102

Selailin taaksepäin blogini Itsenäisyyspäivän postauksia.

Olen tehnyt niitä v:sta 2013 alkaen, ensin vanhassa blogissani ja v:sta 2018 tässä uudessa. Ainoastaan v. 2012, joka oli vanhan blogini ensimmäinen vuosi, en ollut tällaista postausta tehnyt.

Tämän vuoden itsenäisyyspäiväpostauksen kuva olkoon tämä ylläoleva kahta laulujoutsenta esittävä kuva. Laulujoutsenhan on Suomen kansallislintu, joten mielestäni se sopii erinomaisesti Itsenäisyyspäivän kuvaan. Nämä linnut ovat nähtävissä Maarianhaminassa, Lilla Holmeniin johtavan sillan yläpuolella.

  

Vuoden 2014 kuvan olen  ottanut mökiltämme. Tämä kuva on mielestäni yksi onnistuneimpia kuviani. Se kuvastaa rauhaa, luontoa, hiljaisuutta, vettä, metsää, kallioita eli kaikkea sitä mitä maassamme arvostan. 

V. 2013 Itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin poikkeuksellisesti muualla kuin presidentinlinnassa. Silloin linna oli remontissa ja vastaanotto pidettiin Tampere-talossa. Kymmenet siniristiliput liehuvat saloissaan ja ilmakin on kaunis. Aina välillä on jopa ehkäpä puoli leikillään ehdotettu että Suomenkin itsenäisyyttä juhlittaisiin mieluummin kesällä kun on lämmintä, eikä keskellä talvea. 

Mutta ehkäpä juuri talvi sopii paremmin pohjoisen maan itsenäisyyspäivän viettoon. Meillä kun on pitkä pimeä ajanjakso juuri näihin aikoihin, niin eikö ole juuri silloin paikallaan hiukan juhlia.

(Kuva ei ole omani, vaan Yle:n sivuilta.)

V. 2016 kuvassa oli kaksi postikorttia. Toisessa kesäkuva ja toisessa talvikuva.

Neljä vuodenaikaa, mikä ihana asia!

Kunnon vanhanajan talvi pakkasineen ja lumikinoksineen. Hiihtoladut, luistelukentät ja jäätyneet luonnonvesialueet, pulkkamäet, lumiukot , kuuma mehu tai kaakao, nuotiolla paistettu makkara. Sisällä takkatuli, villasukat, kynttilän valo ja lämmin peitto.

Aina yhtä odotettu ja ihana kevät. Ensimmäisten muuttolintujen saapuminen, lumien sulaminen, kevätpurojen solina, valko-ja sinivuokot, koivujen hiirenkorvat ja hento viherrys. Mullan tuoksu, kahvihetki ulkoilmassa, vaikkakin ehkä vielä paksu peitto hartioilla.Tuntuu että kaikki on vielä edessä.

Kesä. Pitkät valoisat päivät ja yöttömät yöt. Kesäsade ja auringonpaiste. Lasten iloinen polskinta, metsämansikat heinänkorressa, jäätelö. Lomapäivät, kauniit auringonlaskut, aamukaste, kukat.

Ja syksy sitten. Kellastuvat lehdet, kypsyvät marjat ja sienet. Kuura nurmikolla ja oksissa. Savun tuoksu kun ohitat vanhan talon jossa on sytytetty tuli uuniin. Raikkaat aamut hallayön jälkeen. Jäätyneet vesilätäköt jotka ritisevät kun niihin astuu. Syyssade ja myrskyt.

Kaikki niin ihania!

V. 2017 kuvassa talvista Lapin maisemaa.   Sinä vuonna itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta eli tänä vuonna tulee jo 102 vuotta täyteen. 

Viimevuotisessa kuvassa näytin virkatun Suomen lipun.

Illalla pääsemme taas seuraamaan tv:stä Itsenäisyyspäivän juhlaa presidentinlinnassa. Kotona nautimme pikkusyötävää kuohuvan kera ja siinä lomassa ihailemme, ihmettelemme, yllätymme siitä ketkä siellä taas nähdään ja kenen kanssa tai miten pukeutuneena.

Näin taitaa Itsenäisyyspäivän iltaa viettää muutama muukin suomalainen. Kuulutko sinä meihin, vai eikö voisi vähemmän kiinnostaa?

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!