OLEN TAAS INNOISSANI

Taas on se aika vuodesta kun pitää miettiä mitä sitä tänä kesänä kasvattaisi mökkipihassa ja kasvihuoneessa.

Kaupoissa on niin kukkien kuin hyötykasvienkin siemeniä vaikka millä mitalla, mutta vaikka olen noita hyllyjä jo tutkaillut, niin en ole vielä osannut ostaa muuta kuin kääpiösamettikukan siemeniä ja ne olen  jo kylvänytkin. Pussista luin että esikasvatukseen siemenet kylvetään huhti-toukokuussa, mutta otin varaslähdön ja kylvin ne jo nyt. 

Niin paljon kaikkea houkuttelevaa on myynnissä, että tekisi mieli kokeilla vaikka mitä, mutta kokemuksesta tiedän ettei parane kylvää liikaa, sillä kasvaville taimille tarvitaan tilaa sisällä vielä viikkoja, eikä niiden kuljettaminen ulos, ja sisälle taas yöksi ole mikään pikku homma.

Jonain vuonna olin innoissani kylvänyt paprikaa, chilejä, kurkkua ja joitain kukkia niin paljon että minulla oli täysi työ saada ne mahtumaan jonnekin mökillä ennenkuin yöt olivat tarpeeksi lämpimiä jotta ne voi jättää yöksi kasvihuoneeseen. Meillä ei ole lämmitettävää kasvaria ja niin ollen kylmien öiden aikana kasvit oli vietävä sisälle etteivät paleltuisi. 

Kääpiösamettikukasta on tullut yksi suosikeistani, sillä sitä on helppo kasvattaa siemenestä ja se muodostaa tiheitä mättäitä. Väri vaihtelee keltaisesta oranssinruskeaan ja se kukkii pitkään. Tykkään tästä pienikukkaisesta samettikukasta enemmän kuin siitä tavallisemmasta, isompikukkaisesta. Se sopii niin ruukkuihin kuin kukkapenkkiinkin.

Toinen suursuosikkini on laventeli joka monivuotisena ilahduttaa kauniin sinisellä värillään ja huumaavalla tuoksullaan. Se on jo kasvanut isolle alalle kukkapenkissäni. Keväällä se näyttää kuivuneelta ja risuiselta ja lyhennänkin sitä  silloin, ja kuivuneet, risumaiset oksat poistan kokonaan. Olen saanut sitä lisättyä niin että leikkaan oksia irti ja tökkään suoraan multaan ja siinä ne rupeavat kasvamaan. Helppoa ja palkitsevaa!

Pioniunikko on tavallisen unikon lisäksi myös suosikkejani. Pioniunikko on siitä jännä, että koskaan ei etukäteen tiedä minkälainen kukka siemenestä tulee. Väri vaihtelee valkoisesta, vaaleanpunaiseen, pinkistä tummaan lilaan. Jotkut kukat ovat yksinkertaisia ja jotkut taas muistuttavat nimensä mukaisesti pionia. Ainoa huono puoli pioniunikossa on se että kukka ei avautumisen jälkeen säily paria päivää kauempaa. Maljakossa en ole saanut sitä ollenkaan viihtymään. 

Tomaatteja olen joka vuosi kasvattanut kasvihuoneessa, mutta ne ostan taimina. En uskalla luottaa siihen että itse siemenestä kasvattamalla saisin niistä tarpeeksi tukevia ja vahvoja. Tosin valmistaimetkaan eivät aina takaa sadon onnistumista.

Vielä en ole keksinyt minkälainen kasvatusastia olisi tomaateille se kaikkein paras. Olen kokeillut saviruukkuja, muovisaaveja ja kasvatussäkkejäkin.

NÄIN kokeilin tomaattien kasvatusta viime vuonna.

Ja NÄIN siinä kävi.

Itse kasvatetut tomaatit ovat kyllä niin makoisia että niitä on pakko joka vuosi kokeilla. Tänä vuonna voisin hankkia myös amppelitomaatin. Sellaista ei minulla koskaan ole ollutkaan. 

Kurkku kuuluu myös jokavuotisiin viljeltäviin kasvihuoneessamme. Sen sato jäi kuitenkin pieneksi viime vuonna. En tiedä missä oli vika. Toivottavasti onnistun paremmin tulevana kesänä.

Salaatteja viljelen kasvatuslaatikoissa kasvihuoneen ulkopuolella aidatulla alueella. Ne yleensä onnistuvatkin hyvin eikä meidän kesällä salaattia useinkaan tarvitse kaupasta ostaa.

Nyt kun olen innostunut vihersmoothien teosta, niin mietin lehtikaalin kasvatustakin. Sitä olisi hyvä laittaa pakkaseen ja siitä saisi talvellakin smoothieaineksia jos sadosta tulisi runsas.

Hernettä meillä yleensä on parissa kasvatuslaatikossa ja se kasvaa hyvin. Kylvän sitä vaan yleensä liian tiheään,niin  että sen varret kietoutuvat toisiinsa. Joka vuosi päätän että seuraavaksi vuodeksi pitää laittaa vahvemmat tuet herneen varsille, mutta vielä se ei ole toteutunut (vink, vink!)

Persiljaa ja varsinkin tilliä pitää aina olla kasvamassa. Tilliä käytämme paljon kesän aikana ja on ihan eri asia noukkia sitä suoraan maasta kuin ostaa kaupan tiskiltä. Ostotillistä menee usein hukkaan osa, sillä ne nuutuvat tosi nopeasti. Omasta maasta sen sijaan voi ottaa kerralla vain tarvitsemansa määrän, joten se on aina tuoretta.

Vielä pitää hiukan odottaa ennenkuin pääsee multaa möyhimään, mutta edessäpäin se aika on ja se tuntuu aina yhtä mukavalta.

Kurkistin ikkunalaudalla olevan minikasvihuoneen kannen alle ja siellä on jo ihan pikkuisia alkuja tulossa tuosta kylvämästäni kääpiösamettikukasta. 

Tekisi mieleni kokeilla kylvää pelargoninkin siemeniä. Mutta onkohan liian myöhäistä? Ehtivätkö kukkaan asti samana vuonna kuin on kylvetty? Onko vaikea kasvatettava?

IHANAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛