15/04/2020

YHDEKSÄN ASIAA

Nyt näitä punaisia mökkejä taas tulee. Jos et niistä tykkää, niin hyppää kuvien ylitse, sillä teksti ei mitenkään liity näihin kuviin. Kaikki kuvat Maarianhaminan keskustasta.


Tykkään lukea kaikenlaisia haastatteluja ja blogitekstejä joissa bloggaaja vastaa kysymyksiin. Uskon etten ole ainoa joka tällaisista tykkää ja tein taas vaihteeksi kysymys- tai sanoisiko mielipidepostauksen.

Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia:



Ihailen...... Ihailen keväistä luontoa, merta ja järvimaisemia, pellossa hiljalleen keinuvaa viljaa ja avaraa maisemaa. Ihailen myös suurkaupunkinäkymiä korkeine taloineen, korkeita vuoria, lumipeitteistä talvista luontoa, auringonpaisteessa hehkuvaa valkoista hiekkarantaa. Ihailen aamukastetta lehdillä, kesäsadetta jonka jälkeen tulee auringonpaiste joka saa asfaltin höyryämään....

Ihailen myös periksiantamattomuutta, hyväsydämisyyttä, empaattisuutta, uskollisuutta, sisukkuutta, yritteliäisyyttä, ahkeruutta......




Lapsena nautin.....siitä kun asuintalomme pihassa vilisi lapsia ja aina löytyi tarpeeksi kavereita jotta voitiin pelata pihapelejä, kuten neljää maalia, kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla, tervapataa........

Lapsena nautin siitä, kun oli turvallista pyöräillä isovanhempien luokse, vaikka pyöräteitä ei kai oltu vielä keksittykään, eikä pyöräilykypärää, liikennettä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Yleensäkin oltiin paljon tyytyväisempiä siihen mitä itsellä oli, vaikka yltäkylläisyydestä ei voitu puhuakaan. 

Lapsena nautin pitkistä kesäpäivistä jolloin kaverien kanssa pyöräiltiin hiekkateitä pitkin uimarantaan ja uitiin tuntikausia. Eväinä oli voileipää ja mehua. Kun päästiin takaisin kotiin oltiin yhtä hikisiä kuin uimarantaan tullessa, mutta hauskaa oli.

Kotiin päästyä äiti siunaili pyyhevalintaani. Olin näet normaalin froteepyyhkeen sijasta napannut  uimapyyhkeekseni keittiön astiapyyhkeen! Lapsen elämässä tuossa ei ollut mitään kummallista.





Kun kaipaan inspiraatiota.... menen ulos luontoon valokuvaamaan. Tai voin yhtä hyvin selailla sisustuslehtiä, etsiä ideoita ja innostusta Pinterestistä tai Instagramista. TV:n luonto-, puutarha,- ja remonttiohjelmista saan myös paljon inspiraatioita. Toisten bloggaajien blogeista keksii myös itse vaikka mitä kivaa toteutettavaa.  





Koti merkitsee minulle.... niinkuin meille kaikille, se on tärkeä ja rakas paikka. Vietän suurimman osan ajastani kodin seinien sisäpuolella tai puutarhassa. Onnellisimmillani  olen kun saan viettää aikaa kotona ilman aikatauluja ja saan tehdä juuri sitä mitä haluan.

Kotiin on aina hyvä tulla, eikä edes tämänhetkinen rajoitettu olotila tunnu mahdottomalta kestää kun ajan saa viettää kotona.





Tällä hetkellä innostun... keväästä, tottakai. On ihana seurata luonnon vihertymistä ja kuunnella lintujen innokasta liverrystä. Mitään matkustamista tai ystävien tapaamisiä ei nyt voi suunnitella, mutta valoisuus ja lämmittävä aurinko saavat kaiken tuntumaan ainakin hiukkasen paremmalta.
 



Kiireisin vuodenaika minulle... taitaa olla juuri kevät. Jo kevättalvella alkavat kaikenlaiset piha-ja puutarhasuunnitelmat vallata yhä enemmän ajatuksia. Vaikka mitään suurisuuntaista ei olekaan pihan suhteen suunnitteilla, niin ainakin pitää miettiä mitä siemeniä kylväisi ja esikasvattaisi, jotta lämpimien tultua voisi istuttaa terhakoita taimia viljelylaatikkoihin.

Usein suunnitelmat jäävätkin mietinnän asteelle, sillä taimien kasvatus on tilaa ja aikaa vievää, joskin mukavaa puuhaa. Maitopurkkeja on tänäkin keväänä kerätty sekä omasta kodista että tyttäreltä ja nyt niihin on istutettu kesäkukkien pikku taimia. Kunhan ne vähän vielä kasvavat niin istutan ne ruukkuihin. Niistä taitaa riittää sekä kotipihalle että mökille.

Vielä pitää mökkipihalla haravoida ja parannella kukkapenkkien multia. Kasvatuslavoihinkin pitää saada kompostia ja uutta multaa. Eikä herneille vieläkään ole tukia rakennettu....
 




Minulle mieluisin asumismuoto.... tämä ei olekaan helppo kysymys. Olen elämäni aikana asunut 3:ssa eri omakotitalossa, 10:ssä kerrostalossa, 3:ssa paritalossa ja 2:ssa rivitalossa.  Mistään asumismuodosta minulla ei ole huonoja kokemuksia. Vaikka noinkin monessa kerrostalossa on tullut asuttua, niin koskaan ei ole osunut kohdalle pahasti häiritseviä naapureita. Kerrostalo on asumismuotona ehkä helpoin.

Omakotitalo on monen unelma ja omakin unelma se on muutaman kerran ollut. Ensimmäisen kerran asuin omakotitalossa ihan pienenä ja sieltä muutimme pois kun meillä oli asuntona vain vinttihuone, joka kävi ahtaaksi eikä siellä mukavuuksiakaan ollut. Toisen kerran muutimme pois omakotitalosta kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Kolmanne kerran omakotitalosta pois muuttaminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun asuimme Littoisissa omakotitalossa ja mökkipaikka oli Ahvenanmaalla. Kahden paikan vaatima ylläpito kävi liian työlääksi ja muutimme kerrostaloon. 

Pari-ja rivitaloissa on ollut mukavaa saada edes pieni oma pihapläntti jossa saa purkaa energiaansa kukkapenkkiä laitellen. Nyt asumme rivitalossa ja olemme ratkaisuun tosi tyytyväisiä. Koska meillä on päätyasunto eikä ääniä kuulu naapurista, tuntuu melkein kuin asuisimme omakotitalossa. Rivitalossa ei kaikki  vastuu ja kustannukset tule omalle kohdalle, vaan jakautuvat useammalle, mikä tuntuu turvalliselta.

Mutta mikä sitten on paras näistä kaikista asumismuodoista? Ei pysty sanomaan. Jokainen asumismuoto on sillä hetkellä varmaankin ollut se kaikkein parhain ja sopivin siihen hetkeen.




Mitä ajattelen vanhenemisesta? Niinkuin joku viisas on joskus sanonut, niin vanhenemisen voi välttää vain kuolemalla nuorena. Itse olen jo nyt elänyt lähes kymmenen vuotta vanhemmaksi kuin oma äitini, joten tästä pitäisi osata olla kiitollinen. Mutta väkisinkin kauhistuttaa kun vuodet tuntuvat vilisevän ohitse huimaa vauhtia ja joutuu toteamaan, ettei fyysisesti ainakaan paremmat ajat ole edessä. Toisaalta kun on saanut olla terveenä, pikku kremppoja lukuunottamatta, niin hyvältähän se tuntuu.

Kunhan pysyisi järjissään ja tulisi toimeen itsenäisesti, niin ei tämä vanhempanakaan olo hullumpaa ole. Nyt on aikaa yllinkyllin, eikä mitään kauhean suurta saavuttamatonta enää ole haaveissa. Toki aina jotain unelmaa pitää olla, ja niitä projekteja! 



Projekteista puheenollen... kuten aina, niin mieheni ja minä kaipaamme projekteja, eikä tämäkään hetki ole niistä tyhjä. En kerro mihin tämä projekti liittyy, mutta hyvään alkuun olemme sen toteuttamisessa päässeet.

Sen verran voin paljastaa, että emme ole muuttoaikeissa, vaikka muuttolintuja olemme aiemmin olleetkin.
 



Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia näistä kysymyksistä, joko kommenteissa taikka blogipostauksissa. Vinkkaa tänne jos postaat vastaavanlaista.



OIKEIN KIVAA KEVÄTPÄIVÄN JATKOA! 

29 kommenttia:

  1. Näitä oli mukava lukea. Ja niinhän se oli, että uintireissulle kun lähdettiin ei siinä ehtinyt pyyheliinan kokoa ja laatua katselemaan :)

    Paljon on samanlaisia vastauksia kuin itsellänikin olisi. Asumismuoto on vähän kinkkinen juttu. Tykkään kyllä tästä omakotitaloasumisesta juuri nyt, mutta mä olen kai pohjimmiltani kerrostaloasuja. Sitten ei olisi huolta pihamaasta ja kaikenlaista pikku naputeltavaa koko ajan. Mutta kaikki aikanaan. Ja varsinkin nyt nautin, kun on riittävästi pihamaata ja tilaa myös sisällä. Olisi muuten tämä eristäytyminen tukalaa.

    Lisää vain punaisia taloja! Minä tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Vieläkin naurattaa ja ihmetyttää tuo, että miten en lapsena tajunnut astiapyyhkeen ja kylpypyyhkeen eroa???
      Näinä eristäytymisen aikoina oma piha on kyllä kullan arvoinen.
      Kiva kuulla että ainakin joku tykkää eikä ole vielä kyllästynyt näitä näkemään.

      Poista
  2. Mahtava postaus - niin tekstin kuin kuvienkin osalta!
    Kysymykset olivat osin aika haastavia ainakin näin omasta näkökulmasta. Hienosti vastasit :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Voipa olla että kuljittekin tämän kuvissa olevan pikku talon pihapiirin ohi kun täällä vierailitte.
      Eivät ihan helppoja vastattavia kaikki olleet, myönnetään.

      Poista
  3. Meidän paras asumismuoto on ja oli paritalo...ei tämä asunto tosin vaan edellinen. Haluaisin asua omakotitalossa, ihan vaan siksi, että ei olisi ketään seinän takana mekastamassa. Meillä on ystäväni Mian kanssa haave, että eläkepäivillä asuttaisiin vierekkäisissä omakotitaloissa ja saataisiin vanheta yhdessä ja lähekkäin :)
    Rakastan kevättä, mutta ihan suosikkini on kesä, kukkaset, uimapaikat ja aurinko, jonka voi tuoksutella iholta.
    Ihanaa iltaa sinulle Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paritalo on kyllä kiva, edellyttäen että toisessa asunnossa asuvat ovat tolkun väkeä! Tuo sinun ja ystäväsi haave kuulostaakin ihan parhaalta. Olen lukenut sellaisista alueista joissa on taloja vanhemmalle väelle. Talot ovat maltillisen kokoisia, mutta kuitenkin omakotitaloja. Alueelta löytyy myös palveluja ja harrastuksia, sekä tietysti oman ikäluokan kavereita. Sellainen kuulostaa niin hyvältä ja turvalliselta vanhuuden asumispaikalta.

      Poista
  4. Ihania rakennuksia <3 Kuvia en todellakaan skipannut! Minä taidan olla omakotitaloasuja. Olen asunut rivi- ja kerrostalossa. Niissä oli kiva asua, mutta tässä elämänvaiheessa tää on niin mun juttu. Vanhenemista en ole aikoihin miettinyt. Viime kesänä täytin 50 vee ja silloin asiaa mietin. Terveyden suhteen on ollut monen moista kyykytystä, että jokainen vuosi on kuin lahja. Aurinkoisia päiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat tosi söpöjä ja vanhoja. En minäkään vielä viisikymppisenä vanhenemista murehtinut, mutta nyt kun seitsemänkymppiä on jo parin vuoden päässä niin ajatukset muuttuvat😊

      Poista
  5. Hienoja kuvia olet ottanut. Täytyypä harkita,postaanko aiheesta. Nyt, kun räntäsateessa ei voi oikein pihatöistäkään postata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma. Teillä näkyy tulevan räntää, meillä myrskyää!

      Poista
  6. Kivat kysymykset ja vastaukset! Näitä oli kiva lukea.
    Tuli mieleen oma lapsuus kun tehtiin juuri noita samoja juttuja kuin sinäkin lapsena olet tehnyt:)
    Näihin kysymyksiin voisin myöhemmin vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva lukea sinun ja muidenkin postaus näistä aiheista. Nuo pihaleikit olivat niin kivoja etteivät nykyajan lapset voi aavistaakaan!

      Poista
  7. Minäkin tykkäsin kun kuljetit lukijaa pitkin kujia. Oikein kaunista. Sisällökkäät vastaukset olit myös löytänyt.
    Rupesi taas satamaan, vaihteeksi🥴

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sain kävelyseuraa. Turvaväli oli varmaankin riittävä😊

      Poista
  8. Ihanat kuvat ja mukava lukea vastauksiasi kivoihin kysymyksiin. Tuli oma lapsuus elävästi mieleen. se oli sitä huoletonta 50-lukua, kun oltiin todellakin vähään tyytyväisiä ja silti onnellisia:)

    Täällä Ruovedellä sade on onneksi ohi ja aurinko tuli pilven takaa sulattamaan satanuttta lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne. Viisikymmenluvulla oltiin vähempään tyytyväisiä.
      Toivottavasti aurinko sulattaa lumet pian.

      Poista
  9. Mukava oli lukea vastauksiasi ja katsella postauksen kuvia <3 Iloa loppuviikkoon sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että pidit. Ihanaa loppuvikkoa sinullekin<3

      Poista
  10. Voi miten kauniita kuvia olet ottanut! Minulle tuli hirveä
    ikävä Maarianhaminaan...muistan nähneeni ihania punaisia
    taloja siellä vaikka vain kaksi päivä olinkin reissussa.

    Ihana postaus ja kirjoitat viisaasti vastauksia yhdeksään
    asiaan. Kauniita muistoja myös lapsuudestasi. Melkein
    näen sinut silmieni edessä sen astiapyyhkeen kanssa uimareissun
    jälkeen.

    Ehkä minunkin pitäisi tarttua tähän haasteeseen... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Ahvenanmaalla punainen onkin tosi suosittu väri taloissa, varsinkin hiukan vanhemmissa. Yhteen aikaan inhosin sitä väriä niin etten missään tapauksessa olisi omia seiniä punaiseksi maalannut. Enkä ole muuten vieläkään, vaan haluan siinä mielessä erottua joukosta.
      Lapsuusmuistot koostuvat aina aurinkoisista, pitkistä huolettomista kesäpäivistä, vaikkakin sitten vääränlaisen pyyhkeen kanssa :)

      Tartu ihmeessä, tulen sitten lukemaan!

      Poista
  11. Vaikka olen 60- ja 70-luvulla elänyt lapsuuttani, tunnistan huolettomuuden ja "koko kylä pitää huolen lapsista" -mentaliteetin, sekä sen mukanaan tuoman turvallisuuden tunteen. Metsät, leikkipuistot, urheilukentät ja suojaisat piha-alueet, lukuisat kaverit...voi sitä lähiölapsen elämän iloa ja riemua :D

    Tämä oli todella mielenkiintoinen ja kiva postaus! Hienoja vastauksia melkoisen haastaviin kysymyksiin, ja monia samaistuttavia niiden joukosta myös bongasin :)
    Rakastan vanhoja rakennuksia! Kuvasi ovat jälleen kerrassaan ihastuttavia ♥ Leppoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat arvot varmaan säilyvät sitkeästi sukupolvesta toiseen. Vanhoista rakennuksista olen minäkin ruvennut tykkäämään enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi itse tulen.
      Oikein kivaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  12. Haasteet on aina kivoja luettavia. Taidan napata mukaan. Moni juttu kuin omasta kynästä, ihailen, lapsuus jne.

    Yksi kysymys, on aina mietityttänyt nämä punaiset talot ja niihin maalatut keltaiset yksityiskohdat, ovet jne. Mistä tämä perinne juontaa, onko tietoa tai jollain muulla?

    Sydämellistä viikon jatkoa Kristiina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko tästä itse aloittamastani tullakin oikein haasteketju? 😊
      Ainakin sininen väri vanhojen talojen ovissa karkoitti pahoja henkiä, keltaisesta en tiedä.
      Ihanaa viikonloppua sinulle♥️

      Poista
  13. Ihania kuvia. Punaiset mökit vievät ajatukset aina omaan synnyinkotiin, jonka pihassa on punainen vaja. Lapsena sen seinät maalasin punamultamaalilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jani. Nuo punaiset mökit ovat kyllä niin viehättäviä. Toivoisi ettei niitä koskaan kokonaan hävitettäisi. Kauniita muistoja on sinullakin synnyinkodistasi. Ajatella että joku tuollainenkin muistikuva säilyy lapsuudesta mielessä aina. Minulla samantapainen muistikuva ensimmäisestä kodistani. Sen pihapiirissä oli isohko (tai ainakin lapsen mielessä iso) ulkorakennus jonka kivijalka oli kivistä ja siinä oli pieniruutuiset ikkunat. Mitä siellä sisällä oli, sitä en muista, ehkä polttopuita.

      Poista
  14. Nuo sympaattiset punaiset talot ja mökit... älä vaan jätä niitä pois postauksistasi. Ne jos mitkä rauhoittavat mieltä ja vievät menneeseen aikaan.
    Kiva postaus! Taas saimme tutustua Sinuun paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jätä kun monet niitä haluaa nähdä😊

      Poista