KELLOT KILKATTI JA KALKATTI

KESÄKUU

Kesäkuu meni menojaan jo viikko sitten ja melkein unohtui kuukausikollaasin tekeminen. 

Mennyt kesäkuu taisikin olla kaikkien aikojen lämpimimpiä kesäkuita. Hellepäiviä oli yli kaksikymmentä ja korkeimmillaan lämpötila nousi 33,5 asteeseen. Mutta jos saatiinkiin hellettä, niin sadepäiviä ei pahemmin kertynyt, ainakaan täällä Lounais-Suomessa. 

Uskomattomalta tuo pitkäaikainen hellejakso tuntui kun jo aamulla lämpömittari saattoi näyttää kahtakymmentä astetta.

Lämpö sai aikaan todellisen kasvu-ja kukkimisryöpyn luonnossa ja kiertelimmekin monissa paikoissa patikoimassa.

Yhdellä patikointiretkellämme, Getan Höckböleen, rupesi metsästä yllättäen kuulumaan kalkatusta ja kilinää. Ääni voimistui ja pian kuului jo töminääkin. Alueelle saapuessamme olimme ylittäneet aidan yli menevät rappuset ja niiden vieressä olevassa kyltissä kerrottiin että alueella laiduntaa eläimiä.

Tälläisia kylttejä näkee usein patikointireiteillä, mutta harvoin niitä eläimiä kuitenkaan näkyy. Mutta nyt tuo kalkatus vaan voimistui ja kohta näimme lampaita jotka lähestyivät meitä. Ja niiden perässä tulla jolkutteli muutama lehmä. Koska hiukan pelkään lehmiä, niin ainakin minun silmissäni ne näyttivät valtavan kokoisilta. Katselin ympärilleni löytääkseni piilopaikan tai turvapaikan jos lehmät tulevat puskemaan meitä. Kello kilkatti yhden lehmän kaulassa ja olin jo valmis luopumaan ajatuksesta nauttia rauhallinen piknik läheisellä rannalla.

Yhtäkkiä kuitenkin yksi lampaista kääntyi pois päin meistä ja muut lampaat, sekä lehmät seurasivat sitä juoksujalkaa. Kello vaan kumahteli sen yhden lehmän kaulalla.

Pääsimme kuin pääsimmekin rantaan kahville ja maisemia ihailemaan.

Pois lähtiessämme emme onneksi enää noita petoja tavanneet. Mutta lehmänkellon pelottavan kumahtelun muistan varmaan ikuisesti!

💜💜💜

AHVENANMAAN VINKKI 1/2020

Aamu oli tosi kaunis ja se sai meidät lähtemään luontoon ja vuoden ensimmäiselle piknikille. Suuntanamme oli Herröskatan, joka on luonnonsuojelualue, Lemlandin kunnassa, n. 40km Maarianhaminasta.

Herröskatanilla on lyhyt vaellusreitti n. 1,6km, helppokulkuisessa maastossa.

Autojen pysäköintipaikka on alueen ulkopuolella, ja siitä  kävellään jonkin matkaa tietä pitkin, kunnes saavutaan pienelle hiekkarannalle. Jos on vaikeuksia liikkumisen kanssa niin autolla voi jatkaa vielä pysäköintipaikalta eteenpäinkin, kunnes saavutaan rantaan.  Invapaikoitus löytyy ihan tämän pikkuisen hiekkarannan vierestä. Tosin alueella ei muuten taida päästä kovin laajalle pyörätuolilla liikkumaan, mutta rannalle katselemaan ohikulkevia laivoja ainakin pääsee.

Ja grillipaikka on myös tässä. Pöytä ja penkit grillin vieressä mahdollistavat aterioinnin hienossa paikassa ihan rannassa. Grillauspaikkoja löytyy alueelta muualtakin ja ne on merkitty pysäköintipaikan vieressä olevalle taululle.

Siisti huussi on  invaparkkipaikan ja grillausalueen läheisyydessä.

Satuimme paikalle juuri kun Amorella meni ohitse matkalla Maarianhaminaan. Aurinko lämmitti mukavasti ja sai veden kimaltamaan niin että silmiä häikäisi.

Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran olimme täällä käyneet, olemme usein laivalla kotiinpäin tullessa katselleet ikkunasta koska tämä niemenkärki näkyy. Niemenkärjen maamerkkinä näkyy lintutorni. Ja kun se näkyy, niin siitä kestää noin tunnin verran että ollaan perillä Maarianhaminassa.

Viime käyntimme jälkeen tänne on ilmestynyt hieno puusilta jota pitkin piti tietenkin kokeilla mennä, vaikka toistakin kautta rantaan lintutornin luokse olisi päässyt.

Tuulensuojassa auringonpaisteessa oli tosi lämmintä, mutta rantaa lähestyessä tuuli ja sen mahtava humina kuuluivat ja olo alkoikin heti tuntua viileämmältä.

Siellä lintutorni jo näkyykin. Olen tainnut joskus kiivetä sinne ylös, mutta nyt ei enää moinen houkuttele. Upeat maisemat sieltä avautuu.

Ihailin harmaita kallioita ja vihreitä havupuita ja pensaita, jotka kesällä tarjoavat monia rauhallisia ja tuulensuojaisia paikkoja auringonpalvojille tai luonnonystäville. Kalliot saattavat näin talvella, tai sateen jälkeen olla hyvinkin liukkaita joten hiukan varovainen kannattaa niillä hypellessä olla.

Lintutornin rappusille oli laitettu lappunen jossa sanottiin torniin kiipeämisen tapahtuvan omalla riskillä. Puiset rappuset voivatkin olla liukkaita talvella, mutta nyt sitä vaaraa ei varmaan ollut. En lähtenyt kokeilemaan. Mutta eräs toinen lähti, tietenkin. Tuli sentään ehjänä alas.

Emme kävelleet kaikkia polkuja täällä, mutta mukavan kävelylenkin kuitenkin teimme. Kun tulimme takaisin auton luo, joimme pystykahvit auringossa. Kesällä olisimme ottaneet eväskorin mukaamme rantaan ja istuneet kalliolla näkymistä nauttien. Täällä parkkipaikalla näkymänä oli vain korkeat puupinot, joita kaikkia ei vieläkään ole saatu korjattua pois vaikka ennätysmyrskystä on jo yli vuosi.

Mieli oli hyvä kun tuli lähdettyä ulos luontoon. Ei tarvita sen ihmeempiä elämyksiä, sillä luonnossa liikkuminen itsessään on jo mahtava elämys ja tyytyväisyyden tuoja, vai kuinka?

💚💚💚 

OLETKO KÄYNYT NÄISSÄ?

Viikko sitten tein postauksen jossa kysyin lukijoilta vinkkejä siihen mihin vierailijan kannattaisi heidän kotipaikoillaan tutustua.

Kivoja kohteita ehdotittekin ja nyt ajattelin esitellä noita kohteita ja linkkien kautta pääset halutessasi tutustumaan vihjeiden antajien blogeihin.

Ruusu-unelmia ja villasukkia-blogin Tarja täällä näyttäisi vierailijalle

- HOSSAN KANSALLISPUISTON
-VUOKATIN VAARAT SOTKAMOSSA
- HEPOKÖNKÄÄN PUOLANGALTA

Tarjan kotiseudulta löytyy nähtävää vaikka kuinka paljon, eikä kulttuuritarjontaa Kajaanista ja Kainuusta sovi unohtaa.

RITAVUOREN JUURELLA-blogin täällä kirjoittaja näyttäisi vieraalleen

-HONKILAHDEN KIRKON
- OLKILUODON VIERAILUKESKUKSEN

Hänen kotiseudullaan voi käydä myös ihailemassa metsämaisemia, jokia ja vaikkapa Vuojoen kartanoa.

SUVI täällä veisi vieraansa

-PIETARSAAREN FÄBODAAN JA MÄSSKÄRIIN.

Fäboda on vapaa-ajan alue, jossa voi kalastaa, uida, marjastaa, vaeltaa ym.
Mässkär on saari Pietarsaaren ulkopuolella. Siellä voi tutustua Mässkärin Luontoaseman tarjontaan.

MAMMA LAITTAA VALKOISTA-blogin täällä mamma ehdottaisi käyntikohteiksi kotipaikkakuntansa Lohjan seudun vanhoja kartanoita (mm. Ojamon kartano) ja kauniita järvimaisemia. Myös Omenakylän omenaviljelmät ovat käynnin arvoisia.


KAUNIIMPAA KUIN KOSKAAN-blogin täällä Kristiinan mielestä hänen kotipaikkansa Jollas on niin kaunis paikka asua että hän veisi vieraansa sinne kiertelemään ja nauttimaan merellisestä ympäristöstä.

 

VÄGEN TILL STORMSKÄRET-blogia täällä kirjoittava Maija veisi vieraansa käymään

- PAIMION PARANTOLAAN sekä kiertelemään Paimionjoen laaksoon.

MINÄKÖ KESKI-IKÄINEN-blogin täällä  Tiia näyttäisi kotikaupunkiaan Porvoota ja siellä erityisesti vanhan kaupungin aluetta.



Jos et ehtinyt kertoa oman paikkakuntasi nähtävyyksistä, niin otan vihjeitä vastaan myöhemminkin ja teen niistä uuden postauksen jos niitä kertyy riittävästi uuteen postaukseen. Voit vinkata nähtävyyksistä mihin tahansa postaukseeni niin pistän ne muistiin.



MUKAVAA PÄIVÄÄ JA KIITOS VIHJEIDEN ANTAJILLE!
💙💙💙