin lisäksi jokaiseen aamuuni kuuluu kaksi viipaletta ruisleipää lisukkeineen. Vitamiinipillerit ja verenpainelääke kuuluvat myös aamuihini.

Aamupalaa nauttiessani luen jotain lehteä, yleensä sisustuslehteä. Niitä minulla on säästössä useammalta vuodelta ja jotkut osaan jo melkein ulkoa, kun niin usein niitä aamuhetkissäni olen selaillut.

2. Ylen aamu-tv-lähetys. Sitä katson kahvinjuonnin ja lehden selailun ohessa ja kuuntelen päivän tärkeimmät uutiset. Ja katson nimenomaan TV 1 aamulähetystä, en koskaan kolmosen. Kolmosessa jatkuvasti tulevat mainokset ovat sen verran raivostuttavia, että jätän suosiolla heidän uutislähetyksensäkin väliin.

3. Paikallislehti. Lehden vuoro tulee aamupalan jälkeen ja meille se tulee digitaalisena. Paperilehti toki olisi kivampi lukea ja se tulisi katsottua perusteellisemmin, mutta kun se kannetaan laatikkoon vasta päiväpostin kanssa, niin mieluummin otamme tämän nettiversion joka on luettavissa heti aamutuimaan. Lehden läpikäymiseen ei montaa minuuttia mene.

4. Mahjong-peli. Pelin aika on lehden jälkeen. Tässä pelissä tulee joka päivä viisi uutta peliä ja sitä en jätä koskaan väliin. Se onkin ainoa peli jota tietokoneella pelaan.

Sitten seuraa somen selailu ja blogikommentteihin vastaaminen. 

Kun töihin ei tarvitse kiirehtiä, niin näihin aamujuttuihin vierähtää aikaa. Mutta silloinkin kun vielä kävin töissä, niin aika samoilla aamurutiineilla menin, nousin vaan aikaisemmin. 

Tänään piti hiukan vauhdilla nämä käydä läpi, sillä tv:stä alkoi jännä talviurheilupäivä, jota tietysti pitää seurata, vaikka jännitys tekee olon välillä melkein sietämättömäksi.

Tykkään koikkelehtia yöpaidassa ja usein teenkin muut aamutoimet vasta kun kello jo lähentelee puoltapäivää. Muistan kun nuorena tyttönä, lähettinä ollessani, vein kiireellisen kirjeen kaupunkimme johtohenkilön kotiin. Hänen vaimonsa tuli avaamaan oven aamutakissa puolilta päivin. Hämmästyin sitä että joku ei ole pukenut päällensä vielä siihen aikaan. Mutta nyt ymmärrän sen ihan hyvin!

LEPPOISAA PÄIVÄÄ!

☺☺☺

Viiden päivän takuu

Näin pitkälle helmikuuhun päästiin ennen kuin ostin kevään ensimmäiset tulppaanit. 

Suositellaan , että tulppaaneista poistetaan ensin sentti, pari pituudesta ja sitten ne laitetaan kylmään veteen noin tunniksi, ja niin tein. Jätin suojakääreen vielä tässä vaiheessa paikoilleen, sillä sen pitäisi auttaa tulppaaneja pysymään suorina. 

Ilokseni löysin jo hiukan pajunkissoja tien varrelta, ja taitoin niitä muutaman oksan, saadakseni hiukan lisäkoristelua tulppaanien joukkoon.

Eilen ostettaessa kukat olivat vielä ihan nuppusia, mutta tänään ovat jo jonkin verran auenneet. Ihmettelin kukkien suojakääreessä ollutta tekstiä viiden päivän takuusta. Varmaan niiden säilyvyyden pituus johtuu aika paljon siitä miten pian pakkauksen jälkeen ne on kaupasta ostettu.

Enpä muista koska meillä on viimeksi leikkokukkia ollut, joskus syksyllä kai. Ei niitä tule usein ostettua.

Tänään aloitin myös jokakeväisen allergialääkkeen käytön. Nenä oli ollut tukkoinen jo muutaman päivän ja silmien kutina ja aivastukset antoivat viitteitä siitä että oireilu on jo näin aikaisin alkanut.

Penkkiurheilua on harrastettu tiiviisti ja välillä on iloittu menestyksistä ja välillä sitten taas ei. Vaikka ilmat ovatkin olleet täällä meillä keväiset, niin tänään sai taas tehdä hiukan lumitöitä. Maahan oli tullut parin sentin märkä lumikerros.


Mites siellä teillä?

💙💙💙