Kävele kanssani - lokakuu

Eräänä kauniina päivänä päätin kuvata pätkän kävelyreittiäni ja tehdä siitä postauksen blogiin. Halusin osallistua Saran Villa Emilia-blogin haasteeseen, jossa kuvataan kuukausittain omia kävelylenkkejä.

Olimme autolla matkalla mökille ja päätin hypätä kesken matkan pois autokyydistä ja kävellä loppumatkan.

Tämän kauniin keltaisen talon luota aloitin. Tuo talo on niin soma ja vilkaisen aina sen suuntaan kun tästä ohi ajamme.

Pari hevosta oli tien toisella puolella ja toivoin, että olisivat tulleet hiukan lähemmäksi, mutta eivät olleet minua huomaavinaankaan.

Kylän keskellä on vanha bussikatos. Koskaan en ole busseja tässä nähnyt ja luulenkin että tämä on nykyisin vain koulubussin pysähtymispaikka. Vaikka enpä ole koko kylässäkään lapsia nähnyt, joten lieneekö koululaisiakaan.

Yleinen tie päättyy juhannussalon kohdalle, mutta minä jatkan kulkuani eteenpäin. 

Postilaatikoita on melkoinen määrä ja onhan siinä meidänkin nimemme yhdessä. Joskus aikaisemmin kun olimme kesäisin pidempiä aikoja mökillä, muutimme postin tulemaan tänne. Nykyisin tulee paikallislehtikin digitaalisena, joten juuri mitään ei laatikkoomme tipahda.

Tässä näkee kerran viikossa eläkeläisiä pelaamassa petankkia.

Tie jatkuu maatalon pihan läpi. Tämän jälkeen on enää pari taloa ennen kuin ollaan mökkitiellämme.

Tämän taidan kuvata joka vuosi. Tästä tulee niin jouluinen olo kun näkee tuon pikku kuusen punaista seinää vasten.

Tien vierustan ojaa on joku kaivanut syvemmäksi. Nyt eivät vedet virtaa tielle.

Tässä kohtaa tie haarautuu kahteen tiehen. Meille mennään suoraan menevää tietä eli oikean puoleista.

Tämä pikku mökki on tainnut olla asumattomana koko sen yli kolmekymmenvuotisen ajan kuin meillä mökkipaikka on ollut. Nyt siinä ihmeekseni olikin mies keräämässä oksia kasoiksi. Onkohan omistaja vaihtunut? Olisipa kiva jos joku rupeaisi tätä kunnostamaan mökikseen ennen kuin se rapistuu ihan kokonaan. Tai jospa tähän tulisikin ihan uusi mökki?

Lähellä mökkiämme ollaan jo. Naapurit mökkeilevät tässä.

Siellä pilkottaa kävelyretkeni päätepiste. 

Aina ensimmäiseksi katson onko kasvihuone pystyssä ja ehjänä, sillä se joutuu koville tuulille alttiiksi. Onneksi se on taas kerran selvinnyt tuulista, vaikka ei nyt tässä kuvassa näykään. Kääpiösamettiruusut jaksavat vielä kukkia.

Ihanaa päivää!

💛💛💛