Uusia näkymiä ja keksintöjä

Eilen oli hieno aurinkoinen, mutta mahdottoman puuskatuulinen päivä. Lähdimme Maarianhaminaan hiukan kävelemään ja kuvailemaan. Päädyimme Maarianhaminan keskustassa, Itäsataman lähellä olevalle Lilla Holmenille.

Saarelle johtaa hieno uusi silta johon kuljetaan kivan portin kautta. Tätä uutta siltaa emme olleet aiemmin nähneet. Se oli kyllä hieno ja niin jykevä että kestää vaikka norsun painon. Norsuja täällä ei kuitenkaan paljoa kuljeskele, mutta muita eläimiä kyllä. Ainakin ennen. Mutta korona, vai oliko lintuinfluenssaepidemia aiheutti sen että saarella aiemmin vapaana kulkeneet riikinkukot ovat nyt poissa. Emme poikenneet katsomaan onko lintutalossa vielä lintuja, mutta kovin hiljaiselta kaikki vaikutti.

Eväsretkeilijöitä ei näin syksyn tullen näkynyt, mutta kesäisin saari on suosittu koko perheen paikka, onhan täällä uimaranta leikkipaikkoineen ja kaunista luontoa. Nytkin tuli vastaan koiran ulkoiluttajia ja muita kävelijöitä. Saarelle ei autolla saa ajakaan, joten turvallista siellä on pienempienkin juoksennella.

Ihailin tätä kaunista paviljonkia, joka itse asiassa on ihan uusi. Se on rakennettu ihan samanlaiseksi kuin paikalla aiemmin ollut paviljonki. Jos ei tietäisi että tämä on uusi, niin luulisi että se on sama mikä ennenkin. Kurkistin sinne sisään ja siellä olivat tuolit ja pöydät pinossa. Kesällä siinä toimi kesäkahvila.

Jäätelökioski on jätetty paikoilleen talveksi. Huomio kiinnittyi tietysti ensimmäiseksi suomenkielisiin teksteihin. Niitä ei täällä juurikaan näe. Ihme että ovat saaneet olla paikoillaan. Minetti-merkkisestä jäätelöstä en ole ennen kuullutkaan. 

Piti ihan googlailla tuota Minettiä ja googlailun tuloksena luin että tuon jäätelöfirman johtoporras oli toiminut epärehellisesti ja taisi firma ollut sittemmin tehnyt konkurssin. Tämä koju on varmaan ostettu konkurssipesästä.

Kaikenlaisia uusia, tai ainakin minulle uusia, juttuja on tänne ilmestynyt. Mm. tällaisesta lilasta laatikosta löytyy erilaisia ulkopelejä. Sen luukut olisi varmasti saanut avattua lataamalla kuvassa olevan appin, mutta en ruvennut kokeilemaan sen toimivuutta. Kiva idea kuitenkin. 

Jonkinlainen älyroskis, joka puristaa jätteet niin tiiviiksi että roskikseen mahtuu lähes kymmenkertainen määrä tavalliseen roskikseen verrattuna. Ja mikä parasta, se hälyttää kun se pitää tyhjentää. Vaikuttaa hienolta keksinnöltä, eikä sen viereltä löytynyt yhtäkään roskaa, joten taitaa innostaa ihmiset myös käyttämään sitä.

Tämä pitkä laituri johtaa suoraan mereen jossa voi uida paitsi kesällä, niin myös pulahtaa avantoon talvella.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä sillan jykeviä puuosia. Kaiteiden päälle on viritetty rautalanka jonka tarkoitus on ilmeisesti estää lintujen istuminen ja tahraaminen kaiteilla.

Tätäkään en ollut aikaisemmin nähnyt. Lilla Holmenin viereen on rakennettu hieno lampi ja sen ympärillä on useita eri istuskelupaikkoja. 

Olipa kiva kierros Maarianhaminassa. Ihan liian harvoin tulee täällä liikuttua ja silloinkin yleensä kuljeskelen samoja paria katuja pitkin. 

Tähän kävelyyn minut innosti se että etsin kuvauskohteita seuraavaan kuukauden kuvahaasteeseen. Löysinkin kuvattavaa, mutta haasteen aiheen ja kuvat näytän vasta 1.11. Siihenkään ei ole enää kuin parisen viikkoa. Huh, miten aika rientää.

Hienoa päivää!

💛💛💛

Kauneutta ja historiaa seinällä

Maarianhaminan kaupunginkirjastossa huomioni vie usein tämä kaunis seinän kokoinen taideteos. Niin kävi nytkin kun istuin selailemassa lehtiä.

Lähempää katsoessa siinä näkyy vuosilukuja ja kirjailijoiden nimiä. Teos on eräänlainen kirjallisuushistorian aika-akseli. Teos on Nimeltään Alfa Beta ja se on suurin julkinen taideteos Ahvenanmaalla ja sen materiaaleina on käytetty keramiikkaa, terästä, luonnon kiviä ja betonia.

Teoksessa soliseva vesi ja veteen heijastuva valo vie ajatukset Ahvenanmaan saaristomaisemiin.

Tämän teoksen tekijä on ahvenanmaalainen taiteilija Peter Winquist, s. 1941. Hän on syntynyt Tenholassa, viettänyt lapsuutensa Ahvenanmaalla. Välillä hän on asunut muualla, mutta muutti takaisin Ahvenanmaalle v. 1988 ja asuu nykyisin Eckerössä.

Lukuisien muiden kirjailijoiden joukossa näin ainakin Sillanpään ja Topeliuksen. Varmaan muitakin suomalaisia seinältä löytyy. Mietin sitä että kun seinällä on paljon tyhjiä laattoja, niin onkohan tarkoitus että sinne voi jälkeenpäin lisäillä uusia nimiä?

Tämän kauniin teoksen myötä toivotan kaikille OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

💙💛💚💜

Oletko nähnyt tämän kohteen laivan ikkunasta?

Tänään pääsin käymään paikassa johon en ennen ole tullut menneeksi. Tai sanotaan että en venepelkoni vuoksi ole halunnut sinne menemistä ajatellakaan.

Paikka on nimeltään Kobba Klintar ja se sijaitsee Maarianhaminan edustalla. Monille tämä paikka on tullut tutuksi matkustettaessa Maarianhaminasta Turkuun tai Tukholmaan, sillä laivat kulkevat aivan sen vierestä.

Kobba Klintar on vanha luotsiasema joka oli toiminnassa v. 1862-1972. Marhällanin majakka on Kobba Klintarin lähellä. 

Tänään oli menossa  purjehduskilpailu ja veneitä oli liikkeella runsaasti.

Päärakennuksen parvekkeella tähyilee luotsipatsas merelle.

Tämä tyyppi taitaa lähteä uimareissulle.

Tämä taas värjöttelee viluissaan kannon nokassa. Nyt kun kuvaa katson, niin tuli mieleen että onkohan noin iso puu voinut tällä karulla luodolla kasvaa, vai onko se taiteilijan tälle linnulle tekemä? Yhtään elävää puuta ei ainakaan enää täällä näkynyt.

Alueella on huonompijalkaisenkin helppo liikkua sillä joka paikkaan vie puurakenteinen polku.

Kobba Klintarilla on myös pooki, jota nykyään voi varata erilaisille tapahtumille ja juhlille. 

Kesällä kahvilasta voi ostaa pikkupurtavaa ja juomista. Lähistöllä on lukuisia pöytäryhmiä. Kaikkein kivoimmalta mielestäni tuntuisi tulla kauniina kesäpäivänä tänne piknikille. Kallioilta löytää jokainen varmasti mieleisenä paikan.

Ruotsinlaivat sivuuttavat paikan ihan läheltä.

Miten tänne pääsee? Tänne voi tulla omalla veneellä, tai jos sitä mahdollisuutta ei ole, niin tänne pääsee venetaksilla. Meitä oli kymmenen hengen porukka ja edestakainen matka maksoi 10€ hengeltä.

Nyt kun yhden kerran olen tänne uskaltautunut, niin ehdottomasti haluan joskus tulla uudestaan, ja mieluiten peilityynenä päivänä. Nytkään ei ihan kovatuulinen keli ollut onneksi, mutta en voi sanoa venematkasta nauttineeni. Mutta päämäärä korvasi kaiken moninkertaisesti.

Oletko sinä laivasta bongannut tämän kohteen? Siellä seisoo myös "taiteilija" maalaustelineineen vuoden ympäri, mutta hänestä ei nyt tullut kuvaa otettua.

OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙

Kesän suurin tapahtuma Ahvenanmaalla

Tulevana kesänä saapuvat suuret purjelaivat taas pitkän tauon jälkeen Maarianhaminaan kun järjestetään The Tall Chips Races. Viimeksi Maarianhamina oli mukana yhtenä etappisatamana v. 1988.

Laivat saapuvat Maarianhaminan länsisatamaan ja ovat siellä nähtävinä 24.7-27.7.

Paljon muutakin ohjelmaa tapahtumaan liittyy ja kaikki tapahtumat ovat Maarianhaminan keskustassa n. 1 kilometrin säteellä.

Maarianhaminaan saapuu aluksia isoista pienempiin. Kilpailun sääntöjen mukaan laivojen miehistöstä on vähintään puolet oltava 15-25-vuotiaita.

Klikkaamalla TÄSTÄ pääset katsomaan minkälaisia laivoja Maarianhaminaan on tulossa. Postauksen kuva on myös sieltä.

Tämän vuotisen isojen purjelaivojen etappisatamat ovat:

Klaipeda, Liettua 27.6-30.6

Helsinki 4.7-7.7

Tallinna 11.7-14.7

Turku 18.7-21.7

Maarianhamina 24.7-27.7

Szczecin, Puola 2.8-5.8

Kiinnostuitko? TÄÄLTÄ voit varata matkan, hotelliyöpymisen ym. ja näet mitä kaikkea muuta Ahvenanmaalla tapahtuu kesällä 2024. Googlaamalla The Tall Ship Races 2024 löydät paljon mielenkiintoista luettavaa tapahtumasta.

Tervetuloa Maarianhaminaan, ehkä tapaamme!

💙💙💙

Tämän päivän kortit nähtävänä toisessa blogissani!

Vuoden ensimmäinen piknik!

Saatiin vihdoin aurinkoinen päivä tänne meillekin! Mantereella on hienoista päivistä saatu jo nauttia jonkin aikaa, mutta meille se hienoin päivä taisi tulla tänään.

Niinpä lähdimmekin vuoden ensimmäiselle piknikille Simskälaan, jossa käymme vähintään kerran vuodessa. Täältä voit lukea aikaisemman postauksen aiheesta. Pelkäsin hiukan että rannalla, jossa tapaamme käydä, olisi vaikka lunta tai jäätä vielä. Mutta pelko oli turha. sillä kalliot ja rantahiekka olivat paljaina eikä merelläkään enää jäätä näkynyt.

Päivä oli melkein tuuleton, ainakin kun etsi sen vähätuulisemman paikan. 

Piknikillä kun olimme, niin kaikilla oli eväät mukana ja kyllä maistuikin kaikki hyvältä raikkaassa ulkoilmassa ja auringonpaisteessa. Olimme saaneet mukaamme molemmat tyttäremme ja kaksi nuorinta lapsenlasta.

Kaikki olivat iloisella tuulella ja kuljimme rantakallioilla ja ympäristössä maisemia ihaillen. 

Rantavajan seinällä on kuivunut hylkeennahka, joka taitaa olla sama jonka siinä näin jo pari vuotta sitten. 

Tämä vene ei ainakaan helpolla päädy tuulen riepoteltavaksi kun on narulla puunoksaan kiinnitetty. Varmaan tällä paikalla voivat tuulet yltyäkin joskus sellaisiksi että vene helposti lentäisi johonkin muualle tuulen voimasta.

Joissain paikoissa oli vielä lunta ja aurauskepitkin olivat vielä paikoillaan.

Lapsenlapsi uskotteli meille että mönjä jota hän käsissään pyöritteli on koirankakkaa, mutta ei sentään onneksi ollut, vaan oli jotain meriheinää.

Päivä oli ihan täydellinen ja sen tulemme muistamaan yhtenä kevään mukavimmista päivistä.

Kotimatkalla laskin että kotoa tänne Simskälaan matkatessamme olimme ylittäneet viisi siltaa ja ajaneet kahdella lossilla. Olimme reissussa kolmisen tuntia ja kotiin päästyä oli olo aika raukea kun ulkoilmassa olimme aikaa viettäneet pitkän tovin.

IHANA PÄIVÄ, IHANA SEURA! 💛