lauantai 30. toukokuuta 2020

VINKKI AHVENANMAALLE MATKAAVALLE



Tänään aamupäivällä suuntasimme kohti ihanaa leipomo/kahvilaa, Johannas Hembaktaa, joka sijaitsee kivenheiton päässä Godbystä Getaan päin. Näin sesongin ulkopuolella tuo leipomo on auki lauantaisin klo 10-16. Kahvila ei vielä ole auki kun tuo korona rajoittaa kaikkea, mutta maanantaista alkaen on myös kahvila auki kesä-elokuussa joka päivä klo 10-17.

Godbystä Getaan päin lähdettäessä ehtii juuri ja juuri painamaan kaasua niin että saa mukavan vauhdin päälle, niin jo näkyy viitta Stalldalen joka osoittaa vasemmalle. Käännytään sinne ja ajetaan suoraan niin pitkään kuin tietä riittää. Tie on joitain satoja metrejä ja niin ollaankin jo perillä. Silmien eteen avautuu paitsi rantaa, niin pari kolme kivitaloa, jotka tuovat mieleen sairaalaympäristön. Ja vanha psykiatrinen sairaalahan tämä ennen olikin, mutta nyt ihan muussa käytössä.
  




Kun noustaan portaat parkkipaikalta niin ollaankin jo Johannas Hembaktan isolla terassilla. Kauniit kukkaistutukset toivottavat tulijan tervetulleeksi. Tähän mahtuu kauniina kesäpäivänä iso joukko kahvittelijoita. 

Pakko oli pysähtyä ihailemaan näitä istutuksia ja niiden ympäristöä. Mutta leivonnaisten tuoksu houkutti sisälle.






Tiskin takana seisoi minulle hiukan entuudestaan tuttu Siv, jolta kysyin lupaa kuvien ottamiseen. Häneltä sain taustatietoa tämän rakennuksen historiasta, sillä hän on työskennellyt täällä hoitajana aikoinaan ja nyt eläkkeellä ollessaan tekee työvuoroja leipomon puolella. 

Leipomossa leivotaan mm. pullia, pikkuleipiä, hemveteä (grahamleipä joka on ahvenanlaalaisille se oikea perinteinen leipä), mustaa leipää, ruisleipää, chiapattaa, foccacciaa, ja kaikki leivotaan paikallisista luomujauhoista.

Leipomon tuotteita voi ostaa paitsi täältä paikan päältä, myös Mattssonsilta Godbystä, Sparhallenista Jomalasta ja Mathis Hallenista Maarianhaminasta.

Kahvilan osoite on Stornäsvägen 40, Godby



Katseeni kiinnittyi paitsi noihin herkullisiin leivonnaisiin, niin myös sisustukseen. Kaikkialla näkyi vanhoja huonekaluja ja esineitä ja esim. erilaisia verhoja jotka oli tehty vanhoista lakanoista tai muista vanhoista kankaista.



Vanhoja esineitä on paljon ja ikkunan takana avautuu terassin takana maalaismaisema. Saattaapa ikkunasta nähdä lampaitakin.







Viehättäviä koristeita oli joka puolella. Tässä sydämen sisälle kiinnitetty sydämen muotoinen oikea leipä niinkuin paikan henkeen hyvin sopiikin. 



Kovin suuri ei kahvila sisätiloiltaan ole, mutta sitäkin viehättävämpi.  



Tarkemmin kun katsoi istuintyynyjä, niin huomasi että tyynyt oli päällystetty vanhoilla paidoilla ja takeilla. 




Paikallista suklaatakin oli myynnissä. Nämä oli valmistanut Mercedes Chocolaterie.  



Ikkunasta näkyy vanha sairaalarakennus. 



Tämän käytävän varrella oli mm. hissi jolla aikoinaan ruoka kuljetettiin sairaalan tiloihin. Kahvilan wc-tilat löytyivät myös täältä. 



Vessojen ovet olivat alkuperäisiä kylmähuoneiden ovia. Onneksi ovessa luki selvästi wc, muuten ei sinne olisi tohtinut mennä. 




WC:ssä oli aika mystillinen tunnelma ja tuntui kuin olisi ollut jonkin hotellin vessassa.  




Kylmiön alkuperäinen ovi kun oli, niin on tainnut jollakin asiakkaalla olla vaikeuksia ulospääsyssä kun ohjeet oven avaamiseen on täytynyt laittaa. Ja kerrankin myös suomeksi, mistä plussaa!




Kahvia alkoi jo mieli tehdä, joten lähdimme pullapussin kanssa kohti mökkiä. Matkalla vielä mietin miten erilaisia toimintoja voi samassa rakennuksessa aikojen kuluessa olla. Kahvila/leipomon ulkopuolella ollut höyläpenkkikin lienee aikoinaan ollut sairaalan toimintaterapiaan kuuluvaa kalustoa.



Mökille päästyä keitettiin nopsasti kahvit ja katettiin tarjoilut ulos kun oli lämmin ilmakin. Voi mitkä herkut meitä odotti! J valitsi itselleen toscapullan ja minä vaniljapullan. Molempien mielestä se oma valinta oli se paras. Ja herkullisia ja taatusti tuoreita olivat molemmat. 




Jos kesälomamatkasi vie tänne Ahvenanmaalle, niin kannattaa käväistä kahvilla tässä ihanassa leipomossa.

Maarianhaminan varmaan tietävät kaikki Ahvenanmaalle matkustavat, mutta Godby, jossa leipomo on sijaitsee Maarianhaminasta pohjoiseen/koilliseen runsaat 15km. Godbyn keskustasta vähän matkaa Getaan päin niin ollaan jo melkein perillä Stalldalenissa.

Joko olet tehnyt lomasuunnitelmia?


💙💙💙



torstai 28. toukokuuta 2020

MÖKIN KESÄ ALKOI



Vihdoinkin ollaan aloitettu tosissaan mökkikausi. Kotona on riittänyt niin paljon puuhaa ettei tänne olla edes kaivattu. Kun tänne talven jälkeen tulee ensimmäisiä kertoja, niin kaikki näyttää kolkolta ja ei erityisen kutsuvalta.

Mihin vaan katsoo niin löytää kaikkea mitä ei haluaisi löytää. Miten noita rikkaruohotupsuja onkaan ihan joka puolella. Lavakaulukset ovat tyhjinä, vain vanha voimaton multa täyttää niitä hiukan ja jokunen rikkaruoho toki niissä kasvaa.  Ikkunat ovat niin likaiset ettei läpi tahdo nähdä.



Kasvihuone on siivottu jo joku aika sitten, mutta viihtyisältä se ei kuitenkaan näytä, sillä siellä ei ole mitään vihreää. Viime vuoden epäonnistuneet tomaatti-ja kurkkukasvatukset muistuvat mieleen vielä nytkin ja olemmekin päättäneet pitää kasvihuoneviljelystä välivuoden.

Se tuntuukin nyt ihan oikealta päätökseltä. Kun ei nappaa niin ei nappaa. Ostetaan kurkut ja tomaatit toisten kasvattamina kaupasta.

Oma kasvattamat pelargonit koristavat kotiterassin kesähuonetta. Tai no, koristavat jos tykkää pelargonien lehdistä, sillä ainoastaan yksi on ennättänyt kukintaan asti. Mutta tänään kävimme ostamassa rehevät ja kauniit, kukkivat pelargonit tänne mökille ja kaksi niistä on nyt kasvihuoneessa. Kasvimyymälässä oli toinen toistaan kauniimpia kukkivia pelakuita, joten vaikeuksia oli värin valinnassa.

Lopulta valinta kohdistui vaaleanpunaisiin.  



Väri on kyllä jotain niin kaunista! Saa nähdä tuleeko omista siemenestä kasvattamistani koskaan edes puoliksi näin näyttäviä. Noita omia kasvatteja on kotona kymmenen. Aion yrittää talvettaa niitä. Olisi sääli luopua niistä jo syksyllä kun kovan vaivan niiden kanssa olen nähnyt.

Mutta nyt ei kannata vielä ajatella syksyä ja talvettamista kun kesä on vasta edessä. 



Lavakauluksissa ei ole vielä mitään, paitsi yksinäinen raparperi jonka siirsimme takaisin tänne laatikkoon. Viime kesänä siirsin sen laatikosta toiseen paikkaan kun se kasvoi niin isoksi ettei laatikkoon muuta mahtunutkaan. Tänä vuonna olen huomannut ettei se viihtynyt uudessa paikassaan ja kasvoi kitukasvuisesti. Lähellä oli muutama iso koivu ja ne taisivat viedä kaiken ravinnon ja veden.

Nyt raparperi pääsi takaisin laatikkoon ja saa kasvaa siellä ihan omassa rauhassaan. Muuta en samaan laatikkoon yritäkään istuttaa.

Eilen levitimme lopun valmiin bokashimullan laatikkoihin ja tänään ostimme lisää pussimultaa jonka laitamme laatikoihin huomenna. Mullan lisäämisen jälkeen kylvämme herneet jotka ovat jo vedessä likoamassa. Herneitä tulee kahteen laatikkoon ja viimeiseen tyhjään laatikkoon kylvetään erilaisia salaatteja ja tilliä.  




Kaksi pelargoniaa istutin kesäkukkamultaan terassille. Miten yksikin istutus voi muuttaa ulkotilaa niin paljon?

Pyyhin myös kaikki ulkohuonekalut ja laitoin pöytäliinan ja istuintyynyt paikoilleen. 

Nurmikon olen leikannut jo kahdesti ja eilen aloitti kesäpoikamme Roope työt. Jos et vielä tunne Roopea niin klikkaahan tästä ja pääset tutustumaan tuohon mainioon apulaiseen.

Tosin tuntuu kuin Roope olisi hiukan unohtanut talvilomallaan reittinsä nurmikollamme, sillä ihan priimaa jälkeä se ei ole joka kohdassa tehnyt. Saattaa tietysti johtua siitäkin, että nurmikkomme on paikoitellen aika muhkuraista, joten helppoa ei ole tuollaisella laitteella selviytyä kaikista kuopista ja kumpareista. Pitääpä ryhdistäytyä ja viimeistään syksyllä tasoitella pahimpia paikkoja ja kylvää uutta nurmea tilalle, niin ensi vuonna Roopen on helpompi työskennellä. 




Toisiin terassilaatikoihin istutin tätä usean vuoden suosikkiani joka aina viihtyy yhtä hyvin. Altakasteluruukuissa se ei pääse kuivahtamaankaan. Olikohan tämä nimeltään miljoonakello, vai mikä?

Nyt vaan odotellaan niiden kasvamista. Ainakin aikaisempien vuosien hoidolla niistä on kasvanut niin reheviä, että tuota laatikkoa ei melkeinpä näy kukkien alta loppukesästä. 



Terassin katossa kiipeilee villiviini, jonka lehdet tulevat aika myöhään ja hitaasti keväällä. Hengissä se kuitenkin on, sen näin lehtisilmuista. Pientä siistimistä vaatii sekin.

Ikkunoiden yläreunassa roikkuva lamppuketju odottaa pois ottamista. Se toimii aurinkokennoilla, mutta on jo uutena ollut ihan surkea. Lamppuihin tulee niin pienen pieni valopiste, ettei se näytä miltään, puhumattakaan että se valaisisi.

Se oli kyllä hankintana pettymys, sillä meillä on pihassa jalallisia aurinkokennovalaisimia ja ollaan oltu niihin erittäin tyytyväisiä. 

Pari vuotta sitten uusitut terassin kaiteet ovat vielä maalaamatta. Koko mökki odottaa maalaamista mustaksi. Piharakennukset on jo maalattu, mutta tämä päämökki ei vielä tänäkään kesänä taida tulla maalatuksi. 

Huomenna siis jatkuu pihahommat ja jos puhtia riittää, niin myös ikkunoiden pesu. Sen kun on tehnyt, niin koko maailma kirkastuu ja  mieli on hyvä.


OIKEIN HYVÄÄ JA LÄMPÖISTÄ VIIKONLOPPUA!

maanantai 25. toukokuuta 2020

KÄYTTÖKOKEMUKSIA LASITERASSISTA.



Uusi viikko ja tämä onkin jo toukokuun viimeinen viikko! Kovin lämpimiä päiviä ei vielä ole ollut. Kesähuone on todella osoittautunut tarpeelliseksi, sillä muuten ei terassilla ole tarjennut oleskella kylmän tuulen vuoksi. 




Täällä onkin vietetty aikaa tosi paljon. Päivän pääateriat on yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta syöty täällä. Aamiaista ei ainakaan vielä ole haluttanut täällä nauttia, sillä tähän ei vielä aamulla aurinko paista ja lämpötila on ollut aika alhainen aamuisin.  



Mutta päivällä tämä kesähuone on osoittautunut mitä parhaimmaksi paikaksi. Valoa ja lämpöä riittää, niin että melkein silmiä häikäisee kaikki valoisuus. Onneksi tarvittaessa voi vetää verhot ikkunoiden eteen.

Orvokit ovat vielä pöydän koristeena, mutta mietin niiden istuttamista ulos. Ruukutkin taitavat olla jo liian ahtaat niille.



Yhtenä päivänä oli kesähuoneen lämpötila jo niin korkea että vaikka ovi oli avoinna, niin lisää vilpoisuutta kaivattiin. Niinpä J rakensi avattavan tuuletusluukun. Nyt saadaan ristiveto tarvittaessa ja huone viilentyy mukavasti. Valkoinen valokate kattona on osoittautunut mainioksi. Se suodattaa suuren osan auringonsäteistä, mutta ei pimennä silti huonetta. Sateella pisarat ropisevat mukavasti kattoon.

Olemme huomanneet myös sellaisen seikan, että olohuone, jonka edessä tämä kesähuone on, ei tule ollenkaan niin lämpimäksi kuin aikaisempina kesinä ja se on tosi hyvä juttu. Olimme jo miettineet pitäisikö hommata ilmalämpöpumppu että saisi huonelämpötilaa laskettua kuumina päivinä, mutta ehkä se ei nyt olekaan tarpeen.

Nyt on mahdollista myös tarvittaessa pitää olohuoneen ovea kesähuoneeseen auki vaikka yölläkin, sillä kesähuoneen liukuoven saa lukittua. Tämäkin viilentää jos yöllä tulisi tukalan kuuma.



Olen jo tuonut kaikki pelargonit sisältä tänne ja muutaman yönkin ne jo ovat täällä olleet. Hyvin tuntuvat viihtyvän. Osan niistä ehkä vien ulos kunhan yöt hiukan lämpenevät, mutta vielä saavat olla täällä kesähuoneessa. 




Härkäpavun istutin eilen isompaan ruukkuun ja kävelylenkillä keräsin oksia ojasta. Tein niistä tukirangan härkäpavuille. En yhtään tiedä miten suuriksi nuo pavut kasvavat, joten mahtaakohan olla sopiva määrä tässä ruukussa? Nämäkin vien jossain vaiheessa ulos. 





Ulkona terassilla minulla ei vielä ole paljon kukkia. Amppelikukkia ainakin haluan tänne laittaa. Ne voi ripustaa räystään alle niin että näkyvät sisälle kesähuoneeseenkin. Sisäpuolelle niitä ei oikein voi laittaa kun niistä kastellessa aina valuu vettä lattialle ja matto kastuisi.

Kääpiösamettikukat joita olen myös siemenestä kasvattanut, istutin tänään kukkamaahan ja osan parvekelaatikkoon. Bokashimullassa niiden pitäisi kasvaa hyvin. Olen muuten huomannut että tuo multa on saanut pihan kukat ja pensaat rehevöitymään hyvin. 

Tällä viikolla pitäisi aloittaa mökkeily oikein toden teolla, sillä emme ole siellä juurikaan vielä olleet. On ollut niin houkuttelevaa olla kotona ja nauttia tästä uudesta huoneesta, että emme ole mökille kaivanneet.


💚💚💚 

torstai 21. toukokuuta 2020

PIENI, MUTTA NIIN TÄRKEÄ



Viime päivinä on saatu ihailla kauniita pilvimuodostelmia. Tai ainakin minä olen nauttinut niiden katselemisesta. Joku toinen ei ehkä edes ole niihin kiinnittänyt huomiota, mutta minä en väsy niitä katselemaan. Nämäkin pilvet näyttivät jopa lupailevan ukkosta ja salamointia, mutta sellaista ei kuitenkaan tullut, vaan pilvet häipyivät pikkuhiljaa ja aurinko jatkoi paistamistaan.

Aina ei voi kuitenkaan ihailla luonnonilmiöitä ja uneksia, vaan välillä on ryhdistäydyttävä ja tehtävä arkisia, eikä aina niin mukaviakaan hommia, kuten siivoaminen. Itse siivoaminenkin voi joskus olla mukavaa ja varsinkin palkitsevaa. Onko ihanampaa tunnetta, kuin se kun on jonkun jo kauan siivoamista odottaneen kohteen järjestämisen on saanut tehtyä?

Minulla tuo järjestämistä odottanut paikka oli pikkuruinen varasto, jonne pääsee meidän eteisestämme. 



Tänne yritetään mahduttaa kaikki sellainen epämääräinen, mutta tarpeellinen tavara, jota tarvitaan sen verran usein ettei niitä pihavarastoon asti viedä. Kuten nuo tikkaat tuossa seinällä. Kun palovaroitin alkaa huutaa ruokaa laitettessa ja katto on sen verran korkealla ettei sinne muuten yletä, niin nämä tikkaat auttavat kurkottamaan tarpeeksi korkealle.  Hieman matalammille paikoille pääsyyn riittää keittiöjakkara.

Kylmälaukkua ja vesikanisteriakin tarvitaan silloin tällöin, joten nekin meillä säilytetään täällä.
 



Ja nyt päästään asian ytimeen. Koko varaston uudelleen järjestäminen sai alkusysäyksen bokashista. Kuten kaikki blogiani seuraavat ovat pakostakin tulleet huomaamaan, niin uusin innostukseni on juuri tuo bokashointi.

Minulla on kaksi bokashiämpäriä. Toinen on täynnä biojätettä ja se on fermentoitumassa, eli sitä hapatetaan pari viikkoa tuossa ämpärissä. Fermentoituminen pitää tehdä sisälämpötilassa, joten sille pitää olla huoneenlämpöinen paikka. Tähän asti olen säilyttänyt tuota ämpäriä saunassa tai kylppärissä, mutta nyt rupesi kyllästyttämään se siirtely pois löylyhuoneesta aina saunottaessa, joten johonkin muuhun paikkaan halusin sen sijoittaa.

Ajattelin, että yleensä kun jonkin paikan siivoaa, niin tilaa tulee enemmän ja näinollen saisin ehkä tuonkin ämpärin mahtumaan varastoon, jossa toinenkin ämpäri jo on. 

Tyhjensin osan varastossa olevista tavaroista eteisen puolelle ja imuroin varaston. Se oli hyvä tehdä nyt kun mitään tavaraa ei lattialla ollut. Sitten pistin syrjään ne tavarat jotka voisi viedä ulkovarastoon ja J järjesti työkalulaatikkonsa uuteen uskoon. Tyokaluja on silti vielä ulkovarastossa, mökkivarastosta puhumattakaan. No, niitä tarvitaan näihin meidän projekteihin, joten niiden määrästä en voi valittaa. Tosin itse saan aina silloin tällöin kuulla kukkapurkkien määrästä, mutta niin ne vaan nytkin loppuivat kesken kun pelargonipistokkaita istuttelin!
  



No, takaisin bokashiin. Yksi varatuoli pitää varastossa olla ja sitä voikin hyvin käyttää hyväksi. Sehän on hyvä hylly näille ämpäreille. Päällimmäisenä on se ämpäri jota täytetään. Nyt se on juuri sopivalla korkeudella. Ei tarvitse nostaa lattialle kun täyttää. Aiemmin se oli nimittäin tässä samassa tilassa seinähyllyn päällä ja sen verran korkealla etten ylettynyt sitä täyttämään ennenkuin olin sen ottanut alas lattialle. Täysi ämpäri ei ole ihan kevyt nosteltava, joten nyt säästyn siltä punnertamiselta. 

Tuolin alle mahtui juuri sopivasti täysinäinen ämpäri. 

Ja mikä parasta, tuo muovilaatikkokin mahtuu tänne. Nyt kesällä sitä en tarvitse, mutta talvella voin tehdä siihen multatehtaan. Ja sen päälle mahtuu vielä toinenkin samanlainen laatikko jos tarvitaan.




Välillä pari kevääseen paremmin sopivaa kuvaa. Pelargonit voivat hyvin ja olen nyt kantanut niitä päiväksi terassille ja illalla sitten taas sisälle. Terassille en uskalla vielä jättää, mutta ehkä kohta sää lämpenee niin että saavat paikan sieltä. 



Sain härkäpavun siemeniä ja sisällä olevat ovat jo näin pitkiä. Osan laitoin suoraan ulos ruukkuun ja sieltäkin alkaa näkyä hiukan alkuja. Kylvin ne jo muutama viikko sitten ja kun sisällä ei enää ollut tilaa, niin laitoin osan ulos ajatuksella että tulee mitä tulee. 



Takaisin varastoon. Täällä on kaappi siivoustarvikkeille. Isompi saisi sekin olla, sillä imurin mahduttaminen kaappiin on kiinni senteistä. Se pitää laittaa juuri oikeaan asentoon, muuten ei mahdu. Välillä kun oven avaa, niin saa tuon putken naamalleen kaikesta tarkasta sijoituksesta huolimatta. 




Meillähän kierrätetään tosi tarkkaan kaikki. Keittiön tiskipöydän alla on astiat biojätteelle, muoville, kartongille ja sekajätteelle. Tänne varastoon kerätään lehdet, lasi, metalli, palautettavat pullot ja tölkit, sekä paristot ym. Seinälle on kiinnitetty hylly näille keräysastioille. Ei ehkä maailman kaunein näky, mutta ajaa hyvin asian. 




Yksi pelargoneista on jo innostunut kukkimaan ja parissa muussakin on jo nuppuja. Olen lukenut että nuo ensimmäiset kukkanuput pitäisi nyppiä pois, mutta en sitä kuitenkaan tee. Jos tulee honteloita, niin sitten tulee. Kuka nyt raaskisi noita kukkia poistaa? Olen kuitenkin jo aikaisemmin latvonut nuo, joten saa nähdä millaisia tulee.

Hypin tässä postauksessa hiukan asiasta toiseen, mutta halusin jotain kaunistakin noiden pyttyjen ja työkalujen lomaan. Toivottavasti asian ydin tuli kuitenkin selväksi eli se miten tärkeä tuollainen pienikin varasto on.



HYVÄÄ PÄIVÄN JATKOA SINULLE! LÄHDEMME KOHTA KATSOMAAN JOS KARHUNLAUKAT OVAT AVANNEET NUPPUNSA.

💛💛💛