Suloinen mummonmökki

Mummonmökit ovat haluttuja vapaa-ajankoteja ja mikseivät olisi. Nuo useimmiten punaisiksi maalatut torpat on aikoinaan rakennettu asuintaloiksi, mutta nykyään niistä on tullut kaupunkilaisten viehättäviä lomanviettopaikkoja. 

Kooltaan ne ovat pieniä, mutta luonnetta niistä löytyy senkin edestä. Aina kun tuollaisen pikku talon näkee, niin tekisi mieli päästä kurkistamaan sisälle.

Ja tällä kertaa pääsinkin, sillä punaisen mökin, joka puiden lomasta pilkistää, omistaa serkkuni Orvokki. Orvokki on hänen toinen etunimensä ja kutsun häntä tässä nyt sillä nimellä, koska arvelen ettei hän halua kutsumanimeään tässä käytettävän.

Olen kuullut kehuja tästä mökistä ja sen ihanasta puutarhasta, mutta itselleni tämä oli ensi vierailu täällä.

Vaikka mökin vierestä kulkee tie, niin itse mökki on suojassa puiden takana. Vain hiukan punaista pilkistää vihreyden lomasta.

Että Orvokki on varsinainen viherpeukalo, sen huomaa joka puolella. Terassia ympäröi vihreys ja rehevät pelargonit laatikoissaan viihtyvät.

Ahmin näkymiä ja yksityiskohtia joka puolelta pihaa. Istuskeluryhmiä on useita ja näin on helppo valita päiväkahvipaikka auringon, tuulen tai vain mieltymyksen mukaan.

Grillin vieressä kasvavat yrtit sopivan lähellä ja niitä on helppo napata käyttöön tarvittaessa.

Rhododendronin kukinta on tältä vuodelta ohi, mutta ilman kukkiakin se on kaunis ja rehevä.

Vaikka pihaa ei malttaisikaan jättää, niin mieli tekee mennä katsomaan miltä sisällä näyttää. Sisälle kuljetaan pienen kuistin kautta ja tullaan tupaan. Tupa ei ole suuren suuri, mutta kaikki tarvittava sieltä löytyy ja täällä on vietetty joulujakin isommallakin porukalla.

Ja mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin koleana tai sateisena aamuna sytyttää puuhellaan tulet ja nauttia aamukahvi kaikessa rauhassa.

Tuvasta johtaa ovi makuukammariin. Seinällä on isäntäväen lapsuudenkuvat. Täällä saa parhaimmat unet.

Tämä on isäntäväen nukkumapaikka ja vieraille löytyy yöpymispaikka joko tuvan sohvasta tai vierasmökistä.

Pihasauna on kutsuva ja täällä peseydytään perinteisesti pesuvadeilla ja samassa tilassa missä löylytelläänkin.

Tämä Orvokin omakätisesti valmistama terassi valikoitui meidän kahvittelupaikaksi. Orvokki oli onnistunut kasvattamaan popcornitkin suuriksi ja tuuheiksi, toisin kuin minä, jonka popparien siemenet linnut söivät parempiin suihinsa jättäen jälkeensä vain mullalla sotketun terassin.

Vierasmökki on puutarhan reunassa. Kuvaa ottaessani en ollenkaan huomannut tuota köynnöstukea joka terassin reunassa näkyy. Nyt sen huomaan ja se taitaa olla ehkä sohvan selkänoja. Hienoa uusiokäyttöä!

Lähellä vierasmökkiä on vielä paikoillaan huussi, joka Orvokin suunnitelmien mukaan on pian siirtymässä historiaan, ainakin huussikäytössä, sillä uudelle huussille on jo paikka valittuna toisella puolella pihaa. Tässä vanhassa on aivan ihana katto, joka kuitenkin on jo todettu aika hataraksi ja voi pahimmillaan romahtaa sisällä istujan niskaan.

Voisin kuvitella, että Orvokki keksii tälle vanhalle jotain kivaa käyttöä jatkossakin.

Orvokin orvokit ovat vielä tähänkin aikaan kesästä hienoja.

Puutarhassa kasvaa myös omenapuita ja marjapensaita.

Kotiin lähtiessäni nappaan vielä portin pielessä kukkivista pikkuneilikoista ja mökistä kuvan. Kiitos Orvokki. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja ihana päästä tutustumaan paratiisiinne. Oikein mukavaa ja leppoisaa loppukesää teille!

JA OIKEIN HIENOA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE MUILLEKIN!

💗💗💗