Tapahtui joskus 50-60-luvulla

Hei!

Tämän päiväisen postauksen aiheena on LAPSUUSMUISTOJA eli kerro 3 asiaa lapsuudesta, eri aihepiireistä. 

(Kaikki kuvat Pixabay). 

Tässä muistelujani:

KÄSITÖISTÄ:

Olin aika ahkera tekemään käsitöitä. 

*1. Koulussa tehtiin tietysti ne tavanomaiset: pussukka jumppavaatteille, lapaset ja pannulappu. Erityisesti mieleeni on jäänyt punainen pannulappu joka tehtiin virkkaamalla. Ja niinkuin virkatessa usein käy, niin virkkuutyö kapeni kapenemistaan mitä pidemmälle työssä päästiin. Opettaja sitten niitä höyryttämällä yritti saada tasareunaisiksi.

*2. Teini-ikäisenä innostuin ompelemaan pitkiä housuja itselleni. Siihen aikaan itse tehdyt housut olivat suosittuja ja mitä kirjavampia ja isokuvioisempia ne olivat, sitä suositumpia. Minäkin tein monista verhoista (Marimekko-tyylisistä kankaista) itselleni housut. Täydestä meni. Nyt jos näkisin sellaiset tekemäni housut voisin ehkä olla vähemmän tyytyväinen lopputulokseen.

*3. Monta neuletta olen myös sekä kutomalla että virkkaamalla tehnyt. Kaikki eivät tosin koskaan valmistuneet. Mutta valkoisen pitkän kaulaliinan sain valmiiksi, vaikkakin hiukan fuskaamalla. Siihen aikaan piti kaikilla olla pitkän pitkä, paksu, mieluiten valkoinen kaulaliina. Sen tuli olla niin pitkä että takin päälle solmittuna se ylettyi lähes maahan. Olin kuitenkin sen verran laiska, vai loppuiko lanka kesken, että tein sen pituisen että vaan toinen pää ylettyi maahan asti, vaikka oikeasti molempien kaulaliinan päiden olisi pitänyt riittää maahan asti. Mutta ei se haitannut. 

LIIKUNNASTA:

*1. Talvisin luistelu ja hiihto olivat mieleeni. Erityisen hienoa oli mennä Turun Urheilupuistoon luistelemaan. Kenttä oli jäädytetty ja se oli rajattu matalalla puuaidalla, ehkä parinkymmenen sentin korkuisella. Kovaäänisistä tuli musiikkia ja tunnelma oli satumainen. Toinen suosittu luistelupaikka oli Mannerheiminpuiston kenttä. Luistimet vaihdettiin lämmitetyssä kopissa. Keskellä tuota koppia oli kamiina joka hohkasi lämpöä ympärilleen. Ja kun siihen kaminan pintaan heitti lunta, niin siitä kuului mukava sihinä.

*2. Harrastin myös ahkerasti voimistelua Turun Urheiluliitossa. Asuimme muutaman kilometrin päässä Urheiluliiton kerhorakennuksesta ja matka sinne ja takaisin kotiin taittui aina kävellen. En muista että koskaan olisimme päässeet sinne autokyydissä.

*3.Yksi kerran kesässä tapahtunut liikuntasuoritus oli se kun serkkuni kanssa pyöräilimme 50km:n päähän, isovanhempien mökille Vehmaalle. Siihen aikaan polkupyörät olivat ilman vaihteita, joten ihan kevyttä ei tuon matkan polkeminen ollut. Eikä ollut olemassa mitään pyöräteitä, joten autotien sivussa sinne matkattiin. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja meillä oli mukanamme evästä. Pysähtelimmekin monta kertaa matkan aikana syömään voileipää ja juomaan mehua. Matka kesti monta tuntia, mutta lopulta tulimme perille väsyneinä, mutta tyytyväisinä ison urakan tehtyämme.

KOULUSTA:

*1.  Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja sieltä sain keskikoulun päästötodistuksen. Lukiota en käynyt. Siihen aikaan luokkakoot olivat suuria. Enimmillään minun luokassani oli 44 oppilasta. Ja kun yhden opettajan piti saada tällainen määrä teinejä pysymään kurissa, niin ei se aina helppoa ollut. Karttakeppejä katkesi kun opettaja menetti malttinsa takarivissä istuneiden pojanjölliköiden  takia. Joskus jotkut komennettiin ulos luokasta, mutta se taidettiin kokea vaan mukavana keinona päästä pois ikävältä tunnilta.

*2. Koulussa paras kaverini oli Leena, jonka kanssa ollaan vielä myöhemminkin oltu jonkin verran tekemisissä. Nyt asumme sen verran kaukana toisistamme että tapaamiset ovat jääneet. Mutta viime kesänä koimme iloisen ja yllättävän jälleennäkemisen Maarianhaminan satamassa. Leena oli ystäviensä kanssa juuri astunut ulos satamarakennuksesta ja minä kävelin ohitse. Molemmat oltiin yhtä yllättyneitä ja iloisia tästä toistemme näkemisestä. Noita kouluaikaisia luokkakavereita muistelen aina joskus, mutta harvoinpa enää ketään tapaa, edes silloin kun vielä Turussa asuimme.

*3. Lauloin koulun kuorossa, sillä laulaminen on aina ollut minusta kivaa. Yksissä joulujuhlissa laulunopettajamme halusi minun laulavan yksin Sylvian joululaulun ja sen teinkin, mutta jännitin niin kovasti, että juhlan jälkeen minulle nousi kova kuume ja horkassa täristen kömmin kotiin päästyäni sänkyyn lepäämään.

KAVEREISTA:

*1. Lapsuudessa vietimme paljon aikaa ulkona pihalla. Asuimme kerrostalossa jossa asui melkeinpä ainoastaan lapsiperheitä, joten kavereita löytyi aina. Suosittuja pihaleikkejä olivat kirkonrotta, rosvo ja poliisi, pallonheitto seinää vasten, pitkää narua hyppääminen ym. Neljää maalia pelattiin iltaisin ja siihen osallistuivat niin tytöt kuin pojatkin. 

*2. Vaikka kavereita oli paljonkin, niin sydänystäviä oli kuitenkin yksi tai kaksi. Tuon ystävän kanssa leikeltiin ja piirrettiin paperinukkeja ja vaatteita niille. Kiiltokuvia vaihdettiin ja kerrottiin salaisuuksia.

3. *Kesällä pyöräiltiin uimaan ja yleensä rannalla oltiin koko päivä. Kotiin päästyä oltiin yhtä hikisiä kuin rannalle saavuttaessakin. Talvella laskettiin mäkeä pahvin palan päällä istuen. Muovisesta pulkasta ei osattu edes vielä haaveilla.

HARRASTUKSISTA:

*1. Jo aiemmin mainitsemani voimistelu oli ykkösharrastukseni monta vuotta. Pääsin jopa televisioon esiintymään sen puitteissa. Osallistuimme seuran kanssa Suurkisoihin jotka pidettiin Helsingissä ja se televisioitiin. Meitä oli koko Olympiastadionillinen tyttöjä esiintymässä ja äitini väitti erottaneensa minut joukosta.

*2. Olin aina toivonut soitinta itselleni, mutta se toive ei koskaan toteutunut. Koulussa oli kuitenkin mahdollista opetella hiukan pianonsoittoa ja pari Aaronin pianokouluvihkoa tuli minullekin tuolloin tutuksi, mutta kun omaa pianoa ei ollut niin soitto jäi.

*3. Kolmanneksi harrastukseksi voisin kai sanoa nuo käsityöt. Teini-iän housuompeluiden jälkeen tuo harrastus jäi moneksi vuodeksi, kunnes nyt taas käsityöt ovat tulleet minulle mieluisiksi. Vaatteita en itselleni enää ole ommellut.

PERHEESTÄ:

*1. Lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti, isä ja kaksi pikkuveljeä. Minä olen perheen esikoinen, toinen veljeni minua runsaat kaksi vuotta nuorempi ja perheen kuopus minua kolmetoista vuotta nuorempi.

Nuorin veljeni oli vain neljävuotias kun rupesimme tulevan mieheni kanssa seurustelemaan. Tuo silloinen poikaystäväni kävi silloin lukiota ja heillä oli liikuntatunti ulkona. Minä menin tuon neljävuotiaan pikkuveljeni kanssa häntä vastaan ja poikaystäväni opettaja näki kun poikaystäväni tuli meidän luokse. Opettaja oli kysynyt: "Onko Kortelahdella lapsi"? No, ei ollut, mutta kyllä meitä nauratti jälkeenpäin. Mitäköhän olisi seurannut jos Kortelahdella olisi ollut lapsi? Koulusta erottaminenko?

*2. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja autoa meillä ei siihen aikaan vielä ollut, joten he veivät meidät polkupyörillään aamulla lastentarhaan. En muista miten talvella toimittiin. Emme kai silloin pyörällä olleet liikkeellä.

*3. Kouluikäisenä vietinmme veljeni ja kahden serkkumme kanssa paljon aikaa isoäitimme luona. Varsinkin loma-aikoina olimme usein hänen luonaan. Isoäiti ei ollut työelämässä ja niin hän oli päivisin kotona. Autoimme häntä käymällä kaupassa ruokatavaroita ostamassa. Palkaksi saimme useimmiten nallekarkkeja, joita hänellä oli aina kaapissa paperipussissa. Siihen aikaan jättikarkkipusseja ei kai ollut olemassakaan, vaan karamellit myytiin irtokarkkeina ja laitettiin paperipussiin. Yleensä ostettiin 200grammaa ja sellainen määrä riitti vaikka kuinka kauan, vaikka jakajia tuolle määrälle oli useita.

RETKISTÄ JA MATKOISTA:

*1. Taisin olla n. 10-vuotias kun meille hankittiin ensimmäinen auto, joka oli pikkuinen Fiat 600. Sen ovet aukenivat juuri näin kuin kuvassa olevassa autossa. Meidän auto oli tumman sininen ja siinä oli tavarateline katolla.

Kun olin lapsi, niin monikaan ei matkustellut, ainakaan ulkomaille. Emme mekään, mutta tuolla pienellä autolla lähdimme Suomea kiertelemään. Meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta (nuorin veljeni ei silloin ollut vielä syntynyt), teltta ja kaikki muut tavarat mitä nelihenkinen perhe viikon matkalle tarvitsi. Sisälle autoon ei meidän lisäksemme paljoa mahtunut, joten suuri osa tavaroista pakattiin auton katolle. Hyvin sujui matkanteko. Kun saavuimme takaisin kotiin viikon matkan jälkeen, niin tuntui kuin oltaisiin oltu poissa ikuisuus. Johtui varmaan siitä että koskaan emme noin montaa päivää olleet olleet poissa kotoa.

*2. Jokakesäiset matonpesupäivät kävivät nekin hyvin retkistä. Kauniina kesäpäivänä pakattiin kaikki pestävät matot pyörän tavaratelineelle, otettiin eväät ja uimatarvikkeet mukaan ja lähdettiin aamutuimaan matonpesuun uimarannalle, jossa oli mattojen pesuun tarkoitettu paikka. Siellä oli syytä olla hyvissä ajoin että sai hyvän pesupaikan. Koko päivä meni mukavasti ja illalla palattiin kotiin puhtaiden mattojen kanssa.

*3. Mukavia ja mieleenpainuvia retkiä olivat myös talviset hiihtoretket. Useimmiten hiihdettiin Ispoisten hiihtomajalle josta sai ostaa kuumaa mehua ja munkkeja. Että maistui hyvälle!

Näitä lapsuuden aikoja muistellessa tuntuu että kaikkea tapahtui koko ajan ja aina löytyi kivaa ajankulua. Ulkona vietettiin paljon aikaa, mutta kyllä me toistemme kodeissakin kävimme leikkimässä. Syntymäpäiväjuhliakin kavereiden kesken vietettiin. Ja kun jollain oli syntymäpäivä, niin ainakin kansakoulun alaluokilla oli sellainen tapa että syntymäpäiväsankari tarjosi koulussa kaikille oman luokkansa oppilaille karamelliä. Nykyisin sellainen on luultavasti kiellettyä, luulisin.

Sanoisin että lapsuusaikani oli aika ihanaa.

LÖYSITKÖ NÄISTÄ MUISTELUISTANI MITÄÄN YHTEISTÄ OMAN LAPSUUTESI KANSSA?

💙💙💙