03/04/2020

LOHDUTTOMIA NÄKYJÄ



Mulla on aina ollut jokin kumma viehtymys kuvata rapistuvia rakennuksia ja kuvitella niiden historiaa. Kun kävelin tämän lapissa olevan autioituneen talon ohi, mietin miksi siinä ei enää asu ketään. Tilaa siellä varmaankin olisi vaikka hiukan isommallekin perheelle ja kylässä olisi koulukin ja pieni kauppa josta välttämättömät tarvikkeet saisi ostettua.

Muuta asutustakin on ihan vieressä, joten mihinkään salotorppaan ei joutuisi muuttamaan jos tähän muuttaisi.

Olisi ollut mielenkiintoista päästä tuohon taloon sisälle katsomaan. Mutta nyt kuljin vaan ohi saamatta selville talon historiaa.
 



Tämän mökin ohi sensijaan kuljen useinkin, sillä se on mökkitiemme varrella. Vuosia sitten siellä sentään näkyi liikettä ainakin kerran kesässä. Ikkunaluukut oli avattu ja auto oli pihalla, mutta koskaan emme onnistuneet ihmisiä näkemään.

Muutaman kerran uskaltauduimme pihallekin ja kurkistimme ikkunoista sisään, kun ensin olimme varmistautuneet ettei sisällä ollut ketään. Paikka on mitä kaunein ja mökistäkin varmaan voisi saada vielä ihan hyvän kunhan vähän kunnostaisi. Tai sitten ei.
  




Muutama vuosi sitten teimme Saimaa-risteilyn Viipuriin. Viipuri kuuluu nykyään Venäjälle, mutta aikoinaan se oli yksi Suomen kukoistavista kaupungeista.

Risteilyn aikana meillä oli pari kolme tuntia aikaa katsella Viipuria ja kiertelimme katuja etsien jotain ruokapaikkaa. Vaikeaa oli sellaista löytääkin, mutta lopulta löysimme viehättävän ravintolan jossa nautimme ihan herkullisen aterian. 

Rakennuksista Viipurissa useat näyttivät aika lohduttomilta, tosin jotkut tuntuivat odottavat remontointia.

 



Tämä nyt jo luhistunut navettarakennus sijaitsee ihan kotikunnassani ja sen ohi ajamme silloin tällöin.  



Joka kerta se on madaltunut hiukan ja viimeksi ohi ajaessamme se oli vieläkin luhistuneempi kuin tässä kuvassa. Mietin miten hienon ravintolan, taikka vaikka asunnon tästä olisi voinut saada. Nyt ei enää ole paljoa muuta kuin kivijalka jäljellä. Aika näyttää mikä tämänkin rakennuksen kohtalo on; jääkö niille sijoilleen, vai saako uuden elämän jossain toisessa muodossa.
 



Tämä pikku mökki on kuin sadusta. Punaiset seinät, vihreät kattoluukut ja ovi ja valkoista ikkunoiden ympärillä sekä nurkkalaudoissa. Tänne voisin kuvitella Punahilkan tulevan ruokakorin kanssa tuomaan mummolleen syötävää.

Tämän tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta, sillä luin lehdestä että tätä aletaan kunnostaa, oliko se nyt päiväkodin käyttöön. Vieressä sijaitsee nimittäin uusi päiväkoti. 



Ovatkohan tässä autiotalossa jo kutsumattomat vieraat käyneet kun ikkunakin on laudoitettu? Kuvittelen tuohon taloon uutta maalia pintaan, kukkaruukkuja pelargoneineen rappusille ja pitsiverhot ikkunaan. Yläkerran parvekkeella voisi tuuletella vuodevaatteita, joita tuuli hiljaa heiluttelisi.
 



Somia yksityiskohtia ei vanhoista rakennuksista puutu.  




Viimeinen kuva vielä Viipurista. Mitäköhän tuolle talolle on tarkoitus tehdä, vai tehdäänkö mitään?


Onko sinulla tapana kuvata vanhoja rapistuneita rakennuksia ja miettiä niiden tarinoita?

Pitäisikö ne kaikki mielestäsi purkaa ja rakentaa uusia tilalle?

Ovatko ne mielestäsi vain lohduttomia vanhoja rakennuksia, vai näetkö niissä mahdollisuuden?



💜💜💜 

28 kommenttia:

  1. Mulla on niin ankea käsitys, että Viipurissa näille ei tehdä mitään.

    Autiot talot ovat mielenkiintoisia. Ja pelottavia. Ovat saaneet aina mielikuvitukseni laukkaamaan. Ennen kyllä tehtiin kauniita yksityiskohtia. Tuohon punahilkan mummelin taloon olisi kiva tutustua lähemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin pitää paikkansa ettei Viipurin taloja koskaan palauteta entiseen kuntoon, harmi. Aika kammottavan näköisiä ovat monet autiotalot. Punahilkan mummelin talo löytyy Maarianhaminasta.

      Poista
  2. Kaunis tuo keltaisen talon kuisti. Voi, kun siitä saisi tosiaan ihanan paikan joku itselleen. Myös punainen näyttää ihanalta ja ihan hyväkuntoiselta jopa. Hienoa, jos siihen on kunnostus tulossa! Kuvailen ihania kohteita, mutta yleensä en uskaltaudu julkaisemaan kuvia, kun ei aina tiedä, jos omistaja ei siitä tykkäisikään... Riippuu paikasta tietty ja onko kyse julkisesta vai yksityisestä, asutusta vai täysin asumattomasta kohteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo keltainen olisi kyllä viehättävä oikealla tavalla kunnostettuna. Paikka on kaunis, ihan rannalla. Varovaisesti lähestyn minäkin aina tällaisia taloja. Tulee aina sellainen tunne että jos joku näkee ja luulee että olen luvattomilla teillä, vaikka vain ihan kuvausaikeissa liikuskelen.

      Poista
  3. Todellakin on tapana miettiä vanhojen rakennusten historiaa ja juurikin sitä, että miksi joku paikka on hylätty. Minä kannatan aina remppaa, niin kauan kun perustukset ja pohja on kunnossa.
    Vanhoissa rakennuksissa on aina sitä omaa taikaa! Näkisin itseni helposti remppaamassa jotain vanhaa kohdetta meille kodiksi!
    Ihanaa viikonloppua sinulle Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset rempallaan olevat rakennukset tuntuvatkin kiinnostavan monia. Luulin ettei tähän postaukseen juuri kukaan kommentoi.
      Olisihan se ihanaa saada joku tällainen kohde remontoitavaksi, varsinkin jos rahaa ja osaamista olisi niin että lopputulos olisi hieno ja rakennuksen alkuperäisen tyylin mukainen.
      Sinullekin oikein aurinkoista viikonloppua <3

      Poista
  4. Outi tuossa edellä on oikeassa. Hirveän helposti hajotetaan vanhaa, joka olisi ehkä korjattavissa. Rakennuksilla on jopa mielenkiintoisia tarinoita, eikä samaa voi sanoa uusista.

    Hirveää tuhoa, jos muistellaan vaikka "Turun tautia" :(

    Ainakin muutama vuosi sitten sai esimerkiksi Etelä-Ranskasta pikkukylista rempattavia asuntoja jopa 10k euroa. Itsekin harkitsin, joskin remppakustannusolisi voinut olla arvaamaton, mutta kuitenkin nämäkin asunnot esim. Nizzan läheltä Cagnes-sur-merin vanhasta kaupungista olivat/ovat sellaisia, joita ranskalaiset itse eivät halua, koska he haluavat asua moderneissa asunnoissa kaupungeissa (ja esimeskiksi siellä vanha kaupunki on vuoren päällä, tosin sinne mäen päälle on ilmainen shuttle kaupungin bussipyssäriltä). Oh well. Brittiystävät ostivat sieltä ison talon 170k, mikä todella oli pilkkahinta, tosin tästä on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun tauti on kyllä muistissa ja Turusta purettiinkin iso joukko hienoja vanhoja rakennuksia ja tilalle rakennettiin rumia möhkäleitä, jotka jo nyt ovat nekin tulleet tiensä päähän.
      Tuollaisia Ranskan rempattavia asuntoja olen nähnyt tv:ssä. Niistä saa kyllä tosi hienoja ja idyllisiä paikkoja, joissa voisi itsekin lomaa viettää.

      Poista
  5. Olen vasta viime vuosina alkanut kiinnostua rakennuksista, erityisesti vanhemmista rakennuksista. Vanhan talon osaomistajana minulla ei ole mitään kaipuuta remontteihin. Olen itse poropeukalo eikä remontoiminen edes kiinnosta minua. kaikki kodissamme tapahtuneet ihanat uudistukset ovat puhtaasti mieheni käden jälkiä.

    Kun seuraavaksi muutamme, emme halua enää muuttaa mihinkään remontoimaan. Tätä taloa kohentelemme vielä sen mukaan, mihin (miehen) jaksaminen riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan jos elää vanhassa talossa, niin ei ihan kauheasti kaipaa lisää remontoimista, eikä unelmoi mistään sellaisesta. Minäkään en osaa itse remonttihommia tehdä, mutta onneksi mieheni kaipaa jatkuvasti jotain remontoitavaa, joten tekijästä ei meillä ole puutetta. Rajalliset rahavarat asettavat meillä rajat, muuten tehtäisiin vaikka mitä. Minä olen kova suunnittelemaan ja mies toteuttaa.

      Poista
  6. Ymmärrän sinua niin hyvin :D Minuakin kiinnostaa rapistuneet rakennukset. Kuvailen rakennuksia, uusia ja vanhoja. Mietin talojen historiaa, tarinoita. Joskus tulee ihan surullinen olo, kun näkee talon rapistuvan käyttökelvottomaan kuntoon. Remontointi maksaa, mutta toivoisi, että vanhoista rakennuksista pidettäisiin huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoista rakennuksista saa usein hienoja valokuvia, siksi minäkin niitä tykkään kuvata. Raha lienee useimmiten syy siihen ettei niistä pidetä huolta.

      Poista
  7. Miehellä on tapana kuvata ulkomaan matkoillamme rapistuneita rakennuksia. TÄytyy sanoa, että ne näyttävät mielenkiintoisimmilta kuin uudet, hienot rakennukset. Viipurin rakennusten rappio lienee seurausta venäläisten perinteisestä suhtautumisesta viihtyvyyteen. Maaseudulla Suomessa noita autiotaloja näkee, kun ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin valokuvaamiseni matkoilla keskittyy pääasiassa rakennusten tai kasvillisuuden kuvaukseen. Ihmisiä en juurikaan kuvaa.
      Viipurin katunäkymät olivat kyllä paikoitellen aika surkeat.
      Maaseutujen autiotalot ovat liikuttava näky. Toivoisi että niissä edes käytäisiin lomalla ja pidettäisiin näin kunnossa. Mutta perillisiä saattaa olla monta eikä välttämättä yhteisymmärrykseen päästä siitä mitä rakennuksille pitäisi tehdä ja kuinka paljon jokainen joutuisi sijoittamaan rahaa hankkeeseen.

      Poista
  8. Anonyymi4/4/20 13:20

    Vanhoissa taloissa ja rakennuksissa on kyllä sitä jotakin <3 Iloista viikonloppua :)

    VastaaPoista
  9. Tälläiset talot saavat uteliaaksi, keitähän siellä on asunut ja miksi talot on hylätty ja siten myös kaihomieliseksi. Mahtava juttu, että todellakin tuo Punahilkan talo pääsee uusiin oikeusiinsa ja saa uuden elämän.

    Ihania kuvia. <3

    Sydämellistä viikonloppua Kristiina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noita samoja ajatuksia tulee mieleen. Punahilkan talo muistaakseni kunnostetaan johonkin lapsiin liittyvään juttuun, olisiko sitten ollut läheisen päiväkodin käyttöön?
      Pitääpä käydä katsomassa onko jotain jo tehty.
      Ihanaa viikonloppua sinullekin♥️

      Poista
  10. Kauniita kaikessa rumuudessaankin!
    Tykkään vanhoista rakennuksista ja niiden kätkemistä tarinoista.
    Aurinkoa ja terveyttä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin rujoja että melkein kauniita!
      Sinulle myös kaikkea hyvää!

      Poista
  11. Jotain mielettömän viehättävää noissa rapistuneissa rakennuksissa on ja itsekin niiden tarinoita, mennyttä elämää mietin niitä nähdessäni.

    Ihanaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä vanhojen, ränsistyneiden rakennusten tykkääjä taitaa olla aika paljon😊

      Poista
  12. Ehkä viehtymys autiotaloihin olisi verrattavissa vanhojen hautausmaiden kiinnostavuuteen? Samalla tavoin ne herättävät mielikuvituksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi olla. Molemmista ainakin minä tykkään. Vaikka tykkään kyllä oikein moderneistakin rakennuksista ja uudemmistakin hautausmaista.

      Poista
  13. Minäkin rakastan katsella vanhoja autiotaloja ja ränsistyneitä taloja. Sitä aina pysähtyy miettimään, millaisia tarinoita seinien sisälle on aikoinaan liittynyt.

    VastaaPoista
  14. Meillä on sama mieltymys! Minä katsella vanhoja rapistuneita taloa tai niiden jäänteitä kameranlinssin läpi. Kruunuvuoren hylätyistä huviloistaa syntyi postaus blogiin muutamia vuosia sitten. Tein myös ystävälleni postauksen hänen nykyisen kotinsa paikalla olleesta puretusta talosta. Laitan linkit tähän oheen jos innostavat myös sinua. Upeita kuvia olet ottanut.

    https://styleheaven-marjorie.blogspot.com/2015/10/hylatyt-talot-autiot-pihat.html

    https://styleheaven-marjorie.blogspot.com/2014/03/onnea-uuteen-kotiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista Kruunuvuoren hyvätyistä huviloista olen lukenut ja nähnyt kuvia. Varmaan mielenkiintoinen paikka kuvailla ja ihmetellä. Pitääpä mennä katsomaan noihin linkkeihin!

      Poista