HOME, SWEET HOME

"HOME, SWEET HOME"

Välillä pitää olla "kaupunkikodissakin". Aamupalalla katselen ympärilleni ja mietin miten molemmat tykätään tästä kodista. Tämä on juuri sopivan kokoinen koti meille ja tuntuu että tästä kodista ei muuteta koskaan.

Paitsi että kodin sisäpuoli on hyvin toimiva ja sopivan kokoinen, niin ei ulkopuolellakaan hassumpaa ole. Asumme päätyasunnossa ja olohuoneen ja makuuhuoneen puolella on iso terassi johon paistaa iltapäivä-ja ilta-aurinko. Keittiön puolella paistaa aamusta puoleen päivään. Sillä puolella meillä on kaksi kukkapenkkiä. Muita pihatöitä, kuin kukkamaiden hoito, ei tässä olekaan, sillä nurmikonleikkuun ja mahdolliset lumityöt hoitaa huoltoyhtiö.

Eli voisi sanoa että tämä on melkein kuin asuisi omakotitalossa. Mutta tässä on vaan omakotitalon hyvät puolet.

Mainitsin jo nuo kaksi kukkapenkkiä. Niihin olemme istuttaneet vähän kaikenlaista kasvia. Osa on ostettu taimimyymälästä, ja osa tuotu mökiltä.

Kun perustimme näitä kukkamaita, niin ensin tietysti poistimme nurmikon ja toimme säkkikaupalla multaa tilalle.

Sitten istutimme pari pikkusyreeniä, pari pensasta ja hiukan kukkia. Penkkien reunoille istutimme mökiltä tuomaamme hopeahärkkiä ja toiseen samoin mökiltä tuotua ketoneilikkaa.

Miten pieniltä nuo reunaistutukset silloin pari vuotta sitten näyttivätkään!

Vielä tänä keväänä ne olivat tosi kauniit kukkiessaan ja olivat levinneet mukavasti. Tykkäsin kovasti niistä ja olin tyytyväinen kun viihtyivät niin hyvin. Uskon että niille keväällä antamani bokashi-multa oli saanut ne oikeaan kasvupyrähdykseen.

Mutta samalla kun nuo kaksi reunakasvia voivat hyvin ja voimistuivat ja levisivät, näytti siltä että ne valtaavat kaiken alan muilta kasveilta. Siinä olivat laventelit, kurjenpolvet ja pikkuinen ruusupensas hätää kärsimässä.

Varsinkin hopeahärkki kiemurteli juurineen maan alla putkahtaen esiin milloin minkäkin kasvin viereltä. Nyppäsin noita pieniä alkuja pois minkä ehdin, mutta aina niitä riitti. Kukkimisen jälkeen se ei näyttänyt enää kauniilta ja yritin pienentääkin sitä repimällä sitä rankalla kädellä niitä osia jotka jo uhkasivat täyttää kivetyn käytävänkin.

Eilen sitten kyllästyin näkyyn ja aloitin sekä hopeahärkin, että ketoneilikan poisto-operaation. Ensin yritin poistaa niitä vetämällä varsista, mutta eiväthän ne juuret siitä piitanneet, vaan jäivät maahan. Yritin kaivaa lapiolla, mutta voimani eivät riittäneet ja niin piti pyytää J apuun. Hän sai kaivetuksi ne juurineen ylös. Tai niinhän me luulimme.

Kun rupesin haraamaan multaa, niin mullan alta paljastui juuria aina vain uudelleen, vaikka hetken tuntui että nyt on kaikki poistettu. Hopeahärkki ainakin tuntuu olevan sitkeä kasvi. Aikani niitä juuren pätkiä keräsin , mutta kun suurin osa oli poistettu, niin oli pakko antaa periksi.

Möyhin mullan hyväksi ja siirsin pari havukasvia käytävän reunalle missä ne nyt pääsevät paremmin näkyviin ja toivottavasti kasvavat ja viihtyvät. Uutta multaa päälle ja reilusti vettä jotta juurtuvat. Käytävän ja kukkapenkin yhtymäkohtaan laitoin mökiltä tuotuja luonnonkiviä. Nyt näyttää paljon paremmalta ja siistimmältä.

Jos ja kun hopeahärkkiä vielä tulee esiin mullan alta, niin pitää vaan sitten nyppiä yksittäiset alut pois ettei pääsisi enää tähän kasvamaan.

Tänään haluan kunnostaa tuon toisen kukkapenkin jota en eilen jaksanut laittaa valmiiksi. Kiviä pitää siihenkin hakea ja lisätä multaa. Pikkuisen kasvien siirtelyä on siinäkin tehtävä, mutta sitten alkaa olla valmista tältä kerralta.

Nyt en enää ihmettele sitä, kun työkaverin mies sanoi että vaimon puutarhanhoito on pääasiassa sitä, että siirtelee kasveja paikasta toiseen.

Minä niin tunnistan tuon puutarhanhoitotyylin!

IHANAA PÄIVÄÄ!

💚💚💚

AVOIMET PUUTARHAT KOTIPIHALLA

Tänään oli jokavuotinen  Avoimet Puutarhat- päivä. Täällä Ahvenanmaallakin oli kolme (vain kolme!) tähän tapahtumaan osallistunutta puutarhaa ja aikomuksenamme oli mennä ainakin yhteen niistä, mutta meno peruuntui.

Siispä piti vain tyytyä oman pihan kasvien kuvaamiseen. 

 

Kotipihamme on vain kaksi vuotta vanha ja meidän pläntti siitä on vaan kahden kukkapenkin kokoinen, joten kovin paljoa siihen ei kasvamaan mahdu. Keväällä näytti siltä kuin tyhjää olisi eri kasvien välillä ihan liikaa, mutta nyt on paikoitellen jo ihan ahdasta. Ainakin hopeahärkki ja ketoneilikka ovat vallanneet aivan liikaa alaa ja olenkin repimällä repinyt niitä estääkseni niiden leviämisen ihan holtittomasti.

Koska kukkapenkissä alkaa olla ahdasta, niin kaivoin ylös keijunkukan (Heuchera "Peach Flambe). Se oli jäänyt ihan hopeahärkin varjoon eikä voinut ollenkaan hyvin. Istutin sen nyt ruukkuun ja ajattelin ottaa sen kesähuoneen suojiin talveksi. Nyt se kuitenkin on ulkona osittain katoksen alla ja tuntuu kuin se jo nyt olisi hiukan paremman näköinen. Kun kaivoin sen ylös maasta, niin sen juuripaakku oli kovassa savensekaisessa kokkareessa. Ruukkuun laitoin puutarhamullan ja bokashimullan sekoitusta ja uskon että nyt keijunkukka alkaa kasvaa toden teolla.

Keijunkukan vieressä olevassa ruukussa kasvaa höyhenheinä jo toista vuotta. Keväällä se näytti enemmän kuolleelta kuin elävältä, mutta leikkasin sen rohkeasti alas ja kohta rupesikin ruskeiden, kuivuneiden, viimevuotisten varsien seasta ilmestyä vihreitä, hentoja varsia. Nyt heinästä on kasvanut iso ja se kukkii hienoilla tähkillä.

Istutin sen viime syksynä maahan kun en tiennyt voiko se talvehtia ruukussa, mutta tänä syksynä taidan nostaa sen ruukkuineen päivineen kesähuoneeseen talvehtimaan. Ehkä ruukku pitää suojata pakkasilta?

  

Heinän takana näkyy helmipihlaja-angervo (Sorbaria grandiflora "Maia"), joka myös on kasvanut ihan valtavasti. Vauhdikasta kasvua osasin odottaakin, mutta nyt saisi pysyä tuon kokoisena. Siinä on juuri nyt kauniit kukat ja pörriäiset tuntuvat tykkäävän niistä.

Kukkapenkin reunassa kasvaa peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense "Karmina") joka on vaatimaton kasvi ja on levinnyt sopivasti kukkapenkin reunalle, mutta ei kuitenkaan tunnu tukahduttavan muita kasveja. 

Valkoinen ketoneilikka (Dianthus deltoides "Albiflorus") reunustaa toista kukkapenkkiä. Sen takana siemenestä kasvattamani kääpiösamettikukka (Tagetes tenuifolia) jota minulla on ollut jo monena vuonna mökillä. Nyt näiden maassa olevien lisäksi kylvin niitä terassille kukkalaatikkoonkin.

Pitkät varsien päässä näkyvät kukat ovat mehitähden kukintoja ja niiden takana näkyy hiukan viiruhelpin (Phalaris arundinacea "Picta") varsia. Sen istutin ihan mitenkään rajaamatta, joten nähtäväksi jää miten paljon se valtaa alaa muilta kasveilta.  

Täällä kotonakin kasvatan laventelia, mutta se ei ole vielä ehtinyt yhtä reheväksi kuin mökillä pidempään kasvaneet. Hopeahärkki lähestyy sitäkin uhkaavasti. 

Kylvin keväällä pelargonin siemeniä ja sitten luin että kukkimiseen menee puolisen vuotta. Olin mielessäni kuitellut miten kaikki kymmenen pelargoniani kukkivat kauniina jo kesällä ja hiukan pettynyt olin kun luulin että näen niiden kukintaa vasta myöhään syksyllä. Ostin muutaman pistokkaankin jotta saisin nähdä edes jotain kukkivaa jo kesällä.

Nyt ovat pistokkaat ja siemenistä kasvattamani kaikki yhtä suuria ja melkein kaikissa näkyy jo nuppuja. En enää tiedä mitkä ovat siemenistä ja mitkä ostin pistokkaina, mutta sillä ei ole suurta väliä kun hyvin ovat kaikki kasvaneet.

  

Helteiden aikaan vein kaikki kukat kesähuoneesta ulos, mutta nyt on muutama sisällä. 

Ja mikä hienointa, meillekin on saatu sadetta. Vettä on tullut tynnyrit täyteen ja ylikin parina viime päivänä. Ja kyllä olikin tarpeen. Sade on tullut sopivalla voimalla, ei rankkasateena, joten se on tehnyt tosi hyvää luonnolle. 

Etualalla harmaassa ruukussa kasvaa härkäpapua. Sitä en ole koskaan ennen kasvattanut, enkä edes syönyt. Se kukki kauniilla valkoisilla kukilla, mutta mitään pavun näköistä en ole siinä nähnyt, joten en tiedä saako niistä syötävää.