25/02/2021

Tapahtui joskus 50-60-luvulla



Hei!

Tämän päiväisen postauksen aiheena on LAPSUUSMUISTOJA eli kerro 3 asiaa lapsuudesta, eri aihepiireistä. 



(Kaikki kuvat Pixabay). 


Tässä muistelujani:




KÄSITÖISTÄ:

Olin aika ahkera tekemään käsitöitä. 
*1. Koulussa tehtiin tietysti ne tavanomaiset: pussukka jumppavaatteille, lapaset ja pannulappu. Erityisesti mieleeni on jäänyt punainen pannulappu joka tehtiin virkkaamalla. Ja niinkuin virkatessa usein käy, niin virkkuutyö kapeni kapenemistaan mitä pidemmälle työssä päästiin. Opettaja sitten niitä höyryttämällä yritti saada tasareunaisiksi.

*2. Teini-ikäisenä innostuin ompelemaan pitkiä housuja itselleni. Siihen aikaan itse tehdyt housut olivat suosittuja ja mitä kirjavampia ja isokuvioisempia ne olivat, sitä suositumpia. Minäkin tein monista verhoista (Marimekko-tyylisistä kankaista) itselleni housut. Täydestä meni. Nyt jos näkisin sellaiset tekemäni housut voisin ehkä olla vähemmän tyytyväinen lopputulokseen.

*3. Monta neuletta olen myös sekä kutomalla että virkkaamalla tehnyt. Kaikki eivät tosin koskaan valmistuneet. Mutta valkoisen pitkän kaulaliinan sain valmiiksi, vaikkakin hiukan fuskaamalla. Siihen aikaan piti kaikilla olla pitkän pitkä, paksu, mieluiten valkoinen kaulaliina. Sen tuli olla niin pitkä että takin päälle solmittuna se ylettyi lähes maahan. Olin kuitenkin sen verran laiska, vai loppuiko lanka kesken, että tein sen pituisen että vaan toinen pää ylettyi maahan asti, vaikka oikeasti molempien kaulaliinan päiden olisi pitänyt riittää maahan asti. Mutta ei se haitannut. 




LIIKUNNASTA:

*1. Talvisin luistelu ja hiihto olivat mieleeni. Erityisen hienoa oli mennä Turun Urheilupuistoon luistelemaan. Kenttä oli jäädytetty ja se oli rajattu matalalla puuaidalla, ehkä parinkymmenen sentin korkuisella. Kovaäänisistä tuli musiikkia ja tunnelma oli satumainen. Toinen suosittu luistelupaikka oli Mannerheiminpuiston kenttä. Luistimet vaihdettiin lämmitetyssä kopissa. Keskellä tuota koppia oli kamiina joka hohkasi lämpöä ympärilleen. Ja kun siihen kaminan pintaan heitti lunta, niin siitä kuului mukava sihinä.

*2. Harrastin myös ahkerasti voimistelua Turun Urheiluliitossa. Asuimme muutaman kilometrin päässä Urheiluliiton kerhorakennuksesta ja matka sinne ja takaisin kotiin taittui aina kävellen. En muista että koskaan olisimme päässeet sinne autokyydissä.

*3.Yksi kerran kesässä tapahtunut liikuntasuoritus oli se kun serkkuni kanssa pyöräilimme 50km:n päähän, isovanhempien mökille Vehmaalle. Siihen aikaan polkupyörät olivat ilman vaihteita, joten ihan kevyttä ei tuon matkan polkeminen ollut. Eikä ollut olemassa mitään pyöräteitä, joten autotien sivussa sinne matkattiin. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja meillä oli mukanamme evästä. Pysähtelimmekin monta kertaa matkan aikana syömään voileipää ja juomaan mehua. Matka kesti monta tuntia, mutta lopulta tulimme perille väsyneinä, mutta tyytyväisinä ison urakan tehtyämme.





KOULUSTA:

*1.  Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja sieltä sain keskikoulun päästötodistuksen. Lukiota en käynyt. Siihen aikaan luokkakoot olivat suuria. Enimmillään minun luokassani oli 44 oppilasta. Ja kun yhden opettajan piti saada tällainen määrä teinejä pysymään kurissa, niin ei se aina helppoa ollut. Karttakeppejä katkesi kun opettaja menetti malttinsa takarivissä istuneiden pojanjölliköiden  takia. Joskus jotkut komennettiin ulos luokasta, mutta se taidettiin kokea vaan mukavana keinona päästä pois ikävältä tunnilta.

*2. Koulussa paras kaverini oli Leena, jonka kanssa ollaan vielä myöhemminkin oltu jonkin verran tekemisissä. Nyt asumme sen verran kaukana toisistamme että tapaamiset ovat jääneet. Mutta viime kesänä koimme iloisen ja yllättävän jälleennäkemisen Maarianhaminan satamassa. Leena oli ystäviensä kanssa juuri astunut ulos satamarakennuksesta ja minä kävelin ohitse. Molemmat oltiin yhtä yllättyneitä ja iloisia tästä toistemme näkemisestä. Noita kouluaikaisia luokkakavereita muistelen aina joskus, mutta harvoinpa enää ketään tapaa, edes silloin kun vielä Turussa asuimme.

*3. Lauloin koulun kuorossa, sillä laulaminen on aina ollut minusta kivaa. Yksissä joulujuhlissa laulunopettajamme halusi minun laulavan yksin Sylvian joululaulun ja sen teinkin, mutta jännitin niin kovasti, että juhlan jälkeen minulle nousi kova kuume ja horkassa täristen kömmin kotiin päästyäni sänkyyn lepäämään.






KAVEREISTA:

*1. Lapsuudessa vietimme paljon aikaa ulkona pihalla. Asuimme kerrostalossa jossa asui melkeinpä ainoastaan lapsiperheitä, joten kavereita löytyi aina. Suosittuja pihaleikkejä olivat kirkonrotta, rosvo ja poliisi, pallonheitto seinää vasten, pitkää narua hyppääminen ym. Neljää maalia pelattiin iltaisin ja siihen osallistuivat niin tytöt kuin pojatkin. 

*2. Vaikka kavereita oli paljonkin, niin sydänystäviä oli kuitenkin yksi tai kaksi. Tuon ystävän kanssa leikeltiin ja piirrettiin paperinukkeja ja vaatteita niille. Kiiltokuvia vaihdettiin ja kerrottiin salaisuuksia.

3. *Kesällä pyöräiltiin uimaan ja yleensä rannalla oltiin koko päivä. Kotiin päästyä oltiin yhtä hikisiä kuin rannalle saavuttaessakin. Talvella laskettiin mäkeä pahvin palan päällä istuen. Muovisesta pulkasta ei osattu edes vielä haaveilla.





HARRASTUKSISTA:

*1. Jo aiemmin mainitsemani voimistelu oli ykkösharrastukseni monta vuotta. Pääsin jopa televisioon esiintymään sen puitteissa. Osallistuimme seuran kanssa Suurkisoihin jotka pidettiin Helsingissä ja se televisioitiin. Meitä oli koko Olympiastadionillinen tyttöjä esiintymässä ja äitini väitti erottaneensa minut joukosta.

*2. Olin aina toivonut soitinta itselleni, mutta se toive ei koskaan toteutunut. Koulussa oli kuitenkin mahdollista opetella hiukan pianonsoittoa ja pari Aaronin pianokouluvihkoa tuli minullekin tuolloin tutuksi, mutta kun omaa pianoa ei ollut niin soitto jäi.

*3. Kolmanneksi harrastukseksi voisin kai sanoa nuo käsityöt. Teini-iän housuompeluiden jälkeen tuo harrastus jäi moneksi vuodeksi, kunnes nyt taas käsityöt ovat tulleet minulle mieluisiksi. Vaatteita en itselleni enää ole ommellut.





PERHEESTÄ:

*1. Lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti, isä ja kaksi pikkuveljeä. Minä olen perheen esikoinen, toinen veljeni minua runsaat kaksi vuotta nuorempi ja perheen kuopus minua kolmetoista vuotta nuorempi.
Nuorin veljeni oli vain neljävuotias kun rupesimme tulevan mieheni kanssa seurustelemaan. Tuo silloinen poikaystäväni kävi silloin lukiota ja heillä oli liikuntatunti ulkona. Minä menin tuon neljävuotiaan pikkuveljeni kanssa häntä vastaan ja poikaystäväni opettaja näki kun poikaystäväni tuli meidän luokse. Opettaja oli kysynyt: "Onko Kortelahdella lapsi"? No, ei ollut, mutta kyllä meitä nauratti jälkeenpäin. Mitäköhän olisi seurannut jos Kortelahdella olisi ollut lapsi? Koulusta erottaminenko?

*2. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja autoa meillä ei siihen aikaan vielä ollut, joten he veivät meidät polkupyörillään aamulla lastentarhaan. En muista miten talvella toimittiin. Emme kai silloin pyörällä olleet liikkeellä.

*3. Kouluikäisenä vietinmme veljeni ja kahden serkkumme kanssa paljon aikaa isoäitimme luona. Varsinkin loma-aikoina olimme usein hänen luonaan. Isoäiti ei ollut työelämässä ja niin hän oli päivisin kotona. Autoimme häntä käymällä kaupassa ruokatavaroita ostamassa. Palkaksi saimme useimmiten nallekarkkeja, joita hänellä oli aina kaapissa paperipussissa. Siihen aikaan jättikarkkipusseja ei kai ollut olemassakaan, vaan karamellit myytiin irtokarkkeina ja laitettiin paperipussiin. Yleensä ostettiin 200grammaa ja sellainen määrä riitti vaikka kuinka kauan, vaikka jakajia tuolle määrälle oli useita.





RETKISTÄ JA MATKOISTA:

*1. Taisin olla n. 10-vuotias kun meille hankittiin ensimmäinen auto, joka oli pikkuinen Fiat 600. Sen ovet aukenivat juuri näin kuin kuvassa olevassa autossa. Meidän auto oli tumman sininen ja siinä oli tavarateline katolla.

Kun olin lapsi, niin monikaan ei matkustellut, ainakaan ulkomaille. Emme mekään, mutta tuolla pienellä autolla lähdimme Suomea kiertelemään. Meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta (nuorin veljeni ei silloin ollut vielä syntynyt), teltta ja kaikki muut tavarat mitä nelihenkinen perhe viikon matkalle tarvitsi. Sisälle autoon ei meidän lisäksemme paljoa mahtunut, joten suuri osa tavaroista pakattiin auton katolle. Hyvin sujui matkanteko. Kun saavuimme takaisin kotiin viikon matkan jälkeen, niin tuntui kuin oltaisiin oltu poissa ikuisuus. Johtui varmaan siitä että koskaan emme noin montaa päivää olleet olleet poissa kotoa.

*2. Jokakesäiset matonpesupäivät kävivät nekin hyvin retkistä. Kauniina kesäpäivänä pakattiin kaikki pestävät matot pyörän tavaratelineelle, otettiin eväät ja uimatarvikkeet mukaan ja lähdettiin aamutuimaan matonpesuun uimarannalle, jossa oli mattojen pesuun tarkoitettu paikka. Siellä oli syytä olla hyvissä ajoin että sai hyvän pesupaikan. Koko päivä meni mukavasti ja illalla palattiin kotiin puhtaiden mattojen kanssa.

*3. Mukavia ja mieleenpainuvia retkiä olivat myös talviset hiihtoretket. Useimmiten hiihdettiin Ispoisten hiihtomajalle josta sai ostaa kuumaa mehua ja munkkeja. Että maistui hyvälle!


Näitä lapsuuden aikoja muistellessa tuntuu että kaikkea tapahtui koko ajan ja aina löytyi kivaa ajankulua. Ulkona vietettiin paljon aikaa, mutta kyllä me toistemme kodeissakin kävimme leikkimässä. Syntymäpäiväjuhliakin kavereiden kesken vietettiin. Ja kun jollain oli syntymäpäivä, niin ainakin kansakoulun alaluokilla oli sellainen tapa että syntymäpäiväsankari tarjosi koulussa kaikille oman luokkansa oppilaille karamelliä. Nykyisin sellainen on luultavasti kiellettyä, luulisin.

Sanoisin että lapsuusaikani oli aika ihanaa.



LÖYSITKÖ NÄISTÄ MUISTELUISTANI MITÄÄN YHTEISTÄ OMAN LAPSUUTESI KANSSA?

💙💙💙

 

23/02/2021

Pitihän nämä hankkia



Noin vuosi sitten ostin useamman muumimukin. Ennestään meillä oli kolme, enkä ollut mitenkään ihmeemmin innostunut niitä lisää keräilemään. Mutta sitten ostin yhden, kaksi, kolme ... ja pian niitä olikin kymmenen.


Niitä varten hankittiin oma hylly keittiön seinälle ja niitä on käytetty ahkerasti. Ainoastaan aamukahvin juon suuremmasta mukista. Lisää mukeja täällä.




Tämän kuun puolivälissä ilmestyi kaksi uutta muumisarjan mukia: Vilijonkka ja Muumimamma marmeladi. Minulla ei ole aavistustakaan onko viime vuonna ilmestynyt montakin uutta mukia. Mutta nyt kun näitä kahta rupesi vilahtelemaan sekä bloggaajien kuvissa että Instagramissa, niin totesin ne omaakin silmää miellyttäviksi ja päätin investoida niihin. 

Ensimmäisessä kylämme kaupassa näitä ei näkynyt, mutta toisessa tärppäsi. 
Olen lukenut että jos antaa alkuperäisten tarrojen olla paikoillaan mukin kyljessä, niin jos joskus innostuu mukin myymään, niin sen arvo on suurempi kuin jos tarra olisi otettu pois.

Minä kuitenkin pesin tarrat heti pois, sillä käyttöönhän nämä meillä on ostettu, eikä kaappiin odottamaan arvonnousua.





Tykkään näiden pastellisävyistä, mikään ei hyökkää silmille.

En tiedä mikä näissä aikuistakin viehättää, ehkä iloinen värimaailma. Suomessahan näitä ei enää valmisteta, mikä ei tietenkään ole hyvä asia, mutta mielestäni laatu on kuitenkin tosi hyvä.






Nyt meillä on näitä muumimukeja  kaksitoista kappaletta. Meillä ei tavallisia kahvikuppeja käytetä enää ollenkaan. Kaapista niitä löytyy kyllä, mutta muumimukeilla on kahvinjuonti hoidettu niin yo-juhlissa kuin 70-vuotispäivilläkin.

Nyt joku varmaan vetäisi kahvin väärään kurkkuun kun jopa "arvokkaissakin" juhlissa käytetään mukeja kahvin juontiin, mutta meidän tyyli on tällaista rentoa.

Olen tuuminut myös valkoisten Teema-sarjan mukien hankintaa. Ehkä niiden aika vielä tulee. Niillähän on sama koko ja muoto kuin muumimukeilla, joten niitä voisi hyvin sekoitella kattauksessa.

💗💗💗




 

21/02/2021

Mietiskelyä



Hei!

Pakkaspäivät taitavat ainakin tällä erää olla takana päin. Ensi viikolla lämpötilan on ennustettu nousevan jopa kymmeneen plusasteeseen. Eilen satoi vettä ja lumihanget ovat kutistuneet roimasti ja paikoin vihreää nurmikkoa on taas näkyvissä. Hiukan harmillista kun koululaisilla juuri alkoi hiihtoloma. Taitaa hiihtäminen jäädä vähiin kun lumet sulavat.





Lapsenlapselta saadut valkoiset tulppaanit olivat vielä pari päivää sitten kauniita ja kuvasin niitä kesähuoneessa jossa tähänkin aikaan vuodesta on hyvä valo. Ihan vielä ei sinne kahville voi mennä, sen verran kylmää siellä on.

Aurinkoisina päivinä on ollut pakko mennä kokeilemaan lämpötilaa siellä, mutta vielä ei aurinko ole lämmittänyt tarpeeksi että siellä tarkenisi.

Aina kesähuoneessa käydessäni tarkkailen myös siellä olevia kasveja ja hyvin näyttävät voivan. Muratit ovat yhtä vihreitä ja hyvinvoivia kuin syksyllä sinne istuttaessa. Isossa ruukussa oleva, kesällä ulkona ollut kasvi, jonka nimeä en nyt muista, on sitävastoin kärsinyt ehkä liiasta kosteudesta, sillä siihen on ilmestynyt jonkin verran hometta.

Kääntelen ja nostelen aina myös sohvan tyynyjä nähdäkseni jos sinne on ilmestynyt homepilkkuja. Ei onneksi näy mitään sellaista ja tuo sohvahan onkin ulos tarkoitettu, joten pitäisi sen selvitä tällaisessa katetussa tilassa talvenkin yli.







Vaikka talviset kelit ovatkin olleet mukavia, niin melkein ei jaksa odottaa että kevät saapuu. Aina se tuntuu yhtä ihanalta.

Mutta joka kevät tuntuu vaikealta ruveta pukeutumaan kevyemmin. Toppatakin alle on ollut niin armollista piiloutua, mutta ilmojen lämmetessä on taas kerran todettava, että en päässyt tämänkään talven aikana toivomiini mittoihin.

Olo tuntuu niin alastomalta kun keväisissä vaatteissa ensimmäisiä kertoja ulos uskaltautuu.

Olenko ainoa joka näin kokee kevään pukeutumisen?




Tänä talvena en ole kylvänyt siemenen siementä. Viime vuonna kasvattelin pelargonioita ja muutakin ikkunalaudalla, mutta tänä vuonna en ole jaksanut sellaisesta innostua, enkä ole kauheasti miettinyt edes sitä mitä kylvän/istutan mökille lavakauluksiin.

Mansikanviljelyä en ole koskaan kokeillut, mutta nyt tuntuu että voisi kokeilla onnistunko siinä. Mahtaisivatko ne viihtyä lavakauluksissa?

Ehkä viljelyinnostus vähitellen kasvaa kevään edistyessä. Ja jos ei kasva, niin viljellään vaan sitä mitä huvittaa kun ei missään omavaraistaloudessa eletä.



KEVÄTTÄ ODOTELLESSA - MUKAVAA LOMAILUA NIILLE JOILLA LOMA ON!


💛💛💛

 

12/02/2021

"Vuokraa ensin, osta sitten"



Oletko joskus selaillut kiinteistövälittäjien sivuja, nähnyt mielenkiintoisen asunnon myynti-ilmoituksen ja tykästynyt kovasti ilmoituksen asuntoon? Kaikki tuntuu olevan kohdillaan; asunnon koko ja kunto mieleiset, hinta kohdillaan.

Mutta jos asut omistusasunnossa, sinun pitää yleensä saada se myydyksi ennenkuin voit/uskallat ostaa uuden asunnon. Kahden asunnon loukusta olemme kaikki lukeneet, eikä sellaiseen halua kukaan joutua.

Lisäksi, jos uuden asunnon sijaintipaikka ei ole sinulle ennestään tuttu, voi olla että olet epävarma onko alue juuri sellainen jossa viihtyisit.




Muutama päivä sitten törmäsin kiinteistövälittäjän sivulla ainakin minulle uuteen ilmiöön. Katselin kuvia myytävänä olevasta kolmiosta. Asunto sinänsä oli aika tavallinen nykyajan kerrostaloasunto, mutta se mikä siinä oli epätavallista, ainakin täällä Ahvenanmaalla, oli se, että ostajaehdokas voisi halutessaan asua ensin vuokralla ko. asunnossa jopa 8kk:n ajan ja vasta sitten päättää haluaako ostaa asunnon omakseen.

Jos päätyy ostamaan, niin saa ostohinnasta hyvityksenä puolet tuosta 8kk:n ajalta maksamastaan vuokrasta.

Jos taas ei halua ostaa, vaan haluaa jatkaa vuokraamista, niin sekin käy.

Tämä tuntuisi mielestäni melko turvalliselta tavalta hankkia omistusasunto myös sellaiselta alueelta joka ei ole itselle ennestään tuttu.

Tämä "Vuokraa ensin - osta sitten"-asunto sijaitsee kävelymatkan päässä Maarianhaminan keskustasta, merellisessä ympäristössä, johon rakennetaan parasta aikaa lisää asuntoja.

Ko. asunto ei ole rantatontilla. Asunto on 77m2 kolmio, jossa on myös sauna ja 8m2 parveke. Jos vuokraa, niin vuokra on 970€/kk. Jos ostaa omakseen niin velaton hinta on 286.000€.













Onko tällainen "Vuokraa ensin - osta sitten" toiminta sinulle tuttua? Minulle ei ole ja jos nyt olisin vaihtamassa asuntoa, niin tässä olisi ehdottomasti ainakin itselleni mainio tilaisuus turvallisesti kokeilla asumista uudessa kodissa.

Samalla tämä systeemi antaa aikaa mahdollisen vanhan asunnon myymiseen.

Ja tällaisella muuttotavalla jää pois se stressi joka syntyy siitä kun vanhasta asunnosta on luovuttava pois uusien asukkaiden tieltä ja samana päivänä pitää päästä uuteen muuttamaan. 


Myynti-ilmoitus löytyy  Lyyski Fastigheter-sivustolta ja sieltä ovat myös postauksen kaikki kuvat.


OIKEIN HYVÄÄ LASKIAIS-JA YSTÄVÄNPÄIVÄVIIKONLOPPUA!

💗💗💗

 

08/02/2021

12 kysymystä talvesta



12 KYSYMYSTÄ TALVESTA


Nyt kun on saatu lunta koko Suomeen, niin talvihaaste sopii mitä parhaiten postausaiheeksi. Luin Tuulannelin blogista tämän  haasteen ja innostuin itsekin tekemään vastaavanlaisen. Kuvat eivät liity kysymyksiin, mutta kuvaavat talvea Ahvenanmaalla.


Kysymykset:

1.KUNTOSALI VAI METSÄLENKKI?
Tähän minun on helppo vastata; tietysti metsälenkki. Olen joskus nuorena käynyt salilla ja tykkäsinkin siitä, mutta nykyään metsä ja luonto ovat minulle mieluisampia paikkoja. Haitaksi ei kuitenkaan olisi nyt vanhempana aloittaa kuntosalilla käyminen etteivät kaikki lihakset häviäisi. Toivon vielä joskus saavani itseni suostuteltua salille.




2. MÖKKEILY VAI HOTELLIMAJOITUS?
Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Lapissa mökkimajoitus on hyvä kun on tilaa tarpeeksi ja voi polttaa takassa tulta ja mahtuu kuivattelemaan hiihtovaatteita. Eikä oma saunakaan pahitteeksi ole. Hotellimajoituksen puolesta puhuu sitten taas sen vaivattomuus ja mahtavat aamiaistarjoilut.

3. KUUMA KAAKAO VAI KERMAKAHVI?
Kahvi,  mieluiten Irish coffee ulkoilun jälkeen. Mikään ei lämmitä yhtä mukavasti kylmänä talvipäivänä kuin se.

4. KIRJA VAI TV-SARJA?
Vaikeaa on valita vain jompi kumpi sillä molemmista tykkään. Olen sellainen että jos rupean katsomaan jotain sarjaa Netflixistä tai Areenasta, niin minun on pakko katsoa jakso jakson perään. Ja aina jään kaipaamaan lisäjaksoja kun kaikki olen katsonut. Kirjan haluan lukea vanhanaikaisesti oikeana kirjana tai puhelimesta e-kirjana. Äänikirjat eivät ole minua varten.




5. HIIHTO VAI LUISTELU?
Koskakohan olen viimeksi luistellut? Taitaa olla joskus 80-luvulla kun lapset olivat pieniä. En varmaan edes pysyisi pystyssä luistimilla enää. Hiihtämisestäkin on muutama vuosi aikaa, mutta sitä voisin vielä kokeillakin kun nyt täällä meilläkin on kunnolla lunta.

6. PILKKIKALASTUS VAI LUMIKENKÄILY?
Molemmat ovat sellaisia etten ole kokeillut, mutta jos näistä pitää valita niin ehdottomasti lumikenkäily. 



7. NASTAKENGÄT VAI UGGIT?
Nastakengät ovat jo monien vuosien ajan olleet jokatalviset kävelykumppanini. Niiden kanssa kun kävelen en yhtään pelkää liukastuvani. Tavallisilla, nastattomilla kengillä talvikelissä kävelystäni tulee kummallista hiippailemista ja jännitän joka askelta. Nastakengissä on kuitenkin se huono puoli ettei niiden kanssa parane mennä mihinkään sisätiloihin, joten esim. kaupassa käynti ei niiden kanssa onnistu.

8. PIPO VAI HATTU?
Pipo, tottakai. Se lämmittää mukavasti ja sopii muutenkin paremmin pukeutumistyyliini. Millaisen hatun edes voisi laittaa kun kävelylenkille lähtee nastakengissä ja toppatakissa?

9. LASKETTELU VAI LAUTAILU?
Taas molemmat sellaisia lajeja joita en ole koskaan kokeillut. En ainakaan laudalla lähtisi mistään hinnasta kokeilemaan mäestä alas tuloa. Murtomaahiihto sopii minunlaiselleni parhaiten, eikä silloinkaan saa tulla vastaan jyrkkiä ja mutkikkaita alamäkiä ettei mene istumalla laskemiseksi.
 



10. AVANTO VAI UIMAHALLI?
Avantouintia en ole koskaan kokeillut enkä taitaisi uskaltaa. Kovalla sisulla voisin kuitenkin mennä jos joku tarpeeksi maksaisi pulahduksesta.
Kaverit ovat kovasti houkutelleet uimahalliin, mutta vielä en ole mennyt. Nuorempana kyllä olen käynyt niin uimahallissa kuin luonnon vesissäkin, mutta nyt vanhempana olen uimisen jättänyt. Tosin viime kesän hellepäivänä kävin kastautumassa meressä yhden kerran.

11. TOPPATAKKI VAI VILLAKANGASTAKKI?
Toppatakki on minun talvitakkini. Täällä tuulisella saarella ei taitaisi villakangastakilla pärjätäkään kun tuuli menisi kankaasta läpi.




12.LUMITYÖT VAI JOUTENOLO TAKKATULEN ÄÄRESSÄ?
Ensin lumityöt. Se onkin mukavaa puuhaa ja samalla saa hyvää liikuntaa ja punaiset posket. Nyt sattuneesta syystä en vähään aikaan pääse siihen hommaan.
Lumitöiden jälkeen voin katsella takkatulta hiukan kauempaa, sillä yleensä takkaa poltettaessa tulee pian hiki. Joutenolosta pystyn toki helpolla nauttimaan.



TÄLLAISIA TALVISIA KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA TÄNÄÄN. MITEN SINÄ OLISIT VASTANNUT?

💙💙💙

 

05/02/2021

Väärin päin



Tänään oikeastaan vasta ensimmäisen kerran huomasin miten äkkia aamuisin päivä valkenee. Piti oikein saunan ikkunasta ihastella valoa ja valkoisia hankia. 

Kyllä on mukavaa kun ollaan saatu tännekin oikea talvi ja aurinkokin jaksaa näyttäytyä. Lumitöitä on tehty ja tänäkin aamuna J oli jo aikaisin pihalla lumenluontihommissa. Minä en nyt voi auttaa, sillä jonkin aikaa pitää ottaa leikkauksen jälkeen rauhallisesti.

Leikkaus tehtiin keskiviikkona ja eilen tulin kotiin. Vointi on ollut koko ajan hyvä ja hoitohenkilökunnasta sairaalassa ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa.Melkein tuntui kuin hotellissa olisi ollut. Hiukan jännitin nukutusta, mutta ihan turhaan.






Lapsenlapsi on toivonut että kutoisin hänelle neonvihreät villasukat. Neonvihreät! Sellaista väriä minulla ei kotona ollut ja ajoimme Maarianhaminaan lankaostoksille. Lankakaupassakaan ei ollut neonvärisenä kuin kahta väriä sellaista lankaa josta villasukat voisi tehdä ja päädyin niistä toiseen, joka oli väriltään sekoitus keltaisesta ja vihreästä.

Takaisin kotiin ajaessa alkoi lumisade. Säätiedotus oli luvannut melkeinpä pelkästään aurinkoa joten ihmettelimme yhtäkkiä alkanutta pyryä.





Mutta kotiin päästyämme rupesi aurinko paistamaan kirkkaasti ja vain muutama lumihiutale leijaili hiljakseen maahan.




Aurinko lämmitti niin mukavasti että piti oikein mennä kesähuoneeseen kokeilemaan josko siellä jo olisi lämmintä. Ihan kesäisen lämmintä ei kuitenkaan vielä ollut, mutta sitäkin kirkaampaa, niin että silmiä sai siristellä.


Kotiin tultua aloitin sukkien kutomisen ja halusin tehdä hiukan muunlaiset kuin ihan yksiväriset. Neulekirjassa oli erilaisia malleja kuvioista joita voi sukkiin kutoa ja valitsin pääkallokuviot koska arvelin pojan tykkäävän niistä. 

En ole kirjoneuleiden tekoa kovin paljoa harrastanut ja langat tahtovat aina kiristyä liikaa sellaista tehdessäni. Sain kuitenkin pääkallot valmiiksi, mutta ne tietysti tulivat ylösalaisin. Miten tyhmä voi ihminen olla! 

Jos sukan aloittaa varren suusta, niin tietysti tuollainen kuva pitää kutoa väärin päin jolloin se sitten jalassa ollessa on oikein päin. Purin kaiken ja nyt mietin viitsinkö enää aloittaa noita kuvia uudestaan vai tyydynkö vaan raitoihin. Sitä miettiessä:


MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💀💀💀