31/08/2024

Elokuun kollaasi


ELOKUU

Elokuu lopuillaan. Hieno ja kesäinen kuukausi on ollut ja sopivasti tapahtumia ollut. 

- sato korjattu kasvihuoneesta. Paljon ja makoisia tomaatteja saatu
- merellä purjevenekilpailua kaukaa hetken katsottu
- tytär kutsui vierailulle 
- kelomökki ihanassa maisemassa
- mökiltä kesäkukat tuotu kotiin
- rankkoja sadekuuroja elokuun toiseksi viimeisenä päivänä
- vierailu Kobba Klintarilla (klick)
- kotikylän raitilta kuvattua

Nyt mennään hyvin mielin syyskuuhun.
Elokuun vain kolme kuvaa-haasteeseen on tullut paljon vastauksia. Jos olet blogannut itse tästä aiheesta, niin käythän katsomassa täältä että linkki omaan blogiisi löytyy sivulta. Jos ei löydy, niin kerro kommentissa jotta voin sen lisätä.


OIKEIN IHANAA ALKAVAA SYYSKUUTA!
💛💛💛

27/08/2024

Jo kolahti!



No vihdoin kolahti postilaatikko! Yli neljään viikkoon ei tullut yhtään korttia, mutta nyt tuli peräti seitsemän.

Ensimmäinen kortti tuli USA:sta Arizonasta. Rahul, joka asuu Tucsonissa, oli käynyt Saguaron Kansallispuistossa ja lähetti sieltä tämän kortin.




Kaikkein uskomattominta tämän päivän korteissa oli se, että nämä kolme korttia jotka tulivat USA:sta oli lähetetty samana päivänä ja niissä oli PERÄKKÄISET ID-numerot, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Mikä sattuma!




Carmen Sveitsistä lähetti kuvan koristeellisesta rakennuksesta. Kuva on Stein-nimisestä kaupungista joka sijaitsee Reinin varrella. Pääsisipä tuonne ihastelemaan näitä upeita taloja ja maisemia!




Majakkakortti tulee Saksasta Petralta. Hän asuu Hannoverissa. Petra vihjasi myös upeasta Herrenhäuser Gärten-puutarhasta ja googlettamalla näin tosi upeita kuvia sieltä, ja ajo-ohjeetkin google antoi, mutta nyt ei taida ehtiä ajella sinne, toisen kerran sitten.



Englannista tulee tämä Carolin lähettämä kortti ja mielestäni kuva voisi olla vaikka Ahvenanmaalta kuvattu.
Ihan uskomatonta on, että Carol kertoo että hän ja hänen miehensä ovat eläkeläisiä ja viimeiset kaksitoista vuotta he ovat koko ajan olleet matkalla paikasta toiseen. Heidän matkatavaransa mahtuvat kahteen matkalaukkuun, eikä heillä ole kiinteää kotia vaan kaikki omaisuus mahtuu noihin kahteen laukkuun. Aika hurjaa uskaltamista!




Jill joka myös asuu USA:ssa kertoo että hän kävi tutustumassa National Postal Museumiin Washingtonissa. Googlasin tämänkin kohteen ja voisin käydä tuolla itsekin, niin mielenkiintoiselta se näytti.



Mustavalkokortin lähetti Donna Ottawasta.  Donna asuu pikkukaupungissa lähellä Ottawaa. Kortissa on kuvattuna Rideau Canal, jossa Donna on usein veneillyt kesäisin ja talvella joella voi vaikka luistella.



Tämän upean kortin höyryveturista lähetti Ksenia Philadelpiasta. Kuvan mukana tuli parisivuinen kirje jossa hän kirjoitti omasta arkipäivästään. Hienoa vaivannäköä, kiitos Ksenia!


Tänään oli tosi hyvä postipäivä.

IHANAA PÄIVÄÄ SINULLEKIN!
💜💜💜

 

23/08/2024

Kauneutta ja historiaa seinällä





Maarianhaminan kaupunginkirjastossa huomioni vie usein tämä kaunis seinän kokoinen taideteos. Niin kävi nytkin kun istuin selailemassa lehtiä.



Lähempää katsoessa siinä näkyy vuosilukuja ja kirjailijoiden nimiä. Teos on eräänlainen kirjallisuushistorian aika-akseli. Teos on Nimeltään Alfa Beta ja se on suurin julkinen taideteos Ahvenanmaalla ja sen materiaaleina on käytetty keramiikkaa, terästä, luonnon kiviä ja betonia.





Teoksessa soliseva vesi ja veteen heijastuva valo vie ajatukset Ahvenanmaan saaristomaisemiin.






Tämän teoksen tekijä on ahvenanmaalainen taiteilija Peter Winquist, s. 1941. Hän on syntynyt Tenholassa, viettänyt lapsuutensa Ahvenanmaalla. Välillä hän on asunut muualla, mutta muutti takaisin Ahvenanmaalle v. 1988 ja asuu nykyisin Eckerössä.


Lukuisien muiden kirjailijoiden joukossa näin ainakin Sillanpään ja Topeliuksen. Varmaan muitakin suomalaisia seinältä löytyy. Mietin sitä että kun seinällä on paljon tyhjiä laattoja, niin onkohan tarkoitus että sinne voi jälkeenpäin lisäillä uusia nimiä?



Tämän kauniin teoksen myötä toivotan kaikille OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

💙💛💚💜

19/08/2024

Ei tullut taaskaan mitään



Olen odottanut kortteja jo kauan, sillä melkein neljään viikkoon minulle ei ole tullut yhtään korttia. Se tuntuu jo aika ihmeelliseltä, sillä minulla on koko ajan kymmenen korttia matkalla vastaanottajille.

Tänään oli postinjakopäivä, mutta eipä tullut vieläkään yhtään korttia. Minulla oli tarkoitus tehdä seuraava postaus saapuneista korteista, mutta kun niitä ei tullut, niin laitan tähän kuvia postcrossing-tapaamisestamme eli miitingistä, joka pidettiin edellisessä postauksessa esittelemästäni paikasta Kobba Klintarilla.

Näihin miitingeihin painetaan aina "virallinen" miittikortti, jossa tällä kerralla oli kuva tuosta paikasta jossa olimme. Todella hieno kuva tuo onkin.

Toisen kortin, jossa lukee "Keep calm and visit the Åland Islands" oli tehnyt yksi meistä osanottajista. Sekin on tosi hieno ja odotan malttamattomana että pääsen lähettämään näitä molempia kortteja vastaanottajille.

Tilasin molempia kymmenen kappaletta.

Kuvassa näkyy myös toisen kortin kääntöpuoli, johon jokainen tapaamiseen osallistunut kirjoitti nimensä. Osalla oli omalla nimimerkillä varustettu leimasin jolla he näppärästi leimasivat nimensä kortteihin.

Näitä kortteja joihin jokainen kirjoittaa nimensä, saattaa olla useita satoja/tapaaminen, joten leimasin on kyllä kätevä allekirjoitusväline. Minulla ei leimasinta ollut, joten jouduin kirjoittamaan nimeäni niin että käsi ihan puutui.




Mutta seuraavalla tapaamisella minullakin on oma leimasin, joten helpommin käy allekirjoitus.

Kun aloittaa postcrossingissa, niin valitaan oma nimimerkki. Halusin nimimerkikseni Krissen, sillä Krisseksi minua on aina lapsesta asti kutsuttu. Krisse-nimimerkki oli kuitenkin jo jonkun postcrossaajan käytössä, joten jouduin hiukan muokkaamaan omaa nimimerkkiäni ja niin minusta tuli Kkrisse.

Leimasinta tilatessa voi itse suunnitella millaisen tekstin haluaa leimasimeen ja haluaako myös kuvan. Minä kun en osaa tietokoneella mitään piirrellä niin valitsin ihan yksinkertaisen Kkrisse 💚.

Leimasimen tilaus ja toimitus tänne Ahvenanmaallekin sujui mutkitta ja nopeasti ja nyt minulla on sitten oma leimasin käytössä. Ylläolevassa kuvassa näkyy millaista jälkeä se tekee.

 



Kävin kylämme kirpparilla ja löysin sieltä hienoja filmitähti-postikortteja. Näitä monet toivovat saavansa ja kymmenen kappaletta näitä maksoi 1€. Ostin ne kaikki eli kaksikymmentä kappaletta. Kaksi euroa 20 kappaleesta ei ollut paha hinta.

Nyt vaan odotan että sähköpostiini tulisi ilmoitus siitä, että jokin korteistani on tullut perille vastaanottajalle, jotta saisin uuden osoitteen mihin voin näitä hienoja kortteja lähettää.


OIKEIN HIENOA UUTTA VIIKKOA SINULLE!

💜💜💜

16/08/2024

Oletko nähnyt tämän kohteen laivan ikkunasta?



Tänään pääsin käymään paikassa johon en ennen ole tullut menneeksi. Tai sanotaan että en venepelkoni vuoksi ole halunnut sinne menemistä ajatellakaan.

Paikka on nimeltään Kobba Klintar ja se sijaitsee Maarianhaminan edustalla. Monille tämä paikka on tullut tutuksi matkustettaessa Maarianhaminasta Turkuun tai Tukholmaan, sillä laivat kulkevat aivan sen vierestä.

Kobba Klintar on vanha luotsiasema joka oli toiminnassa v. 1862-1972. Marhällanin majakka on Kobba Klintarin lähellä. 






Tänään oli menossa  purjehduskilpailu ja veneitä oli liikkeella runsaasti.



Päärakennuksen parvekkeella tähyilee luotsipatsas merelle.




Tämä tyyppi taitaa lähteä uimareissulle.



Tämä taas värjöttelee viluissaan kannon nokassa. Nyt kun kuvaa katson, niin tuli mieleen että onkohan noin iso puu voinut tällä karulla luodolla kasvaa, vai onko se taiteilijan tälle linnulle tekemä? Yhtään elävää puuta ei ainakaan enää täällä näkynyt.





Alueella on huonompijalkaisenkin helppo liikkua sillä joka paikkaan vie puurakenteinen polku.






Kobba Klintarilla on myös pooki, jota nykyään voi varata erilaisille tapahtumille ja juhlille. 





Kesällä kahvilasta voi ostaa pikkupurtavaa ja juomista. Lähistöllä on lukuisia pöytäryhmiä. Kaikkein kivoimmalta mielestäni tuntuisi tulla kauniina kesäpäivänä tänne piknikille. Kallioilta löytää jokainen varmasti mieleisenä paikan.



Ruotsinlaivat sivuuttavat paikan ihan läheltä.





Miten tänne pääsee? Tänne voi tulla omalla veneellä, tai jos sitä mahdollisuutta ei ole, niin tänne pääsee venetaksilla. Meitä oli kymmenen hengen porukka ja edestakainen matka maksoi 10€ hengeltä.

Nyt kun yhden kerran olen tänne uskaltautunut, niin ehdottomasti haluan joskus tulla uudestaan, ja mieluiten peilityynenä päivänä. Nytkään ei ihan kovatuulinen keli ollut onneksi, mutta en voi sanoa venematkasta nauttineeni. Mutta päämäärä korvasi kaiken moninkertaisesti.

Oletko sinä laivasta bongannut tämän kohteen? Siellä seisoo myös "taiteilija" maalaustelineineen vuoden ympäri, mutta hänestä ei nyt tullut kuvaa otettua.


OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙






12/08/2024

3 kirjaa joille annoin täydet pisteet



Olen äänikirjojen uskollinen kuuntelija ja tämänkin vuoden aikana olen kuunnellut jo kolmisenkymmentä kirjaa. Välillä tuntuu ettei tahdo löytää oman maun mukaista kirjaa ja aloitan jonkin kirjan kuuntelun, mutta hetken kuunneltuani lopetan kuuntelun.

Kuuntelun lopettamiseen voi olla monta syytä, kuten lukijan ääni tai tapa ääntää joitakin sanoja. Harmittavimpaa on se, jos lukija ääntää henkilön nimen väärin. Se pistää korvaan niin ettei kuuntelua voi jatkaa kun tuo asia vie kaiken huomion.

Välillä löytyy niin mielenkiintoisia kirjoja että se on kuunneltava miltei yhdeltä istumalta. Näin kävi ylläolevan kirjan kanssa. Se on ruotsalaisen Moa Herngrenin kirjoittama RUOTSALAINEN AVIOERO, joka on kuvaus avioeroa läpikäyvästä pariskunnasta.

Mielenkiintoisen juonesta tekee se, että kirjassa annetaan kummallekin osapuolelle mahdollisuus kertoa prosessista omalta kannaltaan katsottuna.
Ensin puhuu Bea ja hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä ja hän saa ainakin minun sympatiani.

Mutta kun puheenvuoron saa toinen osapuoli Niklas, ei enää tiedä kumman puolella asiassa olisi.

En ole vielä kuunnellut kirjaa loppuun, joten en tiedä miten se päättyy. Äänikirjan lukija sopii tähän kirjaan paremmin kuin hyvin, eikä mikään hänessä ärsytä, joten innolla haluan kuunnella kirjan loppuun. Katsoin jo olisiko samalla kirjailijalla muitakin kirjoja kuunneltavaksi, mutta ainakaan minun käyttämästäni äänikirjapalvelusta niitä ei löytynyt.




Ihan toisenlainen on tämä Heikki Hietalan kirja 
TUHKAT. 
En ole erityinen humorististen kirjojen ystävä ja tämäkin meinasi jäädä aloittamatta sen vuoksi. Olihan siinä humoristisiakin kohtia, mutta paljon muuta myös. 
Kirja kertoo Pekasta jolla on vastuullinen työ, joka viekin suuren osan hänen ajastaan. Pekan isä on asunut vuosia Espanjassa eikä Pekka juurikaan ole kanssakäymisissä hänen kanssaan.
Isän yllättävä puhelu kuitenkin muuttaa Pekan elämän suuresti ja hän lähtee Espanjaan asioita selvittämään ja ottamaan selvää miksi isä haluaa tavata hänet.
Tämä kirja on saanut huippupisteitä äänikirjojen kuuntelijoilta ja hyvä oli että minäkin luin noita arvosteluja ja ne saivat minut kiinnostumaan siitä. Annoin itsekin täydet pisteet kirjalle.








Kolmas huippupisteet, niin minulta, kuin muiltakin kuuntelijoilta, sai tämä Dirie Warisin ja Cathleen Millerin kirjoittama kirja AAVIKON KUKKA. Siinä kirjailija kertoo omakohtaisista kokemuksistaan. Kirjassa kuvataan miten Somaliassa syntynyt tyttö aiotaan naittaa jo 13-vuotiaana vanhalle miehelle. Tyttö karkaa kotoa ja päätyy lopulta kotiapulaiseksi Lontooseen.

Kun eräs valokuvaaja kiinnittää häneen huomionsa, hänen kasvonsa näkyvät kohta lehtien kansissa ja hänestä tulee maailmankuulu huippumalli.


Kun Dirie Waris ryhtyy humanitääriseen työhön kotimaansa naisten julman kohtelun lopettamiseksi, siitä tulee hänen elämäntyönsä YK:n erikoislähettiläänä.  Hän on perustanut Desert Flower-säätiön tekemään työtä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi.

Onko joku näistä kolmesta kirjasta sinulle tuttu? Kaikki nämä kirjat löytyvät tietysti myös paperisina.


💜💜💜



09/08/2024

Vain kolme kuvaa - elokuu



Elokuu on päässyt jo hyvään vauhtiin. Tässä tulevat haasteeni elokuun kolme kuvaa, eli kolme kuvaa jotka esittävät jotain E-alkuista asiaa tai esinettä.

Huomasin että E:llä alkavia sanoja ei olekaan ihan helppo keksiä. Tai kyllähän niitä keksii, mutta niiden kuvaaminen onkin sitten eri juttu. 

Mulla oli paperille kirjoitettu muistiin mm. enkeli, Emmaus, Elovena, eläin, etana, epäonnistuminen, epävakainen, Eckerö, erikoinen, Eden, elottomat, ensiapu ja Ecuador ja näistä valikoitui ne mitkä sain ensimmäisinä kuvattua.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ECUADORIN lippu ja kuvasin sen, kuten arvata saattaa, Tall Ships Race-tapahtumassa pari viikkoa sitten. Hieno oli lippu ja hieno oli tapahtuma.

Jos et vielä ole siitä blogissani lukenut, niin klikkaa TÄSTÄ  ja pääset lukemaan tapahtumasta.




Tämän kyltin ohi ajetaan usein kun ollaan matkalla mökille. Tie vie Edeniin, mutta ei kuitenkaan Edenin puutarhaan vaan Sundissa sijaitsevaan mökkikylään.
En ole paikassa kuitenkaan koskaan vieraillut, joten en osaa sanoa vastaako paikka nimen herättämää mielikuvaa.

05/08/2024

Kansallispukuja katsomassa





Pistäydyimme Maarianhaminassa katsomassa pienimuotoista kansallispukukulkuetta.  Kulkueessa taisi olla parikymmentä erilaista kansallispukua, toinen toistaan kauniimpia.






Erityisesti kauniit huivit herättivät huomioni. Lähes kaikilla kulkueeseen osallistujilla oli kori tai laukku mukanaan, sillä kulkueen päätteeksi heillä oli piknik kaupungintalon edustalla.

Kulkueen kärjessä soitti viuluniekka kansanmusiikkia.



Nyt oli jo väki vähentynyt kävelykadulla verrattuna alkukesään. Koulujen alkaminen mantereella vaikuttaa tietysti asiaan. Paljon on ollut tapahtumia kesän mittaan Ahvenanmaalla ja vieläkin niitä riittää.

Ja mikäs on tapahtumia järjestäessä ja katsottaessa jos tällaiset hienot kesäsäät jatkuvat.

Klikkaamalla TÄSTÄ näet mittavan esittelyn eri paikkakuntien kansallispuvuista.


Mukavaa päivän jatkumista!
💜💜💜