Ramsholmen, pala kauneinta Ahvenanmaata - Ramsholmen, en bit av vackraste Åland

Kevät on täällä. Käytiin kiertämässä Ramsholmenin luontopolku. Luonto ei ollut vielä kauneimmillaan, mutta muutamia kukkijoita sentään löydettiin. Ja lämmintä oli.

Valkovuokkoja (Anemone nemorosa) näkyi siellä täällä. Hiukan myöhemmin keväällä niitä on suurina mattoina. 

Våren är här. Vi gick en promenad längs Ramsholmens naturstig. Naturen var inte som vackrast än, men vi hittade några blommor. Och det var varmt. Vitsippor  (Anemone nemorosa)syntes här och där. Lite senare på våren dyker de upp i stora mattor.

.

Pikkukäenrieska - Dvärgvårlök
(Gagea minima)

Sinivuokko - Blåsippa
(Anemone hepatica)

Pystykiurunkannus - Stor nunneört
(Corydalis solida)

Pyhän Olavin merireitti kulkee tätä kautta. Lisää reitistä TÄÄLLÄ

                   St. Olofs sjöled går här. Mera om sjöleden HÄR

Mukulaleinikki - Svalört
(Ranunculus ficaria)

Ramsholmenissa on muutamia levähdyspaikkoja ja joissakin on grillausmahdollisuuskin. Mutta jos on maastopalovaroitus voimassa, niin grillien käyttö on tietysti kielletty.

Det finns några rastplatser på Ramsholmen, och vissa har till och med grillmöjligheter. Men om det finns en varning för skogsbrand är det naturligtvis förbjudet att använda grillar.

Voit lukea lisää Ramsholmenista. Mera om Ramsholmen TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Kiitos Marjo kukkien tunnistuksesta!

Patikointia Kungsön patterimäellä

Eilen oli kaunis aurinkoinen syyspäivä ja lähdimme patikoimaan Kungsön patterimäelle. Kungsö on lyhyehkön ajomatkan päässä Maarianhaminasta Gottbyn suuntaan. 

Opastaulussa parkkipaikan vieressä kerrotaan seuraavaa:

"Kungsön patterimäen  alueella on kivetty 2km pituinen venäläisten  sotilastie ja kasarmialue, joka rakennettiin Dalsbergin kukkulalle vuosina 1916-1918.  Rannikkopatteri oli osa suurta puolustuslinjaa joka ulottui Ahvenanmaalta aina etelään Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. Sen tarkoituksena oli sulkea Suomenlahden suu ja valvoa Pohjanlahden liikennettä. Kasarmialueella on jäljellä rakennusten kivijalkoja ja Dalsbergin mäellä on räjäytettyjen tykkijalusten raunioita sekä näkötorni, josta avautuu näkymä Maarianhaminan rannikolle ja merialueelle."

"Patterimäen ympäri kulkee useita polkuja vaihtelevassa maastossa. Polku ylittää kasarmialueen ja kulkee näkötornin kautta ja sieltä edelleen sekä länteen että itään. Itään päin voi seurata pehmeää sammaleista polkua, joka kiemurtelee metsän läpi Kungsöfjärdenin rantaan. Länteen johtava polku kulkee lähellä Gottbysundin salmen rantaa."

Jätimme auton pysäköintipaikalle, joka oli ihan tien vieressä, oikealla puolella. Siitä voi helposti ajaa ohi huomaamatta pienehköä kylttiä "Kungsö batteri", joten kannattaa hiljentää vauhtia ja olla silmä tarkkana.

Me pysäköimme auton kuvassa näkyvään alempaan parkkipaikkaan ja kiersimme reitin joka vei länteen ja kulki suuren osan matkasta rannan tuntumassa. Alkuun kuljetaan leveää soratietä pitkin. Tien varrella on mäntymetsää, "kivipeltoja", jäkäläkasvustoja ja sileää kalliota.

Vihreävalkoiset tolpat viitoittavat polkua. Paikoitellen olisi niitä voinut olla hiukan tiheämmässä. Mm. näkötornilta lähdettyä ei ihan heti tiennyt mihin suuntaan piti lähteä. Oikea suunta sentään löytyi ja jatkoimme matkaa. Lyhyt pätkä polkua oli aika vaikeakulkuinen ja kivinen, joten huonojalkaisille ei tämä osuus ole sopiva.

Mutta parkkipaikalta näkötornille johtava tienosuus sopii ihan kaikille.

Polun varrella on myös piknikille sopivia pöytäryhmiä, joten eväät kannattaa ottaa mukaan.

Näkötornista oli hienot näkymät. Polkukin muuttui vähitellen paremmaksi kulkea ja kohta se muuttui kunnon soratieksi. Tuntui oudolta kun yhtäkkiä olimme kohdassa jossa tien vieressä oli ihan asuttu talo kauniine pihapiireineen. Meri pilkotti talon toiselta puolelta. Paikka oli kaunis, mutta hiukan ajattelin että ovat talon aika metsään rakentaneet. 

Eipä tarvinnut kovin montaa metriä kulkea kun muitakin taloja harvakseltaan näkyi. Tuli melkein mieleen että olemmeko eksyneet pois polulta, mutta sitten taas näkyi tuollaisia valkovihreitä tolppia, joten oikealla tiellä olimme.

Taloja taisi olla toistakymmentä, toinen toistaan upeammalla paikalla. Ja kyltissä kehotettiin ajamaan hitaasti leikkivien lasten vuoksi. Meidän ei tarvinnut nopeudesta huolehtia kun jalkapatikassa liikuimme.

Kohta tulimme tienhaaraan ja käännyimme vasemmalle asfalttitielle. Olimme nyt kulkeneet reittimme ympäri ja jatkoimme kulkuamme autolle päin.  Tieosuus autolle vaikutti pidemmältä kuin olimme luulleet, mutta lopulta automme pilkisti puiden lomasta. 

Taas oli löydetty mukava patikointireitti, jota emme aiemmin olleet kulkeneet, vaikka Kungsön patterilla olemme ennenkin käyneet. Seuraavalla kerralla haluamme katsoa mitä toinen reitti täällä tarjoaa.

💚💚💚

Luontopolulla

Kotini lähellä on Godby Arboretum. Silloin tällöin kuljen tuon metsäpolun ja siellä on ihan oma tunnelmansa, sillä sieltä löytyy erikoisia puulajikkeita, kuten Douglaskuusia.

Tuntuu melkein kuin kulkisi satumetsässä kun näkee nuo jykevät puunrungot, joiden tyviosa on jännä monine "jalkoineen".

kuva: VisitÅland

Aloitin kulkuni kahvila Uffe på Bergetiltä. Polku alkaa kahvilan parkkipaikan viereltä, joten sen löytämisessä ei ole ongelmia.

Kahvila sijaitsee korkealla kalliolla Färjsundetin sillan pielessä ja kahvilan näkötorni on hyvä maamerkki.

kuva: VisitÅland

Polku on merkitty valkopäisillä tolpilla ja se on melko helppokulkuinen. Paikoitellen on hiukan heinikkoista ja puiden juuria on syytä varoa, mutta varsinkin paikat joissa noita mahtavia kuusia kasvaa ovat tosi hienoja.

Polun varrella olevista kylteistä voi lukea mikä puu on kyseessä.

Douglaskuusi on ainavihanta ja kasvaa Suomessa 15-30-metriseksi. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se voi kasvaa jopa 100 metrin pituiseksi ja 2-4 metrin paksuiseksi.

Arboretum on alue, johon on istutettu sekä kotimaisia että ulkomaisia puu-ja pensaslajikkeita. Arboretumin tavoitteena on antaa tietoa muun muassa puiden ulkonäöstä, kasvutavasta, levinneisyydestä ja perimästä.

Näiden kylttien tarina on minulle arvoitus. Onko joku kulkija vaan halunnut kertoa täällä käyneensä, vai onko kylteillä jokin syvempi merkitys? Jos joku lukija sattuisi tietämään mistä on kyse, niin voisi vinkata tänne blogiin.

Tässä kohtaa polku tulee Färjsundetin rantaan johtavalle tielle. 

Ylitin tien ja jatkoin kulkuani valkoisen nuolen osoittamaan suuntaan. Nyt polku on hiukan huonokulkuisempi ja paikoin ruohottunut. Epäilen että aika monelta on jäänyt huomaamatta tuo valkoinen nuoli ja he ovatkin jatkaneet matkaansa tietä pitkin.

Hyvin pääsin jatkamaan matkaa. Valkopäisiä tolppia on ihan kiitettävän paljon, eikä minulla ilman tolppiakaan olisi ongelmaa reitillä, sillä sen verran monta kertaa olen tämän kulkenut, että eksymään en pääse. Lisäksi polku kulkee varsin pienen metsäpläntin halki, jossa toisella puolella kulkee melko tiuhaan liikennöity tie ja toisella puolella tulee vastaan meri, joten pois tuolta aina löytää helposti, vaikka eksyisikin polulta.

Jos eväät olisi ollut mukana, niin tässä olisi voinut pysähtyä niitä syömään. Mutta koska kuljin vain lyhyen lenkin, n. 1.5km,  eväitä ei ollut mukana.

Jos haluaa kulkea pidemmän reitin, niin se on mahdollista. Halki Godbyn kylän johtaa valkopäisten tolppien viitoittama reitti. Välillä kuljetaan jalankulkuteitä pitkin ja välillä metsässä. Reitti on nimeltään Godbyrundan ja se on 7.5 km pitkä.

Lue lisää reitistä täältä.

Meillä sataa juuri nyt, vihdoinkin!

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💧💧💧

Prästgårdsnäset, yksi Ahvenanmaan luontopoluista

Aurinko paistoi ja lämpötila oli +8 astetta, joten oli oikein hieno sää lähteä ulkoilemaan. Kohteeksi valitsimme tällä kertaa Finströmin kirkon vierestä lähtevän Prästgårdsnäsin luontopolun.

Auton voi jättää joko Finströmin kirkon vieressä olevan seurakuntatalon parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa seurakuntatalon vierestä alkavaa hiekkatietä muutaman sata metriä luontopolun omalle parkkipaikalle.

Me ajoimme luontopolun parkkipaikalle ja paikoitimme auton. Muita ei paikalla näkynyt. Pieni punainen parakkimainen rakennus oli parkkipaikan reunassa ja sinne näkyi tulevan sähköä aurinkokennosta. Tässä polun alussa on myös opastetaulu, joka näyttää reitin ja kertoo hiukan mitä on odotettavissa.

Luontopolun alue on ympäröity aidalla, sillä kesällä (touko-lokakuussa) siellä laiduntaa eläimiä. Sinne saa tietysti silti mennä patikoimaan. Nyt portti oli auki ja  huokaisin helpotuksesta, kun totesin että nyt siellä ei ole lehmiä tai lampaita, kun portti on auki. Olen sen verran paljon kaupunkilaistyttö, että en halua joutua kovin lähelle lehmiä tai lampaitakaan.

Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Polut on hyvin merkitty, eikä eksymisvaaraa ole. Polku kiertää niemen ja yhdessä kohtaa tulee ihan rantaankin. Siellä rannassa oli pöytä ja penkit, joten piknik onnistuu hienoissa maisemissa. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta katselimme hetken kaunista merimaisemaa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ihailimme vihreitä sammalmättäitä, joihin aurinko paistoi. Kaatuneiden puiden rungoissa kasvoi paljon kääpiä ja maa oli joka puolella sankan lehtikerroksen peittämä.

Maasto oli viime aikojen sateista johtuen melkoisen kosteaa ja saimme myös katsoa tarkkaan jalkoihimme ettemme astuisi lehmänläjiin. Märimmissä paikoissa oli pitkospuut, jotka olivatkin tarpeen.

Keväällä täällä on hieno kukkaloisto, nyt oli vaan lehdettömiä tammia ja pähkinäpensaita. Ihmettelimme sitä ettei aluskasvillisuutta juurikaan näkynyt. Joku lintu viserteli, mutta muuten oli ihan hiljaista, jollei oteta huomioon lehtien kahinaa polulla kulkiessamme. Kaunista oli siltikin, vaikka kukat ja lehdet puuttuivat.

Taukopaikkoja, joissa oli pöytä ja penkit, oli kaksi. Molemmat hienosti merkittyinä. Nämä "rastbord"-kyltit ovat ilmestyneet viime käyntimme jälkeen ja näyttivätkin ihan uusilta.

Tämä Prästgårdsnäsetin polku on vain 2,5km pitkä, jos jättää auton tuohon mihin mekin jätimme. Mutta jos haluaa hiukan pidemmän kävelyn, niin kannattaa jättää auto jo tuonne seurakuntatalon parkkipaikalle.

Polku on helppokulkuinen, sillä mäkiä tai kallioita ei polulla ole. Lastenrattailla ei kuitenkaan kannata sinne yrittää, sillä ainakin nyt maa oli aika pehmeää, joten lastenvaunujen pyörät saattaisivat upota maahan.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä 1400-luvulla valmistunutta Finströmin kirkkoa, joka näkyi komeana tietä pitkin ajaessamme.

Reippailu luonnossa on näin syksylläkin ihan parasta. 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💚💚💚

Täällä taas niin kuin joka kevät

Kevät on jo pitkällä, mutta vasta tänään lähdettiin kevään ensimmäiselle käynnille Ramsholmenille. Päivä oli kaunis, muttei kovinkaan lämmin. 

Valkovuokot kukkivat ja näky oli yhtä mahtavan kaunis kuin joka vuosi. Vaikka näkymiä on tultu kuvattua ja ihailtua ties kuinka monta kertaa, niin aina kevään kukinta on yhtä henkeäsalpaavan kaunis.

Tuttu polku on helppo kulkea, eikä muita paljon näkynyt olihan arkipäivä.

Jokunen kevätesikkokin jo näkyi.

Mökillä on nurmikko jo leikattu kaksi kertaa.  Ensimmäisen leikkuun tein minä ja toisen Roope. Jos et tunne vielä meidän Roopea niin lue TÄMÄ.

Vielä en ole uskaltautunut kylvämään mitään lavoihin. Eilen tyhjensin lehtikompostin ja sieltä löytyi mukava määrä hienoa multaa. Bokashikin on kohta valmiiksi fermentoitunut, joten pääsen tekemään siitä multatehtaan. Sitten pitää antaa sen olla vielä pari viikkoa ennenkuin se on käyttövalmista.

Keväällä puuhia riittää, mutta vaikka joskus tuntuu että tehtävää on liikaakin, niin kyllä niistä nauttiikin.

OIKEIN KAUNIITA TOUKOKUUN PÄIVIÄ SINULLE!

💚💛💚

Lisää Ramsholmenista  TÄÄLLÄ