Epäonnistumisia ja onnistumisia

Tämä kesä on ollut haasteellinen lavakasvatukselle. Laitoimme ensiluokkaista multaa keväällä lavoihin ja lannoitimme parhaan kykymme mukaisesti. Kaikki kasvu lähtikin hyvin käyntiin.

Kylvin hernettä, porkkanoita, punajuuria ja koristekasveja, mm. krassia ja kääpiösamettikukkaa, sekä tietysti salaattia eri lajeja, niin kuin joka vuosi.

Herneet lähtivät lupaavasti kasvuun ja saimme niille kivat kasvutuetkin. Narujen avulla ohjailin herneitä kiipeämään tukia pitkin. Herneet kukkivat ja pikku hiljaa rupesi myös palkoja ilmestymään.

Mutta muutakin rupesi näkymään, nimittäin lehtiin alkoi ilmestyä reikiä reikien viereen. Palot kuitenkin kasvoivat ja niistä on saatu syötävää jonkin verran.

Yhden vihreän toukan (jokin perhonen ehkä?) olen nähnyt lavassa, mutta en muita. En tiedä onko se ollut syyllinen näihin reikiin, vai mikä ne on aiheuttanut. Turhauttavalta kuitenkin tuntuu katsella noita syötyjä lehtiä. Nyt on palot poimittu ja kohta revin maasta nuo kaikki varret.

Mietityttää vaan miten käy ensi vuonna. Uskaltaako mitään kasvattaa samassa mullassa, vai tappaako talvi kaikki tuholaiset. Olen jo ajatellut että ensi vuonna kasvatan vain kukkia lavoissa, sillä ne tuntuvat viihtyvän ja ovat kauniita katsella.

Yrtit herneiden viereisessä lavassa ovat sentään viihtyneet vaikka sitruunamelissassa näkyykin hiukan reikiä.

Tillin kasvu on ollut ihan olematonta, mutta olen lukenut puutarharyhmistä että en ole ainoa jolla tilli ei tänä kesänä ole kasvanut, joten taitaa olla yleisempikin vika tänä vuonna.

Salaatteihin iski sama vitsaus kuin herneisiin ja ne mitkä olivat vielä jäljellä otin ylös sillä ei haluttanut enää syödä niitä. Onneksi rahallinen arvo ei näissä viljelyissä ole suuri, mutta harmitus kylläkin.

On täällä sentään satoakin saatu. Porkkanoista on syöty jo useamman kerran ja tänään nostin nämä. Vielä jäi jäljelle maahan kasvamaan jonkin verran, joten näiden satoon olen tyytyväinen.

Porkkanoiden lisäksi punajuuria on tullut jonkin verran, mutta ne olemme jo syöneet.

Hajuherne kasvarin ulkopuolella on ruvennut kukkimaan. Hajuhernettä aion kasvattaa enemmän ensi vuonna.

Tomaattisadosta ei voi valittaa. Niitä on jo syöty jonkin aikaa ja lisää on tulossa. Keltaiset kirsikkatomaatit maistuvat erityisen makeilta.

Isompia tomaatteja on sekä raakileina.....

.. että kypsinä. 

Myös punaiset kirsikkatomaatit ovat maukkaita ja niitä tulee paljon. Blumat-kastelujärjestelmä kasvihuoneessa on taaskin toiminut moitteettomasti eikä siellä muuta kastelua sen lisäksi ole tarvittu.

Koska tulimme istuttaneeksi kasvihuoneeseen hiukan liikaa tomaattia, kaivoin yhden taimen ylös alkukesästä ja istutin sen ämpäriin, jonka vein kasvihuoneen ulkopuolelle seinustalle. Hyvin on sekin pärjännyt ja voisinkin ajatella että ensi vuonna kasvattaisin tomaattia myös ihan taivasalla.

OIKEIN IHANAA ELOKUUN ALKUA!

💚💚💚

Harvat ja valitut

Postauksen otsikosta saattaa tulla mieleen erilaisia vaihtoehtoja, mutta tässä kohtaa tarkoitan saamiani postikortteja. Niitä on alkanut tulla sellaisella vauhdilla, että en millään voi kaikkia näyttää, saatikka kertoa niiden lähettäjistä, joten otan tarkempaan esittelyyn vain kaikkein mieluisimmat kortit. Muutkin pääsevät toki ryhmäkuvaan, jollainen tässäkin postauksessa alempana on.

Yllä oleva kortti tulee Kanadasta saakka ja sen lähetti Sandra. Kuvassa on maisema Flowerpot Islandista, Ontariosta. Vaikka kuvassa maisema näyttää hyvinkin trooppiselta, Sandra kirjoittaa että itse asiassa sää on tuolla melko kylmää. Sandra tykkää seurata lintuja. Voisi luulla että kuva on vaikka Thaimaasta, mutta lämpötila on hiukan eri kuin siellä etelässä.

Tämä kortti tulee lähempää, nimittäin Multialta jossa Mervi asuu maaseudulla. Hän oli kortin kirjoittamispäivänä käynyt poimimassa lakkoja ja saanutkin muutaman litran kerättyä.  Lakkojen poimimisen lisäksi Mervi harrastaa lukemista, kirjeiden kirjoittamista, käsitöitä ja valokuvausta.

Tämä Frida Kahloa esittävä kortti tulee Alankomaista Madickenilta.  Hän kirjoittaa että on työnsä puitteissa ollut sekä Helsingissä että Tukholmassa ja käynyt silloin myös Norjassa. Ahvenanmaalla hän ei vielä ole käynyt, joten toivotin hänet tervetulleeksi:)

Kaunis kasviaiheinen kortti tuli 16-vuotiaalta Laurenalta, Saksasta. Hän asuu pienessä kaupungissa, jossa on monia kivoja kahviloita ja jossa "kaikki tuntevat toisensa".  Laurena suosittelee maistamaan brezeliä tai schnitzeliä jos vierailen Saksassa. 

Toisessa kasvi-aiheisessa kortissa on Suomen kasveja kauniisti kuvitettuina. Maarit, joka on kotoisin Keminmaalta viettää siellä kesää.
Kiitos Maarit tästä ihanasta kortista!

Majakkakortit viehättävät aina ja tämän lähetti Brillie, joka asustaa Saksassa. Hän asuu Reinin varrella. Kortti tuli kirjekuoressa jossa on juhlaleima siitä, kun 200 vuotta sitten ensimmäiset saksalaiset muuttivat Brasiliaan.

Ihanaa kun lähettäjä kirjoittaa tällaisista tapahtumista ja kun vielä kirjeessä on asiaa koskeva leima.

Viimeinen kortti tuli USA:sta Texasista. Tracy, joka kortin lähetti kertoo että he viettivät äskettäin (4.7.) USA.N itsenäisyyspäivää joka on hänen suosikkijuhlapäivänsä.

Loput nyt tulleet kortit ovat näissä kollaaseissa. Ylläolevat kortit tulivat Malesiasta, USA:sta (2kpl), Sveitsistä ja Iso-Britanniasta.

Ja nämä loput viisi tulivat Saksasta (3kpl), USA:sta ja Ranskasta.

Aina vaan on yhtä mukavaa saada kortteja ja ihan yhtä mukavaa on myös niiden lähettäminen. Siinä houkuttaa se kun yrittää valita mahdollisimman hyvin saajan toiveisiin sopivan kortin. 

The Tall Ships Races Mariehamn 2024

Eilen avattiin The Tall Ships Races-tapahtuma Maarianhaminassa ja sinne mentiin mekin tietysti. Epävakainen sää sai miettimään viimeiseen asti lähteäkö vai siirtääkö meno seuraaville päiville. Vielä kaupunkiin ajaessamme ripotteli vettä hiukan, mutta itse paikalla ei sitten enää satanut, vaan aurinko paistoi.

Meidän lisäksemme liikkeellä oli muutama muukin ja tuttujakin tavattiin.

Joka paikassa tietysti oli jonoja ja voisi sanoa että meno oli kansainvälistä.

Askelia kertyi kun paikasta toiseen käveltiin. Välillä nautittiin lounasta ja annettiin jaloille lepohetki. 

Laivoista ei oikein hienoja kuvia saanut, sillä kauempaa ei päässyt kuvaamaan niin että olisi saanut "kokonaisia" kuvia niistä. Kuvia kertyi kuitenkin aika liuta. Vähemmän tekstiä, enemmän kuvia, se on tämän päivän teema.

Ahvenanmaan ylpeys, Pommern, ei yhtään hävennyt omalla paikallaan. On se komea!

Pyykkipäivä se on laivallakin.  Laivoja katsoessa miettii että jos olisi ollut veneellä liikkeellä niin niistä olisi saanut upeita kuvia. 

Toinen ahvenanmaalainen alus, Albanus, on yleensä Itäsatamassa, mutta oli juhlan kunniaksi nyt täällä Länsisatamassa. 

The Tall Ships Races-tapahtuma on vielä kolme päivää täällä. Voi olla että mennään vielä toisen kerran paikalle.

Oletko sinä käynyt ko. tapahtumassa täällä tai jossain muussa kaupungissa?

💙💙💙

Ahdasta on

Aika ahdasta on Maarianhaminan satamassa näinä päivinä. Tapahtumia riittää joka makuun. Käväistiin kaupungissa katsomassa jokavuotisen Poker Run-kilpailun osallistujien veneitä.

Ja olihan noita muskeliveneitä paikalla. Lähtöön oli vielä aikaa, joten ihan rauhallisesti ne paikoillaan olivat. Itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta tuollaisiin veneisiin, mutta onhan niitä kiva käydä taivastelemassa ja miettiä sitä polttoaineen kulutuksen määrää minkä ne hörppää tällaisen kilpailun aikana. 

Olihan siellä yksi tuttukin paikalla. Hän ei omista venettä, mutta saa jo toistamiseen olla mukana kyydissä, varustettuna sukelluslaseilla ja pipolla ajon aikana. Hän sanoi ettei siinä vauhdissa paljoa ehdi ympärilleen katsella.

Ihan "tavallisiakin" veneitä oli satama pullollaan. 

Ja luxus-veneitä riitti tietysti, kuten aina kesän kiivaimpaan sesonkiaikaan. Aina toivon että joskus pääsisi kurkistamaan tällaisiin veneisiin sisälle. En varmaan osaa ajatella puoliakaan niistä hienouksista mitä ne sisällään pitävät.

Tietämättömyyteni kaikista niistä tuli hyvin esille pari viikkoa sitten kun samassa satamassa kävimme jätskillä. Seisoimme laiturin vieressä ja näimme miten loisteliaan näköinen vene oli tulossa rantautumaan. Kannella seisoi nuori mies ja luulimme että hän on joku miehistöön kuuluva joka katsoo ettei vene kolhiinnu laituriin. Hänellä oli kädessään joku laite ja hän tarkkaili veneen lähestymistä laituriin. Hienosti tuntuikin sujuvan.

Sitten tajusimme että hänellä olikin kädessään kaukosäädin jolla hän helpon näköisesti ohjaili venettä. Veneen ohjaaminen näytti ihan lasten leikiltä ja se liikkui milloin eteenpäin tai taaksepäin ja välillä sivuttainkin.

Loppujen lopuksi veneessä oli vain nuori perhe, isä, äiti ja kaksi lasta, joten mitään sen kummempaa miehistöä ei siinä ollut. 

Mielessä kävi myös se, olikohan vene nuoren parin oma ja jos oli, niin minkähän pelifirman olivat mahdollisesti juuri myyneet ja saaneet siitä mojovat voitot. Vai olisikohan ollut joku jääkiekkoilija, niitäkin kun hienoine veneineen täällä joka kesä poikkeaa.

Tämä vene kiinnitti huomiota sillä se oli tosi pitkä. Ihmeteltiin miten se ollenkaan on tuohon laituripaikkaan päässyt ja varsinkin miten se pääsee siitä taas pois.

Tässä veneessä taas riitti leveyttä. Keulassa kiilteli suuri pokaali. En tiedä onko ko. vene sen joskus voittanut, vai oliko se tämän kilpailun voittajalle ojennettava pokaali.

Kaupunkikäynnin jälkeen tuli sellainen tunne, että kesäisin pitäisikin asua kaupungissa, sillä niin paljon kaikenlaista siellä silloin tapahtuu. Talvella sitten taas voi yhtä hyvin asua maaseudulla kun kaupunkikin on talviunessaan.

💙💙💙