AHVENANMAAN VINKKI 1/2020

Aamu oli tosi kaunis ja se sai meidät lähtemään luontoon ja vuoden ensimmäiselle piknikille. Suuntanamme oli Herröskatan, joka on luonnonsuojelualue, Lemlandin kunnassa, n. 40km Maarianhaminasta.

Herröskatanilla on lyhyt vaellusreitti n. 1,6km, helppokulkuisessa maastossa.

Autojen pysäköintipaikka on alueen ulkopuolella, ja siitä  kävellään jonkin matkaa tietä pitkin, kunnes saavutaan pienelle hiekkarannalle. Jos on vaikeuksia liikkumisen kanssa niin autolla voi jatkaa vielä pysäköintipaikalta eteenpäinkin, kunnes saavutaan rantaan.  Invapaikoitus löytyy ihan tämän pikkuisen hiekkarannan vierestä. Tosin alueella ei muuten taida päästä kovin laajalle pyörätuolilla liikkumaan, mutta rannalle katselemaan ohikulkevia laivoja ainakin pääsee.

Ja grillipaikka on myös tässä. Pöytä ja penkit grillin vieressä mahdollistavat aterioinnin hienossa paikassa ihan rannassa. Grillauspaikkoja löytyy alueelta muualtakin ja ne on merkitty pysäköintipaikan vieressä olevalle taululle.

Siisti huussi on  invaparkkipaikan ja grillausalueen läheisyydessä.

Satuimme paikalle juuri kun Amorella meni ohitse matkalla Maarianhaminaan. Aurinko lämmitti mukavasti ja sai veden kimaltamaan niin että silmiä häikäisi.

Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran olimme täällä käyneet, olemme usein laivalla kotiinpäin tullessa katselleet ikkunasta koska tämä niemenkärki näkyy. Niemenkärjen maamerkkinä näkyy lintutorni. Ja kun se näkyy, niin siitä kestää noin tunnin verran että ollaan perillä Maarianhaminassa.

Viime käyntimme jälkeen tänne on ilmestynyt hieno puusilta jota pitkin piti tietenkin kokeilla mennä, vaikka toistakin kautta rantaan lintutornin luokse olisi päässyt.

Tuulensuojassa auringonpaisteessa oli tosi lämmintä, mutta rantaa lähestyessä tuuli ja sen mahtava humina kuuluivat ja olo alkoikin heti tuntua viileämmältä.

Siellä lintutorni jo näkyykin. Olen tainnut joskus kiivetä sinne ylös, mutta nyt ei enää moinen houkuttele. Upeat maisemat sieltä avautuu.

Ihailin harmaita kallioita ja vihreitä havupuita ja pensaita, jotka kesällä tarjoavat monia rauhallisia ja tuulensuojaisia paikkoja auringonpalvojille tai luonnonystäville. Kalliot saattavat näin talvella, tai sateen jälkeen olla hyvinkin liukkaita joten hiukan varovainen kannattaa niillä hypellessä olla.

Lintutornin rappusille oli laitettu lappunen jossa sanottiin torniin kiipeämisen tapahtuvan omalla riskillä. Puiset rappuset voivatkin olla liukkaita talvella, mutta nyt sitä vaaraa ei varmaan ollut. En lähtenyt kokeilemaan. Mutta eräs toinen lähti, tietenkin. Tuli sentään ehjänä alas.

Emme kävelleet kaikkia polkuja täällä, mutta mukavan kävelylenkin kuitenkin teimme. Kun tulimme takaisin auton luo, joimme pystykahvit auringossa. Kesällä olisimme ottaneet eväskorin mukaamme rantaan ja istuneet kalliolla näkymistä nauttien. Täällä parkkipaikalla näkymänä oli vain korkeat puupinot, joita kaikkia ei vieläkään ole saatu korjattua pois vaikka ennätysmyrskystä on jo yli vuosi.

Mieli oli hyvä kun tuli lähdettyä ulos luontoon. Ei tarvita sen ihmeempiä elämyksiä, sillä luonnossa liikkuminen itsessään on jo mahtava elämys ja tyytyväisyyden tuoja, vai kuinka?

💚💚💚