Eivätkö jalat ylety lattialle, no harvemmin!

Oletko koskaan ajatellut mitä hankaluuksia hiukankaan normaalia lyhyempien ihmisten jokapäiväisessä elämässä voi olla?

Et ehkä, jos et itse lukeudu näihin lyhyisiin ihmisiin. Ja nyt puhun vain heidän (kuten minun), joiden pituus on jotain 150cm:n paikkeilla. Paljon enemmän hankaluuksia on tietysti todella lyhytkasvuisten ihmisten arjessa.

Itse olen 153cm ja aika usein eteen tulee harmittavia tilanteita joissa toivoisi olevansa hiukan pidempi. Esim. kun kauppojen pakastealtaista pitää jokin tuote saada otettua, niin ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun se tuote jonka aion ostaa, on ihan perimmäisenä altaassa, eikä sinne asti käsi yllä. Silloin pitää melkeinpä mennä vatsalleen altaan päälle jotta ylettyy tuotteen ottamaan.

Joskus (ei suinkaan aina) lähettyvillä on sellainen pyörillä liikkuva jakkara, jonka päällä seisten saattaa yltää ottamaan sen taaimmaisen tuotteen.

Aika usein olen pyytänyt jotain paikalla ollutta, minua pidempää asiakasta, auttamaan ja aina olenkin apua saanut.

Keittiön kaapeista ei myöskään pysty ilman kiipeilyä ottamaan mitään, paitsi alahyllyltä. Monenlaista apuvälinettä olenkin käyttänyt: jos on kyseessä jokin pahvipakkaus, joka on hyllyllä johon en yletä, niin leipäveitsen kärjen voi iskeä pahvipakkaukseen ja veitsen avulla vetää sitten pakkauksen alas hyllyltä. Vaatekaapista voi tavaraa vetää alas esim. vaatepuun avulla. Jos taas pitää laittaa jokin laatikko hyllylle, niin heittämällä sen saa aika hyvin hyllylle ja sitten jonkin pitkän esineen avulla voi työntää sen lopulliselle paikalleen.

Tietysti meillä on keittiöjakkara aina lähettyvillä ja sitä käytän sitten jos eivät edellämainitut konstit riitä.

Ylläolevassa kuvassa meillä on kesähuoneen pöydän alla pieni jakkara. Vaikka lyhyt olenkin, niin pöydän alla en sentään mahdu istumaan.

Jakkara on siellä sitä varten että saan jalkani sen päälle kun istun pöydän ääressä.

Meillä ei nimittäin ole huushollissa yhtään tuolia jonka päällä istuessa saisin jalkani kunnolla ylettymään lattialle. Siis niin että koko jalkaterä, kantapäät mukaan lukien, olisivat kiinni lattiassa.

Kun jonkin aikaa on istunut pituuteeni nähden liian korkealla tuolilla, niin tuolin reuna alkaa ikävästi painaa polvitaipeen yläpuolelta ja on pakko nousta jaloittelemaan. Olen yrittänyt pyöritellä nilkkoja ja tehdä muitakin jalkojen oloa mukavammaksi tekeviä liikkeitä, mutta aina on vaan mielessä se, että saisipa nostettua jalat ylös.

Missä ikinä istahdankaan pöydän ääreen, niin melkeinpä ensimmäinen asia minkä tarkastan on se, että olisiko pöydän alla jonkinlainen "jalkapuu", johon voisi jalat nostaa. Terassipöydällämme sellainen on ja sinne onkin hyvä välillä jalat nostaa.

Monenlaisia konsteja on vuosien varrella tullut kokeiltua. Kirjoituspöydän tuolissa on sellaiset jalat, että niiden päällä voi välillä lepuuttaa jalkojaan.

Toinen apuväline on lapsille pesualtaan eteen käytettäväksi tarkoitettu koroke, joka on mainio myös aikuisten jaloille. Se on juuri sopivan korkuinen ja siinä pidänkin jalkojani silloin kun ne eivät ole em. paikassa työtuolin jalkojen päällä.

Koska kesähuoneemme pöydän alla ei mitään "jalkatelineitä" ole, niin kiltti mieheni nikkaroi minulle pienen jakkaran pöydän alle laitettavaksi.

Kaikki tarveaineet löytyivät kotoa ja mustaa maaliakin oli vielä jäljellä.

Eipä enää paina tuolin reuna reittä! Sitäpaitsi jos alkaa tuntua siltä että jaloille on saatava välillä toinen asento, niin onhan noissa tuoleissakin tuollaiset poikkipuut joiden päälle jalat voi hetkeksi laittaa. Vaan paljon mukavampi on tämä jakkara!

Hätä keinot keksii sanotaan, mutta mitään keinoa ei keksinyt sukulaistyttöni, joka ei voinut ostaa mieleistään autoa. Vaikka hän siirsi penkin niin eteen kuin mahdollista, niin eivät jalat ylettyneet polkimille! Niin jäi auto ostamatta.

Onneksi mulle ei ole koskaan sentään noin käynyt. Jos olisikin, niin J varmaan olisi pystynyt siihenkin pulmaan rakentamaan jonkin apuvälineen: joko lisää paksuutta kengänpohjiin, taikka sitten auton polkimiin jonkinlaiset tyynyt!

IHANAA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙

Kesän kuumuudessa

Nyt ovat kaikki pistokkaista kasvattamani pelargonit ruvenneet kukkimaan. Aika vaatimattomilta ne vielä näyttävät, mutta ehkä vielä kasvavat ja komistuvat. Tämä Snow Cascade-riippapelargoni on kaikessa vaatimattomuudessaan kuitenkin aika suloinen.

Tässä valkoisessa taas on kukka runsaampi, eikä tämä ole riippa-vaan tavallinen pelargoni. Taitaa olla ensimmäinen valkoinen pelargoni minulla ja valkoinen tuntuukin tosi kauniilta väriltä tähän kukkaan.

Yhden mehitähden istutin terassille ruukkuun, loput ovat kukkamaassa etupihalla.

Tai onhan niitä muutama kesähuoneessakin. Tämä innostui kasvattamaan tooosi pitkän kukkavarren. Näillä helteillä kesähuoneen saunamaisissa olosuhteissa ei pärjääkään mikään muu kuin mehikukat ja muovikukat!

Jos eivät harakat ehdi ennen meitä, niin viimevuotisesta amppelimansikasta tulee kymmenen kappaletta mansikoita.

Ja jos ei yöllä nukuta, niin kuin minulle kävi tässä jokunen yö sitten, niin voi kahdelta yöllä käydä kuvaamassa terassilla kasvavia salaatteja!

Heinät viihtyvät kuumuudessakin, mutta kyllä niitäkin aika paljon saa kastella.

Paitsi mökillä kukkamaassa, tuntuu mirrinminttu viihtyvän ruukussakin. Ihanasti heiluu tuulessa.

Kerroin aikaisemmin (täällä), että laventelit selvisivät hienosti talven yli ruukuissa. Keväällä vielä näytti hyvältä, mutta lopulta ei niistä sitten kuitenkaan selvinnyt kuin toinen. Mutta se on sitäkin kauniimpi kun nyt on aloittanut kukintansa. Ehkä en enää tulevana talvena uskalla ottaa riskiä sen ruukussa selviytymisestä, vaan istutan sen hyvissä ajoin maahan syksymmällä.

Lobeliat ovat suosikkikasvejani, mutta niitä en tahdo millään saada säilymään kauniina paria viikkoa kauempaa. Tässäkin on jo kuivia oksia, vaikka olen mielestäni kastellut sitä ohjeiden mukaan ja siirsin sen pois ihan helteisimmästä paikasta.

Sadetta täällä odotellaan kovasti sillä luonto on ihan rutikuivaa kun ei aikoihin ole satanut.

Mites teillä päin, onko kuivaa, vai onko satanut ihan roppakaupalla?

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Maarianhaminan uusimmassa hotellissa

Bloggaustauko venähti parin viikon pituiseksi. Viime aikoina on ollut aika kiireistä, mutta nyt tilanne on rauhoittunut.

Kuten olen jo Instagramissa ja Facebookissa kertonut, meillä tuli avioliitossa tasavuosia täyteen. Ja aika määrä noita vuosia onkin kertynyt, sillä nyt juhlimme jo kultahäitä, eli 50 vuotta tuli täyteen.

Mitenkään suuresti emme tapahtumaa juhlineet, vaan ennen juhannusta kutsuimme lapset perheineen mökille, jossa nautimme ihanan leppeästä kesäsäästä ruoan, juoman ja mukavan seuran merkeissä. 

Itse hääpäivän vietimme kahdestaan, ja ajelimme Maarianhaminaan hotelliin, josta olimme varanneet yöpymisen. 

Valinnaksemme tuli Hotelli Esplanad Suites, joka on uusi, alkukesästä valmistunut ihan Maarianhaminan ydinkeskustassa olevan hotellin sviitti-osa. 

Halusimme hotellihuoneen kaupungin keskustasta, jotta sieltä olisi helppo kävellä Itäsatamassa olevaan ravintolaan illalliselle.

Pieni pelko siitä, että liikenteen äänet kuuluisivat häiritsevästi huoneeseen osoittautui turhaksi. Äänieristykset olivat erinomaiset, eikä kadun ääniä, tai ääniä muista hotellihuoneistä kuulunut.

Sisustukseen oli panostettu ja huoneen värit ja materiaalit olivat tosi kauniita.

Sängyt olivat muhkeat ja hyvät. Untuvapeiton jouduin tosin kaivamaan pussilakanan sisältä pois, kuten aina hotelleissa. Vaikka huoneessa oli hyvä ilmastointi, niin minulle ei vaan mikään paksu peitto sovi.

Pientä keskeneräisyyttä huoneistossa vielä oli. Esim. lukulamppuja ei sänkyjen vieressä ollut. Silloin kun vielä luin kirjoja paperisina, tämä seikka olisi saanut minut karsimaan hotellin listaltani, mutta äänikirjojen aikaan sekään ei ollut ongelma.

Koska kyseessä oli huoneisto, niin huoneeseen kuului myös pieni avokeittiö. Siinä oli kaikki tarvittavat kodinkoneet, joskin ruoanvalmistusastiasto oli ainakin vielä hiukan puutteellinen. Meitä se ei haitannut koska emme aikoneetkaan kokkailla hotellissa.

Jos olisi ollut tarpeen pestä vaatteita, niin se olisi onnistunut hyvin koska kylpyhuoneessa oli pesukone, joka myös kuivasi pyykit.

Suihkutuotteeita löytyi myös, samoin hiustenkuivaaja, ja silitysrauta.

Keittiössä oli myös tiskiaineet sekä käsitiskaukseen että tiskikoneelle.

Pakko on tämäkin näyttää: wc-istuin, joka sekä pesee että kuivattaa. Tällaisen haluan ehdottomasti kotiinkin! Tuli kokeiltua ja tykkäsin. Kun siihen istahti, niin alkoi kuulumaan kohinaa, jonka tarkoitus oli varmaan vaimentaa mahdollisia ääniä :) Seinäpaneelista voi valita haluamansa toiminnon, joten automaattisesti ei mitään suihkuja ruvennut tulemaan, vaan itse valittiin mitä laitteen haluttiin tekevän.

Tehtiin pieni lenkki kaupungilla ja otettiin hääpäivän kunniaksi selfie, taisi olla ensimmäinen selfie ikinä!

Kävelyn jälkeen otettiinkin sitten ihan rennosti. Nostettiin jalat pöydälle, avattiin jättikokoinen tv ja skoolattiin kuoharilla. Rentoa kun oli meininki, niin lasitkin olivat muovisia, kotoa mukaan napattu.

Illaksi olimme varanneet pöydän läheisestä ravintolasta, jossa nautimme kolmen ruokalajin illallisen. Ja hyvää oli! Havahdun aina vain kuvan ottoon siinä vaiheessa kun jo osa annoksesta on syöty ja kaikki näyttää sotkuiselta.

Syötyämme kävelimme hiukan sataman vilinää katsomassa. Sää oli ihanteellinen, sopivan lämmin. Tuntui melkein kuin olisimme olleet turisteina jossain etelässä. Aika ihana on Maarianhamina varsinkin kesällä.

Nappasin vielä hotellilta pois lähtiessä kuvan huoneistomme terassista. Kunhan vasta istutetut pensaat kasvavat ja antavat näkösuojaa, niin tässä on mukava istuskella. Terassimme oli pihan puolella. Hiukan kukkia olisi voinut pihalla ja hotellin ympärillä olla, mutta niitä ei varmaankaan vielä vaan oltu ehditty laittaa.

Näytti ainakin siltä että hotellin sisäänkäynnin edustalle oltiin tekemässä jonkinlaista terassia, joten kohta voi jo näyttää ihan toisenlaiselta.

Istahdimme autoon ja ajelimme vartin matkan kotiin. Aika ihanalta tuntui kun ei tarvinnut tehdä pitkää laivamatkaa hotellissa yöpymisen jälkeen.

Tämä ei ollut yhteistyöpostaus, vaan halusin kertoa vierailusta Maarianhaminan uusimmassa hotellissa koska se osoittautui niin hienoksi. 

IHANAA KESÄN JATKOA!

💖💖💖

Jos matkustat Ahvenanmaalle, kiinnostaisiko tämä?

Eckerö Post- och tullhus on taas tänäkin kesänä käyntikohteenani, niin kuin jo useana aikaisempanakin vuotena.

Tänä vuonna siellä on kaksi näyttelyä: "GLAS" ja "LIVET PÅ KOBBEN". 

Postitalon alimmassa kerroksessa "GLAS"-näyttelyssä on esillä taidelasia ja designia.

"LIVET PÅ KOBBEN"-näyttelyssä taiteilijat tulkitsevat töillään elämää pienessä saaristolaisyhdyskunnassa.  Ahvenanmaalla asuvat taiteilijat ovat tuoneet näyttelyyn keramiikkaa, taontaa, hopeakoruja, puutöitä, lasia ja tekstiilejä eri muodoissaan.

Juhannussalon kruunun voi tehdä vaikka farkkukankaasta...

.

...tai lampun nahasta.

Paljon on nähtävää kauniissa ympäristössä.

Museomyymälästä voi ostaa käsitöitä, kirjoja, matkamuistoja, kortteja ym. Lapsille on  oma leikkimielinen "postikonttori". Museon oppaat kertovat mielellään näyttelystä ja vastaavat kysymyksiisi.

Näyttelyt ovat Eckerön posti-ja tullitalossa (Eckerö post-och tullhus) osoitteessa: Sandmovägen 111, Eckerö, puh.+3584575301435.

Näyttely on avoinna joka päivä klo 10-18 aina 24.9.23 asti.

MUKAVAA KESÄPÄIVÄÄ!

💛💚💙💜

Tämän päivän puuhailut mökillä

Vietin päivän mökillä pihatöitä tehden. Oli aika lämmintä ja kohta tulikin hiki hommia tehdessä. Siitepölyä on joka paikassa, niin että monta kertaa päivässä saisi pintoja pyyhkiä jos puhtaana haluaisi pitää.

Avasin kasvarin ovet selälleen niin että sisäilma siellä viilenee, siellä oli nimittäin aika lämmin vaikka kattoluukut olivatkin avautuneet ääriasentoon.

Paljon ei kukkivia kasveja vielä pihalla ole. Laventeli on tuuheutunut ja vihertää, mutta kukkia ei vielä ole näkyvissä. Poimulehti taaempana aloittaa kohta kukintansa ja hopeahärkissä muutama kukka on jo avautunut. Sisiliskoa, joka aikaisempina vuosina on pitänyt pesäänsä laventelin alla, ei ole ainakaan vielä näkynyt.

Lavakauluksiin kylvin vasta viikko sitten salaattia ja porkkanoita ja punajuuria ja siellä pilkistääkin jo hiukan vihreitä alkuja. Raparperistä olen jo korjannut satoa piirakallisen verran.

Hengissä ovat tomaatit ja kurkut, mutta hiukan keltaisia lehtiä on näkyvissä. Johtuneeko kuivuudesta vai märkyydestä, ravinnon putteesta, tai liiallisesta lannoituksesta, mikä näistä tietää kun syitä on monia ja kaikki kumoavat toisensa.

Yrtit ainakin näyttävän viihtyvän.

Kukkalaatikkoihin istutin muutama päivä sitten laventelia ja petunioita.

 

Terassin kattona on läpinäkyvä valokate. Se on mukava sillä sateen sattuessa ei ole kiire korjata pois tuolien tyynyjä.

Ongelmana on vain sen puhtaana pitäminen, sillä tontillamme on tosi paljon puita ja keväisin tuo valokate näyttää aina kaikkea muuta kuin kauniilta. Siitepöly ja talven aikana kertynyt muu roska on joka kevät pestävä painepesurilla pois jos haluaa pitää katteen kauniina.

Minä en tosin sitä ole joutunut pesemään, mutta aina sydän syrjällään seuraan kun J kiipeää tuonne ylös ja pesee katetta. Olenkin ehdottanut että otettaisiin koko valokate pois, niin tuosta puhtaana pitämisen vaivasta päästäisiin. Olen tätä haluani puolustanut silläkin, että villiviini joka katon alla yrittää kasvaa voisi varmaan paremmin jos kattoa ei olisi. Sitä paitsi, istummeko koskaan tuolla sateella? Vielä en ole saanut tahtoani läpi, mutta ehkä se joskus toteutuu, toivottavasti ennen kuin J tipahtaa tuolta katolta!

Töiden lomassa ehdin sentään hiukan seurata tapahtumia merellä. Muutama purjevenekin jo näkyi. Yksi iso, kahdella purjeella oli matkalla Kastelholmaan.

Muutama raakile näkyy jo tomaateissa, kurkuissa ei vielä mitään.

Mirrinminttu on kasvanut vauhdilla saunan edustalla ja kukkiakin jo näkyy. Vettä saivat nekin. Myöhemmin kesällä leikkaan ne alas jotta tuuheutuvat.

Etualan kukkapenkki on vielä hiukan vaiheessa. Kaksikolmasosaa siitä olen jo kunnostanut, mutta tämä mökkiä lähellä oleva osa on vielä keskeneräinen.

Lähes päivittäin ollaan mökillä käyty ja yötäkin olimme viime viikonloppuna. Onneksi mökille on kotoamme vain viisitoista kilometriä, joten helposti tänne pääsee poikkeamaan. 

Kohta alkavat keväthommat olla tehtynä, joten sitten voidaan keskittyä vain "ylläpitoon". Ellei sitten keksitä taas jotain kunnostettavaa :) Niin, no onhan terassilaudoitukset öljyttävä, ikkunat pestävä, matot pestävä....

IHANAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛