Kausityöntekijät ryhmäkuvassa ja muuta hauskaa

 

Parhaillaan  on Ahvenanmaan taidemuseossa (Ålands konstmuseum) Anu Tuomisen näyttely "Kopplingar". Kopplingar voisi suomennettuna olla kytkentöjä, yhdistämisiä, liittämisiä.

Ja tosiaan liittämisistä useimmissa teoksissa olikin kyse.

Anu Tuominen on syntynyt v. 1961 Lemillä.

Wikipedia kertoo hänestä: Anu Tuominen tekee teoksia kirpputorimateriaaleista ja muista arkipäivän käyttöesineistä, usein käsityö-, tekstiili-ja lankatekniikoista. Tuominen on suomalainen kuvanveistäjä ja käsitetaiteilija. 

Hän sai Ars Fennica-palkinnon v. 2003, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta v. 1992 ja Kuvataideakatemiasta v. 1995.

Olin tutustunut Anu Tuomisen taiteeseen tv:n ja netin kautta ja olikin selvää että halusin tuon näyttelyn nähdä.

Ihan ensimmäiseksi silmiin osuivat nämä kaksi lautasta kun kierroksen aloitin.

Täytyy sanoa että on kyllä kekseliäisyys huipussaan. Vai tulisiko sinulle mieleen veistellä kynien loppuja ja tehdä niistä "ruokaa".

Kynät liittyvät aika moneen teokseen tässä näyttelyssä.

Vanha pulpetti on lainattu Vårdön Koulumuseosta. Bengt Donningilla oli ainakin riittävästi kyniä. Huomaatko että yksi kynä roikkuu jousen päässä pulpetin kannessa?

Tämä teos kuului sarjaan "Aurinkokuivattuja porkkanoita ja muita kelejä ja säätiloja".

Minun koulussani käytettiin tällaisia sini-punakyniä, nimenomaan noita joissa on sinisen ja punaisen raidan lisäksi kultaa kynän varressa. Mutta kuka olisi keksinyt tehdä niistä noin hienon muodostelman?

Ohuen ohuista langoista oli taiteilija tehnyt pätkän kudontaa.

"Aurinkokuivattuja porkkanoita ja muita kelejä ja säätiloja". Tässä lasten sadetakki johon leikattu aukkoja. Nuo leikatut pyöreät palaset on sitten yhdistetty sadetakkiin ripustamalla ne nauhana takin hihoista roikkumaan. Niin hulvattoman hauskoja ideoita tehdä taidetta!

Tämän teoksen nimeä ei voinut nauramatta lukea: "Kausityöntekijät ryhmäkuvassa". Kaikki pannulaput kirppareilta hankittuja.

Kirpputorilöytöjä ovat myös nämä patalaput.

Tällä pöydällä varmaan oli teemana nelikulmaisuus, sillä esillä oli vohvelikangas johon oli ommeltu sinisellä langalla neliöitä, valkoinen paperi, jossa sinisellä tehdyt ruudukot. Taaempana nelikulmaisia pyyhekumeja ja niiden takana säntillisesti neliöön asetetut sokeripalat.

Takaseinällä teos nimeltä "Oikeita väriympyröitä".

Etualalla munakupeista muodostettu teos "Valkoinen kuin valkuainen, keltainen kuin keltuainen".

Pikku tuolin päällä vielä pienemmät kumisaappaat jotka oli täytetty pajunkissoilla. Liittyy teemaan "muita sääoloja".

Ohuen ohuesta langasta virkatut pyörylät johdattivat katseen siniseen lasikulhoon jossa sininen lankakerä piilotteli. Väriteemaan sopivat kynän pätkät täydensivät asetelmaa.

Kaikki liittyy kaikkeen eli varsin osuva nimi tuo "Kopplingar".

Kynän pätkistä voi tehdä vaikka kaulakoruja.

En useinkaan ymmärrä nykytaidetta, mutta näistä tykkäsin. Anu Tuomisen teoksia on esitelty ympäri maailmaa, Euroopan maiden lisäksi ainakin Japanissa,  Intiassa ja Etelä-Koreassa.

Anu Tuominen  - KOPPLINGAR -  Ålands Konstmuseum 30.9-26.11.23

💙💚💛💜

 

 

Turhan krääsän keräilyä?

En tiedä olenko höpsähtänyt ihan täysin, vai mitä, sillä kun eilen poikkesin Emmauksessa, niin silmiini osui kaksi kaunista, vanhanaikaista vaakaa. Ja paitsi että ne olivat mielestäni tosi kauniita, niin ne maksoivat vain 3.50 €/kpl. Se ei mielestäni ollut hinta eikä mikään niistä kaunottarista ja niinpä marssinkin niiden kanssa kassalle maksamaan.

Käväisin katsomassa tori.fi:ssä näitä vaakoja ja niiden hintahaitari oli tosi suuri. Halvimmasta pyydettiin 4€ ja sitten oli monen hintaista muutamasta kympistä 60€. Tuo josta pyydettiin 60€, oli myyjän mukaan uusi, mutta itselle ei hintaa kuitenkaan nosta se että tuote olisi uusi.

Joten ainakaan tuo maksamani 3.50€ ei ollut ollenkaan hullumpi hinta.

En ollenkaan tarvitse tällaista vaakaa käyttöä varten, sillä kun joskus leivon jotain, niin punnitsen ainekset digitalivaa`alla, joka on tarkempi ja ehkä helpompikin käyttää. Mutta ei siinä samaa kauneutta ole kuin näissä vanhanaikaisissa.

Kuvassa vasemmalla on vanhin, jo muutaman vuoden minulla ollut vaaka ja oikealla ihana oranssinvärinen, joka näyttää ihan käyttämättömältä.

Tuota vanhaa olemme käyttäneet keittiön ikkunalaudalla hedelmien säilytyksessä. Ensin kokeilinkin laittaa kaikki kolme vaakaa keittiön ikkunalaudalle vierekkäin, mutta se ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä.

Toinen vaihtoehto oli että laittaisin ne keittiön yläkaappien päälle, mutta sekään ei oikein napannut, varsinkin kun noita vaakoja on nyt vasta kolme kappaletta. Ehkä sitten jos hankin niitä lisää, ja varmaan hankinkin, ne näyttäisivät kivoilta kaappien päällä.

Tällainen vanha vaaka, niin kuin vanhat esineet yleensäkin, on niin hieno yksityiskohdiltaan ettei sellaista juurikaan enää näe nykypäivän tuotteilla.

Kaikki kolme vaakaani ovat ruotsalaisvalmisteisia, kaksi nyt ostamaani EKS-merkkisiä ja tuo kolmas Gunda-merkkinen.

Kun nuo kolme eivät päätyneetkään keittiöön, niin kuin niiden ehkä olisi pitänyt, niin arvaapa mihin ne lopulta laitoin?

No tänne kesähuoneen hyllylle ne sijoitin. Tästä ne näkyvät hyvin ja niille on sopivasti tilaa. Eivät tietenkään mitenkään liity kesähuoneeseen, mutta kun ovat niin kauniita katsella, niin mielestäni paikka on juuri sopiva niille.

Siellä ylähyllyllä ne nyt ovat rinnakkain. Ja jos, ja kun hankin niitä lisää, niin karsimalla muuta tavaraa hyllyltä saan vielä tilaa useammalle.

Hiukan enemmän nämä tietysti vievät tilaa kuin esim. munakupit tai vaikkapa kukkopillit, joita moni keräilee, mutta näiden kerääminen on kivaa siksikin, että näihin ei ihan joka päivä kirppareilla törmää, joten niitä kerääntyy pikku hiljaa.

Keräätkö sinä jotain, ja jos, niin mitä?

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

💛💛💛

Ilon kautta

Hei!

Viikonloppu alkamassa. Hyvällä mielellä sitä aloittelen, sillä viime viikolla pääsin taas pitkästä aikaa joogaamaan.

Olen täällä aikaisemmin harmitellut sitä että kotikylässämme sijainnut joogasali on lopettanut toimintansa täällä. Paikka jossa joogaa pidettiin oli tosi kaunis ja harmooninen. Tykkäsin paikasta tosi paljon ja nyt ovat ne tilat myytävänä ja voisin melkein kuvitella itseni sinne asumaan, niin kaunista siellä oli.

Kuinka ollakaan, viikko sitten sain tiedon että sama yrittäjä aloittaa joogan meille varttuneemmille ja ilmoittauduin heti kurssille. Nyt joogatunnit pidetään Maarianhaminan Merikorttelissa. Ympäristö on ihana, mutta itse tila jossa joogaamme ei ole yhtä viehättävä kuin tuo edellinen paikka. Tosin se ei ehkä ole vielä ihan valmis kun juuri ovat aloittaneet toimintansa tuossa osoitteessa. Mutta ohjaaja on sama kuin aiemminkin, joten tuttua toimintaa on tiedossa. 

Hyvälle mielelle tulin paitsi joogailun aloittamisesta, niin myös siitä kun yhtenä päivänä kävelylenkilläni näin tuon kuvassa olevan "pallollisen auton". Sen näkemisestä ei voi muuta kuin ilostua, vai mitä?

ILOISTA MIELTÄ MYÖS SINULLE!

😍😍😍

Ennen myrskyä

Nyt kun syysmyrskyt ovat saapuneet, niin laitan vielä tänne blogiin jokin viikko sitten ottamiani kuvia kun vielä oli hiukan kesäistä.

Paikka on tuttu Maarianhaminan Merikortteli, jossa aina silloin tällöin kiertelen katselemassa ja kuvaamassa. Ja voin sanoa etten ole ainoa joka siellä kuvia ottaa. Tosi usein tapaa toisiakin jotka ottavat kuvia samoista kohteista.

En tiedä mikä tuossa paikassa eniten viehättää. Onko se siellä usein tuoksuva terva, vaiko vanhat rakennukset ja veneet? Vai onko se sittenkin se kun saa nähdä että tänä päivänäkin siellä rakennetaan vanhan mallin mukaan veneitä ja rakentamista pääsee avoimista ovista seuraamaan? Vai onko se rauhallinen, melkeinpä pysähtynyt tunnelma joka siellä kiehtoo?

Oli miten oli, niin sinne palaan aina uudestaan ja uudestaan, oli sitten kesä taikka talvi.

Veneet voivat näyttää vanhanaikaisilta ja ehkä ovatkin vanhoja, mutta löytyy niistä nykyajan tekniikkaakin, kuten tästä veneestä aurinkopaneeli.

Taustalla näkyvä pikku kappeli on suosittu kohde, jossa silloin tällöin suoritetaan vihkimisiäkin. Sen ovet ovat aina auki, joten jos Merikorttelissa käyt niin pistäydy ehdottomasti sielläkin.

Oikein tarkkaan kun katsoin, niin voin lukea puuveneen kyljestä nimen "Lempi".

Tänään meri ei näin rauhallinen ole ja maallakin mitataan hirmulukemia. Toivottavasti suurilta vahingoilta vältytään.

Miten teillä päin; onko myrsky aiheuttanut tuhoja tai onnettomuuksia?

☔☔☔

Kyllä mä täällä vielä olen

Bloggaaminen tuntuu takkuilevan, sillä tämä on vasta toinen postaus syyskuulle. Annukka jo viestitteli ja kyseli onko jotain ikävää sattunut kun minusta ei ole kuulunut. No ei onneksi mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta ei vaan ole tuntunut siltä että olisi mitään kirjoitettavaa. Sellaista se välillä on.

Eikä ole nytkään kummempaa kerrottavaa, ihan tavallisia syyshommia vaan kasvihuoneen tienoilta.

Viikko sitten laitoin kasvarin talvilepoon. Viimeiset tomaatit kypsyvät nyt lautasella.

Aika hyvin tuli satoa tänä vuonna, vaikka kastelujärjestelmä asennettiinkin vasta melko myöhäisessä vaiheessa.

Ihan tyhjä kasveista ei kasvihuone vielä ole, sillä jätin sinne vielä lehtipersiljan ja viininlehtisalaatin kun niin hyvin voivat. Niistä ainakin viininlehtisalaatti on tietääkseni monivuotinen, joten toivottavasti se säilyy talven yli ja saadaan ensi vuonnakin laittaa noita punavihreitä lehtiä salaattien joukkoon väriä antamaan.

Tänä vuonna tehtiin toinen kokeilu kasvatussäkkien käytöstä. Vaikka tomaatit aika hyvin kasvoivatkin ja antoivat satoa, niin ensi vuonna täytetään kasvihuoneen laatikot mullalla jossa on mukana ostomullan lisäksi hyvää, itsetehtyä bokashi-multaa. Ja kun ei säkkejä käytetä, vaan laitetaan multa suoraan muurattuihin laatikkoihin, niin multatila suurenee huomattavasti, joten uskoisin että satoa tulee vielä enemmän.

Tyhjensin kasvatussäkkien mullan ulos lavakauluksiin ja oli se aika pöllähtävää höhhöä. Taitaa olla enimmäkseen turvetta noissa säkeissä. Se saa nyt "tekeytyä" talven yli ja keväällä sekoitan siihen kompostimultaa.

 

Siirsimme kaiken kasvihuoneen irtotavaran kasvihuoneen toiseen päätyyn ja nyt jäi vielä tilaa pöydälle ja tuoleille, jotka vielä ovat ulkona, mutta tuomme ne talveksi suojaan tänne.

Olispa jo kevät ja saisi aloittaa kaiken taas alusta!

💜💜💜