Sivut

maanantai 31. elokuuta 2020

VOITIN ITSENI JA PELKONI



ELOKUU
Niin vaan päättyy elokuukin. Kuukaudet vilistävät ja vaikka tuntuu että kesää on ollut riittävän pitkä aika, niin nopeasti se silti taas meni.

Elokuussa minäkin repäisin ja pulahdin uimaan monen vuoden tauon jälkeen. Olosuhteet olivat niin kutsuvat: helteinen päivä, lämmin vesi ja laituri josta pystyi kahlaamatta menemään veteen suoraan rappusilta. Meillä mökillä laituria ei valitettavasti ole kun on myrskyisä meri edessä. Sitä syytän monen vuoden uimattomuudestani.

Mitä muuta sitten elokuussa tein? Olin veneretkellä (!) Brändössä. Ajelin sähköpyörällä 250km ja nautin.


Eli voisi sanoa että olen elokuussa voittanut itseni kolmessa kohtaa:

- uiminen monen vuoden tauon jälkeen
- venekammoisena olen uskaltanut astua veneeseen, enkä pelännyt kuin
  parissa kohtaa
- kaaduttuani pyörällä muutaman kerran jätin pyöräilyn kokonaan muutamaksi
  vuodeksi, kunnes nyt hankittuani sähköavusteisen pyörän, olen sen taas
  onnistuneesti aloittanut

Muuten elokuu on koostunut ihanista kesäpäivistä. Pikkuisen sadettakin on saatu, mutta enimmän aikaa on ollut aurinkoista.

Jatkuvatkohan kauniit ja lämpimät päivät vielä syyskuussa?



💛💛💛





20 kommenttia:

  1. No sinulla on ollut suurenmoinen vuosi pelkojen poistoon ja vielä on vuotta jäljelläkin. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kivalta tuntuu kun on uskaltautunut hiukan ylittämään itsensä. Mitähän seuraavaksi keksisi? :)

      Poista
  2. No hui! Sähköpyörällä ajelu on aika rohkea veto. En ole kokeillut, mutta mies sanoi, että kulki kuin mopo, jota piti hiekkatiellä pikemminkin jarruttaa kuin polkea, ettei kaadu. Mutta varmaan oli säädöistä kiinni se homma.

    Veneessä en minäkään tunne oloani turvalliseksi. Oli ihan painajaismaista matkaopasaikoina (kauan, kauan sitten) vetää veneretkiä Thaimaassa jollekin paratiisisaarelle, jonne kuljettiin vähän kyseenalaisella kalustolla kovassa aallokossa ilman mitään pelastusliivejä (ei kai kuulunut tapoihin/kulttuuriin silloin 30 vuotta sitten), kun itse pelkäsi ja voin pahoin, mutten voinut näyttää asiakkaille kumpaakaan, vaan piti olla reipas ja rohkea. Mutta niin vaan selvisin, vaikka näin jälkikäteen ahdistaa ajatellakin niitä reissuja.

    Tälle viikolle ainakin on luvattu lämpöä ja aurinkoa. Toivottavasti toteutuu.

    Mukavaa myöhäiskesää Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköpyörä (tai siis oikeammin sähköavusteinen) on aivan mahtava peli. Minäkin olen innostunut pyörälläajosta monen vuoden tauon jälkeen. Hiekkatiellä saa ottaa aika varovasti tai laittaa avusimen kokonaan pois käytöstä. En tykkää ajaa tavallisellakaan pyörällä hiekkatiellä. En uskalla hiekkateillä ajaa kunnolla, vaan jarrutan vauhdin niin hiljaiseksi että sitten jo kaatuukin. Aluksi tosiaan tuntuu että sähköpyörä oikein ampaisee vauhtiin, mutta pian siihen tottuu ja osaa käyttää oikeaa avustinvoimakkuutta.
      Veneajelu on ollut mulla oikea painajainen, ja on tietysti vieläkin. Sattui vaan sopiva helteinen ja tyyni keli, enkä halunnut olla ainoa porukassa joka ei veneeseen astuisi. Jos olisi ollut kyseessä meidän oma vene niin olisin kyllä kehdannut kieltäytyä, niinkuin olen tehnytkin.
      Oltiin kerran Kreetalla sellaisella veneretkellä ettei se unohdu koskaan. Tyttäremme oksensi koko matkan eikä ollut ainoa pelkäävä ja pahoinvoiva. Jälkeenpäin olen ajatellut että olisikohan miehistö pystynyt meidät kaikki jotenkin pelastamaan tai edes auttamaan jos olisi pahempaa sattunut. Eikä tainut sielläkään olla pelastusliivejä, en ainakaan nähnyt.
      Oikein kivoja syyskuun päiviä sinulle Annukka<3

      Poista
  3. Ihan mahtavaa, että olet monessa asiassa voittanut itsesi tänä kesänä, hyvä sinä!
    Kaunista syyskuun alkua sinulle ja toivotaan, että ei heti ala ne syksyn sateet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä tuntuu. Toivotaan kaunista, kuulasta syksyä!

      Poista
  4. Uintia muutaman vuoden tauon jälkeen!! Hyvä, että nyt uskaltaudut. Ja veneeseenkin! Näissä kahdessa asiassa eroamme toisistamme aika tavalla, joskin niitä yhtäläisyyksiä löytyy paljonkin. PS latasin sen Bookbeatin ja kuuntelen nyt kirjaa Kirsti Paakkasen elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olosuhteet olivat niin ihanteelliset että uskaltauduin molempiin.
      Toivottavasti löydät paljon mukavaa kuunneltavaa sieltä!

      Poista
  5. Hieno selätys uimisen suhteen! Itsekin kävin viime kesänä monta kertaa uimassa monen vuoden tauon jälkeen. Tänä kesänä taas uimareissut jäi väliin.
    Ihanaa syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen tuntui itse asiassa aika ihanalta kun päiä oli tukalan helteinen. No ensi kesänä sitten uudestaan, kai :)
      Oikein leppeitä syyskuun päiviä sinullekin!

      Poista
  6. Hyvä sä. <3 Tiedän miten joistain asioista jää kammoja ja ei koskaan enää. Ehkä vielä alat nauttimaan näistä jutuista, kuten pyöräilystä jo nautitkin. <3 Ihanaa syyskuun ensimmäistä viikkoa Kristiina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia. Pyöräilystä on nyt tullut tosi mieluisa harrastus ja houkuttelen miestänikin hankkimaan sähköpyörän.
      Samoin sinulle, oikein ihanaa viikkoa <3

      Poista
  7. Oma sanontani on, että jos et kerran kesässä kaadu pyörällä, et ole pyöräillyt. Itse en ole ilmeisesti vielä pyöräillyt, koska en onnistunut koko kesänä kaatumaan (koputan puuta). En ole myöskään uinut vuosiin, koska kuivan ihon takia minua kiristää uimisen jälkeen ilman rasvausta. Joten mieluummin kuin kuljetan rasvaa joka paikkaan jätin vedellä lotraamisen. Sääli. Kaipaan pulahduksia.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ole minäkään tänä kesänä vielä kaatunut pyörällä, mutta olen kyllä pyöräillyt enemmän kuin vuosiin :)
      Minä en voi syyttää kuivaa ihoa uimattomuudestani, päinvastoin. Mutta tulipahan tuokin korjattua tänä kesänä.

      Poista
  8. Onnittelu Kristiina <3 olet voittanut itsesi ja pelkosi monessa eri jutussa!
    Supersuositus. On ikävää kun jostain asiasta jää kammo. Olin varmaan 10 vuotias kun jäin isoäitini asuinkerrostalossa sellaiseen vanhanaikaiseeen verkkohissiin jumiin kahden kerroksen väliin. Rapusta sammui valot ja minua alkoi itkettää kun en löytänyt hissin hälyytysnappiakaan. Lopulta joku kuuli itkuni ja soitettiin korjaaja paikalle. En moneen vuoteen mennyt yksin hissiin ja isoäidin luo kävelin aina 5.kerrokseen. Pääsin onneksi parissa vuodessa tuosta yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sattuu näitä hyviä juttuja.
      Varmaan aika paha juttu tuo hissiin jääminen ja kun porraskäytävästä samalla sammuivat valot, niin huh!

      Poista