Olipa hankalaa tällä kertaa

Lokakuun bingopostaus näyttää vähintäänkin villiltä! En tiedä mikä on vialla, mutta kuvia en saanut millään siten kuin halusin ja aloitinkin niiden sijoittelun ainakin viisi tai kuusi kertaa. Päätin sitten antaa periksi ja jättää ne niin kuin blogger ne väkisin halusi tallentaa.  Nyt tuotti vaikeuksia myös se, ettei kollaaseja mitenkään saanut laitettua ruudukon malliin, joten kuvat tulevat yksittäisinä kollaaseina.  Tekstiäkään en jostain syystä saanut laitettua normaaliin tapaan, mutta nyt en enää uskalla yrittää muuttaa mitään, sillä sitten saattaa käydä niin että kuvat vaihtavat yht'äkkiä paikkaa.

Ylärivi vasemmalla: HIDAS/NOPEA. Otin kuvan kahdesta vaa'asta. Toinen vanhempi on hitaampi käyttää, mutta paljon kauniimpi kuin nuorempi kollegansa.

Ylärivin keskellä: KOVA/PEHMEÄ. Kovaa esittää kirpparilta joskus ostamani pikku maljakko ja pehmeää taas tekemämi miniryijy.

Ylärivi oikealla: VALOISA/PIMEÄ. Kylpyhuone valoilla ja ilman. Päiväsaikaan ei oikein pimeää kuvaa saanut kun saunan ikkunasta valo paistaa, mutta tuli ainakin hiukan hämärä.

Keskirivi vasemmalta: TÄYNNÄ/TYHJÄ. Täynnä rupeaa olemaan ensimmäinen saamieni postikorttien laatikko. Niitä on siinä 335kpl. Tyhjänä on sensijaan peltipurkki. Huomaatko mistä nuo välilehdet on tehty? No Aino-jäätelön kansista ja purkeista, eli hyvä syy nauttia jäätelöstä :)

Keskirivi keskellä: OSTAA/MYYDÄ. Meidän paikallinen nettikirppis, jossa voi sekä ostaa, että myydä.

Keskirivi oikealla: SOKERI/ SUOLA. 

Alarivi vasemmalla: AVO/UMPI. Mukit keittiössämme ovat avohyllyllä ja muut sekalaiset ovien takana.

Alarivi keskellä: PIENI/ISO. Värinokkonen jonka sain naapurilta ja kuvan toisessa puolikkaassa samasta kasvista ottamani pistokas, joka lasissa juuria kasvattamassa.

Alarivi oikealla: SISÄ/ULKO. Kahvipurkki sisältä ja ulkopuolelta.

Välillä postausten tekeminen tuottaa teknisesti yhtä paljon vaikeuksia kuin silloin kun ensimmäisiä postauksia vanhaan blogiini väsäilin v. 2012. Nykyisin sentään yleensä sujuu sutjakkaammin, vaan ei tänään. 

Nämä bingot jotka joka kuukausi ilmestyvät ovat Repolainen reissaa ja räpeltää-blogin järjestämiä. Kiitos hänelle näistä välillä kovin visaisistakin tehtävistä.

Oikein kivaa viikonloppua!

💜💜💜

Viimeksi lukemani kirja (lokakuun haaste)

Kuukausi on taas vaihtunut ja on aika kertoa lokakuun haasteen aihe. Se on Viimeksi lukemani kirja. 

Minun viimeksi lukemani kirja on Lisa Ridzenin kirjoittama KURJET LENTÄVÄT ETELÄÄN. 

Kirja kertoo vanhan miehen viimeisistä päivistä. Mies, joka on nimeltään Bo, elelee koiransa kanssa kaksistaan. Vaimo sairastaa muistisairautta ja asuu hoitokodissa. Parilla on poika Hans, mutta isän ja pojan välit eivät ole parhaat mahdolliset. 

Kirjan kirjoittaja Lisa Ridzen on sosiologi, joka kirjaansa varten on kerännyt aineistoa elämästä Pohjois-Ruotsin maaseudulla. Kirjan kirjoittamiseen innostivat hänen isoisänsä luona käyneiden kotihoitajien päiväkirjamerkinnät, jotka Ridzen sattumalta löysi.

Kirjan oikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan ja se voitti Ruotsissa Årets Bok-kirjallisuuspalkinnon (Vuoden Kirja) .

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja mieslukijan ääni oli ihan täydellinen tähän aiheeseen. Kirja oli koskettava, kaunis ja surullinenkin, ihan huippu!

Mikä on sinun viimeksi lukemasi kirja?

📙📙📗📘

Mukana haasteessa tähän mennessä:

Satavuotiaan sylissä

Annasimplecrochet

Päivin Oma Plogi

Terhin tarinoita

Sweets & Socks

Näpertelijä

Silmukka soikoon

Susanne

Puikoillanikin

Rutinoita

Kieltenopettajan kotiblogi

Rikkaruohoelämää

Pikku Kepponen

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Kaikkea muuta

Maijun tekeleitä

Pikku Akan Tilkkuvakka

Taija-Tiia

Matkalla Maailmalla

Villa Emilia

Anun puutarha

StanstaLandia

Repolainen reissaa ja räpeltää

Uminomat

Pärjäävät jos pärjäävät

Nämä kaunokaiset viettivät kesää mökillä. Hienosti kukkivat koko kesän, mutta kun säät muuttuivat sateisemmiksi, niin siitä eivät tykänneet. Tuotiin ne sitten kotiin ja laitoin ne kesähuoneen ikkunalaudalle. Siellä ne viihtyvät edelleen ja uusia nuppuja ilmestyy jatkuvasti. 

Saa nähdä pärjäävätkö jouluun asti, niinkuin yhtenä vuotena kun asuttiin vielä Turussa. Meillä lasitetulla parvekkeella pelargonit kukkivat täysillä vielä joulun pyhinä. Tämä kerrattu pelargonilaji on paitsi kaunis, niin siitä kiva ettei se juurikaan tiputtele terälehtiään.

Nämä on myös tuotu mökiltä. Kauniita ovat nämäkin, mutta varistelevat terälehtiään silloin tällöin. Nämä ovat jokainen omassa ruukussaan, joten niitä pitää kastella hiukan enemmän kuin noita toisia jotka ovat isommassa laatikossa. 

Mitään syys-/talvikukkia en ole vielä kaivannut kun kesäkukat ovat vielä näin kukoistavia.

Talvettamista en aio edes yrittää sillä minulla ei ole erityisen hyviä kokemuksia siitä.  

Naapuri antoi värinokkosia minulle. Hänellä ne ovat olleet etupihan pöydällä koko kesän. Vielä pärjäävät nekin kesähuoneessa, mutta otin niistä varmuuden vuoksi pistokkaita, jotka ovat nyt lasissa juurien muodostumista odottamassa. Sain kahta erilaista punaista ja yhden vihreälehtisen. Kaikki tosi kauniita. Jos saan ne viihtymään, niin voin itsekin viedä ne ensi kesäksi etupihan pöydälle.

Tuotiin grillikin jo suojaan talveksi. Kaikki ulkohuonekalut on viety varastoon ensi vuotta odottamaan. Terassille jätettiin pari heinää, laventeli ja mehitähtiä, jotka ovat isoissa thermoruukuissa. Pärjäävät jos pärjäävät, keväällä sen sitten näkee. Ja onhan siellä vielä kahdessa ruukussa sireenitkin. Nyt saa kasvien puolesta talvi tulla, vaikka muuten kyllä haluan nauttia kauniista syyssäistä vielä pitkään.

Puut ovat vielä pääväriltään vihreitä, vain hiukan keltaista rupeaa näkymään.

Pari vuotta sitten kesähuoneen syksy näytti TÄLTÄ. 

Hienoa syksyn aikaa!

🍂🌿🍁🍀🍂

Kauneimmat ikinä!

Nyt on kyllä niin, että sain varmaan kauneimmat kortit ikinä! Ihan jokainen tässä postauksessa esittelemäni kortti on tosi kaunis.

Ensimmäisen kortin lähetti Sandra joka asuu miehensä kanssa Pohjois-Saksassa. Heillä on aikuinen poika joka opiskelee muualla. Sandra on kiinnostunut arkeologiasta ja tykkää myös puutarhanhoidosta ja kuuntelee mielellään musiikkia.

Kortti oli matkalla 15 päivää ja kulki 1008 km:n matkan.

Toinen kaunis kortti tulee Hollannista, jossa Simone asuu. Hän osti tämän kortin kun oli käymässä Schiermonnikoogissa, jossa tämä majakka sijaitsee.

11 päivää, 1268 km

Japanilaisilla on taito kirjoittaa kauniisti ja koristella muutenkin lähettämänsä kortit hienosti. Chihara jonka kortin näytän alempana tässä postauksessa on liimannut muumipostimerkin korttiinsa, koska tietää että tykkään muumeista. Käsiala on kaunista ja helposti luettavaa ja japanilainen kirjoitus hienoa. Hän on myös laittanut tietoa sikäläisestä säästä, mikä on aina mielenkiintoista tietää.

Ja entäs tämä sitten! Melanie joka asuu Saksassa, on lukenut profiilistani että tykkään kasvihuoneaiheisista korteista. Hän on tämän kauniin kortin itse maalannut vesiväreillä ihan minua varten! Osaisinpa itsekin tehdä jotain samanlaista. Mutta Melanie onkin taiteilija, joten ei ihme että jotain näin kaunista häneltä syntyy.

11 päivää, 1092 km

Chihara, jonka kortin kääntöpuolen näytin jo tuolla ylempänä, asuu Japanissa. Kortti on mielettömän kaunis, mutta se ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä valkoisessa taustassa. Oikea pieni taideteos. Chiharalla on mies ja kaksi kissaa.

15 päivää, 7999 km

Tämä kortti tulee Saksasta ja sen lähetti Dietmar. Hän on 64-vuotias ja työskentelee vakuutusyhtiössä.

11 päivää, 1444 km

Hollannista tulee tämä viehättävä kortti ja sen lähetti Natasha. Hän asuu pienessä Loon Op Zandin-kylässä. Natashalla on kaksi kissaa. Hän työskentelee kenkäkaupassa ja tykkää tanssimisesta, musiikista ja elokuvista.

11 päivää, 1327 km

Michael asuu Saksassa lähellä Hannoveria. Hän kuuntelee mielellään metallimusiikkia, pyöräilee ja puuhailee puutarhassa. Puutarhatöiden jälkeen maistuu lasillinen punaviiniä.

11 päivää, 1073 km

Uusi maa minun postcrossing-listalleni, nimittäin Armenia. Siellä asuu Natalia. Hän on opettaja joka tykkää lukemisesta, matkustelusta ja maalaamisesta. Hän haluaa käydä niin monessa maassa kuin mahdollista.

17 päivää, 2710 km

Mukavaa päivää!

💦💦💦

Skördefest eli Sadonkorjuujuhla käyty. Oliko pettymys?

Skördefest - Sadonkorjuujuhla on meidän osaltamme läpikäyty tältä vuodelta. Sää suosi, oli aurinkoista ja tuuletontakin. Valitsimme käyntipäiväksi perjantain, sillä arvelimme silloin keskipäivällä olevan vähiten kävijöitä liikkeella.

Ylläolevan kuvan otin yhden käyntikohteen "portilta". Emme kuitenkaan siellä käyneet, mutta pakko oli pysähtyä kuvaamaan tämä kaunis tervetulotoivotus.

Kävimme muutamassa paikassa ja pari niistä oli pettymyksiä. Toisessa ei edes löytynyt kunnon pysäköintipaikkaa ja toisessa ei oikeastaan ollut mitään sadonkorjuuseen liittyvää.

Tällaisia kylttejä näkyi tienvarsilla ja niistä tiesi että ollaan lähellä tähän syksyn juhlaan osallistuvaa tilaa. Hyvin oli merkitty kohteet ja netistä sai tarkat ajo-ohjeet.

Tiloja jotka osallistuivat Skördefestiin oli kolmisenkymmentä, mutta tuntui kuitenkin kuin niitä olisi tänä vuonna ollut vähemmän kuin aiemmin.

Heinäpaaleja oli lähes joka paikassa käytetty hyväksi koristelussa ja tunnelman luojina. Omenat tietysti kuuluvat itseoikeutetusti tähän juhlaan, onhan Ahvenanmaa Suomen suurin omenantuottaja n. 75% osuudellaan koko maan tuotannosta.

Lapset oli huomioitu kiitettävästi onhan tämä koko perheen tapahtuma. Tähänkin hyppely- ja kiipeilyalueelle saivat osallistua kaikki pikkulapsista 99-vuotiaisiin. Me emme kuitenkaan menneet hyppimään :)

Kuva on yhdestä suurimmista, jollei suurimmasta, osallistujatilasta. En mainitse nimeä, mutta tämä tila kuului niihin joihin en ehdottomasti halunnut mennä. Kävimme nimittäin siellä pari vuotta sitten ja silloin oli tunnelma kuin vapputorilla, eli hulinaa riitti ja kovaääninen musiikki pauhasi,  mikä ei ollenkaan sopinut mielestäni tilaisuuden luonteeseen.

Nyt kun olimme pettyneet pariin käymiimme tiloihin ja olimme jo samalla suunnalla missä tämä tila sijaitsee, päätimme kuitenkin poiketa siellä.

Ja hyvä oli että poikkesimme, sillä nyt ei musiikki pauhannutkaan ja kaikki oli muutenkin hienosti järjestetty. Katsottavaa riitti ja tuttujakin tavattiin.

 

Meidän ostoskassiimme kertyi savukalaa, ja savustettuja katkarapuja. Molemmat olivat tosi herkullisia. Onneksi emme jaksaneet kaikkea syödä eilen ja niinpä meillä syödään niitä tänäänkin.

                                                                                  

Ostimme myös pötkön paikallista viherpippurimeetwurstia, sekin hyvää.

Pois lähtiessä nappasin vielä kuvan pellosta jolla oli esillä maatalouskoneita. Pysäköintitilaa oli paljon sekä henkilö-että matkailuautoille. 

Kaupunkiin päin ajellessa tuli vastaan melkein jatkuvana jonona autoja jotka olivat menossa maaseudulle päin näille tiloille sadonkorjuutunnelmia katselemaan. Myös mantereelta tulleita busseja näkyi joka paikassa. 

Skördefest jatkuu vielä tänään, vaikka kaikki tilat eivät enää tänään olekaan auki.

Omalta kohdaltani sanoisin että kiva oli käydä katselemassa paikallisten tuottajien tiloja, vaikka nuo pari paikkaa olivatkin pettymyksiä. Mikä parasta, niin kaikki tuotteet joita täällä myydään on kasvatettu lähellä, eli Ahvenanmaalla. Kokonaisuudessaan jäi positiivinen mieli kaikesta. Ensi vuonna sitten taas uudestaan!

Oletko sinä joskus käynyt Ahvenanmaan Skördefestissä?

Kivaa sunnuntaita!

🍎🍎🍎