Tätä meillä ei ole ennen maistettu

Tänään tehtin kävelyretki auringonpaisteessa, mutta kylmässä tuulessa. Tuulensuojassa oli hyvinkin lämmintä, mutta avoimella paikalla tuuli teki lämpötilasta aika hyytävän.

Sormenpäitä palelsi vaikka kädessä oli kintaat.

Kävelyn päätteeksi alkoi tehdä mieli jotain erityisen hyvää ja sellaista jota ei aiemmin ole maistanutkaan. Jo ennen kävelyä olin nähnyt Valion mainoslehtisessä kuvan, jossa näkyi ainakin minulle uusi tuote, kinuskikerma. 

Jo kinuski-sana saa makuhermoni kuplimaan ja kuvittelin mielessäni miten hyvältä se maistuisi. Olen aina vaan liian heikkona makeaan ja tätä tuotetta en nyt saanut mielestäni, vaan kirjoitin sen kauppalistaan. Tarkoituksenamme oli mennä kävelyn päätteeksi ruokaostoksille.

Olen niin hullu makean perään, että arvelin tuon kinuskikerman olevan niin hyvää, että voisin sitä hörppästä vaikka suoraan pullosta. Samalla kuitenkin mieleen tuli ajatus sen epäterveellisyydestä ja yliviivasin sen kauppalistasta.

Kävelyn jälkeen olin kuitenkin taas muuttanut mieltäni ja pullo kinuskikermaa ostettiin kotiin. 

Valion ohjeessa valmistetaan ensin tavallinen suodatinkahvi, joka kaadetaan laseihin tai mukeihin. Kinuskikerma vaahdotetaan ja se lusikoidaan tai pursotetaan kahvin päälle. Vaahdon päälle voi vielä laittaa koristeeksi vaahtokarkkeja tai strösseliä.

Kinuskikerma myydään 2.5dl:n pakkauksessa ja avattu pakkaus säilyy jääkaapissa n. 5 vrk. 

Kinuskikerma sopii paitsi kahvin kanssa, myös leivonnaisten täytteeksi ja siitä voi valmistaa helposti kinuskikastiketta keittämällä sitä reilut 10 min. välillä sekoittaen, kunnes kastike sakenee.

 

Hyvältä maistui kahvi kinuskikermavaahdon ja vaahtokarkkien kera. Tämä käy ihan jälkiruoasta, mutta ihan jokapäiväiseksi herkuksi tätä ei ehkä kannata valita.

Uskon että tätä ostamme toisenkin kerran kun haluamme herkutella.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💜💜💜

 

Ovatko nämä käsitteet sinulle tuttuja?

Hei!

Käsityöverstaasta terveisiä! Puikot ovat heiluneet ahkerasti viime aikoina. Ja sukan kutominen onkin hyvää ja hyödyllistä tekemistä samalla kun katselee tv:tä. 

Vaikka meillä on lämpimät lattiat, niin talvisin käytän kotona aina villasukkia. Niitä onkin kertynyt iso pino ja kyllähän niitä tarvitaankin, sillä vaikka kantapään teen aina vahvistettuna neuleena, niin se kuluu ajan mittaan puhki.

Netissä on näkynyt hienoja parsittuja sukan kantapäitä, joissa parsimus on niin hienosti tehty että se käy ihan koristeesta.

Mutta kun itse yritin tehdä jotain samanlaista, niin ei siitä kaunista jälkeä syntynyt ja pois ne kantapäistä rikki menneet sukat oli heitettävä. Onneksi on puikot ja lankoja ja neuloosi joka talvisin on aina päällä. 

Jos neuloosi on sinulle uusi sana, niin mm. yle:n sivuilla kuvataan sitä näin:

"Kiihkeistä käsityöharrastajista moni on sairastunut jonkinasteiseen neuloosiin. Se tarkoittaa neulomisen pakkoa lähes tauotta ja kaikkialla. Neuloosi iskee kiusallisesti välittämättä ajasta ja paikasta. Esimerkiksi aamuneljä voi olla neulootikon mielestä sopiva aika aloittaa uusien lapasten neulominen"

"

Samalla sivustolla kerrotaan ilmiöstä nimeltä Ufo.

"Ufoilu (Unfinished Objekt) tarkoittaa neuloosin aikana aloitettua käsityötä, joka ei lopulta valmistu koskaan. Ufoilu on neuloosin tavallinen oire. Tekemisen tarve iskee vaarallisen rajuna kun neulootikko saa käsiinsä uusia, ihania lankoja"

Tämän ilmiön tunnistan itsessäni. Sukat kyllä tulee tehtyä valmiiksi, mutta jos aloittaa jonkin suuremman työn ja lankakaupassa piipahtaessa tekee ihania löytöjä, niin haluaisi heti aloittaa neulomaan niistä, eikä vanha aloitettu työ houkuttele yhtään. Tätä tapahtui minulle varsinkin silloin kun olin nuori.

Lankahamsteri. Jo sana kertoo mistä on kysymys. "Neuloosiin sairastuneesta tulee usein myös lankahamsteri. Hänellä on pakonomainen tarve hankkia koko ajan uusia inspiroivia lankoja, vaikka niitä on kaappi täynnä. Lankahamsteri taivaltaa pitkiäkin matkoja hyväksi vinkattuun lankakauppaan. Korvikehoitoa hamsteri saa verkkokaupoista, joissa ostoksiaan ei valitettavasti pysty hiplaamaan".

Kyllähän minä itseni näistä oireista tunnistan. Langoista kertyy vähitellen pienehköjä jäännöskeriä, joita olisi hyvä saada hyödynnettyä. Osan käytän sukkien varsiin. Olisi kiva tehdä koko sukkakin eri värisistä raidoista, mutta silloin solmuja ja pääteltäviä lankoja tulee valtavat määrät. Joskus olen tehnyt niin etten langan väriä vaihtaessa tee solmua, vaan kudon uuden ja vanhan värin langat "sekaisin", mutta olen hiukan epävarma tuleeko tuollaisesta liitoksesta kestävä.

Netistä varmaan löytyisi ohje tähänkin, mutta en ole vielä sellaista etsinyt.

Sukkien lisäksi olen kutonut yhden pipon. Kuvassa se näyttää ihan hyvältä, mutta ei se päässäni ole kiva. En tiedä onko se liian pieni, vai mikä siinä on vikana. En ole vielä uskaltautunut sitä käyttämään.

Nämä ovat parhaillaan puikoillani tekeillä olevat sukat. En ole vielä päättänyt minkä väriseksi kudon teräosan. Valkoinen olisi kaunis, mutta tosi arka väri.

Varsi näissä sukissa on tehty "Broken seeds"-tekniikalla, joka on erittäin helppo, aloittelijallekin.

En ole joulun jälkeen kutonut mitään kudontakehyksellä, mutta eilen teki mieli taas ruveta sitäkin kokeilemaan. Nyt halusin tehdä jotain vaaleaa ja yritän pitää värimäärän rajoitettuna. Näitä miniryijyjä tehdessä tekee työn edetessä mieli kokeilla eri värejä ja eri paksuisia lankoja ja niin voi lopputuloksesta tulla aika villi.

Mielessä on malli, jossa olisi vain yhtä väriä, mutta kudonta ja langan paksuus vaihtelisivat, niin että lopputuloksesta tulisi elävä, vaikka värejä olisi vain yksi.

Sitä voin kokeilla seuraavassa työssä. Nyt on tekeillä ryijy, jossa pääväri on valkoinen ja mukana hiukan vaalean sinistä ja ripaus beigeä.

Käsitöiden lomassa on muistettava ulkoilla ja viime päivien keväiset säät ovatkin olleet oivia ulkoiluilmoja. Parin päivän takaisella patikoinnillamme nautimme jo kahvitkin ulkona reitin varrella.

Tänä aamuna oli kuitenkin maa valkoisena. Se lumi taitaa sulaa kuitenkin pian kun aurinkokin innostui paistamaan.

IHANAA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛

 

Tapahtui joskus 50-60-luvulla

Hei!

Tämän päiväisen postauksen aiheena on LAPSUUSMUISTOJA eli kerro 3 asiaa lapsuudesta, eri aihepiireistä. 

(Kaikki kuvat Pixabay). 

Tässä muistelujani:

KÄSITÖISTÄ:

Olin aika ahkera tekemään käsitöitä. 

*1. Koulussa tehtiin tietysti ne tavanomaiset: pussukka jumppavaatteille, lapaset ja pannulappu. Erityisesti mieleeni on jäänyt punainen pannulappu joka tehtiin virkkaamalla. Ja niinkuin virkatessa usein käy, niin virkkuutyö kapeni kapenemistaan mitä pidemmälle työssä päästiin. Opettaja sitten niitä höyryttämällä yritti saada tasareunaisiksi.

*2. Teini-ikäisenä innostuin ompelemaan pitkiä housuja itselleni. Siihen aikaan itse tehdyt housut olivat suosittuja ja mitä kirjavampia ja isokuvioisempia ne olivat, sitä suositumpia. Minäkin tein monista verhoista (Marimekko-tyylisistä kankaista) itselleni housut. Täydestä meni. Nyt jos näkisin sellaiset tekemäni housut voisin ehkä olla vähemmän tyytyväinen lopputulokseen.

*3. Monta neuletta olen myös sekä kutomalla että virkkaamalla tehnyt. Kaikki eivät tosin koskaan valmistuneet. Mutta valkoisen pitkän kaulaliinan sain valmiiksi, vaikkakin hiukan fuskaamalla. Siihen aikaan piti kaikilla olla pitkän pitkä, paksu, mieluiten valkoinen kaulaliina. Sen tuli olla niin pitkä että takin päälle solmittuna se ylettyi lähes maahan. Olin kuitenkin sen verran laiska, vai loppuiko lanka kesken, että tein sen pituisen että vaan toinen pää ylettyi maahan asti, vaikka oikeasti molempien kaulaliinan päiden olisi pitänyt riittää maahan asti. Mutta ei se haitannut. 

LIIKUNNASTA:

*1. Talvisin luistelu ja hiihto olivat mieleeni. Erityisen hienoa oli mennä Turun Urheilupuistoon luistelemaan. Kenttä oli jäädytetty ja se oli rajattu matalalla puuaidalla, ehkä parinkymmenen sentin korkuisella. Kovaäänisistä tuli musiikkia ja tunnelma oli satumainen. Toinen suosittu luistelupaikka oli Mannerheiminpuiston kenttä. Luistimet vaihdettiin lämmitetyssä kopissa. Keskellä tuota koppia oli kamiina joka hohkasi lämpöä ympärilleen. Ja kun siihen kaminan pintaan heitti lunta, niin siitä kuului mukava sihinä.

*2. Harrastin myös ahkerasti voimistelua Turun Urheiluliitossa. Asuimme muutaman kilometrin päässä Urheiluliiton kerhorakennuksesta ja matka sinne ja takaisin kotiin taittui aina kävellen. En muista että koskaan olisimme päässeet sinne autokyydissä.

*3.Yksi kerran kesässä tapahtunut liikuntasuoritus oli se kun serkkuni kanssa pyöräilimme 50km:n päähän, isovanhempien mökille Vehmaalle. Siihen aikaan polkupyörät olivat ilman vaihteita, joten ihan kevyttä ei tuon matkan polkeminen ollut. Eikä ollut olemassa mitään pyöräteitä, joten autotien sivussa sinne matkattiin. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja meillä oli mukanamme evästä. Pysähtelimmekin monta kertaa matkan aikana syömään voileipää ja juomaan mehua. Matka kesti monta tuntia, mutta lopulta tulimme perille väsyneinä, mutta tyytyväisinä ison urakan tehtyämme.

KOULUSTA:

*1.  Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja sieltä sain keskikoulun päästötodistuksen. Lukiota en käynyt. Siihen aikaan luokkakoot olivat suuria. Enimmillään minun luokassani oli 44 oppilasta. Ja kun yhden opettajan piti saada tällainen määrä teinejä pysymään kurissa, niin ei se aina helppoa ollut. Karttakeppejä katkesi kun opettaja menetti malttinsa takarivissä istuneiden pojanjölliköiden  takia. Joskus jotkut komennettiin ulos luokasta, mutta se taidettiin kokea vaan mukavana keinona päästä pois ikävältä tunnilta.

*2. Koulussa paras kaverini oli Leena, jonka kanssa ollaan vielä myöhemminkin oltu jonkin verran tekemisissä. Nyt asumme sen verran kaukana toisistamme että tapaamiset ovat jääneet. Mutta viime kesänä koimme iloisen ja yllättävän jälleennäkemisen Maarianhaminan satamassa. Leena oli ystäviensä kanssa juuri astunut ulos satamarakennuksesta ja minä kävelin ohitse. Molemmat oltiin yhtä yllättyneitä ja iloisia tästä toistemme näkemisestä. Noita kouluaikaisia luokkakavereita muistelen aina joskus, mutta harvoinpa enää ketään tapaa, edes silloin kun vielä Turussa asuimme.

*3. Lauloin koulun kuorossa, sillä laulaminen on aina ollut minusta kivaa. Yksissä joulujuhlissa laulunopettajamme halusi minun laulavan yksin Sylvian joululaulun ja sen teinkin, mutta jännitin niin kovasti, että juhlan jälkeen minulle nousi kova kuume ja horkassa täristen kömmin kotiin päästyäni sänkyyn lepäämään.

KAVEREISTA:

*1. Lapsuudessa vietimme paljon aikaa ulkona pihalla. Asuimme kerrostalossa jossa asui melkeinpä ainoastaan lapsiperheitä, joten kavereita löytyi aina. Suosittuja pihaleikkejä olivat kirkonrotta, rosvo ja poliisi, pallonheitto seinää vasten, pitkää narua hyppääminen ym. Neljää maalia pelattiin iltaisin ja siihen osallistuivat niin tytöt kuin pojatkin. 

*2. Vaikka kavereita oli paljonkin, niin sydänystäviä oli kuitenkin yksi tai kaksi. Tuon ystävän kanssa leikeltiin ja piirrettiin paperinukkeja ja vaatteita niille. Kiiltokuvia vaihdettiin ja kerrottiin salaisuuksia.

3. *Kesällä pyöräiltiin uimaan ja yleensä rannalla oltiin koko päivä. Kotiin päästyä oltiin yhtä hikisiä kuin rannalle saavuttaessakin. Talvella laskettiin mäkeä pahvin palan päällä istuen. Muovisesta pulkasta ei osattu edes vielä haaveilla.

HARRASTUKSISTA:

*1. Jo aiemmin mainitsemani voimistelu oli ykkösharrastukseni monta vuotta. Pääsin jopa televisioon esiintymään sen puitteissa. Osallistuimme seuran kanssa Suurkisoihin jotka pidettiin Helsingissä ja se televisioitiin. Meitä oli koko Olympiastadionillinen tyttöjä esiintymässä ja äitini väitti erottaneensa minut joukosta.

*2. Olin aina toivonut soitinta itselleni, mutta se toive ei koskaan toteutunut. Koulussa oli kuitenkin mahdollista opetella hiukan pianonsoittoa ja pari Aaronin pianokouluvihkoa tuli minullekin tuolloin tutuksi, mutta kun omaa pianoa ei ollut niin soitto jäi.

*3. Kolmanneksi harrastukseksi voisin kai sanoa nuo käsityöt. Teini-iän housuompeluiden jälkeen tuo harrastus jäi moneksi vuodeksi, kunnes nyt taas käsityöt ovat tulleet minulle mieluisiksi. Vaatteita en itselleni enää ole ommellut.

PERHEESTÄ:

*1. Lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti, isä ja kaksi pikkuveljeä. Minä olen perheen esikoinen, toinen veljeni minua runsaat kaksi vuotta nuorempi ja perheen kuopus minua kolmetoista vuotta nuorempi.

Nuorin veljeni oli vain neljävuotias kun rupesimme tulevan mieheni kanssa seurustelemaan. Tuo silloinen poikaystäväni kävi silloin lukiota ja heillä oli liikuntatunti ulkona. Minä menin tuon neljävuotiaan pikkuveljeni kanssa häntä vastaan ja poikaystäväni opettaja näki kun poikaystäväni tuli meidän luokse. Opettaja oli kysynyt: "Onko Kortelahdella lapsi"? No, ei ollut, mutta kyllä meitä nauratti jälkeenpäin. Mitäköhän olisi seurannut jos Kortelahdella olisi ollut lapsi? Koulusta erottaminenko?

*2. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja autoa meillä ei siihen aikaan vielä ollut, joten he veivät meidät polkupyörillään aamulla lastentarhaan. En muista miten talvella toimittiin. Emme kai silloin pyörällä olleet liikkeellä.

*3. Kouluikäisenä vietinmme veljeni ja kahden serkkumme kanssa paljon aikaa isoäitimme luona. Varsinkin loma-aikoina olimme usein hänen luonaan. Isoäiti ei ollut työelämässä ja niin hän oli päivisin kotona. Autoimme häntä käymällä kaupassa ruokatavaroita ostamassa. Palkaksi saimme useimmiten nallekarkkeja, joita hänellä oli aina kaapissa paperipussissa. Siihen aikaan jättikarkkipusseja ei kai ollut olemassakaan, vaan karamellit myytiin irtokarkkeina ja laitettiin paperipussiin. Yleensä ostettiin 200grammaa ja sellainen määrä riitti vaikka kuinka kauan, vaikka jakajia tuolle määrälle oli useita.

RETKISTÄ JA MATKOISTA:

*1. Taisin olla n. 10-vuotias kun meille hankittiin ensimmäinen auto, joka oli pikkuinen Fiat 600. Sen ovet aukenivat juuri näin kuin kuvassa olevassa autossa. Meidän auto oli tumman sininen ja siinä oli tavarateline katolla.

Kun olin lapsi, niin monikaan ei matkustellut, ainakaan ulkomaille. Emme mekään, mutta tuolla pienellä autolla lähdimme Suomea kiertelemään. Meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta (nuorin veljeni ei silloin ollut vielä syntynyt), teltta ja kaikki muut tavarat mitä nelihenkinen perhe viikon matkalle tarvitsi. Sisälle autoon ei meidän lisäksemme paljoa mahtunut, joten suuri osa tavaroista pakattiin auton katolle. Hyvin sujui matkanteko. Kun saavuimme takaisin kotiin viikon matkan jälkeen, niin tuntui kuin oltaisiin oltu poissa ikuisuus. Johtui varmaan siitä että koskaan emme noin montaa päivää olleet olleet poissa kotoa.

*2. Jokakesäiset matonpesupäivät kävivät nekin hyvin retkistä. Kauniina kesäpäivänä pakattiin kaikki pestävät matot pyörän tavaratelineelle, otettiin eväät ja uimatarvikkeet mukaan ja lähdettiin aamutuimaan matonpesuun uimarannalle, jossa oli mattojen pesuun tarkoitettu paikka. Siellä oli syytä olla hyvissä ajoin että sai hyvän pesupaikan. Koko päivä meni mukavasti ja illalla palattiin kotiin puhtaiden mattojen kanssa.

*3. Mukavia ja mieleenpainuvia retkiä olivat myös talviset hiihtoretket. Useimmiten hiihdettiin Ispoisten hiihtomajalle josta sai ostaa kuumaa mehua ja munkkeja. Että maistui hyvälle!

Näitä lapsuuden aikoja muistellessa tuntuu että kaikkea tapahtui koko ajan ja aina löytyi kivaa ajankulua. Ulkona vietettiin paljon aikaa, mutta kyllä me toistemme kodeissakin kävimme leikkimässä. Syntymäpäiväjuhliakin kavereiden kesken vietettiin. Ja kun jollain oli syntymäpäivä, niin ainakin kansakoulun alaluokilla oli sellainen tapa että syntymäpäiväsankari tarjosi koulussa kaikille oman luokkansa oppilaille karamelliä. Nykyisin sellainen on luultavasti kiellettyä, luulisin.

Sanoisin että lapsuusaikani oli aika ihanaa.

LÖYSITKÖ NÄISTÄ MUISTELUISTANI MITÄÄN YHTEISTÄ OMAN LAPSUUTESI KANSSA?

💙💙💙

 

Pitihän nämä hankkia

Noin vuosi sitten ostin useamman muumimukin. Ennestään meillä oli kolme, enkä ollut mitenkään ihmeemmin innostunut niitä lisää keräilemään. Mutta sitten ostin yhden, kaksi, kolme ... ja pian niitä olikin kymmenen.

Niitä varten hankittiin oma hylly keittiön seinälle ja niitä on käytetty ahkerasti. Ainoastaan aamukahvin juon suuremmasta mukista. Lisää mukeja täällä.

Tämän kuun puolivälissä ilmestyi kaksi uutta muumisarjan mukia: Vilijonkka ja Muumimamma marmeladi. Minulla ei ole aavistustakaan onko viime vuonna ilmestynyt montakin uutta mukia. Mutta nyt kun näitä kahta rupesi vilahtelemaan sekä bloggaajien kuvissa että Instagramissa, niin totesin ne omaakin silmää miellyttäviksi ja päätin investoida niihin. 

Ensimmäisessä kylämme kaupassa näitä ei näkynyt, mutta toisessa tärppäsi. 

Olen lukenut että jos antaa alkuperäisten tarrojen olla paikoillaan mukin kyljessä, niin jos joskus innostuu mukin myymään, niin sen arvo on suurempi kuin jos tarra olisi otettu pois.

Minä kuitenkin pesin tarrat heti pois, sillä käyttöönhän nämä meillä on ostettu, eikä kaappiin odottamaan arvonnousua.

Tykkään näiden pastellisävyistä, mikään ei hyökkää silmille.

En tiedä mikä näissä aikuistakin viehättää, ehkä iloinen värimaailma. Suomessahan näitä ei enää valmisteta, mikä ei tietenkään ole hyvä asia, mutta mielestäni laatu on kuitenkin tosi hyvä.

Nyt meillä on näitä muumimukeja  kaksitoista kappaletta. Meillä ei tavallisia kahvikuppeja käytetä enää ollenkaan. Kaapista niitä löytyy kyllä, mutta muumimukeilla on kahvinjuonti hoidettu niin yo-juhlissa kuin 70-vuotispäivilläkin.

Nyt joku varmaan vetäisi kahvin väärään kurkkuun kun jopa "arvokkaissakin" juhlissa käytetään mukeja kahvin juontiin, mutta meidän tyyli on tällaista rentoa.

Olen tuuminut myös valkoisten Teema-sarjan mukien hankintaa. Ehkä niiden aika vielä tulee. Niillähän on sama koko ja muoto kuin muumimukeilla, joten niitä voisi hyvin sekoitella kattauksessa.

💗💗💗

 

Mietiskelyä

Hei!

Pakkaspäivät taitavat ainakin tällä erää olla takana päin. Ensi viikolla lämpötilan on ennustettu nousevan jopa kymmeneen plusasteeseen. Eilen satoi vettä ja lumihanget ovat kutistuneet roimasti ja paikoin vihreää nurmikkoa on taas näkyvissä. Hiukan harmillista kun koululaisilla juuri alkoi hiihtoloma. Taitaa hiihtäminen jäädä vähiin kun lumet sulavat.

Lapsenlapselta saadut valkoiset tulppaanit olivat vielä pari päivää sitten kauniita ja kuvasin niitä kesähuoneessa jossa tähänkin aikaan vuodesta on hyvä valo. Ihan vielä ei sinne kahville voi mennä, sen verran kylmää siellä on.

Aurinkoisina päivinä on ollut pakko mennä kokeilemaan lämpötilaa siellä, mutta vielä ei aurinko ole lämmittänyt tarpeeksi että siellä tarkenisi.

Aina kesähuoneessa käydessäni tarkkailen myös siellä olevia kasveja ja hyvin näyttävät voivan. Muratit ovat yhtä vihreitä ja hyvinvoivia kuin syksyllä sinne istuttaessa. Isossa ruukussa oleva, kesällä ulkona ollut kasvi, jonka nimeä en nyt muista, on sitävastoin kärsinyt ehkä liiasta kosteudesta, sillä siihen on ilmestynyt jonkin verran hometta.

Kääntelen ja nostelen aina myös sohvan tyynyjä nähdäkseni jos sinne on ilmestynyt homepilkkuja. Ei onneksi näy mitään sellaista ja tuo sohvahan onkin ulos tarkoitettu, joten pitäisi sen selvitä tällaisessa katetussa tilassa talvenkin yli.

Vaikka talviset kelit ovatkin olleet mukavia, niin melkein ei jaksa odottaa että kevät saapuu. Aina se tuntuu yhtä ihanalta.

Mutta joka kevät tuntuu vaikealta ruveta pukeutumaan kevyemmin. Toppatakin alle on ollut niin armollista piiloutua, mutta ilmojen lämmetessä on taas kerran todettava, että en päässyt tämänkään talven aikana toivomiini mittoihin.

Olo tuntuu niin alastomalta kun keväisissä vaatteissa ensimmäisiä kertoja ulos uskaltautuu.

Olenko ainoa joka näin kokee kevään pukeutumisen?

Tänä talvena en ole kylvänyt siemenen siementä. Viime vuonna kasvattelin pelargonioita ja muutakin ikkunalaudalla, mutta tänä vuonna en ole jaksanut sellaisesta innostua, enkä ole kauheasti miettinyt edes sitä mitä kylvän/istutan mökille lavakauluksiin.

Mansikanviljelyä en ole koskaan kokeillut, mutta nyt tuntuu että voisi kokeilla onnistunko siinä. Mahtaisivatko ne viihtyä lavakauluksissa?

Ehkä viljelyinnostus vähitellen kasvaa kevään edistyessä. Ja jos ei kasva, niin viljellään vaan sitä mitä huvittaa kun ei missään omavaraistaloudessa eletä.

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA - MUKAVAA LOMAILUA NIILLE JOILLA LOMA ON!

💛💛💛