Prästgårdsnäset, yksi Ahvenanmaan luontopoluista

Aurinko paistoi ja lämpötila oli +8 astetta, joten oli oikein hieno sää lähteä ulkoilemaan. Kohteeksi valitsimme tällä kertaa Finströmin kirkon vierestä lähtevän Prästgårdsnäsin luontopolun.

Auton voi jättää joko Finströmin kirkon vieressä olevan seurakuntatalon parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa seurakuntatalon vierestä alkavaa hiekkatietä muutaman sata metriä luontopolun omalle parkkipaikalle.

Me ajoimme luontopolun parkkipaikalle ja paikoitimme auton. Muita ei paikalla näkynyt. Pieni punainen parakkimainen rakennus oli parkkipaikan reunassa ja sinne näkyi tulevan sähköä aurinkokennosta. Tässä polun alussa on myös opastetaulu, joka näyttää reitin ja kertoo hiukan mitä on odotettavissa.

Luontopolun alue on ympäröity aidalla, sillä kesällä (touko-lokakuussa) siellä laiduntaa eläimiä. Sinne saa tietysti silti mennä patikoimaan. Nyt portti oli auki ja  huokaisin helpotuksesta, kun totesin että nyt siellä ei ole lehmiä tai lampaita, kun portti on auki. Olen sen verran paljon kaupunkilaistyttö, että en halua joutua kovin lähelle lehmiä tai lampaitakaan.

Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Polut on hyvin merkitty, eikä eksymisvaaraa ole. Polku kiertää niemen ja yhdessä kohtaa tulee ihan rantaankin. Siellä rannassa oli pöytä ja penkit, joten piknik onnistuu hienoissa maisemissa. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta katselimme hetken kaunista merimaisemaa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ihailimme vihreitä sammalmättäitä, joihin aurinko paistoi. Kaatuneiden puiden rungoissa kasvoi paljon kääpiä ja maa oli joka puolella sankan lehtikerroksen peittämä.

Maasto oli viime aikojen sateista johtuen melkoisen kosteaa ja saimme myös katsoa tarkkaan jalkoihimme ettemme astuisi lehmänläjiin. Märimmissä paikoissa oli pitkospuut, jotka olivatkin tarpeen.

Keväällä täällä on hieno kukkaloisto, nyt oli vaan lehdettömiä tammia ja pähkinäpensaita. Ihmettelimme sitä ettei aluskasvillisuutta juurikaan näkynyt. Joku lintu viserteli, mutta muuten oli ihan hiljaista, jollei oteta huomioon lehtien kahinaa polulla kulkiessamme. Kaunista oli siltikin, vaikka kukat ja lehdet puuttuivat.

Taukopaikkoja, joissa oli pöytä ja penkit, oli kaksi. Molemmat hienosti merkittyinä. Nämä "rastbord"-kyltit ovat ilmestyneet viime käyntimme jälkeen ja näyttivätkin ihan uusilta.

Tämä Prästgårdsnäsetin polku on vain 2,5km pitkä, jos jättää auton tuohon mihin mekin jätimme. Mutta jos haluaa hiukan pidemmän kävelyn, niin kannattaa jättää auto jo tuonne seurakuntatalon parkkipaikalle.

Polku on helppokulkuinen, sillä mäkiä tai kallioita ei polulla ole. Lastenrattailla ei kuitenkaan kannata sinne yrittää, sillä ainakin nyt maa oli aika pehmeää, joten lastenvaunujen pyörät saattaisivat upota maahan.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä 1400-luvulla valmistunutta Finströmin kirkkoa, joka näkyi komeana tietä pitkin ajaessamme.

Reippailu luonnossa on näin syksylläkin ihan parasta. 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💚💚💚

PATIKOIMASSA

Ahvenanmaalla on useita patikointireittejä ja talvisen myrskyn jäljiltä taitavat useimmat niistä tässä vaiheessa kesää olla raivattuja kaatuneista puista.

Jos kaipaat tekemistä uimisen ja jätskinsyömisen lomaan niin patikoiminen koko perheen kesken on mitä mukavin ajanviete.

Me suunnistimme eilen Finströmin kirkon kupeesta lähtevälle PRÄSTGÅRDSNÄSET-nimiselle polulle.  Polku alkaa kirkon ja seurakuntatalon vierestä. Valkoinen patikointipolun merkki näyttää mistä päin polku alkaa. Olimme epävarmoja siitä onko polun alkupisteessä parkkialuetta ja jätimme auton seurakuntatalon parkkipaikalle. 

Seurakuntatalon sivustalta vie hyvä hiekkatie polun alkuun ja kävelimme tuon tien pätkän (muutaman sata metriä) peltomaisemia ihaillen. 

Polun alussa on taulut joissa kerrotaan hiukan polun kasveista ym. Taulun vieressä oli myös autoille parkkipaikka. Yhtään autoa ei kuitenkaan kauniista säästä huolimatta alueella näkynyt emmekä nähneet muita patikoitsijoita polulla kävellessämme. 

Polku on pituudeltaan 2,1 km joten sen voi kävellä lastenkin kanssa. Se on melko tasainen ja parissa paikassa on pitkospuut. Mäkiä ei myöskään ole eikä muita hankalia paikkoja.

Kuvan kartasta näkee että reitti kulkee lähelle rantaa ja rannassa on jykevä hirsipöytä jonka äärellä voi syödä evästä ja ihailla vesilintujen elämää.

Polku on selvästi merkitty valkopäisillä tolpilla joten eksymisen vaaraa ei ole. 

Kaatuneita puita näkyi polun vieressä paikoitellen, mutta polku oli raivattu puun rungoista joten kulkemaan pääsi esteettä. 

Pitkospuutkin olivat tukevat ja leveät, mutta lastenvaunuilla en kuitenkaan polulle lähtisi. 

Pidimme polun kääntymispaikassa juomatauon. 

Keväällä täällä kukkivat valko-ja sinivuokot, mutta nyt kukkivia kasveja oli melkoisen vähän. 

Pähkinäpensaita näimme paljon. 

Näitä kelta-lilanvärisiä kukkia näkyi monessa paikassa. En tunnistanut kyseistä kukkaa enkä ole sellaista aikaisemmin nähnytkään.

Tämä kukka on sitäkin tutumpi ja niitä näkyi myös isolla alueella.

Päivän kävelylenkki tuli tehtyä kauniissa säässä ennen näkemättömässä paikassa. Tänne pitää tulla toistekin ja ensi keväänä tiedän mistä löytyy uusi valkovuokkopaikka.

💚💚💚