KUN KELLO TIKITTÄÄ

Yhtäkkiä havahdun unesta. Katson kelloa ja se on puoli kolme tai puoli neljä.

Parhaassa tapauksessa se voi olla jopa puoli viisi. Jos se on jo puoli viisi, niin ehkä jo voisi ajatella ylösnousua, unta kun ei kuitenkaan enää saa.

Käännän kuitenkin kylkeä. Pöyhin tyynyä, siirrän peittoa hiukan alemmaksi, potkin jalat peiton ulkopuolelle. Mutta uni ei enää suostu tulemaan.

Nousen huokaisten ylös. Edessä on uusi päivä ja tiedän että viimeistään iltapäivällä silmät lupsahtavat kiinni vähän väliä, ainakin jos yritän vaikka lukea kirjaa.

Voisi äkkiseltään ajatella, että päivällä ottaisi pienet torkut jos väsyttää, mutta siinäpä se ongelma onkin. JOS menen pitkäkseni sängylle, otan silmälasit pois silmiltäni, kaivaudun torkkupeiton alle ja asettaudun mukavasti, niin pling! Olenpa pirteä kuin peipponen, eikä torkahtamisesta ole tietoakaan. Muutaman hetken puristan silmiäni kiinni ja yritän olla ajattelematta mitään, mutta puolen tunnin päästä annan periksi ja nousen ylös.

 

Miksi unen saaminen, ja varsinkin siinä unessa pysyminen on ainakin minun kohdallani niin vaikeaa?

Neuvoja hyvän unen saamiseen on vaikka kuinka paljon ja useimmat niistä auttavatkin, ainakin jonkin verran.

Huoneen lämpötilalla on suuri merkitys itselleni. Nukun parhaiten viileässä ja talvellakin voin pitää ikkunaa raollaan. Paksun peiton alla olisi ihana nukkua, jos ei jo minuutin päästä tulisi niin kuuma että peitto on kiskottava pois pussilakanan sisältä ja nukuttava pelkällä lakanalla. Jalkoja ei kestä pitää ollenkaan peiton alla että saisi edes hiukan viilennystä. Toisaalta, jos joskus sattuisi käymään niin että jalat ovat jääkylmät nukkumaan mennessä, niin silloin on parasta laittaa suosiolla villasukat jalkaan. Mikään ei nimittäin ole niin tehokas nukahtamisen estäjä kuin kylmät jalat toisiaan vasten.

Iltasyöminen ja -juominen. Jos ruokailu on jostain syystä venähtänyt myöhäiseen tai on tullut syötyä liikaa, niin unen laatu kärsii varmasti. Ja jos vielä on nautittu lasi tai pari viiniä tai muuta alkoholipitoista juomaa iltasella, niin aina pahempi. Juoma ehkä auttaisi jos sitä ottaisi sitten ihan tolkuttomasti, tai sitten ei. Ja vaikka illalla ennen nukkumaan menoa joisi vaan vettä taikka mukillisen rauhoittavaa teetä, niin silloin voi olla varma aamuöisestä herätyksestä kun vessa kutsuu. Tästä voidaankin sitten palata postauksen ensimmäiseen lauseeseen, jne.

Hyvä sänky. Hyvä sänky on perusedellytyksiä hyvälle unelle. Minulle hyvä sänky tarkoittaa tarpeeksi leveää sänkyä. Käsille ja jaloille pitää olla tarpeeksi tilaa että niitä voi pitää itselle sopivimmassa asennossa ilman että heti osuu mahdollisesti vieressä nukkuvaan. Usein saa lukea jostain että "me nukutaan ihanasti lusikka-asennossa koko yö". Ainakaan tässä iässä ei tajua miten siinä nukkuminen onnistuu. Ja miten siinä käännytään toiselle kyljelle? Jomman kumman pitää varmaan kierähtää toisen ylitse?! 

Hyvä sänky ei myöskään saa olla kova, mutta ei liian pehmeäkään, eikä se saa missään nimessä päästää pienintäkään narahdusta kun siinä kääntyilee.

Äänet. Tärkeää on siis sängyn ehdoton äänettömyys. Eikä vieruskaverin kuorsaus tai muu puhinakaan auta uneen pääsyssä. Ja mikä voisi olla ärsyttävämpää kuin se että vaikka sinulla on jo vuosikausia ollut sama herätyskello yöpöydälläsi, niin yhtäkkiä sen tikitys, tik-tak-tik-tak... alkaa kuulostamaan niin hermojaraastavalta, että et tiedä mihin sen piilottaisit päästäksesi tuota ääntä pakoon. Liikenteen melukaan ei ole kovin mukavaa kuultavaa jos unen saamisessa on vaikeuksia. Sitävastoin sateen ropina saattaakin yllättäen rauhoittaa ja auttaa nukahtamisessa.

Lääkkeet. Tietysti on olemassa unilääkkeitä ym. vastaavia. Varsinaisia unilääkkeitä en uskaltaisi kokeilla muuta kuin jos ihan äärimmäinen tarve tulisi, mutta melatoniinia olen kokeillut. En kuitenkaan osaa sanoa onko siitä ollut sen suurempaa apua. Oliskohan enemmänkin sellaista placebo-vaikutusta aikaansaanut.

Ikä. Ikääntyessä unen tarve vähenee. Se onkin aika nurinkurista. Nuorena tarvitsisi paljon unta, mutta silloin ei nukkumiseen ole yhtälailla mahdollisuutta kuin vanhempana. Ja lasten ollessa pieniä olisi ollut valmis maksamaan melkeinpä mitä tahansa jotta olisi edes joskus saanut nukkua tarpeekseen. Nyt kun saisi nukkua kyllikseen, niin siihen ei olekaan enää niin suurta tarvetta.

Rauhoittuminen. Selvää on tietysti että jos ajatukset karkaavat ikäviin ja huolestuttaviin asioihin nukkumista yrittäessä ei unen saanti onnistu. Nykyään tarjotaan tähänkin sellaista kovin yksinkertaiselta ja selvältä kuulostavaa ohjetta kuin että "päätä että murehdit kaikki murheesi ja huolesi vaikka muutamaa tuntia ennen nukkumaan menoa ja sen tehtyäsi et ajattele niitä enää". Miten yksinkertaista ja selvää jos tuollainen onnistuisi! Yöllähän nimenomaan huolehtiminen kasvaa mahdottomiin mittasuhteisiin eikä niitä ajatuksia millään tahdon voimalla tai päättäväisyydellä karkoiteta.

Puhelin, tietokone, tv. Niitä ei suositella käytettäväksi illalla juuri ennen nukkumaan menoa, sillä niiden sininen valo vaikeuttaa unen saamista. Tässä kohdassa minun on myönnettävä että teen juurikin suositusten vastaisesti. Katson lähes poikkeuksetta tv:stä suosikkisarjani viimeisen jakson ennen nukkumaan menoa. Tietokoneelta käyn vielä läpi tärkeimmät somemaailman tapahtumat ennen sen sulkemista yöksi.

Sitten otan rakkaan puhelimeni käteen ja asettaudun mukavasti viileähkölle, pehmeähkölle, tarpeeksi leveälle sängylle ja vilkaisen vielä uusimmat instagram-kuvat ja kommentit, kunnes luen pätkän e-kirjaa puhelimen näytöltä. Kun rupeaa nukuttamaan, niin nukahdan yleensä aika vaivattomasti herätäkseni taas puoli kolmelta, puoli neljältä tai jopa vasta puoli viideltä.

Onneksi ei enää tarvitse lähteä aamutuimaan töihin, niin voin aamupalan jälkeen vaikka nukahtaa vielä pariksi tunniksi.

  

Nyt on kello kymmentä yli seitsemän aamulla ja olen tätä postausta rustaillut jo parisen tuntia. Ja olen tosi pirteä. Tänään en taida mennä uudestaan nukkumista yrittämään.

Tuttuja tuntemuksia?

IHANAA PÄIVÄÄ!

😀😀😀