Ystävyyttä voi näinkin osoittaa

Eilen oli mukava päivä. Ensin aamulla kello kymmenen oli joogatunti. Siellä meitä on aina mukava porukka leppoisissa tunnelmissa. Joogamme on pääasiassa venyttelyä ja taivutteluja jotka tekevät hyvää iän kangistamille kehoille.

Taisin kertoa täällä blogissa aiemmin että olemme aloittaneet joogan uudessa paikassa ja että tämä paikka ei kuitenkaan ole ihan niin viihtyisä kuin se jossa aikaisemmin joogatuntimme pidettiin.

Nyt taidan kuitenkin pyörtää nuo sanani, sillä nyt kun astuin joogahuoneeseen niin huomasin heti että sisustusta oli kohennettu aika tavalla. Paikkaan oli tullut tunnelmaa tuovia valaisimia, viherkasveja ja verhoja.  Kaikki oli ikäänkuin pehmeämpää ja lämpimämmän tuntuista. Joten hyvä tuli myös tästä paikasta. 

Mutta eihän minun joogasta pitänyt kirjoittaa, vaan postauksen aihe liittyy näihin kuviin, joissa esittelemme erilaisia villasukkia.

Olen aikaisemminkin kertonut blogissani että meitä on seitsemän naista jotka kokoonnumme epäsäännöllisin välein toistemme koteihin "ompeluseuran" nimissä. Ompelua ei kuitenkaan meidän tapaamisissa pahemmin nähdä, vaan kokoontumiset koostuvat enemmänkin seurustelusta ja muusta mukavasta.

Olemme kaikki jo kymmeniä vuosia sitten tänne mantereelta muuttaneita suomenkielisiä. Moni meistä on tänne muuttanut rakkauden perään ja loput sitten työ on tuonut tänne.

Eilen meidät oli kutsuttu Leenan luokse. Olipa kiva tavata pitkän kesätauon jälkeen.

Kun syötyämme istuimme puhelemassa kaikesta mahdollisesta, tuli emäntä toisesta huoneesta käsivarrellaan nippu toinen toistaan kauniimpia villasukkia. Hän rupesi jakamaan noita kerhosukkia, kuten hän niitä nimitti, meille. Olimme kaikki hämmästyneitä sukista, sillä ensin luulimme että hän jakoi niitä jotta voimme käyttää niitä hänen luonaan kyläillessämme, mutta hän antoikin jokaiselle sukkaparin ihan ikiomaksi! 

Mikä työ onkaan ollut noiden tekemisessä, vaikka emäntä muuta väittikin.

Jokainen sukkapari on hiukan erilainen, mutta kaikkien varsissa on sama kukkakuvio. Näitä en itse ainakaan raaski käyttää kuin meidän naisten tapaamisissa, joten nyt sukkani ovat vaatekaappini hyllyllä odottamassa seuraavaa kokoontumista.

Aivan ihanan tervetulotoivotuksen saimme emännältä, kiitos!

SYKSYISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE !

💙💙💙

Ovatko nämä käsitteet sinulle tuttuja?

Hei!

Käsityöverstaasta terveisiä! Puikot ovat heiluneet ahkerasti viime aikoina. Ja sukan kutominen onkin hyvää ja hyödyllistä tekemistä samalla kun katselee tv:tä. 

Vaikka meillä on lämpimät lattiat, niin talvisin käytän kotona aina villasukkia. Niitä onkin kertynyt iso pino ja kyllähän niitä tarvitaankin, sillä vaikka kantapään teen aina vahvistettuna neuleena, niin se kuluu ajan mittaan puhki.

Netissä on näkynyt hienoja parsittuja sukan kantapäitä, joissa parsimus on niin hienosti tehty että se käy ihan koristeesta.

Mutta kun itse yritin tehdä jotain samanlaista, niin ei siitä kaunista jälkeä syntynyt ja pois ne kantapäistä rikki menneet sukat oli heitettävä. Onneksi on puikot ja lankoja ja neuloosi joka talvisin on aina päällä. 

Jos neuloosi on sinulle uusi sana, niin mm. yle:n sivuilla kuvataan sitä näin:

"Kiihkeistä käsityöharrastajista moni on sairastunut jonkinasteiseen neuloosiin. Se tarkoittaa neulomisen pakkoa lähes tauotta ja kaikkialla. Neuloosi iskee kiusallisesti välittämättä ajasta ja paikasta. Esimerkiksi aamuneljä voi olla neulootikon mielestä sopiva aika aloittaa uusien lapasten neulominen"

"

Samalla sivustolla kerrotaan ilmiöstä nimeltä Ufo.

"Ufoilu (Unfinished Objekt) tarkoittaa neuloosin aikana aloitettua käsityötä, joka ei lopulta valmistu koskaan. Ufoilu on neuloosin tavallinen oire. Tekemisen tarve iskee vaarallisen rajuna kun neulootikko saa käsiinsä uusia, ihania lankoja"

Tämän ilmiön tunnistan itsessäni. Sukat kyllä tulee tehtyä valmiiksi, mutta jos aloittaa jonkin suuremman työn ja lankakaupassa piipahtaessa tekee ihania löytöjä, niin haluaisi heti aloittaa neulomaan niistä, eikä vanha aloitettu työ houkuttele yhtään. Tätä tapahtui minulle varsinkin silloin kun olin nuori.

Lankahamsteri. Jo sana kertoo mistä on kysymys. "Neuloosiin sairastuneesta tulee usein myös lankahamsteri. Hänellä on pakonomainen tarve hankkia koko ajan uusia inspiroivia lankoja, vaikka niitä on kaappi täynnä. Lankahamsteri taivaltaa pitkiäkin matkoja hyväksi vinkattuun lankakauppaan. Korvikehoitoa hamsteri saa verkkokaupoista, joissa ostoksiaan ei valitettavasti pysty hiplaamaan".

Kyllähän minä itseni näistä oireista tunnistan. Langoista kertyy vähitellen pienehköjä jäännöskeriä, joita olisi hyvä saada hyödynnettyä. Osan käytän sukkien varsiin. Olisi kiva tehdä koko sukkakin eri värisistä raidoista, mutta silloin solmuja ja pääteltäviä lankoja tulee valtavat määrät. Joskus olen tehnyt niin etten langan väriä vaihtaessa tee solmua, vaan kudon uuden ja vanhan värin langat "sekaisin", mutta olen hiukan epävarma tuleeko tuollaisesta liitoksesta kestävä.

Netistä varmaan löytyisi ohje tähänkin, mutta en ole vielä sellaista etsinyt.

Sukkien lisäksi olen kutonut yhden pipon. Kuvassa se näyttää ihan hyvältä, mutta ei se päässäni ole kiva. En tiedä onko se liian pieni, vai mikä siinä on vikana. En ole vielä uskaltautunut sitä käyttämään.

Nämä ovat parhaillaan puikoillani tekeillä olevat sukat. En ole vielä päättänyt minkä väriseksi kudon teräosan. Valkoinen olisi kaunis, mutta tosi arka väri.

Varsi näissä sukissa on tehty "Broken seeds"-tekniikalla, joka on erittäin helppo, aloittelijallekin.

En ole joulun jälkeen kutonut mitään kudontakehyksellä, mutta eilen teki mieli taas ruveta sitäkin kokeilemaan. Nyt halusin tehdä jotain vaaleaa ja yritän pitää värimäärän rajoitettuna. Näitä miniryijyjä tehdessä tekee työn edetessä mieli kokeilla eri värejä ja eri paksuisia lankoja ja niin voi lopputuloksesta tulla aika villi.

Mielessä on malli, jossa olisi vain yhtä väriä, mutta kudonta ja langan paksuus vaihtelisivat, niin että lopputuloksesta tulisi elävä, vaikka värejä olisi vain yksi.

Sitä voin kokeilla seuraavassa työssä. Nyt on tekeillä ryijy, jossa pääväri on valkoinen ja mukana hiukan vaalean sinistä ja ripaus beigeä.

Käsitöiden lomassa on muistettava ulkoilla ja viime päivien keväiset säät ovatkin olleet oivia ulkoiluilmoja. Parin päivän takaisella patikoinnillamme nautimme jo kahvitkin ulkona reitin varrella.

Tänä aamuna oli kuitenkin maa valkoisena. Se lumi taitaa sulaa kuitenkin pian kun aurinkokin innostui paistamaan.

IHANAA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛