15/03/2023

Kun luonto sekoittaa pään



Tiedätkö sen tunteen kun suunnittelet vaikka mitä ja sitten kaikki jostain kummasta syystä meneekin ihan toisin? Ehkä liika suunnitteleminen onkin turhaa kun parasta kuitenkin taitaa olla hetkessä eläminen, tai enhän minä tiedä onko se noin, mutta niin sanotaan.

Nyt ei ole kyse mistään dramaattisesta, vaan ihan vaan luonnosta lumoutumisesta, kuten kohdallani aina tapahtuu. Lähden vaikka kävelylle ja olen käynnistänyt askelmittarin. No, näpsin kuvia minkä ehdin ja mietin jo miten kivan postauksen tästä saan blogiin. Kuvat ovat kauniita. Niin, mitä muuta Ahvenanmaan maisemakuvat voivat ollakaan.

Kun palaan kotiin, niin huomaan ettei puhelimeeni ole jäänyt jälkeäkään ottamistani kuvista. Askeleet ja kulkemani reitin Sport Tracker on kyllä tallentanut tunnollisesti, mutta kuvat ovat ihan jossain muualla. Kai jossain pilvessä. Nuo pilvihommelit ovat minulle ihan tuntematon käsite. No postaus jää sitten tekemättä.

Olen onneton Sport Trackerin käyttäjä, tai en vaan tajunnut että appi pitää laittaa pois päältä kuvien ottamisen ajaksi ja sitten taas käynnistää. Joten, sen käyttäminen sai kohdallani loppua.



Toissapäiväisellä lenkilläni ei ollut kuitenkaan kyse askelista tai mittarien (tai käyttäjän) toimimattomuudesta, vaan jo aiemmin mainitsemastani luonnosta lumoutumisesta.

Kaikkialla oli valkoista ja auringonpaisteista. Voiko kevättalven sää enää hienompi olla? 
Maisemien ihailu ja niiden kauneudesta huokailu veivät kuitenkin siinä määrin huomioni että unohdin kuvaamisen melkein kokonaan. Kuvasin kuitenkin vanhan kivitalon seinän, mikä sekin on mielestäni tosi kaunis.

Tämä alue johon kävelin on entisen mielisairaalan (eli nykyisin sanotaan psykiatrinen sairaala) aluetta. Miksikähän nykyään ei enää pidetä sopivana mielisairaala-sanaa kun kuitenkin puhutaan mielenterveyspotilaista?
Sairaalatoiminta on jo joitakin vuosia sitten siirretty Maarianhaminaan Keskussairaalan yhteyteen. Sinne rakennettiin uusi ja hieno psykiatrisen sairaanhoidon yksikkö. Tilat ovat kyllä upeat ja ajanmukaiset, mutta ympäristö ei pysty mitenkään kilpailemaan tämän vanhan paikan kanssa.

Vanha sairaala sijaitsi ihan rannalla. En tiedä onko kyseessä meri vai järvi, mutta kaunis paikka on joka tapauksessa. Voin kuvitella miten hienoa oli että sairaalan potilaat voivat nauttia vaikka kauniista kesäpäivästä täällä. 

Nykyisin tällä alueella on mm. leipomo-kahvila, hostel, sosiaalialan toimintaa ja toimistotiloja. Pihapiirissä on entinen sairaalan henkilökunnan asuintalo, jossa nykyään on vuokra-asuntoja. 

Iso kivitalo on vielä remontissa, enkä tiedä mitä siihen vielä tulee. Jos tulee asuntoja, niin aika upeita varmaan tulee. Ja mitkä näköalat olisi ikkunoista järvelle/merelle!





Vielä ihailen lumen keskellä olevaa valkoista rakennusta. Onkohan entinen ruumishuone? Kaunis se on joka tapauksessa ja nyt kun sen vierelle on rakennettu viihtyisä pergola-alue penkkeineen ja suihkukaivoineen, on siinä kesällä hienoa nauttia linnunlaulusta ja pergolan keskellä olevan suihkulähteen solinasta.

Tällaisia paikkoja, kuin koko tämä entinen sairaala-alue on paljon ja useimmiten ne on rakennettu luonnonkauniille paikoille. 

Kotiin päästyäni harmittelin vain sitä, etten tullut ottaneeksi enemmän kuvia. No, seuraavalla kerralla sitten, pysyväthän nuo paikat tuolla.

Niin, askelia kertyi 7000 ja vähän päälle. Otin nimittäin käyttöön puhelimen askelmittarin, joka sallii kuvien säästämisenkin ja on halutessa koko ajan päällä ilman että sitä pitää erikseen käynnistää. Kätevää ja yksinkertaista!


HIENOA PÄIVÄÄ!
💙💙💙








20 kommenttia:

  1. Jep. Minäkin kokeilin joskus tuota samaista trackeria ja mulle taas kävi niin, että aina kuvan ottamisen jälkeen unohdin laittaa askelmittauksen takaisin päälle. Silloin jäi harmittamaan se, etten tiennyt montako tuhatta askelta olin "kerännyt" kuvausreissullani. Totesin, että kahta asiaa ei päähäni mahdu; joko kuvaan tai kerään askelia! Sovellus jäi minultakin kokonaan pois käytöstä.
    Kuvauspaikkasi on ollut kaunis ja erityisesti tuo seinä hiveli minunkin värisilmääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän nuo kuvien häviäminen tai askelten mittaamattomuus maata kaada, mutta harmittaa kuitenkin sillä hetkellä. Nyt kun laitoin toisen askelmittarin, niin voin kuvata eikä tarvitse mittaria ottaa pois päältä tai uudestaan käynnistää kuvaamisen jälkeen, joten on kätevämpi käyttää.
      Tykkään niin vanhoista rakennuksista.

      Poista
  2. No oho. Enpä olis osannut ajatella, että tracker ja kuvaaminen ei mahdu samalle reissulle. Itse en trackerista perusta muuten kuin jos lähden hiihtämään (en ole tänä talvena vielä kertaakaan lähtenyt :)) tai pidemmälle pyörälenkille johonkin ei-niin-tavanomaiseen paikkaan. Silloin on mielenkiintoista katsoa niitä kilsoja sun muita. Ja hiihtolenkkien jälkeen huvittaa, kun tunnin suorituksen jälkeen tracker ilmoittaa palautumisajaksi 23 tuntia :). Kertoo aika hyvin hiihtäjän tyylistä, joka on melkoista rimpuilua.

    Sunnuntaina oli täällä justiin tuollainen superkaunis kevättalven keli ja lähdin taas kerran suolle käppäilemään. Siellä huomasin vähän harmittelevani sitä, etten oikein saanut omasta mielestäni hyvää kuvaa mistään tai että olen kaikki jo niin moneen kertaan kuvannut, ettei mitään uutta enää tunnu löytyvän. Siispä tulin taas kerran ajatelleeksi, että miksi ihmeessä aina edes pitäisi kuvata? Enkö voisi vaan kävellä rauhaksiin ja nauttia kaikesta kauniista ihan vaan "itsekkäästi" ilman ajatustakaan kuvien jakamisesta jossain. (Etenkin kun ne mun hetket on niin nähty). Siis silloin, kun kuvaaminen tuntuu enemmän työläältä kuin kivalta. Onneksi on kuitenkin niitäkin päiviä, kun kuvaaminen on ilo.

    Mutta siis tuli tuosta hetkeen tarttumisesta mieleen aiemminkin mainitsemani ihana Ichigo ichie-kirja, jota kuunnellessani kirjoitin muistiin mielestäni viisaan lauseen "Ihminen ei tartu hetkeen, vaan hetki tarttuu ihmiseen". Se oli mun mielestä hienosti oivallettu.

    PS. Kerroinkohan jo jossain, että meillä on parin "tyttö"kaverin kanssa tarkoitus jossain vaiheessa kesää tehdä pikku pelireissu Ahvenanmaalle. Olispa aika huippua, jos voitaisiin tavata samalla, mutta sen sortin suunnittelun aika on vielä kaukana edessäpäin. Nyt nautin tästä päivästä (tutkimus meni hyvin) ja tästä blogisi lukemisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti tracker pitää sammuttaa kuvaamisen ajaksi, tai ainakin luulen niin. Mutta sitten pitää taas käynnistää. Pyöräilyssä käytän minäkin sitä. Tuo "sinun" suosi on niin kaunis ettei haittaa ollenkaan vaikka useamminkin sieltä kuvia näytät. Pitääpä kirjoittaa tuon kirjan nimi ylös, jos vaikka innostuisin kuuntelemaan. Voi olispa kiva tavata. Voisin lähettää puhelinnumeroni sulle niin voit ottaa yhteyttä kun tulette. Ihanaa että tutkimus meni hyvin <3

      Poista
  3. Oho, en ymmärrä mistään tuollaisesta.
    Mutta hieno postaus taas, ja jäin miettimään, miten paljon Ahvenmaan historiaan sisältyy sellaista, mistä normisuomalainen ei tiedä mitään.
    Et tiedä, onko meri vai järvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahvenanmaa jää hiukan vieraaksi manner-suomalaisille. Ennen kuin me muutimme tänne, niin en tiennyt käytetäänkö täällä kruunuja vai markkoja :)
      On kuulemma meri, tiesi mieheni. Tosin paikoin on ihan kapeaa kaislikossa olevaa väylää, mutta tässä entisessä sairaalaan kohdassa aukeaa.

      Poista
  4. Kyllä noissa maisemissa kelpaa askeltaa. Minun pitäisi laittaa tuo askelmittari päälle. Vanhassa puhelimessa se oli ja helposti tuli työpäivän aikana tuo 10 000 askelta täyteen...yleensä ylittyi 3000-5000 askeleella :)
    Kaunista loppuviikkoa sinulle Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli vanhassa niin että askeleet näkyivät heti kun puhelimen avasi. Töissä tuli mullakin helposti 14.000 tai enemmänkin työvuoron aikana. Oikein hienoa loppuviikkoa sinullekin❤️

      Poista
  5. Niin totta - luonto todella sekoittaa pään... mutta harmi että kännykänkin....
    Itse olen kyllä onnistunut trackerin kanssa kuvaamaan... tosin tracker vetelee joskus vain suoria viivoja... oikoo, heh heh.. johtuukohan kuvista?! Hmm... täytyypä testailla, mutta tärkeintä että tulee askelia ja mieleen upeat "kuvat" jää muistoiksi eletyistä/koetuista hetkistä - vaikkemme tosin ME lukijat niitä nyt voi nähdä.
    Ihania kuvia ja kuvauksia kyllä blogissasi on ja muistot vie Ahvenanmaalle - talvella en ole siellä tainnut koskaan käydä, mutta pyöräillen on kyllä tullut tutkia lähes joka kivenkolo ja kallio, hih... viimeksi 2021 yli 400km Ålandia.... tai no, saaristoa paljon mukana!! Kevään heräämistä ja valon lisääntymistä sinne upeaa saaristoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tracker pitää laittaa pois päältä kuvauksen ajaksi ja sitten taas kuvauksen jälkeen laittaa päälle, jotta saa kuvat myös puhelimen galleriaan. Tuntuu sen verran hankalalta, että käytän sitä vain pyöräillessä. Kesä onkin parasta aikaa täällä käydä, sillä talvella paikat ovat aika paljolti kiinni, mm. kaikki kesäkahvilat avaavat yleensä noin juhannuksen nurkilla. Aika reippaasti olette täällä pyöräilleet.
      Ihanaa kevään odotusta sinulle myös!

      Poista
  6. Vanhoja rakennuksia (kauniitakin) löytyy kyllä välillä aivan satumaisilta paikoilta 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niitä on säilytetty, eikä kaikkia purettu uusien ja useinhuonommin aikaa kestävien tieltä.

      Poista
  7. Ihania kuvia! On ollut todella hieno päivä.
    Ja kyllä, tunnistan tuon mielialan, kun sitä vaan jää katsomaan ja huokailee ihastuksesta, kun maailma on joskus niin älyttömän kaunis. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, kaunista katsottavaa riittää💙

      Poista
  8. Hieno on tuo sairaala ympäristöineen. Meillä Paimiossa on Paimion Parantola, joka vielä muutamia vuosia sitten oli osa Tyksiä. Nyt siellä on jotain yöpymistoimintaa ja ravintola. Sairaala muine siihen kuuluvine rakennuksineen on kauniilla paikalla mäntymetsän keskellä ja suosittu turistikohde ympäri maailman Alvar Aallon suunnittelema kun on.
    Harmitus on taatusti suuri, kun kotona huomaa, ettei kuvia ole missään.
    Hyvää alkanutta viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaunis ympäristö, enkä malta odottaa mitä sinne vielä tulee siihen isoon kivitaloon joka aiemmin on toiminut sairaalana. Olinpa itse siellä muutaman työvuoron tekemässä opiskeluaikanani. Paimion Sairaalaa olen aina ihaillut ja vielä joskus aion sinne mennä tutustumaan sisätiloihinkin.
      Oikein kaunista ja kivaa viikkoa sinulle myös<3

      Poista
  9. Onpa kauniita maisemia ja luontoa, joten kyllä minäkin noissa haluaisin liikkua. Tuolla sairaala-alueella on varmasti paljon mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia, joita minäkin haluaisin ihailla ja valokuvata. Kyllä luonto onnistuu oman pääni sekoittamaan usein varsinkin kun se tarjoaa parastaan vaikka juuri näin maaliskuussa ja myöhemminkin keväällä.

    Eikös sinulla ollut Huawein P30 Pro puhelin kuten minullakin? Omassa luurissani näkyy aloitusnäytössä aina automaattisesti vasemmassa alareunassa päivän aikana kertyneet askeleet. Sport Trackeria en ole ladannut enkä myöskään käyttänyt.

    Paimiossa sinun pitää ehdottomasti mennä käymään. Linkkaa tähän oman postaukseni sieltä vuodelta 2018. https://www.marjonmatkassa.fi/2018/01/alvar-aallon-paimion-parantola-on.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tuo Huawein puhelin, mutta nyt on Honor 70, joka on hyvä, mutta siitä en ole vielä löytänyt sellaista toimintoa että askeleet näkyisivät aloitusnäytössä, joten latasin appin jonka pidän koko ajan päällä niin että askeleet kertyvät puhelimeen.

      Poista
  10. Kirjoitan kommenttini uudelleen koska edellinen hävisi sen jälkeen kun painanut "julkaise" vai menikö sinulla hyväksyntään?

    Upeita kuvia Ahvenanmaalta sekä rakennuksista että luonnosta. Ei ihme jos tuolla menee oman suunnitelmat sekaisin kun joskus vain "fiilis vie" vaikka pitäisi mennä ihan muualle. Tuo vanha sairaala-alue kiinnostaisi minuakin ja siellä kuljeskelu sekä valokuvaus.

    Paimiossa sinun on ehdottomasti päästä käymään. Tässä minun postaus sieltä 2018 https://www.marjonmatkassa.fi/2018/01/alvar-aallon-paimion-parantola-on.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään huomasin että sähköpostiini oli ilmestynyt hyväksymistäni vaativa kommenttisi. Tuo sairaalan ympäristö vaatii kyllä uuden käynnin enemmälle kuvaamiselle, ehkä myöhemmin keväällä kun jo hiukan vihertää luonnossa.
      Paimion parantolaan kyllä pitää päästä.

      Poista