PUNAISIA MÖKKEJÄ JA PAJUNKISSOJA

Kun ei pariin päivään ole lähdetty kävelylle, vaan on hiukan tehty hommia pihalla ja loppuaika laiskoteltu, niin tänään oli aika lähteä liikkeelle.

Ajettiin kylän keskustaan ja jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään pikkutietä pitkin. Tämän tien varrella on monta punaista mökkiä ja tien loppupäässä oli ihan reilun kokoisia omakotitalojakin.

 

Punaisten mökkien lisäksi oli muutama harmaakin mökki. Jokin näissäkin viehättää. 

Yhden ihastuttavan punaisen pikku talon pihalla näin puuhailevan naisen ja tunnistinkin hänet yhdeksi jota seuraan Instagramissa. Emme tunne toisiamme, mutta olen aina ihaillut hänen taloaan ohi kulkiessani. Se on juuri tyypillinen punainen mummonmökki pitsiverhoineen.

Tervehdin häntä ja  mieli olisi tehnyt kuvata hänenkin taloaan ja pihapiiriään, mutta en arvannut kysyä lupaa siihen. Hän kertoi asuvansa vakituisesti tuossa mökissä. 

En tiedä tiesikö hän kuka minä olen. Olemme kyllä "keskustelleet" Instagramissa, mutta ei nytkään tavatessamme tullut esiteltyä toinen toisiamme. Näinhän se menee somemaailmassa. Tuntuu kuin tuntisi ihmisen vaikka ei olla koskaan tavattukaan.  Mutta haitanneeko tuo.  

Kävelimme tien päähän asti. Siellä oli muutama omakotitalo. Mietin, että voisihan sitä niinkin syrjässä asua, varsinkin kun toisiakin ympäri vuoden asuttuja taloja oli lähistöllä. Ja varsinkin kun kaikkea katsoo näin keväällä, valoisana aikana jolloin luonto kohta on kauneimmillaan. Voi olla että syksyn pimeinä iltoina ajattelisi toisin. 

Puiden takana pilkoitti kaunis vanha talo, joka tietääkseni on käytössä kesäpaikkana.  Kesällä olen nähnyt pihalla pitkän pöydän ja omenapuiden kukkiessa paikka on kuin sadusta ja on helppo kuvitella ihmisiä syömässä tuon pitkän pöydän ääressä. 

Paluu mökille ja siellä odottavien töiden pariin. Eilen kaivelin vanhasta kukkamaasta ylös huonokuntoista perennaa ja tarkoituksenani on uudistaa tätä kukkapenkkiä jollain tavalla. 

Haluaisin että koko kukkapenkissä olisi ehkä vaan yhtä tai kahta kukkaa ja niiden lisäksi pari pensasta. Mietin noiden vuorenkilpien jakamista ja levittämistä koko alueelle. Niissä on vaan se huono puoli, että jos nyt kaivan niitä ylös ja istutan toiseen paikkaan, niin ne näyttävät tosi surkeilta istutuksen jälkeen, eikä se tietysti ilahduta silmää.

Niiden paras jako-ja istutusaika olisi syksyllä. Olenkin jo monena syksynä miettinyt niiden jakamista, mutta syksyisin iskee aina jokin puutarhaväsymys, eikä tule tehtyä mitään uudistuksia, vaan mieluummin vetäytyy sisälle lämpimään.

Sen verran sain tänään tehtyä, että levitin kompostorin sisältöä kaikille kasveille. Jospa ne saisivat siitä uutta voimaa.

Odotan malttamattomana että ensimmäinen multasatsi valmistuu bokashista. Se vie vielä muutaman viikon. Bokashinesteellä olen jo lannoittanut kotona viherkasveja ja täällä mökillä pihan kasveja.

Mökkimatkan varrella Kastelholmassa kohtaa ohiajava näin viehättävän näyn. Samassa paikassa on yleensä kesäisin kesäkukkaistutukset ja ihmettelen aina että ne saavat olla rauhassa kenenkään niitä vahingoittamatta. Ihana näky! Kiitokset hänelle tuntemattomalle joka nämäkin tänne laittoi ohikulkijoiden iloksi!

MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

🐣🐤🐥