Mihin meillä on aina niin kiire - Varför har vi alltid så bråttom?

Käveltiin Maarianhaminan hautausmaalla ja pysähdyin kuvaamaan kauniita kukkia. Kaikki kukki niin rehevästi ja värit hivelivät silmiä.

Hortensiat ja laventelit olivat kauneimmillaan.

Vi gick genom Mariehamns begravningsplats och jag stannade till för att ta bilder på de vackra blommorna. Allt blommade så frodigt och färgerna var en behaglig syn. Hortensiorna och lavendeln var som vackrast.

Myös daaliat kukkivat ihanasti ja paljon oli eri värisiä.

Dahliorna blommade också vackert och det fanns många olika färger.

Vaikka oli lauantai, niin joku oli käynyt kastelemassa tämän ruukkukukan. Kuumimpana aikana tietysti ruukuissa olevat kukat tarvitsevat vettä päivittäin, joten taitaa tuolla olla ainakin yksi työntekijä viikonloppuisinkin.

Trots att det var lördag hade någon vattnat denna krukväxt. Naturligtvis behöver krukväxter vatten varje dag under årets varmaste tid, så det måste säkert finnas minst en anställd där även på helgerna.

Hortensioiden takana näyttäisi olevan yksi lempipuistani, nimittäin hakuropaju.

Bakom hortensiorna, verkar det som, finns ett av mina favoritträd, eucalyptusvide.

Etsimme erästä tiettyä hautaa, mutta vaikka Maarianhaminan hautausmaa ei kovin suuri ole, niin ei silti sitä tiettyä hautaa löydetty. Pitää mennä toisen kerran ja katsoa tarkemmin nimiä kivissä.

Vi letade efter en specifik grav, men trots att Mariehamns kyrkogård inte är särskilt stor kunde vi ändå inte hitta just den graven. Vi får gå dit en annan gång och titta närmare på namnen på stenarna.

Tähän olisi voinut pysähtyä istumaan hetkeksi, mutta eipä sitä tullut tehtyä. Mihin meillä nykyajan ihmisillä on aina niin kiire?

Här kunde man ha stannat och suttit  en stund, men det gjorde vi inte. Varför har vi människor så bråttom nuförtiden?