Ovatko nämä käsitteet sinulle tuttuja?

Hei!

Käsityöverstaasta terveisiä! Puikot ovat heiluneet ahkerasti viime aikoina. Ja sukan kutominen onkin hyvää ja hyödyllistä tekemistä samalla kun katselee tv:tä. 

Vaikka meillä on lämpimät lattiat, niin talvisin käytän kotona aina villasukkia. Niitä onkin kertynyt iso pino ja kyllähän niitä tarvitaankin, sillä vaikka kantapään teen aina vahvistettuna neuleena, niin se kuluu ajan mittaan puhki.

Netissä on näkynyt hienoja parsittuja sukan kantapäitä, joissa parsimus on niin hienosti tehty että se käy ihan koristeesta.

Mutta kun itse yritin tehdä jotain samanlaista, niin ei siitä kaunista jälkeä syntynyt ja pois ne kantapäistä rikki menneet sukat oli heitettävä. Onneksi on puikot ja lankoja ja neuloosi joka talvisin on aina päällä. 

Jos neuloosi on sinulle uusi sana, niin mm. yle:n sivuilla kuvataan sitä näin:

"Kiihkeistä käsityöharrastajista moni on sairastunut jonkinasteiseen neuloosiin. Se tarkoittaa neulomisen pakkoa lähes tauotta ja kaikkialla. Neuloosi iskee kiusallisesti välittämättä ajasta ja paikasta. Esimerkiksi aamuneljä voi olla neulootikon mielestä sopiva aika aloittaa uusien lapasten neulominen"

"

Samalla sivustolla kerrotaan ilmiöstä nimeltä Ufo.

"Ufoilu (Unfinished Objekt) tarkoittaa neuloosin aikana aloitettua käsityötä, joka ei lopulta valmistu koskaan. Ufoilu on neuloosin tavallinen oire. Tekemisen tarve iskee vaarallisen rajuna kun neulootikko saa käsiinsä uusia, ihania lankoja"

Tämän ilmiön tunnistan itsessäni. Sukat kyllä tulee tehtyä valmiiksi, mutta jos aloittaa jonkin suuremman työn ja lankakaupassa piipahtaessa tekee ihania löytöjä, niin haluaisi heti aloittaa neulomaan niistä, eikä vanha aloitettu työ houkuttele yhtään. Tätä tapahtui minulle varsinkin silloin kun olin nuori.

Lankahamsteri. Jo sana kertoo mistä on kysymys. "Neuloosiin sairastuneesta tulee usein myös lankahamsteri. Hänellä on pakonomainen tarve hankkia koko ajan uusia inspiroivia lankoja, vaikka niitä on kaappi täynnä. Lankahamsteri taivaltaa pitkiäkin matkoja hyväksi vinkattuun lankakauppaan. Korvikehoitoa hamsteri saa verkkokaupoista, joissa ostoksiaan ei valitettavasti pysty hiplaamaan".

Kyllähän minä itseni näistä oireista tunnistan. Langoista kertyy vähitellen pienehköjä jäännöskeriä, joita olisi hyvä saada hyödynnettyä. Osan käytän sukkien varsiin. Olisi kiva tehdä koko sukkakin eri värisistä raidoista, mutta silloin solmuja ja pääteltäviä lankoja tulee valtavat määrät. Joskus olen tehnyt niin etten langan väriä vaihtaessa tee solmua, vaan kudon uuden ja vanhan värin langat "sekaisin", mutta olen hiukan epävarma tuleeko tuollaisesta liitoksesta kestävä.

Netistä varmaan löytyisi ohje tähänkin, mutta en ole vielä sellaista etsinyt.

Sukkien lisäksi olen kutonut yhden pipon. Kuvassa se näyttää ihan hyvältä, mutta ei se päässäni ole kiva. En tiedä onko se liian pieni, vai mikä siinä on vikana. En ole vielä uskaltautunut sitä käyttämään.

Nämä ovat parhaillaan puikoillani tekeillä olevat sukat. En ole vielä päättänyt minkä väriseksi kudon teräosan. Valkoinen olisi kaunis, mutta tosi arka väri.

Varsi näissä sukissa on tehty "Broken seeds"-tekniikalla, joka on erittäin helppo, aloittelijallekin.

En ole joulun jälkeen kutonut mitään kudontakehyksellä, mutta eilen teki mieli taas ruveta sitäkin kokeilemaan. Nyt halusin tehdä jotain vaaleaa ja yritän pitää värimäärän rajoitettuna. Näitä miniryijyjä tehdessä tekee työn edetessä mieli kokeilla eri värejä ja eri paksuisia lankoja ja niin voi lopputuloksesta tulla aika villi.

Mielessä on malli, jossa olisi vain yhtä väriä, mutta kudonta ja langan paksuus vaihtelisivat, niin että lopputuloksesta tulisi elävä, vaikka värejä olisi vain yksi.

Sitä voin kokeilla seuraavassa työssä. Nyt on tekeillä ryijy, jossa pääväri on valkoinen ja mukana hiukan vaalean sinistä ja ripaus beigeä.

Käsitöiden lomassa on muistettava ulkoilla ja viime päivien keväiset säät ovatkin olleet oivia ulkoiluilmoja. Parin päivän takaisella patikoinnillamme nautimme jo kahvitkin ulkona reitin varrella.

Tänä aamuna oli kuitenkin maa valkoisena. Se lumi taitaa sulaa kuitenkin pian kun aurinkokin innostui paistamaan.

IHANAA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛

 

Näin tehtiin itse kudontakehys ja työpiste

Hei!

Arvuuttelin teitä muutama päivä sitten mitä puupalikoista, joita olin kuvannut, mahtaa tulla. Aika moni aavisti että jotain kutomiseen liittyvää voisi olla tulossa ja oikein aavistivatkin. 

Kansalaisopiston kutomakurssilla halusin kokeilla jotain erilaista mattojen ja pöytäliinojen kutomisen sijasta. Olin katsellut netistä kuvia erilaisista seinävaatteista, tai oliskohan nuo pieniä ryijyjä? Vaikuttivat aika jänniltä ja halusin ehdottomasti kokeilla sellaisen tekoa itsekin.

Sain kurssilta lainaksi kudontakehyksen, joten pääsin heti kokeilemaan sen käyttöä. Mielessä oli ajatus, että jos tykkään hommasta niin hankin oman kudontakehyksen.  Kutominen tuntuikin heti tosi mielenkiintoiselta. Etsin netistä paikkoja joissa näitä kehyksiä olisi myytävänä. Useimmat kehykset olivat aika pieniä, ehkä jopa lapsille tarkoitettuja ja niin pientä en halunnut. SALTin Ilse josta muutama postaus sitten kirjoitin, lupasi tilata minulle kehyksen jos innostun asiasta.

En kuitenkaan arvannut ihan heti tilata sellaista, vaan päätin ensin kokeilla jonkin aikaa tuolla lainakehyksellä.

No, kätevä mieheni pyöritteli tuota lainakehystä käsissään ja sanoi ettei sellaisen valmistaminen voisi olla kovin vaikeaa. Ja kun mallikin oli sopivasti saatavilla, niin ei muuta kuin puutavaran ostoon.

Ylläolevassa kuvassa on jo kaikki tarvittavat osat valmiina ja kehys koottuna.

Vasemmalla olevat kaksi puupalikkaa joissa on tuollaiset pyöreät urat päissä, ovat sukkuloita, eli niihin kudottava lanka keritään.

Kuvasta puuttuvat naulat, joita taisi olla lähes parisataa, jotka naputetaan kehyksen ylä-ja alapäähän. Ne laitetaan tiettyyn järjestykseen ja niiden kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa, sillä nauloihin pingoitetaan loimilanka. Naulojen on oltava tarkan etäisyyden päässä toisistaan jotta loimilangat tulevat tasaisin välein toisiinsa nähden.

Kuvassa on vielä kaksi puupalikkaa joissa on nelikulmaiset lovet. Niiden avulla kehystä voi nostaa pystympään. Mielestäni kutominen on sujuvampaa jos kehys on hiukan kaltevassa asennossa, eikä makaa vaakatasossa pöydällä.

Tässä näkyy osa nauloista ja olen jo kiinnittänyt loimilangan paikoilleen. Kehyksen alla minulla on  mattoliukueste, joka pitää kehyksen liukumatta paikoillaan.

Tässä olen laittanut nuo tuet kehyksen alle jotta kehys on paremmassa työskentelyasennossa. Naulat ovat vielä näkyvissä, mutta niiden päälle ruuvataan listat jotka estävät loimilangan mahdollisen nousemisen yli naulankannan ja suojaavat käsiä teräviltä nauloilta.

Tässä naulat on piilotettu listan alle. Kuvassa näkyy myös ruuvi ja siipimutteri (meniköhän nimitykset oikein?) joista kiertämällä loimilankoja saa kiristettyä tai löysättyä.

Olin ensin ajatellut että voisin kutoa tällä kehyksellä olohuoneen ruokapöydällä, mutta se ei vaikuttanut oikein kätevältä ratkaisulta, sillä siinä työtä ei olisi kiva pitää esillä silloin kun sitä ei tee, joten rupesimme miettimään muuta ratkaisua.

Vierashuoneessa olisi hyvin tilaa kutoa, mutta siellä ainoa sopiva paikka olisi työpöytäni jossa käytän läppäriä. Se taas tuntui myös hankalalta että aina kun haluaisin kutoa, pitäisi tietokone siirtää paikaltaan.

Sitten keksittiin että huoneessa on kahden kaapin välissä juuri sellainen tila johon voisi kiinnittää jonkinlaisen pöytälevyn ja saada näin paikka kutomiselle.

J kävi ostamassa sopivan kokoisen levyn ja kaappien ulkoseiniin kiinnitettiin kaksi listaa kumpaankin. Noiden listojen väliin työnnettiin pöytälevy. Sitä ei kiinnitetty mitenkään muuten vaan se pysyy siinä noiden listojen kannattamana. Näin sen saa helposti irroitettua jos ei halua sitä koko aikaa siinä pitää.

Nyt oli kutomiselle ihanteellinen paikka valmiina. Vierashuone muistuttaa yhä enemmän työhuonetta! Toki tänne jäi vielä nukkumapaikka kahdelle kun yövieraita saadaan.

Tässä ensimmäinen kokeilu lainakehyksellä. Halusin kokeilla erilaisten lankojen ja hapsujen käyttöä ja huomenna kurssilla opin varmaan lisää erilaisia tekniikoita. Tällaisen seinävaatteen tekeminen on tosi mukavaa kun voi kokeilla vaikka mitä. Pengoin rihkamakorulaatikkoani ja löysin sieltä materiaalia jota voin hyödyntää näissä kutomisissa. Oikeastaan ei ole mitää rajoitusta sille mitä näihin laittaa, kaikki käy.

Aloitin itsetekemiin kehyksiin hillitymmän väristä työtä. Tähän tulee pitkä hapsut alareunaan. Mitä muuta siihen tulee, sitä en vielä tiedä. Nyt voin tehdä kotona tätä työtä ja kurssilla toista.

En löytänyt paikallisista lankaliikkeistä kovin erikoisia tai paksuja lankoja ja niinpä tilasinkin Adlibriksestä muutamia lankoja. Näistä voi tulla mielenkiintoista jälkeä.

Nyt on tietokonepiste ja kudontapöytä melkein vierekkäin ja sama työtuoli käy molempiin. Kätevää!

Nyt on ollut niin pimeitä päiviä että lamppu on ehdoton apuväline kutomisessa ja se mahtui hyvin samalle pöydälle kudontakehyksen kanssa. Pöydän alla olevissa koreissa on kutomiseen tarvittavia lankoja ja mallilehtiä, joten kaikki on lähellä. 

Pöytälevy on juuri sopivan syvä niin että jaloille jää hyvin tilaa. Nyt ei muuta kuin kutomaan ja malleja suunnittelemaan!

Kudontakehyksellä pystyy kutomaan n. 35cmx40cm kokoisen kankaan, eli voi tehdä vaikka pieniä liinoja tai pannunalusia tms. tai niinkuin minä nyt, seinävaatteen. Loimilankoja lisäämällä tai vähentämällä määräytyy kudonnan koko. 

Taas kannatti hieroa hiukan aivonystyröitä kun saatiin näin hyvä lopputulos, vai mitä tykkäät?

💙💙💙