torstai 30. huhtikuuta 2020

MUISTIKUVIA LAPSUUDEN VAPUISTA

Vappuaatto tuli taas tänäkin vuonna, vaikka kaikki muuten tuntuukin olevan ihan erilailla kuin aikaisemmin.

Tätä vappua juhlitaan entistä rauhallisemmissa merkeissä, ainakin jos viranomaisten toiveita ja kehoituksia noudatetaan. Eipähän tässä iässä enää muutenkaan kovin repäiseviä vapunviettotapoja ole, vaan useimmiten vappuaatto on kulunut ystävien kanssa skoolaten, tai sitten ihan vaan mökkeillen.

Nyt ollaan päätetty olla ihan kotosalla kaksistaan. Näin vappuna, kevään juhla kun se on, tulee aina muisteltua lapsuudenajan vappuja. Silloin olivat säät yhtä epävakaiset kuin nykyäänkin, eikä koskaan tiennyt pitääkö pukeutua toppavaatteisiin, vai saisiko jopa laittaa polvisukat jalkaan.

Miten hienolta olo tuntuikaan, jos ne polvisukat sai laittaa ja takkina oli samantyylinen popliinitakki kuin aikuisillakin. Minun oli tummansininen ja tärkeä varuste siinä oli vyö ja taskut, sekä olkapäillä olevat epoletit. Kädessä oli tietysti valkoiset pitsimäiset sormikkaat ja päässä taisi olla baskeri. Kengistä minulla ei ole mitään muistikuvaa millaiset ne olivat, mutta tuskinpa ainakaan mitkään kumitossut kun muutenkin oltiin noin hienosti pukeuduttu.

Tänä päivänä tuntuu kummalliselta että jokin noinkin pieni juttu kuin polvisukat voi jäädä muistikuviin niin selvästi että vielä kuudenkymmenenkin vuoden päästä sen tunteen muistaa!

Kun hienoksi oltiin pukeuduttu, niin sitten tietysti piti mennä koko perheen voimalla kauppatorille torielämää ihmettelemään. Ja kyllä siellä näkemistä riittikin. Vilinää oli ja ääntä. Serpentiinit lentelivät, markkinapalloista valui sahanpurua ulos ja vappuhuiskut hulmuivat tuulessa. Lapsen silmin katseltuna oli kuin satumaailmassa oltaisiin oltu.

Ilmapallonmyyjiä oli monia ja voi sitä onnea kun sellaisen kaasuilmapallon sai! Vaikeuksia vain oli valita kymmenistä se kaikkein ihanin, joka tietysti kiinnitettiin tiukasti takin nappiin ettei se vaan päässyt lentoon.

Sima ja munkit kuuluivat ilman muuta vapun herkkuihin. Ja miten se sima olikin niin hyvää!

Simaa en ole vuosikymmeniin valmistanut, enkä maistanutkaan.

Tänään skoolataan kuoharilla ja syödään jotain hyvää. Kesähuoneessa on katto paikoillaan ja ikkunatkin kohta. Saa nähdä jos tämän viikonlopun aikana päästään siellä olosta nauttimaan.

Miten sinä vietät tänä vuonna vappua?


ILOISTA VAPPUA OLOSUHTEISTA HUOLIMATTA!

💙💚💛💜💗


 

tiistai 28. huhtikuuta 2020

KUKKA


Kuten jo muutamanakin edellisenä vuonna, olen taas kylvänyt kukansiemeniä melkoisen määrän ja saanut ne kasvamaan niin, että kohta taidan istuttaa ne ulos, tai ainakin kasvihuoneeseen.

Olen saanut kääpiösamettikukan kasvanaan hienosti joka vuosi ja niinpä kylvin niitä taas tänä vuonnakin. 
 



Tällä hetkellä ne ovat vielä sisällä ja ovat noin 10cm:n pituisia. Kasvaessaan ne haaroittuvat mätäsmäisiksi ja ovat iloisen kirkkaan värisiä kukkamaassa. Laitan niitä lavakaulukseenkin karkoittamaan tuholaisia. Miten paljon ne auttavat siinä hommassa, en tiedä, mutta ovat ainakin kivan näköisiä siellä hyötykasvien joukossa. 



Minulla on vielä pussillinen näiden siemeniä ja voi olla että kylvän ne suoraan maahan tai ruukkuihin kun ilmat lämpenevät.

Aamupäivällä ripsutteli hiukan sadetta, mutta nyt on taas kaunista ja aionkin mennä jatkamaan maalausurakointia. Mulla on terassilla alaosien maalaus ja J kiipeilee tikapuilla ja maalaa yläosia. Minä en melkein uskalla edes katsoa kun hän kiipeää ylös. Ja vielä on valokatekin laittamatta! 


Muiden bloggaajien kukkia voit katsoa täältä.

Onko sinulla tapana kasvattaa kesäkukkia siemenestä?


MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

KESÄHUONEEN KUULUMISIA



Terassi-projekti edistyy. Nyt alkaa tulla nopeasti näkyvää tulosta kun kaikki kantavat rakenteet ovat valmiina. Nimitämme tätä osaa terassistamme jatkossa kesähuoneeksi. Jos esim. ruotsinkielisen sanan "uterum" suomentaisi, niin siitä tulisi "ulkohuone" ja se taas johtaa ajatukset aivan muunlaiseen huoneeseen, joten olkoon tämä kesähuone.

Kesähuoneen seinien alaosa tulee puusta ja muuten seinät ovat kokonaan lasia. Yhtiömme olohuoneiden laseissa oli sattunut virhe toimituksissa ja ne olivat sellaista lasia jotka huurtuvat. Aamuisin ikkunoissa saattoi olla vesihöyryä, tai jäähilettä jotka peittivät aamupäivän ajan laseista suuren osan. Iltapäivisin lasit olivat kirkkaat, mutta tuo huurtuminen häiritsi ja niinpä päätettiin vaihtaa lasit huurtumattomiksi.

Tästä operaaiosta jäi sitten 10 kpl hyviä, 3-kerroksisia laseja, joille ei löytynyt oikein sopivaa käyttökohdetta. Lunastimme ne sitten itsellemme. Niistä tuli ehkä kallein yksittäinen kohta tähän kesähuoneeseen, emmekä noin arvokkaita laseja olisi ostaneetkaan, mutta kun saimme ne sopivalla hinnalla, niin päädyimme ne ostamaan. 



Vierashuoneemme näyttää nyt enemmän tyämaakopilta kuin vieraiden nukkumapaikalta. Rautasohva joka kuvassa näkyy tulee kesähuoneeseemme lekottelu-ja istumapaikaksi. Itse sohva kestänee siellä hyvin, mutta hiukan mietin patjojen talvenkestävyyttä. Kestävätkö talven yli säilytystä siellä, kun kuitenkin kylmyys ja kosteuskin sinne pääsevät?

Haluan kuitenkin että kesähuone näyttää talvellakin mukavalta ja kodikkaalta, joten annamme tekstiilien olla siellä talvellakin. Kunhan yksi talvi on eletty, niin sitten nähdään miten niiden käy. Jos ei onnistu hyvin, niin mietitään ensi vuonna sitten jotain muuta ratkaisua.

Jos katsot kuvaa tarkemmin, niin näet että sohvaan nojaa lasiovi. Se on kesähuoneen tuleva liukuovi. Sen saimme myös ostaa erittäin edullisesti paikallisesta lasiliikkeestä. Se oli heillä jäänyt ylimääräiseksi, joten meille sopi enemmän kuin hyvin että hinta oli hyvinkin edullinen.

Pahvirulla joka tuossa lattialla makaa on suojapaperia jota tarvitaan kohta kun maalaus alkaa. Tiedän vanhastaan, että jos ei lattioita suojaa, niin vaikka kuinka varovainen on maalatessa, niin aina tippuu maalia suojaamattomille lattioille. 



Tältä näyttää kun istuu kesähuoneessa ja katsoo ulos päin. Tuohon isoon aukkoon tulee lasiovi ja muihin aukkoihin ikkunat. Nuo 10 kappaletta ikkunoita riittävät kattamaan lähes koko seinämitan.

Lattialle emme aio tehdä mitään, ainakaan toistaiseksi. Voi olla ilmanvaihdon kannalta hyväkin että se jätetään tuollaiseksi. Toki pari mattoa halutaan laittaa kodikkuutta tuomaan. 



Katoksi valitsimme valkoisen, opaalinvärisen valokatteen. Läpinäkyä olisi ollut muuten yhtä hyvä, mutta tuo valkoinen suodattaa jonkin verran auringonsäteitä niin ettei ihan niin kuumaa tule jos on helteiset säät. Kattomateriaali on vielä hankkimatta ja tarkoituksena on maalata nuo tukipuut ennen katon asentamista.

Vaikka kuvia katsoessa voisi kuvitella että ulkona on lämmintä ja leppeää, niin sitä tämänkäänhetkinen sää ei ole. Taas kerran ollaan huokaistu onnesta kun tämä projekti vihdoinkin saadaan toteutettua. Tällaisellakin säällä on mitä ihaninta istua puoliksi sisällä eikä tarvitse hytistä jäätävän tuulen armoilla. 



Terassille jää vielä iso kattamaton osa. Kuvan vasemmalla puolella on grilli ja ovet meidän makuuhuoneeseemme. Tässä kohtaa jossa seison kuvaa ottamassa on reilun kokoinen tila auringonottoon. Kesähuoneen ja terassin kaiteen väliin jää leveä tila, johon suunnittelen jotain istutuksia, jotka näkyisivät kesähuoneeseen sisällekin.  Siellä kasvaa jo nytkin uskollinen ystäväni viiruhelpi laastipaljussa. Sitä on siirrelty laatikosta toiseen, kukkapenkkiin mökillä ja täällä ja aina se vaan viihtyy yhtä hyvin. Nytkin on hienosti talvehtinut tuossa laatikossa.



Ikkunat jatkuvat tasaisena rivistönä kulmaankin, joten valoa riittää. Ja kesähuoneen pohjoisen puolen ikkunoista voimme ihailla naapuritontin kaunista vanhaa huvilaa ja sen viehättävää pihapiiriä, joita ei nyt tässä kuvassa näy. Se näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa. 



Ahkera rakennusmieheni ahertaa sunnuntainakin. Näin kesähuone näkyy olohuoneestamme. Sinne pääsee suoraan huoneen pariovista, joita tulemmekin varmaan pitämään entistä enemmän auki kun kesähuone valmistuu.

Kohta minäkin pääsen tekemään omaa osuuttani rakentamiseen kun voi aloittaa maalaamisen.

Sisustussuunnittelua olen päässäni jo tehnyt pidemmän aikaa. Ideoita olen etsinyt kaikista mahdollisista paikoista: puutarhalehdistä, pinterestistä, blogeista, tv:stä. Mitään uusia kalusteita emme kuitenkaan tuonne hanki. Pääasiassa mietin minkälaisia kasveja tuonne voisi laittaa.Haaveissani olisi joku pikku puu, jonka saisi myös talvehtimaan tuolla. Lisäksi tietenkin pienempiä viherkasveja.

Kalusteiksi tuonne tulee ruokapöytä tuoleineen ja jo aiemmin mainitsemani rautasänky.


Onko sinulla ehdotuksia talvehtiviksi kasveiksi tuonne kesähuoneeseen?

💚💚💚 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

EDISTYMISTÄ, KIERRÄTYSTÄ,



Vihdoin koitti se odotettu päivä jolloin sain tyhjentää kaksi viikkoa fermentoituneen (=hapattuneen) biojätteen kottikärryihin ja sekoittaa sen vanhan, lavakauluksista ottamani mullan kanssa.

Ennen kuin tähän vaiheeseen on päästy on tuo biojäte ollut bokashiämpärissä tuon kaksi viikkoa fermentoitumassa. Sitä ennen sen täyttämiseen meni pari viikkoa. Eli koko prosessin aloitin 23.3 ja nyt ollaan tässä pisteessä.  



Fermentoitunut biojäte sekoitetaan siis vanhan mullan kanssa. Biojäte tuoksuu pelkästään raikkaalta, ei ollenkaan vastenmieliseltä. Tuoksu riippuu tietysti siitä mitä biojätteeseen on laitettu. Meillä siinä on pääasiassa hedelmien ja juuresten kuoria, kahvinporoja, pikkuisen leipää ja ihan olematon määrä ruoantähteitä.

Tässä vaiheessa biojäte näyttää kutakuinkin samanlaiselta kuin silloin kun sen bokashiämpäriin laitoin.

Tämän sekoitustyön voi tehdä toki sisälläkin, mutta koska minulla oli mahdollisuus tehdä se ulkona ja mökillä on kottikärryt, joissa sitä on hyvä sekoitella, tein sen mökillä. Sitä paitsi olin päättänyt että ensimmäisen multatehtaan perustan mökin kasvihuoneeseen.

Sekoitin biojätteeseen suunnilleen yhtä paljon vanhaa multaa kuin biojätettäkin.



Tuon sekoitetun biojäte-multseoksen laitoin tällaiseen paljuun ja toiseen hiukan pienempään. Tämä palju taitaa olla suuruudeltaan ainakin runsaat 20l. Molemmat astiat sain täyteen sekoitusta. Sekoituksen päälle laitoin vielä n. 5-10cm:n kerroksen puhdasta multaa. 



Astiat vein kasvihuoneeseen ja peittelin ne vanhalla verholla. Seoksen olisi voinut laittaa myös kompostoriin tai vaikka kipata lavakaulukseen. Mutta jos ne laittaa lavakaulukseen tai kompostoriin, niin alla pitää olla jyrsijäverkko jotta biojätteet eivät houkuttele kutsumattomia vieraita.

Valmista multaa näistä on odotettavissa parin, kolmen viikon päästä. Pidäpä peukkuja että onnistuu!

Nyt minulla on jo toinen bokashiämpäri täyttymässä, joten seuraavaa multasatsia ei joudu odottamaan kovinkaan kauan.

Kuinka koko prosessi lähti käyntiin, sen voit katsoa tästä.

Ja miten se sitten jatkui, se näytetään täällä.



💛💛💛  

tiistai 21. huhtikuuta 2020

RAPARPERISYRÄN-NAISEN PARHAAT VUODET PARATIISISSA HUHTIKUUSSA



Näin kivan ja hiukan erikoisenkin haasteen Birgitan Skool ja kulaus-blogissa. Birgitalla on kirjoittamisen taito eikä huumoriakaan puutu hänen postauksistaan.

Kirjahyllypostauksessa vastataan erilaisiin kysymyksiin kotoa löytyvien kirjojen nimillä. Herkullisen nimisiä kirjoja olisi meiltäkin löytynyt, mutta oli tosi vaikeaa saada ne sovitettua esitettyihin kysymyksiin. Suluissa kirjailijan nimi.

Tällaisia vastauksia antoi meidän kirjahylly:

1. Mikä/kuka olet? Huhtikuun tytöt (Reijo Mäki)
2. Kuvaile itseäsi: Raparperisyrän (Heli Laaksonen)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Se tavallinen tarina (Hannu Salama)
4. Kuinka voit? Naisen parhaat vuodet (Kaija Maria Junkkari)
  



5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Paratiisi (Liza Marklund)
6. Mihin haluaisit matkustaa? Jäämerelle saakka (Thomas Brunnsteiner)
7. Kuvaile parasta ystävääsi: Enkeli tulessa (Panu Rajala)
8. Lempivärisi? Keltaisten sitruunoiden ravintola (Kajsa Ingemarsson)
9. Millainen sää nyt on? Aurinkomyrsky (Åsa Larsson)



10. Paras vuorokaudenaika? Illalla pelataan Afrikan tähteä (Merete
                                                 Mazzarella)

11. Jos olisit tv-sarja, niin minkä niminen? Kurjat (Victor Hugo)
12. Millainen on parisuhteesi? Kaikki oikein (Anna-Leena Härkönen)
13. Mitä pelkäät? Kosto (Eppu Nuotio)
                                                                                                       



14. Mitä toivot? Myötätuulta (Maija Paavilainen)
15. Päivän mietelause: Murhan jälkeen mainoskatko (Outi Pakkanen)
16. Miten haluaisit kuolla? Savuna ilmaan (Henning Mankell)
17. Minkä neuvon haluaisit antaa? Se on sitten kevät (Marja-Liisa Vartio)



Tällaista löytyi meidän kirjahyllystä. Mitä sinun hyllystäsi mahtaisi löytyä?

💚💛💜 

maanantai 20. huhtikuuta 2020

MITÄ TÄSTÄ ON TULOSSA? PROJEKTI ALKOI...



Hei!
Edellisessä postauksessani taisin jotain mainita siitä, että olemme mieheni kanssa projekti-ihmisiä ja että nytkin olisi jotain suunnitteilla. Nyt olemme aloittaneet jotain josta olemme jo kauan haaveilleet.



Mietintää, suunnittelua, laskemista ja taas suunnittelemista.  Reissu kaupunkiin (olimme tosi varovaisia ja muistimme turvavälit), yhteydenotto tiettyihin paikkoihin, pähkäilyä sinne ja tänne ja lopulta ollaan tässä.




Salaperäisiä lukuja ja kirjaimia. 



Kaunista puutavaraa kylän omasta rautakaupasta. 



Alkuun on jo päästy...


Nämä kuvat olivat varmaan mystisimmät bloggaajaurani aikana. 
Mistä mahtaakaan olla kysymys? Arvata saa.
Jatkoa seuraa.

Ihanaa päivää ja lämpimämpää viikkoa!
💛💛💛 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

YHDEKSÄN ASIAA

Nyt näitä punaisia mökkejä taas tulee. Jos et niistä tykkää, niin hyppää kuvien ylitse, sillä teksti ei mitenkään liity näihin kuviin. Kaikki kuvat Maarianhaminan keskustasta.


Tykkään lukea kaikenlaisia haastatteluja ja blogitekstejä joissa bloggaaja vastaa kysymyksiin. Uskon etten ole ainoa joka tällaisista tykkää ja tein taas vaihteeksi kysymys- tai sanoisiko mielipidepostauksen.

Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia:



Ihailen...... Ihailen keväistä luontoa, merta ja järvimaisemia, pellossa hiljalleen keinuvaa viljaa ja avaraa maisemaa. Ihailen myös suurkaupunkinäkymiä korkeine taloineen, korkeita vuoria, lumipeitteistä talvista luontoa, auringonpaisteessa hehkuvaa valkoista hiekkarantaa. Ihailen aamukastetta lehdillä, kesäsadetta jonka jälkeen tulee auringonpaiste joka saa asfaltin höyryämään....

Ihailen myös periksiantamattomuutta, hyväsydämisyyttä, empaattisuutta, uskollisuutta, sisukkuutta, yritteliäisyyttä, ahkeruutta......




Lapsena nautin.....siitä kun asuintalomme pihassa vilisi lapsia ja aina löytyi tarpeeksi kavereita jotta voitiin pelata pihapelejä, kuten neljää maalia, kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla, tervapataa........

Lapsena nautin siitä, kun oli turvallista pyöräillä isovanhempien luokse, vaikka pyöräteitä ei kai oltu vielä keksittykään, eikä pyöräilykypärää, liikennettä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Yleensäkin oltiin paljon tyytyväisempiä siihen mitä itsellä oli, vaikka yltäkylläisyydestä ei voitu puhuakaan. 

Lapsena nautin pitkistä kesäpäivistä jolloin kaverien kanssa pyöräiltiin hiekkateitä pitkin uimarantaan ja uitiin tuntikausia. Eväinä oli voileipää ja mehua. Kun päästiin takaisin kotiin oltiin yhtä hikisiä kuin uimarantaan tullessa, mutta hauskaa oli.

Kotiin päästyä äiti siunaili pyyhevalintaani. Olin näet normaalin froteepyyhkeen sijasta napannut  uimapyyhkeekseni keittiön astiapyyhkeen! Lapsen elämässä tuossa ei ollut mitään kummallista.





Kun kaipaan inspiraatiota.... menen ulos luontoon valokuvaamaan. Tai voin yhtä hyvin selailla sisustuslehtiä, etsiä ideoita ja innostusta Pinterestistä tai Instagramista. TV:n luonto-, puutarha,- ja remonttiohjelmista saan myös paljon inspiraatioita. Toisten bloggaajien blogeista keksii myös itse vaikka mitä kivaa toteutettavaa.  





Koti merkitsee minulle.... niinkuin meille kaikille, se on tärkeä ja rakas paikka. Vietän suurimman osan ajastani kodin seinien sisäpuolella tai puutarhassa. Onnellisimmillani  olen kun saan viettää aikaa kotona ilman aikatauluja ja saan tehdä juuri sitä mitä haluan.

Kotiin on aina hyvä tulla, eikä edes tämänhetkinen rajoitettu olotila tunnu mahdottomalta kestää kun ajan saa viettää kotona.





Tällä hetkellä innostun... keväästä, tottakai. On ihana seurata luonnon vihertymistä ja kuunnella lintujen innokasta liverrystä. Mitään matkustamista tai ystävien tapaamisiä ei nyt voi suunnitella, mutta valoisuus ja lämmittävä aurinko saavat kaiken tuntumaan ainakin hiukkasen paremmalta.
 



Kiireisin vuodenaika minulle... taitaa olla juuri kevät. Jo kevättalvella alkavat kaikenlaiset piha-ja puutarhasuunnitelmat vallata yhä enemmän ajatuksia. Vaikka mitään suurisuuntaista ei olekaan pihan suhteen suunnitteilla, niin ainakin pitää miettiä mitä siemeniä kylväisi ja esikasvattaisi, jotta lämpimien tultua voisi istuttaa terhakoita taimia viljelylaatikkoihin.

Usein suunnitelmat jäävätkin mietinnän asteelle, sillä taimien kasvatus on tilaa ja aikaa vievää, joskin mukavaa puuhaa. Maitopurkkeja on tänäkin keväänä kerätty sekä omasta kodista että tyttäreltä ja nyt niihin on istutettu kesäkukkien pikku taimia. Kunhan ne vähän vielä kasvavat niin istutan ne ruukkuihin. Niistä taitaa riittää sekä kotipihalle että mökille.

Vielä pitää mökkipihalla haravoida ja parannella kukkapenkkien multia. Kasvatuslavoihinkin pitää saada kompostia ja uutta multaa. Eikä herneille vieläkään ole tukia rakennettu....
 




Minulle mieluisin asumismuoto.... tämä ei olekaan helppo kysymys. Olen elämäni aikana asunut 3:ssa eri omakotitalossa, 10:ssä kerrostalossa, 3:ssa paritalossa ja 2:ssa rivitalossa.  Mistään asumismuodosta minulla ei ole huonoja kokemuksia. Vaikka noinkin monessa kerrostalossa on tullut asuttua, niin koskaan ei ole osunut kohdalle pahasti häiritseviä naapureita. Kerrostalo on asumismuotona ehkä helpoin.

Omakotitalo on monen unelma ja omakin unelma se on muutaman kerran ollut. Ensimmäisen kerran asuin omakotitalossa ihan pienenä ja sieltä muutimme pois kun meillä oli asuntona vain vinttihuone, joka kävi ahtaaksi eikä siellä mukavuuksiakaan ollut. Toisen kerran muutimme pois omakotitalosta kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Kolmanne kerran omakotitalosta pois muuttaminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun asuimme Littoisissa omakotitalossa ja mökkipaikka oli Ahvenanmaalla. Kahden paikan vaatima ylläpito kävi liian työlääksi ja muutimme kerrostaloon. 

Pari-ja rivitaloissa on ollut mukavaa saada edes pieni oma pihapläntti jossa saa purkaa energiaansa kukkapenkkiä laitellen. Nyt asumme rivitalossa ja olemme ratkaisuun tosi tyytyväisiä. Koska meillä on päätyasunto eikä ääniä kuulu naapurista, tuntuu melkein kuin asuisimme omakotitalossa. Rivitalossa ei kaikki  vastuu ja kustannukset tule omalle kohdalle, vaan jakautuvat useammalle, mikä tuntuu turvalliselta.

Mutta mikä sitten on paras näistä kaikista asumismuodoista? Ei pysty sanomaan. Jokainen asumismuoto on sillä hetkellä varmaankin ollut se kaikkein parhain ja sopivin siihen hetkeen.




Mitä ajattelen vanhenemisesta? Niinkuin joku viisas on joskus sanonut, niin vanhenemisen voi välttää vain kuolemalla nuorena. Itse olen jo nyt elänyt lähes kymmenen vuotta vanhemmaksi kuin oma äitini, joten tästä pitäisi osata olla kiitollinen. Mutta väkisinkin kauhistuttaa kun vuodet tuntuvat vilisevän ohitse huimaa vauhtia ja joutuu toteamaan, ettei fyysisesti ainakaan paremmat ajat ole edessä. Toisaalta kun on saanut olla terveenä, pikku kremppoja lukuunottamatta, niin hyvältähän se tuntuu.

Kunhan pysyisi järjissään ja tulisi toimeen itsenäisesti, niin ei tämä vanhempanakaan olo hullumpaa ole. Nyt on aikaa yllinkyllin, eikä mitään kauhean suurta saavuttamatonta enää ole haaveissa. Toki aina jotain unelmaa pitää olla, ja niitä projekteja! 



Projekteista puheenollen... kuten aina, niin mieheni ja minä kaipaamme projekteja, eikä tämäkään hetki ole niistä tyhjä. En kerro mihin tämä projekti liittyy, mutta hyvään alkuun olemme sen toteuttamisessa päässeet.

Sen verran voin paljastaa, että emme ole muuttoaikeissa, vaikka muuttolintuja olemme aiemmin olleetkin.
 



Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia näistä kysymyksistä, joko kommenteissa taikka blogipostauksissa. Vinkkaa tänne jos postaat vastaavanlaista.



OIKEIN KIVAA KEVÄTPÄIVÄN JATKOA! 

maanantai 13. huhtikuuta 2020

MITÄ KUULUU BOKASHILLE?

Joku on ehkä jo ihmetellyt miten mahtaa sujua bokashi-kompostoiminen. Kiitos, hyvin se sujuu, vaikka itse mullan valmistukseen en ole vielä päässyt. Ensimmäinen bokashi-ämpäri on jo täynnä ja toista täytetään.




Ensimmäinen täysi ämpäri on nyt toistaiseksi saunassa. Sille ei nyt pariin viikkoon tarvitse tehdä mitään muuta kuin valuttaa sinne kertyvää bokashi-nestettä hanasta muutaman päivän välein.

Mikään pakko minun ei olisi sitä ollut tänne saunaan laittaa, vaan se olisi voinut edelleenkin olla lämpimässä varastossamme, mutta kun täällä on tilaa niin siirsin sen tänne. Nyt on enemmän tilaa täytellä sitä toista ämpäriä varastossa.  Ämpäri on helppo siirtää muualle saunomisen ajaksi.



Tätä bokashoinnin vaihetta kutsutaan fermentoitumiseksi ja jotta fermentoituminen eli hapattaminen onnistuu pitää astia pitää huoneenlämmössä.

Parasta tässä kaikessa on se, että mitään hajuja ei synny, ja astiaa voikin pitää missä tahansa ilman että sen olemassaolon haistaa. 

Astiasta ei myöskään vuoda mitään ulkopuolelle. 

Tämä prosessi on niin mielenkiintoista että koko ajan tekisi mieli kurkistella kannen alle ja kokeilla josko taas hiukan nestettä liruisi hanasta.





Kerään tämän nesteen vanhaan mehupulloon joka alkaa ollakin jo melkein täysi. Kerran olen tuota nestettä jo antanutkin mökin kukkapenkeille ja pensaille. Neste pitää laimentaa. Laimennussuhde on n. 5ml nestettä litraan vettä eli 10litran kastelukannuun 1/2dl bokashinestettä.

Tätä fermentoinnin sivutuotteena syntyvää nestettä voi antaa myös kodin viherkasveille ja niin säästyy ostamasta valmiita lannoitusaineita.

Nesteen tuoksusta ja väristä minulle tulee mieleen sima ja tuoksu on raikas, ei millään muotoa tympeä tai lemahtava. 
  



Pulloa säilytän jääkaapissa jotta se säilyy mahdollisimman kauan. Vaikka nyt kun lannoitukset alkavat kasvien talvilevon jälkeen olla ajankohtaisia, sitä tuskin säilytetään pitkiä aikoja, vaan käytetään sitä mukaa kun sitä syntyy. Ja hyvin tuntuu syntyvän kun uudestakin ämpäristä jo on tullut nestettä, vaikka sitä on täytetty vasta muutama päivä.

Talvella, jos nestettä ei käytetä, sen voi halutessaan pakastaa. Taikka sitten sen voi huoletta kaataa viemäriin. Sen sanotaan tekevän hyvää putkistoille sillä se poistaa sinne kertyvää rasvaa.



Vielä piti kurkistaa kannen alle. Kantta tosin ei ole hyvä avata turhan usein, sillä fermentoituminen tapahtuu ilmatiiviissä tilassa. Kun kannen sulkee, niin se pitää painella huolellisesti kaikista reunoistaan kiinni ja lopuksi vielä sihautetaan yhtä kulmaa nostamalla ja kantta samalla painamalla loput ilmat pois astiasta. 

Tässä fermentoitumisvaiheessa biojätteen ulkonäkö ei vielä muutu, vaan se näyttää samanlaiselta kuin astiaan laitettaessa.

Biojäte saa fermentoitua 2-3 viikkoa, jonka jälkeen alkaa varsinainen "multatehtailu". Siihen palaan sitten täällä blogissa kun se on ajankohtaista. Nyt vaaditaan hitunen kärsivällisyyttä ja vielä parisen viikkoa odottelua jotta sinne asti päästään.



Ostamani pelargonin pistokkaat voivat hyvin ja olen siirtänyt osan niistä jo isompiin ruukkuihin. Ruukut loppuivat kesken, joten osa on vielä pienemmissä ruukuissa. Nämäkin tulevat aikanaan saamaan tuota bokashinestettä kasvaakseen vantteriksi. Olen ne jo latvonut ja sekin toimenpide auttaa niitä haaroittumaan. Nyt ne saavat olla keittiön ikkunalaudalla kunnes ilman lämpenemisen myötä pääsevät kasvihuoneeseen ja ulos, mikä minnekin.


Nyt näkyy ulkona tulevan räntää, joten ilmojen lämpenemistä saataneen vielä odottaa.

Jos et nähnyt ensimmäistä bokashi-postaustani, niin TÄSTÄ pääset lukemaan sen. 


MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💚💚💚


Muuta mukavaa: Miten saat tulppaanit kestämään kauemmin?


perjantai 10. huhtikuuta 2020

PUNAISIA MÖKKEJÄ JA PAJUNKISSOJA



Kun ei pariin päivään ole lähdetty kävelylle, vaan on hiukan tehty hommia pihalla ja loppuaika laiskoteltu, niin tänään oli aika lähteä liikkeelle.

Ajettiin kylän keskustaan ja jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään pikkutietä pitkin. Tämän tien varrella on monta punaista mökkiä ja tien loppupäässä oli ihan reilun kokoisia omakotitalojakin.
 




Punaisten mökkien lisäksi oli muutama harmaakin mökki. Jokin näissäkin viehättää. 



Yhden ihastuttavan punaisen pikku talon pihalla näin puuhailevan naisen ja tunnistinkin hänet yhdeksi jota seuraan Instagramissa. Emme tunne toisiamme, mutta olen aina ihaillut hänen taloaan ohi kulkiessani. Se on juuri tyypillinen punainen mummonmökki pitsiverhoineen.

Tervehdin häntä ja  mieli olisi tehnyt kuvata hänenkin taloaan ja pihapiiriään, mutta en arvannut kysyä lupaa siihen. Hän kertoi asuvansa vakituisesti tuossa mökissä. 

En tiedä tiesikö hän kuka minä olen. Olemme kyllä "keskustelleet" Instagramissa, mutta ei nytkään tavatessamme tullut esiteltyä toinen toisiamme. Näinhän se menee somemaailmassa. Tuntuu kuin tuntisi ihmisen vaikka ei olla koskaan tavattukaan.  Mutta haitanneeko tuo.  



Kävelimme tien päähän asti. Siellä oli muutama omakotitalo. Mietin, että voisihan sitä niinkin syrjässä asua, varsinkin kun toisiakin ympäri vuoden asuttuja taloja oli lähistöllä. Ja varsinkin kun kaikkea katsoo näin keväällä, valoisana aikana jolloin luonto kohta on kauneimmillaan. Voi olla että syksyn pimeinä iltoina ajattelisi toisin. 




Puiden takana pilkoitti kaunis vanha talo, joka tietääkseni on käytössä kesäpaikkana.  Kesällä olen nähnyt pihalla pitkän pöydän ja omenapuiden kukkiessa paikka on kuin sadusta ja on helppo kuvitella ihmisiä syömässä tuon pitkän pöydän ääressä. 




Paluu mökille ja siellä odottavien töiden pariin. Eilen kaivelin vanhasta kukkamaasta ylös huonokuntoista perennaa ja tarkoituksenani on uudistaa tätä kukkapenkkiä jollain tavalla. 

Haluaisin että koko kukkapenkissä olisi ehkä vaan yhtä tai kahta kukkaa ja niiden lisäksi pari pensasta. Mietin noiden vuorenkilpien jakamista ja levittämistä koko alueelle. Niissä on vaan se huono puoli, että jos nyt kaivan niitä ylös ja istutan toiseen paikkaan, niin ne näyttävät tosi surkeilta istutuksen jälkeen, eikä se tietysti ilahduta silmää.

Niiden paras jako-ja istutusaika olisi syksyllä. Olenkin jo monena syksynä miettinyt niiden jakamista, mutta syksyisin iskee aina jokin puutarhaväsymys, eikä tule tehtyä mitään uudistuksia, vaan mieluummin vetäytyy sisälle lämpimään.

Sen verran sain tänään tehtyä, että levitin kompostorin sisältöä kaikille kasveille. Jospa ne saisivat siitä uutta voimaa.

Odotan malttamattomana että ensimmäinen multasatsi valmistuu bokashista. Se vie vielä muutaman viikon. Bokashinesteellä olen jo lannoittanut kotona viherkasveja ja täällä mökillä pihan kasveja.




Mökkimatkan varrella Kastelholmassa kohtaa ohiajava näin viehättävän näyn. Samassa paikassa on yleensä kesäisin kesäkukkaistutukset ja ihmettelen aina että ne saavat olla rauhassa kenenkään niitä vahingoittamatta. Ihana näky! Kiitokset hänelle tuntemattomalle joka nämäkin tänne laittoi ohikulkijoiden iloksi!




MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

🐣🐤🐥