Kotona ja mökillä

Pitkästä aikaa kuulumisia kotimme etupihalta. Aurinkoiset päivät ovat saaneet aikaan vihertymistä ihan vauhdilla. 

Syksyllä ja nyt keväällä istuttamani havukasvit tuntuvat viihtyvän oikein hyvin ja tykkään niistä päivä päivältä yhä enemmän. Ne ovat kauniita joka vuodenaikana ja täyttävät kukkamaata silloin kun muut kasvit ovat lakastuneet, tai kun lumi peittää ne.

Tuntuu että kotipihalla on ihan sopivasti kukkamaata että jaksaa pitää sitä kunnossa. Toki kaikki ei ole vielä ollenkaan valmista ja tyhjää paikkaa on jonkin verran, mutta kunhan kasvit kasvavat, niin näyttää erilaiselta.

Etupihallemme paistaa aamuaurinko, joten jos haluaa työskennellä auringossa, niin on parasta toimia ennen puolta päivää. Välillä on ihanaa istua kahvikupposen kanssa ja katsella aikaansaannoksiaan.

Tyhjiä paikkoja on vielä kukkapenkissä. Osa täyttyy kasvien kasvaessa, mutta suunnittelen kivipolun laittamista kasvien väliin niin että kastelu ja rikkaruohojen kitkeminen on helpompaa tehdä, eikä tarvitse talloa kasveja tai kävellä mullassa.

Mökiltä löytyy sopivia kiviä polun tekemiseen ja niitä on jo haettu hiukan, mutta monta ämpärillistä tarvitaan vielä että polku saadaan aikaiseksi.

Kukkapenkin reunassa oleva kurjenpolvi on levittäytynyt jo kivetyksen päällekin, mutta annan sen toistaiseksi olla rauhassa. Toisin kävi hopeahärkille, joka reunusti kukkapenkin toista reunaa vielä viime vuonna. Se kasvoi aivan valtavaksi ja meinasi peittää alleen kaikki muut kasvit. Viime syksynä kaivoin sen ylös. Kaunishan se on, mutta en tykkää liian innokkaasti leviävistä kasveista. Vielä tänä vuonnakin pieniä hopeahärkin alkuja tupsahtaa mullasta, mutta nypin ne heti nähdessäni pois.

Mökillä minulla on jonkin verran hopeahärkkiä, joten sieltä alkuja saa jos mieli muuttuu.

Komea maksaruoho viihtyy hyvin täällä, toisin kuin mökillä jossa kauriit syövät aina kukinnot. Täällä se saa kukkia rauhassa.

Helmililjat ovat lopettamassa kukintaansa.

Rungollinen pikkusyreeni on saanut lehtensä ja kukkanuppuja on paljon. Meillä on pikkusyreeni molemmin puolin käytävää. Tämä oli viime vuonna kitukasvuisempi, mutta tänä vuonna käytävän toisella puolella oleva on huonomman näköinen. Hengissä se kuitenkin on, mutta lehdet kehittyvät paljon hitaammin kuin tuon toisen.

Onkohan niillä jonkinlainen vuorottelusysteemi hyvinvoinnissa?

Kukkapenkin toisessa päässä on mehitähtien paikka. Olen aikoinani tuonut ne mökiltä. Ne ovat tosi helppohoitoisia ja tuntuvat viihtyvän paikassa kuin paikassa. Kohta ne ovat täyttäneet niille varatun alueen.

Tähän runsaasti leviävään viiruhelpiin minulla taitaa olla jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Tykkään sen valkovihreistä lehdistä ihan mahdottomasti, mutta se on myös kovasti leviävä, joten sitä saa jatkuvasti hyppiä maasta kun se haluaa vallata kaiken alan. Se olisi paras istuttaa johonkin rajattuun paikkaan, esim. pohjattomaan ämpäriin, mutta laiskuuttani olen sen istuttanut vaan suoraan kukkamaan multaan. Voi olla että tälle jossakin vaiheessa käy samalla tavalla kuin tuolle hopeahärkille.

Nyt on helteinen sää, mutta viime viikolla tyhjensin täyden sademittarin ja sadevesitynnyrit olivat piripinnassa.

Toisen kukkapenkin reunaan olen istuttanut likusterin alkuja. Tarkoitusenani on kasvattaa niistä matalahko aita. Mulla on mökillä yksi likusteripensas ja olen siitä ottanut alkuja jotka sitten istutin tänne kotipihalle. Osassa oli juuret, mutta osa oli ihan pelkkiä oksia jotka laitoin suoraan maahan ja hyvin tuntuvat nyt kasvavan.

Kun vielä pikkuisen kasvavat niin leikkaan ne tasapituisiksi. 

Tämä maanpeittokasvi, jonka nimeä en nyt muista, on levittäytynyt hienosti ja se saakin vielä levitä, sillä tyhjää tilaa on sen ympärillä- Jaoin sitä viime syksynä ja hyvin lähtivät jakotaimetkin kasvuun.

Etupihan siinä osassa jossa aurinko paistaa pisimpään on laventelia. Takana näkyy kuunliljan varsia, jotka luulin jo hävittäneeni. Tykkään kyllä niistä näin alkukesästä, mutta kukinnoista en tykkää enkä siitä kun lehdet ruskistuvat syksymmällä. Silloin yleensä leikkaan ne ihan maata myöten, mutta sitkeästi tuntuvat kuitenkin seuraavan vuonnakin ilmestyvän.

Koska ei oltu oltu mökillä vähään aikaan ja kun sääkin on näin hieno, oltiin päätetty että tänään lähdetään mökille. Ei melkein kuitenkaan olisi malttanut kotoa lähteä kun tuntui niin kivalta olla sielläkin ja varsinkin kun tiesi miltä mökillä hiukan pidemmän poissaolon jälkeen näyttää.

Tultiin kuitenkin mökille ja hiukan ränsistyneeltä ja hoitamattomalta siellä näyttikin. Rikkaruohot rehottivat kukkapenkeissä ja ruohotupsuja oli siellä täällä. Siitepölyä ja koivun kukintoja oli kaikki paikat täynnä.

Roope robottiruohonleikkuri käynnistettiin tuota pikaa, trimmeri otettiin käyttöön ja vesiletkulla huuhdeltiin enimmät siitepölyt niin ulkohuonekaluista kuin kasvihuoneen katoltakin.

Sisältä häädettiin sinne eksyneet kärpäset. Miten niitä tänä vuonna onkin ollut ihan ennätysmäärät?! Joka kerta kun mökille tullaan niin ensimmäiseksi saa ryhtyä kärpäsjahtiin. Ne kärpäset joita täällä sisällä näkyy ovat kuin olisivat ihan tokkurassa. Liikkuvat hitaasti eivätkä älyä edes mennä pakoon kärpäslätkää. Välillä olemme avanneet kaikki ikkunat ja ovet selkosen selälleen jotta menisivät ulos. Outoa että kun olemme täällä parikin päivää niin kärpäset pysyvät poissa, mutta kun mökki jää tyhjilleen niin johan niitä tänne tullessa löytyy. Tämä ilmiö on ollut erityisen voimakas tänä vuonna, mistä sitten johtuukin.

Jos ei oteta lukuun tuota siitepölyä, niin luonto on kyllä ihanimmillaan juuri nyt. Puut ovat kauniin vihreitä. Lavakauluksissa näkyy jo salaatin alkuja. Kylvin ne noin viikko sitten, joten vielä saadaan odottaa ensimmäistä omaa salaattiannosta.

Kesäkukkiakaan ein ole tänne vielä laittanut, mutta ihan lähipäivinä nekin hankitaan.

KESÄISIÄ PÄIVIÄ SINULLE!

💚💚💚