tiistai 19. lokakuuta 2021

NÄIN 60-LUVULLA MEIDÄN KOULUSSA TEHTIIN

Koulunkäynti on muuttunut ihan valtavasti siitä kun itse kansakoulun aloitin. Tänä päivänä kun niitä aikoja ja tapoja muistelee, niin tuntuu uskomattomalta että silloin nuo tavat olivat ihan yleisessä käytössä eikä niitä taidettu edes kyseenalaistaa.

Olen tähän postaukseen koonnut sellaisia, jotka parhaiten muistissa ovat säilyneet, mutta joku toinen muistaa varmasti vielä paljon muita kummallisuuksia.





Siihen aikaan kun kävin kansakoulua (siis silloin oli vielä kansakoulu ja oppikoulu ym.) elettiin aika lailla erilaisessa koulumaailmassa kuin nykyään. Silloin kaikki oli paremmin. No ei sentään. Kyllä siellä opettajaparat joutuivat koville, varsinkin hiukan vanhempien oppilaiden kanssa.

En varmaan koskaan unohda sellaistakaan hetkeä, kun opettaja menetti hermonsa takarivin poikien kanssa ja opettajaraukka katkoi oppilaan kyniä. Sellaisesta saisi varmaan nykypäivänä vanhempien vihat päällensä.

Tai kun karttakeppi viuhui ja lähes "taputti" eräänkin oppilaan sormia.




JÄRJESTÄJÄ

Järjestäjä, mikä se on? En tiedä onko nykyisin kouluissa vastaavanlaisia, mutta 60-luvulla ainakin oli. Kukin oppilas sai vuorollaan toimia ns. järjestäjänä. Järjestäjän tehtäviin kuului mm.

-taulun pyyhkiminen puhtaaksi oppituntien jälkeen. Tärkeää oli myös että sieni,
 jolla taulu pyyhittiin, oli aina sopivan märkä, jotta opettaja saattoi käyttää
 sitä tunnillakin jos piti jotain taululta pyyhkiä. 

-järjestäjä avasi myös päiväkirjan valmiiksi opettajan pöydälle ennen tunnin alkua. Päiväkirjaan opettaja kirjoitti mikä aine oli meneillään ja tunnin jälkeen
annetut kotiläksyt. Järjestäjä seisoi opettajan pöydän vieressä ja kertoi kuka
oppilas oli mahdollisesti poissa. Järjestäjä piti myös tunnin alussa, ennen kuin
opettaja oli tullut luokkaan, kirjaa niistä oppilaista jotka olivat riehuneet luokassa 
ennen tuntia. En kylläkään muista oliko tuosta kirjaamisesta mitään seuraamuksia.

-järjestäjällä oli erivapaus viettää välitunnit sisällä. Muut oppilaat joutuivat
menemään välitunneilla ulos, paitsi jos oli sadeilma.

-välitunnin ajaksi järjestäjä avasi kaikki luokan ikkunat ja tuuletti luokan. 


  



MUITA IHAN TAVALLISIA

Siinä koulussa jossa kävin kaksi ensimmäistä luokkaa, ei ollut ruokasalia ja ruokaileminen tapahtui luokassa. Kaikilla piti olla kotoa tuotu pieni liina, joka laitettiin pulpetin päälle ruokailua ajaksi.

Opettaja annosteli jokaiselle ruoan, joka syötiin syvältä lautaselta. Haarukkaa tai veistä ei silloin ollut käytössä, eikä niillä mitään olisi tehnytkään, sillä ruoka oli yleensä keittoa, puuroa tai velliä. Maito juotiin teräsmukeista, lasit tulivat käyttöön vasta myöhemmin, samoin haarukat ja veitset.

Lautanen oli tietysti syötävä tyhjäksi. 

Silloin lauantaikin oli vielä koulupäivä, joskin lyhyt, vain muutaman tunnin pituinen. Ja voitko arvata mitä silloin saatiin ruoaksi? Nakkisämpylä ja juomaksi kuumaa kaakaota. Oi mikä herkkuateria noiden arkisten vellien ja puurojen jälkeen!

Vähän myöhemmin, kun kävin oppikoulua, oli koulussani ruokasali ja ruoat olivat monipuolistuneet. Mutta kelpasiko teinille kouluruoka? Joskus kelpasi, mutta aina ei. Silloin kun ruoka ei ollut mieluista, voi mennä koulun ala-aulaan jossa vahtimestarilla oli pieni kioski, jossa hän myi vihkoja, kyniä ym. pientä koulutarviketta. Mutta ruokavälitunnilla kioskista sai lisäksi ostaa uunituoreita, lämpimiä munkkeja, jotka tuotiin sinne läheisestä leipomosta. Lounasaikaan oli yleensä jo sen verran nälkä, että noita ihania munkkeja söi vaivatta kolmekin kappaletta. 

Nyt kun ajattelee, niin eipä ollut kovin terveellinen lounas vaikka hyvältä maistuikin. 

Tuo kuvassa näkyvä mustekynä viittaa siihen, että silloin kirjoitettiin tietenkin kaunokirjoitusta ja se tehtiin mustekynillä, joihin lisättiin mustetta pullosta. Pulpeteissa oli paikka mustepullolle. Tuota mustetäytekynän terää piti vähän väliä pyyhkiä puhtaaksi liiasta musteesta ja siihen tarkoitukseen tuli kaikilla olla jonkinlainen, yleensä itse tehty, tyyny. Yleisin malli taisi olla sellainen, että oli pino kangaspaloja, n. 10x10cm, ja ne oli kiinnitetty toisiinsa kahdella napilla. "Pinon" päällä ja alla oli nappi, ja nuo napit yhdistettiin toisiinsa "pinon" läpi kulkevalla langalla.




NÄMÄKIN MUISTAN

-kun koulussa annettiin rokotuksia, niin alaluokilla niitä ei suinkaan menty minnekään terveydenhoitajan huoneeseen antamaan, vaan piikki pyllyyn annettiin ihan vaan rennosti luokassa kaikkien nähden.

-usein käytiin myös keuhkoröntgenissä ja taisi olla niin että lähes vuosittain laitettiin jokaiselle rintaan kaksi laastarilappua. Toisessa oli jotain ainetta ja toinen oli pelkkä laastari. Ja riippuen siitä, tuliko jommankumman alle näppyjä, voitiin päätellä jokin sairaus, luultavasti kyseessä oli tuberkuloosi.

-kouluhipat olivat aina suosittuja ja siellä saattoi siihen aikaan olla live-esiintyjiäkin. Kerran oli itse Kirka esiintymässä. Hän oli silloin vasta uransa alussa.

-vielä yksi erikoisuus, eikä ehkä niin toivottava oli koulussani kun olin teini-ikäinen. Siellä oli nimittäin pihalla erityinen paikka johon sai mennä tupakoimaan. Se ei ollut mitenkään salainen, vaan opettajatkin kävivät välillä pyörähtämässä siellä, eivät tosin polttelemassa. He saivat tietysti siihen aikaan tupakoida opettajainhuoneessa.



Koulussani oli sellainenkin tapa, että joku oppilaista nimettiin aina vastuulliseksi siitä, että opettajainhuoneessa oli kahvi valmiina kun opettajat tulivat sinne välitunnilla. En muista oliko tuota kahvinkeittoa joka välitunti, taisi olla vaan ruokailun jälkeisellä välitunnilla.

Silloin ei ollut vielä kahvinkeittimiä, eikä myöskään suodatinkahvia, joten kahvi keitettiin vanhanaikaisesti pannussa. Vesi kiehautettiin ja sitten lisättiin kahvijauhe, annettiin seistä hetken levyllä, mutta ei enää keitetty. Sitten otettiin pannu pois levyltä ja kaadettiin kahvia kuppiin, jonka jälkeen tuo kupillinen tyhjennettiin takaisin pannuun. Vielä saivat kahvinporot hetken painua ja sitten oli valmista.

Vielä muistuu mieleen tällainenkin: joku oppilaista sai vuorollaan olla päivystäjänä koulun ala-aulassa oppituntien ajan. Päivystäjän tehtävänä oli avata oppituntien ajan lukossa ollut ulko-ovi mahdollisille vierailijoille. Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä kenenkään tunkeutuvan aseiden kanssa kouluun, joten tuollainenkin käytäntö oli mahdollista.

Maailma on siitä muuttunut, parempaan taikka huonompaan, siitä meillä jokaisella varmaan on oma mielipide.

Näitä on kiva muistella näin jälkeenpäin kymmenien vuosien jälkeen.



Onko sinulla samankaltaisia muistoja, tai muita erikoisia? 

💜💜💜

(postauksen kuvat Pixabay)





 

perjantai 15. lokakuuta 2021

SITTEN TUNTUI ETTÄ NYT RIITTÄÄ

Aina ei voi onnistua, vai voiko? No minä en onnistunut pyrkimyksissäni päästä huippubloggaajien joukkoon. Ilmoittauduin nimittäin maksulliselle bloggauskurssille ja maksoin ensimmäisen maksuerän.  Koska kurssin nimi jo viittäsi hiukan siihen että se voisi olla tarkoitettu hiukan enemmän tietokoneenkäyttöä osaaville, olisi minun pitänyt tajuta, että tämä kurssi ei ole ihan minun tasoiselleni itseoppineelle nörtille.

Mutta taisi mulla olla vaaleanpunaiset lasit silmillä kun kurssin ilmoittautumislomaketta täyttelin, ja näin siinä sitten kävi.




Ei mennyt ihan nappiin.

Kurssi alkoi hiukan yli viikko sitten. Nyt joku varmaan miettii että voiko runsaan viikon kurssia käytyään jo sanoa ettei tästä tule mitään. Vastaan tähän että voi.

Olen sellainen, että kun johonkin innostun, niin päähäni ei mahdu sitten mitään muuta. Nytkin olin taatusti kurssin ahkerin oppilas ja käytin joka päivä opiskeluun monta tuntia, vaikka kurssin ohjeissa sanottiin että on hyvä jakaa oppimateriaali pienempiin osiin ja että puoli tuntia päivässä on hyvä määrä käyttää uuden opiskeluun.

Puoli tuntia päivässä! Eihän siinä ajassa ehdi kuin ottaa muistiinpanovälineet esiin ja istahtaa tuolille ja etsiä päivän kurssivideo. Kirjoitin ylös lähes kaiken mitä videolla kerrottiin. Olin hankkinut hienon vihonkin siihen tarkoitukseen ja nautin kun sain kaunokirjoituksella tehdä muistiinpanoja. Niitä kertyi sivukaupalla.

Tulostimeen oli hankittu uudet musteet ja printtasin muutamia työkirjoja kurssilta. Niitä sitten täytin huolella, mutta sitten rupesi hiukan tuntumaan siltä että olen eksynyt väärälle kurssille, kun tuntui että olisi pitänyt olla vähintään kauppakorkeakoulun käynyt ja tietokoneista kaiken tietävä ennenkuin tässä pärjäisi.

Mutta niiden pätkien välissä, jolloin olin ihan ulalla mistä oli kysymys, tuli tiedon murusia, joita ahnaasti kirjoitin muistiin. Näitä ainakin voisin käyttää blogissani hyväksi, vaikka en ymmärtänytkään mikä on SEO. No nyt senkin tiedän, että se liittyy jollain tavalla hakukoneoptimointiin.


Välilla meni ihan hyvinkin.

Välillä tosiaan meni ihan hyvin ja tuntui että nyt sain langan päästä kiinni. Mutta sitten alettiin puhua kaupallistamisesta ja Inbound-markkinoinnista ja taas putosin ihan alimpaan tyhmyyskuoppaan.

Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin muistiinpanojen tekoa ja katselin videoita, kun niissä vakuuteltiin ettei tämä tämän hankalampaa ole. Eikä varmaan ollutkaan heille jotka olivat mahdollisesti jo käyneet jonkin kaupallisen koulutuksen ja olivat hakoja tietokoneen käyttämisessä.  Mutta mulla alkoi yhä tiheämmässä tahdissa tulla niitä tuntemuksia että mihin olin oikein ryhtynyt. Kurssi maksoikin sievoisen summan, mutta sen olin ajatellut kuittaavani moninkertaisesti takaisin sitten kun olen soveltanut kaikki kurssilla oppimani taidot käytäntöön. 


Sitten tuntui että nyt riittää.

Eilen tulin sitten siihen tulokseen että ei ole mitään järkeä jatkaa tätä kurssia. Onneksi oli mahdollisuus 30 päivän aikana tulla katumapäälle ja lopettaa kurssi ja saada rahat takaisin. Tuntui kuitenkin hiukan nololta peruuttaa osallistuminen jo näin alkuvaiheessa, mutta rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä kurssin pitäjiin. Kaikki sujuikin ihan mallikkaasti ja maksu luvattiin palauttaa hetimmiten.

Hiukan harmittaa että jouduin lopettamaan hyvän kurssin kesken. Sillä hyvähän kurssi oli,olin itse vaan lähtenyt leikkiin hiukan liian heppoisilla taidoilla, enkä syytä kurssin järjestäjiä mistään. Kaikki uudet asiat näytettiin videoilla erittäin huolellisesti, mutta kun itse ei ole minkäänlaista tietokoneen käyttöä koskaan koulussa saanut opiskella, niin eihän se helppoa ole. Videoiden lisäksi aina oli mahdollisuus kysyä neuvoa jos ei itse jotain tiennyt. Mulle se oli kuitenkin liian vaikeaa ja päädyin tähän ratkaisuun lopettaa kurssi. Olen jopa hieman ylpeä siitä, että kerrankin uskalsin tehdä jotain tällaista. Yleensä olen sellainen että tyydyn asioihin vaikka en olisikaan tyytyväinen, enkä uskalla valittaa vaikka esim. ravintolassa jos ruoka on huonoa.


Mitä sitten opin kurssilla?

Vaikka kurssi osaltani loppuikin melkein alkuunsa, niin paljon tietoa ehdin kuitenkin sieltä saada. Ja kurssin pitäjät olivat huippuja ammatissaan ja ovat nähneet paljon vaivaa näitä kursseja laatiessaan. Meistä kaikista ei vaan voi tulla menestyneitä yrittäjiä. Eikä mulla aikomuksena ollutkaan päästä miljoonia tienaamaan, mutta hiukan lisää lukijoita oli toiveissa ja mahdollisia yhteistyöpostauksiakin olisi kiva saada.


Miten oppimani näkyy blogissani?

No, ei ehkä kauhean paljon näy. Yhteen aiheeseen en aio jatkossakaan keskittyä, vaikka sitä kaikilla kursseilla painotetaankin. Tuntuu vaan ettei millään voi riittää postattavaa yhdestä ainoasta aiheesta.

Mutta yksi näkyvä asia ainakin tuli kurssilla opittua: nimittäin tuo blogissa ylimpänä näkyvä hieno logo, jonka tein ihan itse! Kävin vierailemassa Canva.com-sivustolla ja sitä kautta tein tuon logon.


MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💗💗💗

 

maanantai 11. lokakuuta 2021

VOIKO KUKA VAAN MUUTTAA AHVENANMAALLE?

 Oletko joskus miettinyt voiko kuka vaan muuttaa Ahvenanmaalle? Minulta on aika ajoin kysytty, voiko tänne ylipäänsä muuttaa ja millaista täällä on asua. Olen näistä kirjoittanut aikaisemminkin blogissani, mutta pari viime kesää ovat osoittaneet että Ahvenanmaa kiinnostaa ihmisiä tosi paljon ja kun olen lukenut blogeja ja lehtiä, niin niissä on ollut melkeinpä pelkästään positiivisia ajatuksia ja mielipiteitä tästä kotisaarestani.

 Niinpä ajattelin jakaa hiukan sellaista tietoa jota tarvitsee jos harkitsee tänne muuttoa. 




Voiko kuka vaan muuttaa Ahvenanmaalle?


Kyllähän tänne muuttaa saa kuka vaan haluaa. Mekin muutimme kahden lapsemme kanssa tänne v. 1983. Olemme suomen kieltä kotikielenä puhuva perhe ja kotikielenä meillä on suomi. Mieheni ja minä olimme lukeneet koulussa ruotsia, mutta emme sitä Turussa asuessamme olleet puhuneet. Tietynlaisia vaikeuksia oli aluksi kun piti asioita yrittää vieraalla kielellä selvittää, mutta pikkuhiljaa se kuitenkin rupesi sujumaan paremmin ja paremmin.

Tulimme tänne sillä mielellä että katsotaan yksi vuosi miten sujuu, ja ainahan sitä pääsee pois muuttamaan, "jos siltä tuntuu". Välillä "siltä tuntuikin", mutta kun  molemmilla oli vakituiset työpaikat täällä ja lapset olivat oppineet kielen ja sopeutuneet, niin tänne jäimme.

Aluksi koko Ahvenanmaa tuntui kovin eksoottiselta ja erilaiselta, mutta arki on täälläkin arkea. Työt, koulut, harrastukset ja muu vapaa-ajanvietto menee paljolti saman kaavan mukaan kuin muuallakin.

Aina ei tämä tunnu maailman parhaimmalta paikalta, niin kuin ei varmaan mikään muukaan paikka, mutta suurimman osan ajasta täällä kyllä asuu mielellään. Ja tuntuu että mitä kauemmin täällä on asunut, sitä paremmin viihtyy. Nyt uskon, että täältä emme enää minnekään muuta.




Saako täältä ostaa asunnon, tai talon, tai peräti rantatontin?

Tähän vastaan että saa ja ei saa. Nimittäin asunnon voi vapaasti itselleen vuokrata heti kun tänne muuttaa ja kerros-tai rivitaloasunnon saa ostaa. Kiinteistöä, maata ja esim. rantatonttia ei voi ostaa ihan noin vain. Niiden ostamiseen pitää olla kotiseutuoikeus (hembygdsrätt)

Kaavoitetulle alueelle saa rakentaa talon ilman kotiseutuoikeuttakin, mutta silloin pitää hakea ns. maanhankintalupa (jordförvärvstillstånd)



Mitä sitten tarkoittaa tuo kotiseutuoikeus?

Kotiseutuoikeus eli hembygdsrätt tarkoittaa sitä että jos sinulla on se, niin:
- saat äänestää Ahvenanmaan maakuntapäivävaaleissa
- omistaa tai hallinnoida kiinteää omaisuutta  
 -harjoittaa elinkeinoa


Miten, ja kuka voi saada kotiseutuoikeuden?

- sinun pitää olla Suomen kansalainen
- sinulla pitää olla tyydyttävä ruotsinkielen taito
- periaatteessa sinun pitää olla asunut Ahvenanmaalla 5 vuotta ennenkuin voit      sen saada, mutta tiettyjä poikkeuksia siihen on. Niistä lisää täältä .

Samalta sivulta pääsee myös täyttämään lomakkeen jolla kotiseutuoikeutta voi hakea. Hakemuksen käsittelyaika on n. 2kk ja kotiseutuoikeuden hakeminen on maksullista. Tällä hetkellä se maksaa 100€.








Maanhankintalupa

Maanhankintalupa, josta tuolla aiemmin mainitsin, tarkoittaa siis sitä että sen saatuasi voit saada rakentaa talon kaavoitetulle alueelle, vaikka sinulla ei kotiseutuoikeutta olisikaan.

Maanhankintaluvan myöntää Ahvenanmaan Maakuntahallitus (Ålands Landskapsregering )Maanhankintasäännöksillä halutaan varmistaa se asia, että maa olisi ensisijaisesti Ahvenanmaalla vakituisesti asuvien henkilöiden omistuksessa. Eli ei haluta esim. että toisessa maassa asuvat voisivat hankkia vaikkapa kesämökkitontin täältä.




Ahvenanmaan virallinen sivusto löytyy osoitteesta Aland.ax. Sieltä saa paljon tietoa mm.
- työpaikoista ja työnhausta
- asumiseen liittyvistä asioista
- koulutusmahdollisuuksista
- sairaanhoidosta ja paljosta muusta


Tässä oli hiukan tietoa sinulle joka olet kiinnostunut mahdollisuudesta muuttaa Ahvenanmaalle, tai olet jopa jo ryhtynyt toimiin sen toteuttamiseksi. Jos sinulle heräsi kysymyksiä asian tiimoilta, niin hihkaise!

Vinkki: Facebookissa on meidän Ahvenanmaan suomenkielisten oma sivusto Suomenkieliset Ahvenanmaalla, johon liittymällä tänne muuttava voi saada apua päivittäisessä elämässä ilmeneviin ongelmiin muilta tänne muuttaneilta ja onpa sieltä samanmielisiä ystäviäkin löytynyt.

Jos et ole vielä tutustunut omaan kertomukseeni meidän tänne muutosta, niin sen voit lukea täältä

Onko ystävä-tai tuttavapiirissäsi joku joka on pohtinut näitä asioita? Olen tosi iloinen jos vinkkaat hänelle blogistani. Voit myös jakaa blogiani postauksen alaosassa olevia kuvakkeita klikkaamalla.


MUKAVAA PÄIVÄÄ!
💛💛💛





 

perjantai 8. lokakuuta 2021

OLISIKO PITÄNYT KURKISTAA SISÄLLE?



Syksyisellä kaupunkikävelyllä ihailin kellanvihreitä maisemia ja putoilevia lehtiä. Täällä kaupungissa ei kovin paljoa ruskaa näe, mutta kaunista näkymää riittää silti.

Nämä leirintäalueen mökit näyttävät tosi kivoilta. Millaistahan olisi noissa majoittua? Ovat ainakin ihan kaupungin keskustan tuntumassa ja meren rannalla.




Muumikin on leiriytynyt tänne ja on jättänyt ovenkin auki. Nyt harmittaa etten kurkistanut sisälle.




Tämä Maarianhaminan vanhin rakennus, Övernässtugan on suloinen näky keväällä omenapuiden kukkiessa, mutta aika viehättävältä se näyttää nytkin syysauringon paisteessa.




Tämä pikkuinen museo on ihan tuon Övernässtuganin vieressä. Siellä on vanhanaikainen kauppa. Enpä ole sielläkään koskaan käynyt. Pitäisi kyllä joskus poiketa.



Keskellä kaupunkia kauniisti maalatussa omakotitalossa, ei hullumpaa asumista.





Toisella puolella katua on upeasti peruskorjattu vanha rakennus, joka oli vuosikausia aika huonolla hoidolla, mutta nyt se on kunnostettu asunnoiksi. Kaunis aita pihan ympärillä ja mikä lasikuisti!
 




Kuljen kaupungintalon ohitse ja vielä kukkivat kukat.
Kaupungintalo on Lars Sonckin suunnittelema ja se on valmistunut v. 1939.






Torggatan eli Torikatu on hiljentynyt huomattavasti kesän vilinästä. Uusia kerrostaloja rakennetaan parhaillaan tähän kaupungin ydinkeskustaan.




Ravintolassa uskotaan ulkona istumisen olevan ohi tältä vuodelta.






Suoraan kadulta pääsee jonkun kotiin, aika kätevää.




Apteekin ovella on jo melkein joulu. Kuljen ohi ja määränpääni on...

 


...kirjasto, jossa istuskelen tunnin verran lukemassa lehtiä odottaen että pääsen kotimatkalle.


IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

💛💛💛

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

APUA, PERUSTINKO NETTIKAUPAN?!!!



Arvaa jos hämmästyin aamulla! 


Etsin yhtä tietoa googlesta ja klikkasin omaa nimeäni sen tiedon löytämiseksi. Ensin tuli ihan ne tavanomaiset eli blogi, Instagram, Facebook jne., mutta sitten alkoi tapahtua kummia. 

Olen näköjään perustanut nettikaupan!

"Nettikaupassani" ensin osui silmiini kuva sähköpyörästäni ja otsikkona oli ensin oma nimeni ja sitten "Ensikokemuksia sähköpyörästä". Kuva ja tuo otsikko ja nimeni oli napattu blogipostauksestani. Kun klikkasin tuohon kuvaan, niin se ei mennyt blogiini, vaan johonkin nettisivulle, jossa pyörääni ja kaikenlaista muutakin oli muka myynnissä. Pyörän hintakin oli mainittu ja se oli jotain 38,-. En muista oliko kyse dollareista vai punnista.

Skrollasin alemmaksi ja johan tuli vastaan muitakin minun projektejani. Nyt nimittäin myytiin meidän tekemiä ötökkäverhoa ja lasiterassin verhoja! Ja myös batiikkimekkoni oli päässyt myyntilistalle. Enempää en viitsinyt enää selata. 

Eipä tunnu kivalta, enkä ollenkaan tiedä miten moista voisi estää. Ensiavuksi muokkasin profiiliani niin ettei siitä selviä sukunimi ja blogin nimenkin muotoilin hiukan luhyemmäksi. En tiedä voiko näillä toimenpiteillä tuollaista touhua estää, eivätkä ainakaan nuo jo kaapatut jutut tällä poistu, mutta ehkä vastaisuudessa ei pääsisi näitä tekemään, ainakaan niin että minun nimeni niissä näkyy.

Jos joku minua taitavampi osaa antaa lisää neuvoja mitä tehdä, niin otan kiitollisena vastaan. Mietin sitäkin että ovatko nuo laittamani tunnisteet syyllisiä siihen että blogiini on löytänyt hämärää porukkaa?

Huomasin, että samanlaisia myynti-ilmoituksia oli tehty ihan isojenkin blogien nimissä, joiden luulisi osaavan näitä tekijöitä estää väärinkäytöksiltä.

Muuten, pyöräni on turvallisesti varastossa lukittuna ja akku sisällä kodissamme, batiikkimekko on nytkin päälläni, ötökkäverho mökillä keittiön ikkunassa ja lasiterassin verhot talvisäilössä komerossamme :)



HYVÄÄ PÄIVÄÄ VAAN. TULKAAHAN SANKOIN JOUKOIN OSTOKSILLE!
👎👎👎







 

maanantai 4. lokakuuta 2021

ON NE NIIN IHANIA KAIKKI



Näin syksyllä moni toivoo että voisi vaipua jonkinlaiseen horrokseen ja herätä vasta keväällä. Minusta on kuitenkin hienoa että meillä on kaikki vuodenajat, enkä yhdestäkään haluaisi luopua.

Ajatellaanpa vuoden ensimmäistä kuukautta TAMMIKUUTA. Jos vaan saadaan lunta ja pakkasen pauketta, niin mikäs sen hienompaa. Lumi tekee maisemasta puhtaan ja antaa valoa talven pimeyteen. Ja onko kodikkaampaa näkyä kuin hämärän laskeuduttua nähdä ikkunasta tuikkiva lämmin valo.

Aina tammikuussa ei ole lunta, ainakaan täällä etelämmässä osassa maata,mutta silloin voi jo varovasti odottaa ensimmäisten kevätkukkijoiden silmujen näkymistä mullan alta, joten ei lumeton talvikaan ole kovin huono.




HELMIKUU on ihan selkeä talvikuukausi vielä, vaikka päivät ovatkin pidentyneet ja auringonpaistetta saadaan yhä useammin. Vaikka meri ei olisikaan umpijäässä, niin hienoinen jääpeite siinä vielä usein on. Tai voi olla niinkin että jääpeite tuleekin vasta näihin aikoihin. Täällä etelässä käy aika usein niin, että talvea saadaan odotella ja juuri kun uskoo ettei sitä tänä vuonna tullutkaan, taivaalta tulee lunta joka peittää alleen jo kasvun alussa olevat kevätkukat. 





MAALISKUUSSA on jo selkeästi kevät. Muistan kun lapsena hiihdimme vielä ihan maaliskuun lopussa ja lunta oli vaikka kuinka paljon. Nyt maaliskuun hiihtämiset ovat harvinaisia.

Ja totta puhuen, kun on jo tottunut näihin leutoihin, usein lumettomiin talviin, niin tuntuu kurjalta jos maaliskuun lopussa tulee vielä lunta.





HUHTIKUU, aurinko lämmittää ja sulattaa viimeisetkin lumien rippeet. Tekee mieli riisua takki pois päältä. Linnut visertävät kuin ei koskaan ennen ja luonto herää. Vaihtelevaa voi lämpötila kuitenkin vielä olla, joten talvitamineet on hyvä pitää vielä lähettyvillä.

Usein syksyllä pihahommelit eivät houkuta ja syksyn lehdet peittävät maata sitten keväällä. Mutta keväällä haravoiminenkin tuntuu pelkästään mukavalta kun lehtien alta paljastuu vihreätä. Ja mikä onkaan ihanampaa, kuin poltella risuja rannassa ja tuntea savun tuoksu nenässä. Se ainakin on varma kevään merkki. Mieli on hyvä, eikä haittaa yhtään vaikka nuotiossa mustaksi kärähtänyt makkara olisikin jäänyt sisältä kylmäksi, onhan kevät!





TOUKOKUU taitaa monen mielestä olla vuoden ihanin kuukausi. Silloin on kesä ihan ovella ja puut ovat heleän vihreitä. Valko-ja sinivuokot ja kevätesikot, nuo Ahvenanmaan maakuntakukat! Toukokuu tuntuu aina menevän liian nopeasti. Olisi kiva saada venytettyä sitä parilla viikolla.

Lapsena toukokuun tärkein tapahtuma taisi olla se kun sai ensimmäistä kertaa laittaa polvisukat jalkaan. Miten se saattoikin olla niin mukavaa. Tuo polvisukka-aika alkoi usein äitienpäivästä, mikä myös oli aina tärkeä päivä. Äiti teeskenteli nukkuvansa kun me muut keitimme kahvia ja rapistelimme kukkapakettien kanssa.





KESÄKUU, vuoden valoisin kuukausi. Vihreys luonossa on syventynyt ja kevät on auttamattomasti ohi. Nyt on yleensä päästy kylmistä öistä ja voi ruveta istuttamaan kesäkukkia ja kylvämään kasvimaahan siemeniä.

Vaikka kesä on päässyt hyvään vauhtiin, niin on kiva ajatella että suurin osa kesästä on vielä edessäpäin. Miksikähän juhannusta sanotaan keskikesän juhlaksi? Oliskohan sillä jotain tekemistä päivien pituuden kanssa, sillä muuten en ainakaan minä suostu ajattelemaan niin että juhannuksena olisi jo puolet kesästä mennyt.
 



HEINÄKUU on ylivoimaisesti suosituin lomakuukausi meillä suomalaisilla. Olisko heinäkuu kuitenkin hiukan yliarvostettu lomakuukautena? Kesäkuussa on vähemmän tungosta lomanviettopaikoissa ja saattaa olla ihan yhtä lämmintä ja kesäistä kuin heinäkuussa. Elokuu taas on usein tosi lämmin ja uimavedetkin ovat lämmenneet. Koulujen alkaminen jo melkeinpä elokuun alkupuolella on tietysti vähentänyt lapsiperheiden halukkuutta lomailla elokuussa. Mutta hän joka viettää lomaansa elokuussa saa koko kesän nauttia siitä että loma on vielä edessä.





ELOKUU, viimeinen varsinainen kesäkuukausi. Lämmintä useimmiten vielä riittää ja satoa saadaan jo ruveta korjaamaan. Hedelmät, vihannekset ja marjat ovat parhaimmillaan. 

Illat tummuvat aikaisemmin ja moni päättää mökkikauden. Ennen vanhaan, silloin kun minäkin olin koululainen, kesäloma jatkui aina syyskuun ensimmäiseen päivään ja siksi varmaan lapsuuden kesät tuntuivat loputtoman pitkiltä.





SYYSKUU on jonkinlainen kesän ja syksyn välikuukausi. Vielä on lämpimiä päiviä, mutta sää on usein jo hiukan viileämpi ja sateisempi kuin elokuussa. Vielä voi kuitenkin nauttia tyynestä merenpinnasta varhaisena aamuna. 

Syyskuussa alkavat monenmoiset harrastukset ja viimeisetkin kesälomat alkavat olla pidetyt.
 



LOKAKUUSSA alkavat puiden ja pensaiden lehdet hiljakseen muuttaa väriä. Lapissa on ruska-aika kauneimmillaan ja etelässäkin voidaan ihailla oranssinkeltaista maisemaa.

Nyt viimeistään on aika viedä kesäkalusteet talvisuojaan, eivätkä kesäkukatkaan enää ole hehkeimmillään. Onneksi on syyskukkia ja talvikukkia! Kukkasipuleita voi jo istuttaa kevään kukkaloistoa varten.

Ja aamuliukkaudet teillä yllättävät taas kerran. Tuleekohan kohta jo lunta?




MARRASKUU on monelle se kuukausi jonka haluaisi jättää kokonaan vuodesta pois. Itse tykkään kuitenkin siitä kun marraskuinen luonto on huurteen peitossa ja kaikkialla on hiljaista. Pakkasen kovettama nurmi rapisee mukavasti askelten alla ja ulkona on helppo hengittää.

Vielä eivät joulukiireet ahdista mieltä, vaan voi rauhassa nauttia vaikkapa sadepäivästä jolloin voi hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvan nurkkaan kuuman kupposen kera.




JOULUKUU on täynnä tunnelmaa, tuikkivia valoja ja kiireisiä ihmisiä. Paljon pitää suunnitella ja ehtiä, vai pitääkö? Välillä tuntuu kuin joulukuu alkaisi jo lokakuussa kun kauppojen hyllyt täyttyvät joulutavaroista.

Mietin joskus miltä tuntuisi viettää joulu etelän lämmössä. Ei varmaan kovinkaan jouluiselta. Entä hotelli-tai risteilyjoulu? Se olisi helppo valmis joulu. Mutta tunnelma, olisiko jouluinen? Ja mikä se oikea joulun tunnelma sitten kenellekin on? Ja onko joulua pakko viettää ollenkaan?

Omalla kohdallani haluan viettää joulua niin kuin aina olemme viettäneet, eli perheen kesken.

Joulukuu päättää vuoden ja tuntuu aina hyvältä aloittaa uusi vuosi ja todeta, että ihan jokaisessa kahdessatoista kuukaudessa on oma viehätyksensä.

Mitä ajatuksia tämä postaus sinussa herätti? Oletko kovasti eri mieltä jostain kohdasta? Kommentoi vapaasti mitä ajattelit.


OIKEIN MUKAVAA LOKAKUUN PÄIVÄÄ!
💜💜💜





 

perjantai 1. lokakuuta 2021

SYKSY, IHANAA VAI MASENTAVAA?


SYYSKUU 2021

Syyskuu loppui ja koko kuukausi meni yhtä äkkiä kuin kuukaudet nykyään tuntuvat menevän.

Vuosi vuodelta tunnen nauttivani syksyn tulosta yhä enemmän. Voi olla että kun kesät ovat tulleet kuumemmiksi ja kuivemmiksi, niin syksyn raikkaat sateet ja vilpoisemmat ilmat tuntuvat mukavilta.

Kuukausikollaaseja en ole tänä vuonna tainnut tehdä yhtäkään, mutta nyt oli kiva sellainen tehdä. Kuvassa ylärivissä on ensin kaksi kuvaa Maarianhaminan konserttitalo Alandicasta. Nuo syksyn punertamat lehdet tuntuvat olevan juurikin oikeassa paikassa tuota punaista seinän pätkää vasten jota harmaa betoni kehystää.

Kotona olen hoitanut viherkasveja uudella innolla ja muutama uusikin on tullut hankittua.

Kollaasin alarivissä vasemmalla on aina yhtä ihana Maarianhaminan Esplanadi, joka ei vielä ole saanut ruskavärejä. Kaksi muuta alarivin kuvaa Merikorttelista.

Poistin muuten  kaikki tietokoneeseen kertyneet valokuvani muistitikulle. Niitä oli niin paljon etteivät ensin mahtuneet, mutta karsinnan jälkeen ne sopivat. Nyt on kone tyhjä kuvista ja on kiva ruveta sitä taas uusilla kuvilla täyttämään.

 

Miltä syksyn tulo sinusta tuntuu, mukavalta/ei niin toivotulta?


OIKEIN IHANAN KIRPEÄÄ VIIKONLOPPUA!

💛💛💛


Lisää syyskuun kollaaseja täällä

 



 

maanantai 27. syyskuuta 2021

KIRJOITIN RUNON, JONKA KAIKKI SANAT ALKAVAT H-KIRJAIMELLA



Hei!

Käyn nettikurssia jossa harjoitellaan kirjoittamista. Menossa on toinen viikko, joten ihan alussa vielä ollaan. Kurssi kestää koko syyslukukauden. Meille annetaan kotitehtäviä ja muut kurssilaiset saavat sitten kertoa mitä tykkäsivät, tai mistä eivät tykänneet.

Tällä viikolla tehtävänä on kirjoittaa hassutteleva runo, lapsen silmin nähtynä. Runon kaikkien sanojen tuli alkaa samalla kirjaimella, jonka sai itse valita.

Minä kirjoitin runon jonka kaikki sanat alkoivat h-kirjaimella.


"Heps heijaa, hurjan hauskaa
heinikossa hypellä hihitellen.

Heps heijaa, heinät houkuttaa
huvittaviin hölmöilyihin,
hervottomiin huuhailuihin,
hillittömiin hepuleihin.

Heps heijaa, hyppijä heilahtaa
hurjassa heilunnassa.

Heps heijaa, hujan hajan
heittelee heiniä huutaen:
Hiiteen harmittavat huolet,
huomenna helpottaa!"



MITÄHÄN ENSI VIIKOLLA ANNETAAN TEHTÄVÄKSI?

💛💛💛





 

torstai 23. syyskuuta 2021

NYT LÄHTI RAHAHUOLET, TULI PERINTÖ!



Olen taas pitkästä aikaa kutonut miniryijyjä. Näitä on niin kiva tehdä kun voi kutoessaan suunnitella mallia. Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita ja videoita näiden tekemiseen. Nyt niitä alkaa olla jo iso pino laatikossa.  Hapsut ovat vielä tasoittamatta tässä tämän hetken suosikissani. Materiaalina erilaisia kotoa löytyneitä villa-ja puuvillalankoja ja ripustuskeppi mökiltä.





Ihan toista värimaailmaa on tämä valkoinen ryijy. Sen tein trikookuteesta jonka nimi on"Strömsö".

Samasta kuteesta on myös toinen valkoinen seinävaate.






Mutta sitten jännään asiaan. Minulle on nimittäin tulossa muhkea perintö. Eilen sain kirjeen Espanjasta. Kirjeen oli lähettänyt Allen Richard Rick ja hän on ottanut hoitaakseen koronaan kuolleen Michael Kortelahden perinnön jaon. Tuo Michael asui Amerikassa.



Kirje on kirjoitettu englanniksi ja siinä kerrotaan että tuo edesmennyt sukulaiseni ei ollut jättänyt testamenttia, mutta nyt vuoden etsimisen jälkeen on löytynyt sukulainen jolle perintö kuuluu. Eikä kyseessä olekaan enempää eikä vähempää kuin 8.5 miljoonaa euroa!

Miten voikaan onni näin potkaista minua, joka en edes tiennyt minulla olevan sukulaisia Amerikassa! 

Kirjeen kirjoittaja haluaisi tulla Suomeen minua tapaamaan ja silloin varmaan tehtäisiin kaikki tarvittavat toimenpiteet jotta perintösumma voitaisiin minulle toimittaa. Lisäksi hän vakuuttaa että kaikki tehdään laillisesti.

Kirjeessä oli mukana sähköpostiosoite johon vastauksen voi lähettää ja rupesinkin jo sellaista väsäämään. En kuitenkaan lähettänyt sitä vielä eilen ja koko yön uneksin mitä kaikkea voisin nyt hankkia ja kenen kanssa tätä summaa voisin jakaa, sillä noin paljoa en itse tarvitse.





Kunnes tänään havahduin ankeaan todellisuuteen kun luin facebookista että Ahvenanmaalta on löydetty kymmeniä tai ehkä satoja jotka ovat samanlaisen kirjeen saaneet. No, tuosta summasta riittää kyllä jaettavaa useammallekin.


PERINTÖÄ ODOTELLESSA MUKAVAA PÄIVÄÄ!
💛💛💛