Totuttelemista

Siirrettiin taas kerran kelloja, tällä kertaa taaksepäin, eli siihen ns. normaaliaikaan. Minulle ei ole väliä eletäänkö kesä-vai talviaikaa, mutta tuosta muuttamisesta olisi kiva päästä eroon.

Se kun siirrytään talviajasta kesäaikaan, eli siirretään kelloja tunnilla eteenpäin, sopii itselleni hyvin, sillä olen aamuvirkku ja herään aina kukonlaulun aikaan, Mutta syksyllä kun kelloja siirretään taaksepäin, herään sitten jo ennen kuin iltavirkut ihmiset ovat edes ehtineet mennä nukkumaan.

Niin kävi eilenkin, kun ihan valmiina nousemaan katsoin kelloa, ja se näytti puoli neljää. Koska emme olleet vielä kelloja siirtäneet, niin tajusin että kellohan on vasta puoli kolme.

Puolen tunnin nukahtamisyrityksen jälkeen nousin ylös ja vilkaisin ulos ikkunasta. Kylä nukkui, kuten tavallista kun meillä herätään uuteen päivään. Ainoa tuikku joka näkyi oli täysikuu. Niin kaunis näky kuin se onkin, niin en voi estää ärsyyntymisen tunteita kun sen näen. Miksi sen pitää möllöttää taivaalla niin kirkkaana ja häiritä nukkumistani!

Jos tehtäisiin jonkinlainen tilasto siitä kenen ikkunoihin valo ensimmäisenä aamulla syttyy, niin meidän koti olisi kyllä kärkisijoilla! 

Sanotaan että vanhempana ei enää tarvitse niin paljon unta kuin nuorena, mutta kyllä meidän naapurustossa ainakin tuntuu unta riittävän vanhoillekin, niin pimeänä ikkunat ovat silloin kun meillä jo ladataan kahvinkeitintä. En tajua miten ihmisillä riittää unta niin pitkään. 

No aamukahvi nautittiin sitten siinä kolmen, puoli neljän paikkeilla. Huvittuneina totesimme että lounasaika taitaakin sitten olla joskus aamukahdeksan korvilla.

Päivä  valkeni kuitenkin tosi kauniina ja aurinkoisena. Pakkasta oli aamutuimaan n. kuusi astetta. 

Kävimme päivemmällä katsomassa tyttären kissanpentua. Siellä se karvapallo piileskeli milloin sängyn alla, milloin jossain muualla. Hiukan leikki myös pallolla. Vielä se ei ole ihan tullut kaveriksi perheen vanhemman kissan kanssa, mutta varmaan ne tottuvat toisiinsa kunhan rauhassa saavat toisiaan tutkailla.

Kissanpentuvierailun jälkeen ajelimme vielä Kastelholmaan ihailemaan syksyistä luontoa. Maa oli monin paikoin keltaisten lehtien peitossa ja lehdet kahisivat mukavasti jalkojen alla kun kävelimme linnan ympäristössä.

Kyllä syksy on aika ihanaa aikaa. Tänä yönä nukuttiin jo ihan normaalisti, eli heräiltiin puoli kuuden maissa. Eiköhän tähän talviaikaan taas totuta.

🍁🍂🍂🍂🍁

Näistä nautin juuri nyt

Varhainen aamu. Peilityyni vesi. Hiljaisuus.  Kesäaamu hienoimmillaan.

Yksinäinen joutsen lahdella. Heijastukset vedessä.

Poutapilvet, sekä taivaalla että vedessä. Jylhät kalliot. Vanha laituri.

Näistä nautin.


💙💙💙

Vinkkejä joulunajan Ahvenanmaan vierailulle

 Vaikka jouluun on vielä noin kaksi kuukautta, niin pikkujoulu tulee ihan kohta. Siihen on enää runsaat neljä viikkoa, joten jos mielit näkemään Ahvenanmaalaista pikkujoulun viettoa, niin alkaa jo olla kiire suunnitella matkaa tänne.

Ahvenanmaan joulunalusaika on täynnä jouluisia tapahtumia.

LILLAJULMARKNAD PÅ JANKARLSGÅRDEN - JANKARLSGÅRDENIN PIKKUJOULUMARKKINAT

Suurin ja vanhin joulumarkkinatapahtuma, mutta ei suinkaan ainoa, on Kastelholman linnan lähettyvillä järjestettävät Jan Karlsgårdenin pikkujoulumarkkinat, jotka tänä vuonna ovat lauantaina 27.11 klo 10-15.

Pikkujouluna tuntuu, että koko Ahvenanmaa on tullut tänne Kastelholmaan. Eikä ihme, sillä täällä on kiva tavata tuttuja ja nauttia jouluisesta tunnelmasta.

Jos sattuu niin hyvin, että maassa on jo lumipeite, niin lyhtyjen loisteessa on tosi tunnelmallista kuljeskella kojusta toiselle ja tutkailla tarjontaa. 

Miltähän maistuisi hyvältä tuoksuva jouluinen maustekakku, tai kotona leivotut piparkakut? Jos et itse ehdi tai halua niitä valmistaa, niin täältä niitä voi ostaa.

Noiden herkkujen lisäksi tarjolla on paikallisia käsitöitä, kotona tehtyjä kynttilöitä,

hilloja ja mehuja ym. Ahvenanmaalaisia lampaantaljojakin täältä löytyy.

Välittömässä läheisyydessä sijaitseva Smakbyn ravintola tarjoaa pikkujoulun kunniaksi mm. joulupuuroa, kinkkuvoileipiä ja glögiä. Ja ravintolan omassa myymälässä voit tehdä onnistuneita ostoksia. Myytävänä ahvenanmaalaisia,laadukkaita tuotteita.

Kastelholman linnassa järjestetään myös perinteinen glögitarjoilu. Linna on ihan markkina-alueen vieressä. Lapsilla on mahdollisuus tavata itse joulupukki.

Koska tämä on tosi suosittu tapahtuma, niin omalla autolla tulleita on  paljon etsimässä paikoitustilaa, ja voi olla niin että auton joutuu jättämään hiukan kauemmaksi itse markkinapaikasta, kuitenkin kävelymatkan päähän. Siksi voisikin olla hyvä tulla bussilla. Bussikuljetuksia järjestetään Maarianhaminasta.

Lisätietoja pikkujoulun vietosta Ahvenanmaalla voit lukea täältä. Samalta sivulta voit myös selailla erilaisia majoitusvaihtoehtoja.

MUUTA MUKAVAA:

- joulukadun avajaiset Maarianhaminassa 20.11 klo 14-18. 

- Lucia-kulkue 13.12 klo 19 lähtee St.Görans-kirkolta Maarianhaminan keskustasta  ja kiertää kaupungin katuja.

- muita joulumarkkinoita ja tapahtumia näet täältä.

- Ålands Sjöfartsmuseum on koko perheen mukava vierailukohde ja ainakin aikaisempina vuosina museo on ollut auki myös joulun aikaan

- Merikorttelin vieressä oleva uimahalli-ja kylpylä Mariebad on myös suosittu käyntikohde

Matkavaraukset hoituvat Viking Linen sivuilta ja samasta paikasta voit halutessasi varata hotellipaketin. Tästä pääsetSilja Linen vastaaville sivuille.

Lisää tietoa täältä.

Vaikka Ahvenanmaa mielletäänkin useimmiten kesäkaupungiksi, niin talvellakin, ja varsinkin joulun aikaan riittää katsottavaa ja koettavaa jokaiselle.

Koska Ahvenanmaan suosio on vaan kasvanut viime vuosina, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

TERVETULOA!

💖💖💖

Pientä juhlintaa

Tänään vietettiin Ahvenanmaan itsehallintopäivää, kuten aina kesäkuun 9. päivä. Vuoden päästä tulee kuluneeksi 100vuotta siitä kun tuo itsehallinto saavutettiin ja 100-vuotisjuhlallisuudet aloitettiin tänään ja  kestävät koko vuoden.

Itsehallinnosta voidaan tietysti olla montaakin mieltä, mutta joka puolella saarta oli järjestetty jos jonkinlaista juhlatilaisuutta ja me suuntasimme Kastelholmaan jossa olikin järjestetty kiva tapahtuma.

Sää suosi tänä vuonna juhlintaa ja kaikille riitti istumapaikkoja, turvavälit huomioiden, joten mukava oli seurata ohjelmaa. Pari lyhyttä puhetta oli muun ohjelman lisäksi. Hanurimusiikkia ja kansantanhuja nähtiin ja kuultiin, kuten kesätapahtumiin usein kuuluukin.

Modernimpaakin esitystä saatiin kuulla kun Seaside Singers esitti mukaansa tempaavia kappaleita. Pitääpä tässä mainostaa että tyttäremmekin laulaa tässä kuorossa.

Esitysten jälkeen  suuntasimme kohti Smakbyn-ravintolaa jossa tarjoiltiin kahvia ja Ahvenanmaan pannukakkua. Kelpasi sitä nautiskella ilta-aurinkoisella terassilla.

J ja vanhempi tyttäremme. Olemme juuri kulkemassa vankilamuseo Vita Björnin ohitse kohti Smakbyn-ravintolaa.

Ahvenanmaan pannukakku maistuu aina yhtä hyvältä!

Ravintola kasvattaa osan yrteistään terassin vierellä lavoissa.

Aina pitää myös poiketa ravintolan yhteydessä olevassa myymälässä, mutta tällä kertaa en mitään ostanut.

Autolle kävellessä kuvasin vielä tienvierustan kukkia ja näkyy kuvassa Kastelholman linnakin.

Tämä juhlija otti rauhallisesti ja tyytyi makoilemaan varjossa, lippu selässä niinkuin päivän kunniaksi sopikin.

OLIPA KIVA ETTÄ TULI LÄHDETTYÄ TÄHÄN JUHLAAN!

💙💓💛

 

Miltä kevät näyttää Ahvenanmaalla juuri nyt?

Ahvenanmaalla on kevät jo aika pitkällä. Parin päivän takaisella mökkikäynnilla poikkesimme Kastelholman linnan liepeillä myös ja kuvasin siellä maisemia.

Lunta ei enää näy ja sää oli sopiva pieneen kiertelyyn sekä linnan ympärillä että JanKarlsgårdenin ulkoilmamuseossa.

Nyt tulee paljon kuvia, mutta vähän tekstiä:

Mökkirannassa näytti hiukan talvisemmalta, johtuen mereltä ajautuneista jäistä ja sohjosta. Lunta ei ollut kuitenkaan täälläkään muualla.

Aurinko paistoi kirkkaasti ja vesilintuja uiskenteli rannan edustalla, mutta ne loittonivat tapansa mukaan heti kauemmas kun lähestyin rantaviivaa niitä kuvatakseni.

Ensi viikolla on luvattu lämmintä ja suunnitelmissamme onkin avata mökkikausi. Ihanaa, kevät on kohta täällä!

Viime postauksessa näytin minkälaisia löytöjä tein kirpparilla. Seuraavassa postauksessani ajattelin näyttää mitä itse olen nettikirpparilla myynyt ja millä hinnoilla. Jos kirpparit kiinnostaa, niin tule katsomaan. Nähdään pian!

💙💙💙 

 

JOSKUS VOI NÄINKIN KÄYDÄ

Eilen lähdettiin taas pitkästä aikaa patikoimaan. Suuntana oli Stornäset, Kastelholmassa. Ollaan ennenkin näissä maisemissa käyty ja koska täällä voi kävellä useita eri reittejä, niin haluttiin nyt kulkea sellaista reittiä jota ei aiemmin olla kuljettu.

Stornäsetissä on sekä helppoja, että hiukan vaativampia reittejä. Ajoimme autolla pienehköä tietä joka tietämämme mukaan vie reitin aloituspaikalle. 

Tie muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi ja aika ruohottunutkin se oli, joten heräsi epäilys ollaanko ollenkaan oikealla tiellä. Muutamia tienhaaroja ohitimme, mutta mitään opasteita ei näkynyt reitille, joten jatkoimme kuitenkin ajoa eteenpäin. Tuntui että hetkenä hyvänsä tie päättyy yhtäkkiä ja minä jo hermoilin miten pääsemme kääntymään jos ollaan väärässä. 

Eikä vastaantulijoitakaan olisi toivonut sillä tie oli aika kapoinen, joten sivuuttaminen olisi voinut olla hankalaa.

Lopulta kuitenkin saavuimme paikalle joka oli kääntymispaikka  ja näimme polkua osoittavat kyltit vasemmalla. Pysäköimme automme ja otimme eväsrepun ja puhelimet mukaamme.

Hämmästytti hiukan  , kun heti alkuun olimmekin jo grillauspaikalla. Ihmetytti että kuka haluaa heti ruveta eväitä syömään ja makkaroita paistamaan kun ei vielä montaakaan askelta olla otettu. 

Me emme jääneet grillailemaan vaan aloitimme kulkumme polkua pitkin, valkopäisiä tolppia seuraten. Tunnelma oli kuin satumetsässä ja varjoisassa maastossa oli mukava kulkea. Nappailin kuvia sieltä sun täältä.

Polkua pitkin oli helppo kulkea, eikä eksymisen vaaraa ollut. Paikoitellen kiipeiltiin matalahkoja kallioitakin ja silloin tuli kyllä hiki auringon paistaessa suoraan niskaan. Onneksi oli juotavaa mukana ja silloin tällöin pysähdyimmekin pitämään juomatauon. 

Reitit oli hienosti merkitty, piti vaan tietää mille reitille halusi kun eri vaihtoja oli. Me valitsimme reitin joka opastekyltin mukaan oli nimeltään Norra Strandstigen. Sitä pitkin emme olleet aiemmin kulkeneetkaan.

Valitsemamme polku ei ollut yhtä hyvin merkitty kuin ensimmäinen polku. Täällä oli ripustettu valkoisia nauhoja siellä täällä puiden oksille. Polku oli melko kapea ja välillä sai varoa nokkosiakin etteivät päässeet polttamaan. Jonkin aikaa kuljettuamme rupesi jo arveluttamaan koko polku, sillä mitään ihmeempää kaunista, tai mielenkiintoista katseltavaa ei polun varrella näkynyt.

Kun nyt olimme jo kuitenkin kulkeneet melkoisen matkan, niin takaisin päinkään ei viitsitty kääntyä. Puhelimen kartasta pystyimme onneksi seuraamaan reittiämme, joten varsinaisesti eksyksissä emme olleet.

Joten ei muuta kuin eteenpäin.

Vihdoin alkoi näyttää siltä että lähestymme meren rantaa. Kohta edessämme oli ihania sileitä kallioita ja ihastuttava merimaisema. Veneitä ajeli ohitse ja meri kimalteli. 

Päätimme pitää tässä kauniissa paikassa kahvitauon maisemia ihaillen.

Kallioilla istuen oli mitä mukavinta juoda kahvit ja syödä eväät. Liian kuumakaan ei ollut sillä merituuli vilvoitti juuri sopivasti. Aina kun näen jonkin kauniin paikan, niin alan miettiä että tässäpä olisi hieno talon paikka, tai niinkuin tässä, hieno mökin paikka: ihanat kalliot ja sopivan kokoinen meri edessä,  auringonottajalle mitä hienoin paikka. Ruohosipulit kukkivat kivenkoloissa ja vesi liplatti mukavasti rantakivissä.

Kahvin juonnin lomassa mietitytti että jatkammeko polkua eteenpäin vai käännymmekö takaisin tulosuuntaan. Tarkoituksemme oli alunperin että kierrämme tätä polkua pitkin kunnes saavumme tielle jonka toisessa päässä automme on. Tietä pitkin sitten kävelisimme kunnes olemme auton luona.

Päädyimme jatkamaan ettenpäin. Polku ei ainakaan paremmaksi tullut, mutta valkoisia nauhoja roikkui puiden oksilla, joten oli tästä joku muukin meidän lisäksemme joskus kulkenut.

Vähitellen alkoi tuntua siltä että polku vain jatkuu ja jatkuu, emmekä koskaan saavu sellaiseen kohtaan josta voisimme päästä tielle. Olisin melkein halunnut jo kääntyä takaisin, mutta olimme sentään kulkeneet jo melkoisen matkan kahvipaikaltamme, eikä ajatus palaamisesta takaisin huonoa polkua pitkin oikein houkutellut. 

J päätti kävellä polulta syrjään hiukan kauemmaksi katsomaan näkyisikö tietä lähistöllä. Minä jäin odottelemaan polun varteen. Olen huono ja pelokas kulkemaan yksin metsässä ja nytkin kävi mielessä ajatus että mitä jos eksymme toisistamme. Minulla ei ollut edes juotavaa mukana kun reppu oli J:n selässä. Ajattelin että jos yksin joudun palaamaan autolle, niin kuljen samaa reittiä takaisin, olkoon polku sitten kuinka huono tahansa.

Huutelin metsään ja kohta J vastasikin sieltä että hän näkee tien. "Raivasin" tieni varvikon ja pusikkojen läpi, miettien samalla mitenkä monta punkkia illalla löytyy ihosta tai vaatteista. Edessämme oli tie jota etsimme! Nyt tuntui että voisi kävellä vaikka kuinka pitkän matkan kun tiesi että ollaan oikeaan suuntaan menossa.

  

Miten kevyeksi askel tuntuikaan muuttuneen, vaikka jalan pohjassa tuntui kuin sinne olisi muodostumassa vesikello ja vaikka aurinko porottikin kuumasti kun tietä pitkin tarvoimme. Nyt taas halutti katsella enemmän ympärilleenkin.

Ohitimme tien varrella olevan omenatarhan ja sen lähistöllä näkyi mehiläispönttojä joissa kävi kova surina. Tuli mieleen kampanja "Pelasta pörriäinen". 

Asuukohan täällä Tellervo?

En tiedä miten pitkään kuljimme tuota tietä, ennenkuin auto näkyi, mutta kokonaisuudessaan kuljimme melkein seitsemän kilometriä. Kun nuo kilometrit kuljettiin vaihtelevassa maastossa ja pieniä polkuja pitkin, niin taisi päivälle tulla aimo annos hyvää liikuntaa. 

Patikoiminen on kyllä kivaa ja eväiden syöminen ulkona ihan parasta. Mutta kannattaa ehkä tutkia tarkkaan eri reitit ennenkuin lähtee suinpäin matkaan, eikä luottaa siihen että tuntee paikat kun on siellä ennenkin käynyt.

Me lähdimme hiukan hätäisesti liikkeelle ilman että tutkimme eri polkuja kartasta tarpeeksi hyvin.

Jos tulet Ahvenanmaalle ja haluat patikoimaan, niin ole viisaampi kuin me ja tutkaile eri reittejä vaikka klikkaamalla tästä.

OIKEIN IHANAA JA LÄMMINTÄ VIIKONLOPUN JATKOA! 

💛💛💛

PUNAISIA MÖKKEJÄ JA PAJUNKISSOJA

Kun ei pariin päivään ole lähdetty kävelylle, vaan on hiukan tehty hommia pihalla ja loppuaika laiskoteltu, niin tänään oli aika lähteä liikkeelle.

Ajettiin kylän keskustaan ja jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään pikkutietä pitkin. Tämän tien varrella on monta punaista mökkiä ja tien loppupäässä oli ihan reilun kokoisia omakotitalojakin.

 

Punaisten mökkien lisäksi oli muutama harmaakin mökki. Jokin näissäkin viehättää. 

Yhden ihastuttavan punaisen pikku talon pihalla näin puuhailevan naisen ja tunnistinkin hänet yhdeksi jota seuraan Instagramissa. Emme tunne toisiamme, mutta olen aina ihaillut hänen taloaan ohi kulkiessani. Se on juuri tyypillinen punainen mummonmökki pitsiverhoineen.

Tervehdin häntä ja  mieli olisi tehnyt kuvata hänenkin taloaan ja pihapiiriään, mutta en arvannut kysyä lupaa siihen. Hän kertoi asuvansa vakituisesti tuossa mökissä. 

En tiedä tiesikö hän kuka minä olen. Olemme kyllä "keskustelleet" Instagramissa, mutta ei nytkään tavatessamme tullut esiteltyä toinen toisiamme. Näinhän se menee somemaailmassa. Tuntuu kuin tuntisi ihmisen vaikka ei olla koskaan tavattukaan.  Mutta haitanneeko tuo.  

Kävelimme tien päähän asti. Siellä oli muutama omakotitalo. Mietin, että voisihan sitä niinkin syrjässä asua, varsinkin kun toisiakin ympäri vuoden asuttuja taloja oli lähistöllä. Ja varsinkin kun kaikkea katsoo näin keväällä, valoisana aikana jolloin luonto kohta on kauneimmillaan. Voi olla että syksyn pimeinä iltoina ajattelisi toisin. 

Puiden takana pilkoitti kaunis vanha talo, joka tietääkseni on käytössä kesäpaikkana.  Kesällä olen nähnyt pihalla pitkän pöydän ja omenapuiden kukkiessa paikka on kuin sadusta ja on helppo kuvitella ihmisiä syömässä tuon pitkän pöydän ääressä. 

Paluu mökille ja siellä odottavien töiden pariin. Eilen kaivelin vanhasta kukkamaasta ylös huonokuntoista perennaa ja tarkoituksenani on uudistaa tätä kukkapenkkiä jollain tavalla. 

Haluaisin että koko kukkapenkissä olisi ehkä vaan yhtä tai kahta kukkaa ja niiden lisäksi pari pensasta. Mietin noiden vuorenkilpien jakamista ja levittämistä koko alueelle. Niissä on vaan se huono puoli, että jos nyt kaivan niitä ylös ja istutan toiseen paikkaan, niin ne näyttävät tosi surkeilta istutuksen jälkeen, eikä se tietysti ilahduta silmää.

Niiden paras jako-ja istutusaika olisi syksyllä. Olenkin jo monena syksynä miettinyt niiden jakamista, mutta syksyisin iskee aina jokin puutarhaväsymys, eikä tule tehtyä mitään uudistuksia, vaan mieluummin vetäytyy sisälle lämpimään.

Sen verran sain tänään tehtyä, että levitin kompostorin sisältöä kaikille kasveille. Jospa ne saisivat siitä uutta voimaa.

Odotan malttamattomana että ensimmäinen multasatsi valmistuu bokashista. Se vie vielä muutaman viikon. Bokashinesteellä olen jo lannoittanut kotona viherkasveja ja täällä mökillä pihan kasveja.

Mökkimatkan varrella Kastelholmassa kohtaa ohiajava näin viehättävän näyn. Samassa paikassa on yleensä kesäisin kesäkukkaistutukset ja ihmettelen aina että ne saavat olla rauhassa kenenkään niitä vahingoittamatta. Ihana näky! Kiitokset hänelle tuntemattomalle joka nämäkin tänne laittoi ohikulkijoiden iloksi!

MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

🐣🐤🐥