16/08/2024

Oletko nähnyt tämän kohteen laivan ikkunasta?



Tänään pääsin käymään paikassa johon en ennen ole tullut menneeksi. Tai sanotaan että en venepelkoni vuoksi ole halunnut sinne menemistä ajatellakaan.

Paikka on nimeltään Kobba Klintar ja se sijaitsee Maarianhaminan edustalla. Monille tämä paikka on tullut tutuksi matkustettaessa Maarianhaminasta Turkuun tai Tukholmaan, sillä laivat kulkevat aivan sen vierestä.

Kobba Klintar on vanha luotsiasema joka oli toiminnassa v. 1862-1972. Marhällanin majakka on Kobba Klintarin lähellä. 






Tänään oli menossa  purjehduskilpailu ja veneitä oli liikkeella runsaasti.



Päärakennuksen parvekkeella tähyilee luotsipatsas merelle.




Tämä tyyppi taitaa lähteä uimareissulle.



Tämä taas värjöttelee viluissaan kannon nokassa. Nyt kun kuvaa katson, niin tuli mieleen että onkohan noin iso puu voinut tällä karulla luodolla kasvaa, vai onko se taiteilijan tälle linnulle tekemä? Yhtään elävää puuta ei ainakaan enää täällä näkynyt.





Alueella on huonompijalkaisenkin helppo liikkua sillä joka paikkaan vie puurakenteinen polku.






Kobba Klintarilla on myös pooki, jota nykyään voi varata erilaisille tapahtumille ja juhlille. 





Kesällä kahvilasta voi ostaa pikkupurtavaa ja juomista. Lähistöllä on lukuisia pöytäryhmiä. Kaikkein kivoimmalta mielestäni tuntuisi tulla kauniina kesäpäivänä tänne piknikille. Kallioilta löytää jokainen varmasti mieleisenä paikan.



Ruotsinlaivat sivuuttavat paikan ihan läheltä.





Miten tänne pääsee? Tänne voi tulla omalla veneellä, tai jos sitä mahdollisuutta ei ole, niin tänne pääsee venetaksilla. Meitä oli kymmenen hengen porukka ja edestakainen matka maksoi 10€ hengeltä.

Nyt kun yhden kerran olen tänne uskaltautunut, niin ehdottomasti haluan joskus tulla uudestaan, ja mieluiten peilityynenä päivänä. Nytkään ei ihan kovatuulinen keli ollut onneksi, mutta en voi sanoa venematkasta nauttineeni. Mutta päämäärä korvasi kaiken moninkertaisesti.

Oletko sinä laivasta bongannut tämän kohteen? Siellä seisoo myös "taiteilija" maalaustelineineen vuoden ympäri, mutta hänestä ei nyt tullut kuvaa otettua.


OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙






12/08/2024

3 kirjaa joille annoin täydet pisteet



Olen äänikirjojen uskollinen kuuntelija ja tämänkin vuoden aikana olen kuunnellut jo kolmisenkymmentä kirjaa. Välillä tuntuu ettei tahdo löytää oman maun mukaista kirjaa ja aloitan jonkin kirjan kuuntelun, mutta hetken kuunneltuani lopetan kuuntelun.

Kuuntelun lopettamiseen voi olla monta syytä, kuten lukijan ääni tai tapa ääntää joitakin sanoja. Harmittavimpaa on se, jos lukija ääntää henkilön nimen väärin. Se pistää korvaan niin ettei kuuntelua voi jatkaa kun tuo asia vie kaiken huomion.

Välillä löytyy niin mielenkiintoisia kirjoja että se on kuunneltava miltei yhdeltä istumalta. Näin kävi ylläolevan kirjan kanssa. Se on ruotsalaisen Moa Herngrenin kirjoittama RUOTSALAINEN AVIOERO, joka on kuvaus avioeroa läpikäyvästä pariskunnasta.

Mielenkiintoisen juonesta tekee se, että kirjassa annetaan kummallekin osapuolelle mahdollisuus kertoa prosessista omalta kannaltaan katsottuna.
Ensin puhuu Bea ja hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä ja hän saa ainakin minun sympatiani.

Mutta kun puheenvuoron saa toinen osapuoli Niklas, ei enää tiedä kumman puolella asiassa olisi.

En ole vielä kuunnellut kirjaa loppuun, joten en tiedä miten se päättyy. Äänikirjan lukija sopii tähän kirjaan paremmin kuin hyvin, eikä mikään hänessä ärsytä, joten innolla haluan kuunnella kirjan loppuun. Katsoin jo olisiko samalla kirjailijalla muitakin kirjoja kuunneltavaksi, mutta ainakaan minun käyttämästäni äänikirjapalvelusta niitä ei löytynyt.




Ihan toisenlainen on tämä Heikki Hietalan kirja 
TUHKAT. 
En ole erityinen humorististen kirjojen ystävä ja tämäkin meinasi jäädä aloittamatta sen vuoksi. Olihan siinä humoristisiakin kohtia, mutta paljon muuta myös. 
Kirja kertoo Pekasta jolla on vastuullinen työ, joka viekin suuren osan hänen ajastaan. Pekan isä on asunut vuosia Espanjassa eikä Pekka juurikaan ole kanssakäymisissä hänen kanssaan.
Isän yllättävä puhelu kuitenkin muuttaa Pekan elämän suuresti ja hän lähtee Espanjaan asioita selvittämään ja ottamaan selvää miksi isä haluaa tavata hänet.
Tämä kirja on saanut huippupisteitä äänikirjojen kuuntelijoilta ja hyvä oli että minäkin luin noita arvosteluja ja ne saivat minut kiinnostumaan siitä. Annoin itsekin täydet pisteet kirjalle.








Kolmas huippupisteet, niin minulta, kuin muiltakin kuuntelijoilta, sai tämä Dirie Warisin ja Cathleen Millerin kirjoittama kirja AAVIKON KUKKA. Siinä kirjailija kertoo omakohtaisista kokemuksistaan. Kirjassa kuvataan miten Somaliassa syntynyt tyttö aiotaan naittaa jo 13-vuotiaana vanhalle miehelle. Tyttö karkaa kotoa ja päätyy lopulta kotiapulaiseksi Lontooseen.

Kun eräs valokuvaaja kiinnittää häneen huomionsa, hänen kasvonsa näkyvät kohta lehtien kansissa ja hänestä tulee maailmankuulu huippumalli.


Kun Dirie Waris ryhtyy humanitääriseen työhön kotimaansa naisten julman kohtelun lopettamiseksi, siitä tulee hänen elämäntyönsä YK:n erikoislähettiläänä.  Hän on perustanut Desert Flower-säätiön tekemään työtä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi.

Onko joku näistä kolmesta kirjasta sinulle tuttu? Kaikki nämä kirjat löytyvät tietysti myös paperisina.


💜💜💜



09/08/2024

Vain kolme kuvaa - elokuu



Elokuu on päässyt jo hyvään vauhtiin. Tässä tulevat haasteeni elokuun kolme kuvaa, eli kolme kuvaa jotka esittävät jotain E-alkuista asiaa tai esinettä.

Huomasin että E:llä alkavia sanoja ei olekaan ihan helppo keksiä. Tai kyllähän niitä keksii, mutta niiden kuvaaminen onkin sitten eri juttu. 

Mulla oli paperille kirjoitettu muistiin mm. enkeli, Emmaus, Elovena, eläin, etana, epäonnistuminen, epävakainen, Eckerö, erikoinen, Eden, elottomat, ensiapu ja Ecuador ja näistä valikoitui ne mitkä sain ensimmäisinä kuvattua.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ECUADORIN lippu ja kuvasin sen, kuten arvata saattaa, Tall Ships Race-tapahtumassa pari viikkoa sitten. Hieno oli lippu ja hieno oli tapahtuma.

Jos et vielä ole siitä blogissani lukenut, niin klikkaa TÄSTÄ  ja pääset lukemaan tapahtumasta.




Tämän kyltin ohi ajetaan usein kun ollaan matkalla mökille. Tie vie Edeniin, mutta ei kuitenkaan Edenin puutarhaan vaan Sundissa sijaitsevaan mökkikylään.
En ole paikassa kuitenkaan koskaan vieraillut, joten en osaa sanoa vastaako paikka nimen herättämää mielikuvaa.

05/08/2024

Kansallispukuja katsomassa





Pistäydyimme Maarianhaminassa katsomassa pienimuotoista kansallispukukulkuetta.  Kulkueessa taisi olla parikymmentä erilaista kansallispukua, toinen toistaan kauniimpia.






Erityisesti kauniit huivit herättivät huomioni. Lähes kaikilla kulkueeseen osallistujilla oli kori tai laukku mukanaan, sillä kulkueen päätteeksi heillä oli piknik kaupungintalon edustalla.

Kulkueen kärjessä soitti viuluniekka kansanmusiikkia.



Nyt oli jo väki vähentynyt kävelykadulla verrattuna alkukesään. Koulujen alkaminen mantereella vaikuttaa tietysti asiaan. Paljon on ollut tapahtumia kesän mittaan Ahvenanmaalla ja vieläkin niitä riittää.

Ja mikäs on tapahtumia järjestäessä ja katsottaessa jos tällaiset hienot kesäsäät jatkuvat.

Klikkaamalla TÄSTÄ näet mittavan esittelyn eri paikkakuntien kansallispuvuista.


Mukavaa päivän jatkumista!
💜💜💜


01/08/2024

Epäonnistumisia ja onnistumisia





Tämä kesä on ollut haasteellinen lavakasvatukselle. Laitoimme ensiluokkaista multaa keväällä lavoihin ja lannoitimme parhaan kykymme mukaisesti. Kaikki kasvu lähtikin hyvin käyntiin.

Kylvin hernettä, porkkanoita, punajuuria ja koristekasveja, mm. krassia ja kääpiösamettikukkaa, sekä tietysti salaattia eri lajeja, niin kuin joka vuosi.




Herneet lähtivät lupaavasti kasvuun ja saimme niille kivat kasvutuetkin. Narujen avulla ohjailin herneitä kiipeämään tukia pitkin. Herneet kukkivat ja pikku hiljaa rupesi myös palkoja ilmestymään.

Mutta muutakin rupesi näkymään, nimittäin lehtiin alkoi ilmestyä reikiä reikien viereen. Palot kuitenkin kasvoivat ja niistä on saatu syötävää jonkin verran.

Yhden vihreän toukan (jokin perhonen ehkä?) olen nähnyt lavassa, mutta en muita. En tiedä onko se ollut syyllinen näihin reikiin, vai mikä ne on aiheuttanut. Turhauttavalta kuitenkin tuntuu katsella noita syötyjä lehtiä. Nyt on palot poimittu ja kohta revin maasta nuo kaikki varret.

Mietityttää vaan miten käy ensi vuonna. Uskaltaako mitään kasvattaa samassa mullassa, vai tappaako talvi kaikki tuholaiset. Olen jo ajatellut että ensi vuonna kasvatan vain kukkia lavoissa, sillä ne tuntuvat viihtyvän ja ovat kauniita katsella.



Yrtit herneiden viereisessä lavassa ovat sentään viihtyneet vaikka sitruunamelissassa näkyykin hiukan reikiä.



Tillin kasvu on ollut ihan olematonta, mutta olen lukenut puutarharyhmistä että en ole ainoa jolla tilli ei tänä kesänä ole kasvanut, joten taitaa olla yleisempikin vika tänä vuonna.

Salaatteihin iski sama vitsaus kuin herneisiin ja ne mitkä olivat vielä jäljellä otin ylös sillä ei haluttanut enää syödä niitä. Onneksi rahallinen arvo ei näissä viljelyissä ole suuri, mutta harmitus kylläkin.




On täällä sentään satoakin saatu. Porkkanoista on syöty jo useamman kerran ja tänään nostin nämä. Vielä jäi jäljelle maahan kasvamaan jonkin verran, joten näiden satoon olen tyytyväinen.

Porkkanoiden lisäksi punajuuria on tullut jonkin verran, mutta ne olemme jo syöneet.




Hajuherne kasvarin ulkopuolella on ruvennut kukkimaan. Hajuhernettä aion kasvattaa enemmän ensi vuonna.



Tomaattisadosta ei voi valittaa. Niitä on jo syöty jonkin aikaa ja lisää on tulossa. Keltaiset kirsikkatomaatit maistuvat erityisen makeilta.




Isompia tomaatteja on sekä raakileina.....



.. että kypsinä. 



Myös punaiset kirsikkatomaatit ovat maukkaita ja niitä tulee paljon. Blumat-kastelujärjestelmä kasvihuoneessa on taaskin toiminut moitteettomasti eikä siellä muuta kastelua sen lisäksi ole tarvittu.

Koska tulimme istuttaneeksi kasvihuoneeseen hiukan liikaa tomaattia, kaivoin yhden taimen ylös alkukesästä ja istutin sen ämpäriin, jonka vein kasvihuoneen ulkopuolelle seinustalle. Hyvin on sekin pärjännyt ja voisinkin ajatella että ensi vuonna kasvattaisin tomaattia myös ihan taivasalla.

OIKEIN IHANAA ELOKUUN ALKUA!

💚💚💚