Ahdasta on

Aika ahdasta on Maarianhaminan satamassa näinä päivinä. Tapahtumia riittää joka makuun. Käväistiin kaupungissa katsomassa jokavuotisen Poker Run-kilpailun osallistujien veneitä.

Ja olihan noita muskeliveneitä paikalla. Lähtöön oli vielä aikaa, joten ihan rauhallisesti ne paikoillaan olivat. Itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta tuollaisiin veneisiin, mutta onhan niitä kiva käydä taivastelemassa ja miettiä sitä polttoaineen kulutuksen määrää minkä ne hörppää tällaisen kilpailun aikana. 

Olihan siellä yksi tuttukin paikalla. Hän ei omista venettä, mutta saa jo toistamiseen olla mukana kyydissä, varustettuna sukelluslaseilla ja pipolla ajon aikana. Hän sanoi ettei siinä vauhdissa paljoa ehdi ympärilleen katsella.

Ihan "tavallisiakin" veneitä oli satama pullollaan. 

Ja luxus-veneitä riitti tietysti, kuten aina kesän kiivaimpaan sesonkiaikaan. Aina toivon että joskus pääsisi kurkistamaan tällaisiin veneisiin sisälle. En varmaan osaa ajatella puoliakaan niistä hienouksista mitä ne sisällään pitävät.

Tietämättömyyteni kaikista niistä tuli hyvin esille pari viikkoa sitten kun samassa satamassa kävimme jätskillä. Seisoimme laiturin vieressä ja näimme miten loisteliaan näköinen vene oli tulossa rantautumaan. Kannella seisoi nuori mies ja luulimme että hän on joku miehistöön kuuluva joka katsoo ettei vene kolhiinnu laituriin. Hänellä oli kädessään joku laite ja hän tarkkaili veneen lähestymistä laituriin. Hienosti tuntuikin sujuvan.

Sitten tajusimme että hänellä olikin kädessään kaukosäädin jolla hän helpon näköisesti ohjaili venettä. Veneen ohjaaminen näytti ihan lasten leikiltä ja se liikkui milloin eteenpäin tai taaksepäin ja välillä sivuttainkin.

Loppujen lopuksi veneessä oli vain nuori perhe, isä, äiti ja kaksi lasta, joten mitään sen kummempaa miehistöä ei siinä ollut. 

Mielessä kävi myös se, olikohan vene nuoren parin oma ja jos oli, niin minkähän pelifirman olivat mahdollisesti juuri myyneet ja saaneet siitä mojovat voitot. Vai olisikohan ollut joku jääkiekkoilija, niitäkin kun hienoine veneineen täällä joka kesä poikkeaa.

Tämä vene kiinnitti huomiota sillä se oli tosi pitkä. Ihmeteltiin miten se ollenkaan on tuohon laituripaikkaan päässyt ja varsinkin miten se pääsee siitä taas pois.

Tässä veneessä taas riitti leveyttä. Keulassa kiilteli suuri pokaali. En tiedä onko ko. vene sen joskus voittanut, vai oliko se tämän kilpailun voittajalle ojennettava pokaali.

Kaupunkikäynnin jälkeen tuli sellainen tunne, että kesäisin pitäisikin asua kaupungissa, sillä niin paljon kaikenlaista siellä silloin tapahtuu. Talvella sitten taas voi yhtä hyvin asua maaseudulla kun kaupunkikin on talviunessaan.

💙💙💙