Pikakäynti mökillä - Snabbvisit på stugan

Me ollaan varmaan outoja tapauksia mieheni kanssa. Nimittäin ehkä muutenkin, mutta varsinkin siinä, että mielialat vaihtuvat ihan lennossa. Tämä saatiin todeta kun muutama päivä sitten aamupäivällä mietittiin lähdettäiskö mökille.

Tultiin siihen tulokseen, että lähdetään kun sääkin oli lämmin ja aurinkoinen. Pakattiin vaatteita kasseihin, ruokaa ja lääkkeet myöskin, sekä vettäkin iso kanisterillinen. Vielä muistettiin ottaa biojätteet mökkikompostoriin vietäviksi ja minä pakkasin mukaan  CPAP-laitteen ja tietokoneen.

Varmistettiin että kaikki ovet ovat lukossa, terassin kasvit kasteltuja ja ettei mikään laite ole jäänyt päälle. Otettiin roskapussi roskiskatokseen vietäväksi ja sitten ruokakaupan kautta suunnattiin mökille.

Mökille tultiin vartin ajomatkan jälkeen ja purettiin kaikki tavarat. Vaihdettiin mökkivaatteet päälle, minä vein biojätteen kompostoriin ja aukaistiin ikkunoita ja ovia kun oli kuuma päivä. Kävin avaamassa kasvihuoneen ovet ja kastelin siellä olevat pelargoniat.

Keitettiin kahvit ja nautittiin se ulkona. Oli hiljaista ja ihanaa, perhoset lentelivät ja linnut visersivät. Istuskeltiin hetki ulkona ja nautittiin luonnosta. Mitäs nyt sitten tekisi? Nurmikko ei vielä kaipaa leikkaamista, eikä pihalla muutenkaan juuri nyt ole korjailemista.

Halutaanko me nyt kuitenkaan jäädä mökille yöksi? Kotona olisi ehkä aavistuksen verran mukavammat sängyt. Katsoimme toisiimme ja kuin yhdestä suusta todettiin että kehtaisko lähteä kotiin saman tien kun juuri on saatu tavarat purettua.

Eikö mitä, mehän voidaan itse päättää olemmeko mökillä vai lähdemmekö kotiin. Hiukan tuntui turhauttavalta, mutta ripeästi pakkasimme tavarat, laitoimme kasvihuoneen ovet kiinni ja lukitsimme mökin ovet. Huristimme takaisin kotiin ja kohta olivat kaikki tavarat taas omissa paikoissaan.

Ihanaa olla kotona! 

Min man och jag är nog lite konstiga.  Nämligen kanske på andra sätt också, men särskilt i det faktum att våra humör förändras i farten. Detta bekräftades när vi för några dagar sedan på morgonen funderade på om vi skulle åka till stugan. 

Vi bestämde att vi skulle åka när vädret var varmt och soligt. Vi packade kläder i väskor, mat och medicin också, och en stor vattendunk. Vi kom också ihåg att ta bioavfallet till stugkomposten och jag packade min CPAP-apparat och  datorn med. 

Vi såg till att alla dörrar var låsta, växterna på terrassen var vattnade och att ingen maskin hade lämnats på .Vi tog soporna till soprummet och åkte sedan till stugan via mataffären. 

Vi kom fram till stugan efter en kvart i bil och packade upp alla våra tillhörigheter. Vi bytte om till våra stugkläder, jag tog bioavfallet till komposten och öppnade fönster och dörrar eftersom det var en varm dag. Jag öppnade växthusdörrarna och vattnade pelargonerna där. 

Vi kokade kaffe och njöt av det utomhus. Det var tyst och härligt, fjärilar flög och fåglar kvittrade. Vi satt ute en stund och njöt av naturen. Vad ska vi göra nu? Gräsmattan behöver inte klippas än, och det finns inget annat att göra på gården just nu. 

Vill vi stanna kvar i stugan över natten? Kanske skulle sängarna hemma vara lite bekvämare. Vi tittade på varandra och som i kör bestämde vi oss för att åka hem.  Vi kan ju trots allt själva bestämma om vi är i stugan eller åker hem. Det kändes lite frustrerande, men vi packade snabbt våra saker, stängde växthusdörrarna och låste stugdörrarna. Vi åkte hem och snart var alla saker tillbaka på sina platser. 

Det är underbart att vara hemma!